Sinkuille, minkä takia et ole parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt saa kertoa :)

Kustannus/hyötysuhde pahasti miinuksella.

En ole löytänyt tarpeeksi kiinnostavia vapaana olevia naisia tältä paikkakunnalta.

Etäsuhdetta en jaksa ja suhteessa jo oleviin en rupea sekaantumaan.

Ei ole löytynyt parisuhteeseen kykenevää naista ja sitten minä en ole kelvannu naisille.

En ole löytänyt miestä, jolle riittäisi tapaaminen 1-2x/vko,  halu matkustella, kohtaaminen keskustelun tasolla, olisin hänelle se ainoa, liikunnallinen, noheva, yhtäläinen huumori, aikuiset lapset, terve.

Keskityn muihin asioihin. Parisuhde ei ole minulle tarpeeksi kiinnostava asia. 

Vierailija kirjoitti:

Pieni kalu (13 cm).

Tämä ja ujous, ulkonäkö, tulot ja ikä ym.

m42

Vierailija kirjoitti:

Huono mielenterveys, en jaksa parisuhdetta tässä tilanteessa.

Sama. Täyspainoiseen suhteeseen ei ole kykyä, samankaltaisen kanssa toki onnistuisi mutta kun meitä ei tunnista ulkonäöstä, ensivaikutelmasta eikä sen jälkeenkään.

Se ei ole oma valinta.

Ikisinkkumies

Koska on muuta tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko parisuhde tavoitteellinen tila?  Yksinkin voi elää oikein hyvää elämää,saa päättää asioistaan ja menoistaan,ei tarvitse jatkuvasti huomioida toista. Ihmisten kanssa voi silti tulla toimeen oikein hyvin. Parisuhteissa on niin paljon kränää ja voimia kuluttavaa säätöä,että joskus ihmettelen,miksi se kumppani on pakko olla.Tai vaihdetaan uuteen paremman toivossa. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin-fraasi on potaskaa. Suhteissa osa voi kovin huonosti  ja taatusti eläminen vain itsensä kanssa olisi helpompaa. Tosin monelle se itsensä kohtaaminen onkin se suurin haaste.

Kokemusta on 20v kestäneestä avioliitosta.Ei ollut alkoa,väkivaltaa, mt-ongelmia tai muuta usein eroon johtavaa hankaluutta. Oliko klassinen ajan puute, kasvu irti toisistamme tai henkinen orpous. Hakeuduin pois.

Nyt olen elänyt vuosia omillani ja tämä on hyvä. Yksin olo parisuhteessa on ikävämpää kuin oikea elo yksin.

Näin vaan tuntuu hyvältä.

Olipas hyvin kiteytetty ja eritelty kirjoitus. Näinhän asia objektiivisesti on. Moni tajuaa/hyväksyy tämän vasta kamppailtuaan vuosia huonoissa suhteissa. Vietti on niin voimakas.

Ikisinkun on tätä vaikea ymmärtää, kun ei ole reaalikokemusta, vain illuusio "ihanasta parisuhteesta".

...........

Tykkään asua ja elää yksin. Seksin saamisen olen järjestänyt tutustumalla samanhenkisiin ihmisiin, eikä silloin ole huolta että joku takertuisi. Joskus kaipaan seksiä kyllä enemmänkin kuin mitä sinkkuna saan...

En juurikaan tapaa uusia ihmisiä. Tai siis tapaan, mutta ne on kaikki heteroita. En siis ole tehnyt mitään parisuhteen eteen. Siksi olen sinkku.

Ylipaino. Pulskatkin naiset ovat todella nirsoja miehen painon suhteen. Itsellä paino vielä keskittyy lähes kokonaan vatsan seudulle, mikä saa minut näyttämään vielä painavammalle kuin mitä olen.

Olen tyytyväinen omaan elämääni, on ystäviä, harrastuksia ja työ. En halua parisuhdetta sen itsensä takia. En siis ole mitenkään vastaankaan, ei vaan ole sattunut ketään sopivaa tyyppiä kohdalle.

Asun vaatimattomasti maaseudulla. En kohtaa elämässäni naisia juuri ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän pieniä tissejäni

Tämä nyt on aivan typerä syy. Voin kertoa, että pienet tissit ei haittaa.

Pieneen kaluun verrattuna verraten mitätön syy.

m42

No aika nopeasti kuivuisi se parisuhde kasaan kun ei kehtaa ottaa paitaa pois. :D Ja ei se vissiin mikään pieni juttu ole kun monesti on mulle sanottu että olisin muuten kiinnostava koska olen kaunis ja hoikka mutta ei ole tissejä. Tästä syystä en ole ikinä harrastanut seksiä tai riisutunut kenenkään edessä. Olen nyt 20-vuotias ja suhtaudun asiaan huumorilla.

Sulle lohdutuksena voin sanoa ettei se kenenkään naiseus ole rintojen koosta kiinni. Myönnän että naisen rinnat kiinnittää huomion, mutta vain aluksi. Kyllä se on -ainakin minulle- tärkeintä mitä löytyy korvien välistä.

M40+

Ahdistus ja stressi.

Vierailija kirjoitti:

Koska elämäni rakkaudeksi arvioimani mies haluaa olla vain ystäviä. :(

Sama täällä! Elämäni rakkaus ilmoitti 2v. tapailun jälkeen (hänellä oli koko ajan ollut muitakin säätöjä) että olemme pelkkiä ystäviä hänen mielestään! 

Hän esitti alkuun rakastunutta ja puhui jopa naimisiin menosta. Tapailimme tiiviisti jokatoinen viikonloppu, kun poikani oli isällään. Myös muulloin hän kävi luonani ja oli yötä.  Puhelimessa puhuimme päivittäin.

Leikimme kotia ihan oikeasti. Siksipä olikin shokki, kun mies ilmoitti että kaikki "seurustelu" oli tapahtunut vain minun mielikuvituksessani. Hän ei ikinä voisi ottaa toisen miehen alkuun panemaa kakaraa omakseen. Ja siksi toisekseen hänen tulevan vaimonsa PITÄÄ OLLA NEITSYT! Mies on jo reilusti yli 40v.

Tästä episodista on jo yli vuosi aikaa JA MIES EDELLEEN YRITTÄÄ PITÄÄ YHTEYTTÄ. Soittelee viikottain, ehdottelee tapaamisia jne.

Hän onkin huomannut, että olen hänen elämänsä nainen. HAH HAH HAA! Olen vain sanonut hänelle, että poikani ei katoa mihinkään, minusta ei tule neitsyttä ja että uusi mies minulla on heti, kun sellainen kohdalle osuu.

Mutta kun ei osu? Minusta kiinnostuu vain varatut miehet. Nyt kun oikeasti haluaisin järkevän miehen rinnalleni, ei sellaista vaan tunnu löytyvän. 

Nytkin joudun tulemaan töihin julkisilla, kun ei ole talvirenkaita. Joudun lyhentämään kynnet ja kaivamaan työhaalarin kellarista, että saan renkaat vaihdettua. Tomppeli on jo pariinkin kertaan soittanut, että tulisiko hän vaihtamaan talvirenkaani ja tarkastamaan nesteet, mutta olen sanonut, että kiitos renkaat on jo vaihdettu ja kaikki on kunnossa.

Uudelle miehelle olisi siis sosiaalinen tilaus ja tarvetta! Että pääsisi tuosta nilviäisestä eroon ja ennen kaikkea saisi siirtyä elämässä eteenpäin.