Lue keskustelun säännöt.
Sinkuille, minkä takia et ole parisuhteessa?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeän pieniä tissejäni
Tämä nyt on aivan typerä syy. Voin kertoa, että pienet tissit ei haittaa.
Pieneen kaluun verrattuna verraten mitätön syy.
m42
No aika nopeasti kuivuisi se parisuhde kasaan kun ei kehtaa ottaa paitaa pois. :D Ja ei se vissiin mikään pieni juttu ole kun monesti on mulle sanottu että olisin muuten kiinnostava koska olen kaunis ja hoikka mutta ei ole tissejä. Tästä syystä en ole ikinä harrastanut seksiä tai riisutunut kenenkään edessä. Olen nyt 20-vuotias ja suhtaudun asiaan huumorilla.
Sulle lohdutuksena voin sanoa ettei se kenenkään naiseus ole rintojen koosta kiinni. Myönnän että naisen rinnat kiinnittää huomion, mutta vain aluksi. Kyllä se on -ainakin minulle- tärkeintä mitä löytyy korvien välistä.
M40+
Nojoo ehkä vanhemmat miehet eivät enää niin paljon välitä mutta omanikäisille on tärkeää että on hyvä kroppa ja suurikin tissit. Itse asiassa vaikka en ole koskaan suudellut, seurustellut tai harrastanut seksiä kenenkään kanssa asia ei enää vaivaa. Joskus kyl toivoisi että olisi joku jonka kanssa mennä johonkin ja puhua kylminä yksinäisinä iltoina. Onneks elämässä on paljon muutakin kuin seksi ja parisuhde. :)
Yli 20 vuotias nainen, jolla on vielä kallein aarteensa eli neitsyytensä yhä tallessa, on painonsa arvoinen kullassa. Tissien koko on aivan toissijainen asia.
Tuolla tavalla ajatteleva mies on painonsa arvoinen paskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi olla, ei riitoja eikä ärsytystä.
Koska mulla ei ole mitään sosiaalista elämää. Muutamia kavereita ripoteltuna ympäri Suomea, istun himassa 24/7 ja esimerkiksi Tinderissä en osaa jutella miehille. Mitään varsinaista parisuhdetta en usko kaipaavani, mutta isoa kaveriporukkaa ja satunnaista seksiä (ei sen kaveriporukan kanssa :D) koen tarvitsevani. Noh, jos opiskelupaikka ensi vuonna irtoaa niin ehkä sitten pääsee haistelemaan muutoksen tuulia.
En oikein tiedä miksi seurustelisin. On opiskeluita, menoja ja sukulaisia, kavereita... Opiskeluiden jälkeen muutan työnperässä mahdollisesti. Sitten on ehkä aika vilkaista kerkeiskö joku siihen rinnalle. Nyt on pari vakkaria, jotka tietävät toisistaan. Ei ole yksinäistä, mutta ei ole velvollinen kellekkään :) N30, 4v sinkkuna
Ko mun sängystä repeilee toiselta puolelta jouset enkä viitsi ostaa uutta enkä toisaalta raahata miehiä moiseen kuolemanloukkuun.
Lisäksi olen laiska ja mukavuudenhaluinen enkä halua, että kukaan kiehnää kyljessä ja vaatii viihdyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan olla sinkku tällä hetkellä, mutta parisuhteen löytäminen olisi haastavaa jos sellaisen haluaisin. Olen nirso ja nähtävästi en kovinkaan haluttu naisten keskuudessa. Sanoisin, että suurin syy on kaveripiirin puuttuminen. Nuorempana pääsin juttelemaan naisille kavereiden kautta ja tuossa tilanteessa olin elementissäni. Lähes kaikki naiset kiinnostuivat minusta.
Vähän samanlainen tilanne minulla. En nyt sano että lähes kaikki naiset kinnostuivat, mutta moni. Ystävä-naiseni joskus edesauttoivat tuntemattomienkin kanssa kun porukassa oltiin yökerhoissa, niin ettei minun tarvinnut juuri mitään tehdä. Nykyään vanhana (40 lähempmänä kuin 30) on hankalampaa, ystävillä on kaikilla lapsia eikä nähdä usein. Itseäni taas ei baari-elämä kiinnosta ollenkaan. Harrastus miesvoittoista.
Kai sitä on kokeiltava sitä tinderiä sun muita sovelluksiakin tässä jossain vaiheessa.
Ei ole aikaa tutustua kehenkään parisuhteen edellyttämällä tavalla.
Asun kahdestaan lapsen kanssa, joka on aika pieni. Tällä hetkellä ei oikein ole mahdollisuutta löytää aikaa ilman lasta, jolloin voisi treffailla ja tapailla. Tai oikeastaan ehkä sitä löytyisi, mutta haluan priorisoida vähäisen oman ajan treenaamiseen ja harrastukseeni. Ei siis oikeastaan kauheasti tämä tilanne edes harmita: jos väkisin haluaisin saada sen parisuhteen niin kai treffailisin verenmaku suussa. En vain koe, että miesystävän mahduttaminen tähän elämäntilanteeseen toimisi.
Tällä hetkellä on haasteellista järjestää edes fwb:n kanssa yhteistä aikaa edes kerran kuussa. Niin tarkastelen tätä seurusteluasiaa uudestaan varmaan 15 vuoden päästä :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku, koska olen kokenut elämäni big love-storyn ja sellaista tunnetta ei enää ole virinnyt. Olen se ikävä nainen, johon muutama mies on ihastunut, osa ehdottanut kirjoittelun jälkeen tapaamista, pari olen tavannut kerran ja en ole halunnut jatkoja. Ehkä lopultakin noitten miesten etu, kun olen haihtunut. Ei ole tullut oikeaa fiilistä tai sitten mies kertoo sairastavansa bipolaarista mielialahäiriötä, on pieniä lapsia viikonloppuisin tai käytöksessä jotain häiritsevää, kuten se,että mies söi irtokarkkeja koko kahden tunnin ajan ensi tapaamisella.
Olen kyllä itse saanut kokea samaa eli ihastunut ja mies pitää yhteyttä vain hänen tarpeensa mukaan.
En ole tavannut miehiä muualta kuin netin kautta. Se ehkä polttava ongelma onkin.
Nyt olen lopettamassa nettihaut ja muutkin. Kuluttavaa toimintaa ja toisaalta ei ole kivaa tuottaa pettymisiä kellekään.
Edelleen sinkku, koska en tiedä yhtään miten edetä missäkin asiassa. Hämmennyn ja luovutan helposti jos tulee pieniäkin vastoinkäymisiä. Jos treffit eivät ole täydelliset niin heti ajattelen, että se siitä, enää ei miehestä kuulu ja hetkellisesti masennun. Ja samaan aikaan en edes enää jaksa nähdä vaivaa, vaan alan pikkuhiljaa kallistua siihen, että ilman suhdettakin voi elää ja pitää hauskaa. Jos jotain enemmän joskus tapahtuu niin tapahtukoot. Mutta voiko tapahtua jos en enää ensisijaisesti tähtää siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hieman ylipainoinen vapaaehtoisesti lapseton mies, joka tietää menneiden onnistuneiden suhteiden vuoksi liian tarkkaan, mitä haluaa suhteelta ja minkälaista kumppania toivoo. On hankala päästä treffeille, ja vielä hankalampaa on tavata joku, jonka kanssa on molemminpuolista kemiaa ja riittävästi yhteistä. Haluaisin kyllä parisuhteen, sillä en ole sinkkuna yhtä onnellinen kuin rakastamani naisen rinnalla.
En ole naisten mielestä hyvännäköinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole niiden halutuimpien miesten joukossa, viikonlopun ajan olin Tinderissä enkä saanut yhtään matchia.
Ilmeisesti melkolailla tuuripeliä tulenko parisuhteeseen päätymään vai en. Syy tosiaan varmasti on se, että "parempia" miesehdokkaita löytyy niin paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon liian introvertti luonne. Haluan olla todella paljon yksin.
Mies/28v.
Ai hitto ku sovittais hyvin yhteen - tai siis erikseen! Olen myös todella introvertti ja rakastan yksinoloa.
Nainen/28v.
Miten niiin? Etsin tiukkaa pillua.
Mies/28v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin, mutta mies osoittautuikin varatuksi. Sitten en ole enää jaksanut ottaa riskiä itseni satuttamisesta.
Finderella kirjoitti:
Edelleen sinkku, koska en tiedä yhtään miten edetä missäkin asiassa. Hämmennyn ja luovutan helposti jos tulee pieniäkin vastoinkäymisiä. Jos treffit eivät ole täydelliset niin heti ajattelen, että se siitä, enää ei miehestä kuulu ja hetkellisesti masennun. Ja samaan aikaan en edes enää jaksa nähdä vaivaa, vaan alan pikkuhiljaa kallistua siihen, että ilman suhdettakin voi elää ja pitää hauskaa. Jos jotain enemmän joskus tapahtuu niin tapahtukoot. Mutta voiko tapahtua jos en enää ensisijaisesti tähtää siihen?
Mihin sä tarvitset kahden henkilön välistä parisuhdetta?
Olen lihavuuteen taipuvainen, kaljuuntuva, viinaan menevä, sulkeutunut, ihmisarka ukonturjake, enkä ole edes kova valehtelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Edelleen sinkku, koska en tiedä yhtään miten edetä missäkin asiassa. Hämmennyn ja luovutan helposti jos tulee pieniäkin vastoinkäymisiä. Jos treffit eivät ole täydelliset niin heti ajattelen, että se siitä, enää ei miehestä kuulu ja hetkellisesti masennun. Ja samaan aikaan en edes enää jaksa nähdä vaivaa, vaan alan pikkuhiljaa kallistua siihen, että ilman suhdettakin voi elää ja pitää hauskaa. Jos jotain enemmän joskus tapahtuu niin tapahtukoot. Mutta voiko tapahtua jos en enää ensisijaisesti tähtää siihen?
Mihin sä tarvitset kahden henkilön välistä parisuhdetta?
Hyvä kysymys! Olin pitkään parisuhteessa. Ja vaikka se ei ollut täydellinen, tai edes lähes, niin varmaan koen tottumuksestakin tarvitsevani toista ihmistä jakamaan elämän. Pärjään kyllä ja selviän, mutta ikävöin usein jotakuta rinnalleni. Haluan tehdä kaikki elämän tärkeät asiat jonkun kanssa. En yksin! Koen puolikkuutta.
Saan seuraa riittävästi. Deittejä. Tuttavuuksia. Juhlia. Kokemuksia. Mutta se, että on viisi 0,1 kumppania ei vaan korvaa sitä yhtä kokonaista tai edes puolikasta. Ehkä hetken, ehkä joskus. Muttei enää kovin kauaa. Ehkä.
Finderella kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finderella kirjoitti:
Edelleen sinkku, koska en tiedä yhtään miten edetä missäkin asiassa. Hämmennyn ja luovutan helposti jos tulee pieniäkin vastoinkäymisiä. Jos treffit eivät ole täydelliset niin heti ajattelen, että se siitä, enää ei miehestä kuulu ja hetkellisesti masennun. Ja samaan aikaan en edes enää jaksa nähdä vaivaa, vaan alan pikkuhiljaa kallistua siihen, että ilman suhdettakin voi elää ja pitää hauskaa. Jos jotain enemmän joskus tapahtuu niin tapahtukoot. Mutta voiko tapahtua jos en enää ensisijaisesti tähtää siihen?
Mihin sä tarvitset kahden henkilön välistä parisuhdetta?
Hyvä kysymys! Olin pitkään parisuhteessa. Ja vaikka se ei ollut täydellinen, tai edes lähes, niin varmaan koen tottumuksestakin tarvitsevani toista ihmistä jakamaan elämän. Pärjään kyllä ja selviän, mutta ikävöin usein jotakuta rinnalleni. Haluan tehdä kaikki elämän tärkeät asiat jonkun kanssa. En yksin! Koen puolikkuutta.
Saan seuraa riittävästi. Deittejä. Tuttavuuksia. Juhlia. Kokemuksia. Mutta se, että on viisi 0,1 kumppania ei vaan korvaa sitä yhtä kokonaista tai edes puolikasta. Ehkä hetken, ehkä joskus. Muttei enää kovin kauaa. Ehkä.
Eli saat mitä haluat, muttet sitä mitä tarviset. Tai ainakin luulet niin. Ehkä vain luulet tarvitsevas, mut jos menee hyvin näin niin mikäs siinä ollessa.
Olen vaikeasti lähestyttävän näköinen, mulla on resting bitch-face, vaikka naamaa on kauniiksi sanottukin. Mutta olen lihava (syynä osaltaan kohta vaihtoon menevät mt-lääkkeet, Ketipinorista eroon!), 44-vuotias nainen, varsin introvertti ja kärsin parhaillaan masennuksesta, olen sairaslomalla sen takia. Olen kuitenkin ihmisille ystävällinen ja mukava, löytyy musta tarvittaessa sosiaalinenkin puoli. En pidä, jos mulle tullaan sanomaan murjotuksesta, vaikken murjottaisi. Hankalaa on. Ehkä tissitkin on liian isot, ei meinaa aina löytyä kaupoista sopivaa kuppia ja kaikille miehille tämä ei ole hyvä asia.
Ei mikään pakko ole pitää, jos et halua, mutta ei sullekaan varmaan nuorempi neitsytmies kelpaisi?