Sinkuille, minkä takia et ole parisuhteessa?

1) Olen tosi ruma.

2) Olen ujo ja haluan olla suurimman osan ajasta yksin. Mahtaako olla paljon miehiä, jotka haluaisivat tavata vain kerran viikossa tai kahdessa?

3) En ehkä haluaisi harrastaa seksiä (olen myös yhä neitsyt, mikä tekee vähän vaikeaksi sellaisen helpon ja tunteettoman sekstailun), mutta sitäkin varmaan suurin osa miehistä haluaa, ja minä en halua aiheuttaa kellekään vääriä odotuksia.

4) Ujouden ja harrastuksien (ja rahan) puutteen vuoksi harvoin edes tapaan ihmisiä missään.

5) Olen kattonut liikaa sarjoja ja leffoja, joissa miehet on täydellisiä.

6) Olen katsonut liikaa sarjoja ja leffoja, joissa naiset on täydellisiä, joten tunnen itseni paskaksi.

7) Myös oikean elämän naiset on usein täydellisiä, joten tunnen itseni superpaskaksi.

N 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Finderella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän pieniä tissejäni

Tämä nyt on aivan typerä syy. Voin kertoa, että pienet tissit ei haittaa.

Pieneen kaluun verrattuna verraten mitätön syy.

m42

No aika nopeasti kuivuisi se parisuhde kasaan kun ei kehtaa ottaa paitaa pois. :D Ja ei se vissiin mikään pieni juttu ole kun monesti on mulle sanottu että olisin muuten kiinnostava koska olen kaunis ja hoikka mutta ei ole tissejä. Tästä syystä en ole ikinä harrastanut seksiä tai riisutunut kenenkään edessä. Olen nyt 20-vuotias ja suhtaudun asiaan huumorilla.

Ei voi kun hymähtää tämmöiselle. Että joku teini on noin sanonut ei nyt merkitse mitään. Treenaa pyllysi pyöreäksi niin pienet tissit ei haittaa yhtään enää.

Rumat rinnat. Ja valitsen silti sinkkuuden leikkauksen sijaan, koska ahdistaa ajatus silikonien hankkimisesta.

Olen masentunut ja ahdistunut, ja tiedän, että tällä hetkellä en kykenisi tasapainoiseen parisuhteeseen.

Poikuus tallella. En usko kelpaavani vaativille nykynaisille.

Käytän vain horoja, tulin just 2 viikon panoreissulta Pattayalta.

Olen työtön, kyllästyn helposti ja kilpailijani solvaavat minua minusta kiinnostuneille naisille,levittävät törkeitä juttuja. Lisäksi olin pitkän tovin nuorempana yksipuolisesti rakastunut ilkeään hempukkaan,josta pääsin emotionaalisesti eroon vasta tämän mentyä naimisiin. Nykyään rahattomuus on ongelma,samoin tuo työttömyys. Menekkiä on siivolla akateemisellä siihen asti kun ammatti ja asumismuoto paljastetaan,ja ne kyllä tulevat puheeksi varsin varhaisessa vaiheessa. Ja yksinoloonkin tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Poikuus tallella. En usko kelpaavani vaativille nykynaisille.

Sama vika mulla. Harmittaa, että olin nuorena liian saamaton pariutumisessa ja nyt olen myöhässä asian suhteen.

Minä olen jo kuusikymmentä täyttänyt ja tulin surulliseksi lukiessani näitä. Kovaksi on mennyt maailma.

Minäkin olen yksin, olen ollut naimissa kerran, josta liitosta lapsia, siis jo aikuisia 😏, eron jälkeen pitkässä suhteessa.

Ei vaan toiminut, liekö väärät miehet, vai vika minussa.

Joskus tuntuu etten osaa rakastua enkä rakastaa.

Olen kohdellut itseäni väärin, ilmeisesti huonon itsetuntoni takia, niitä tekojani suren lopun elämääni.

Suhteeni aikana minua häiritsi, että mies tarvitsi minua niin paljon, seksiin ja muuhun, minä olin hänen mielestään niin tavattoman ihana, mutta minua hän ei sillä tavoin viehättänyt.

Toki suhteesta haaveilen, ei ole kaveria lomille ja vapaa-aikaan, mutta mistähän löytyisi sellainen mies, jota osaisin rakastaa.

Miehet kyllä minuun ihastuvat, mutta minä en heihin.

Vierailija kirjoitti:

Käytän vain horoja, tulin just 2 viikon panoreissulta Pattayalta.

Oksennus!

Kokeilin nuorempana ja totesin, etten ole parisuhdeihminen. FWB-suhde minulle hyvin tärkeän ja rakkaankin naisen kanssa on ollut jo 8v ja täyttää ne tarpeet, joita minulla läheisyyden ja seksin suhteen on.

mä en jaksa kuulla ihmisten valitusta, kateutta  toisen kodista, kirjoittelusta palstalle, enkä myöskään halua olla naapureitten kans tekemisis vaikka olen asunut kerrostalossa kohta 8v. pitämättä kiitos vaan minkäänlaisia viinabileitä. itte juon joskus.tai työttömyydestä ja toisen tuista. yks hailee.jos en kelpaa kellekkään niin ihan SAMA! enkä jaksa musiikin valittajille enää tervehtiä. valittakoon isannöitsijälle.ja ihan sama jos joku imuroi mattonsa.

-En kelpaa hänelle, joka tuntuu minusta pitkään aikaan niin oikealta ja haluaisin hänet enemmän kuin mitään muuta 😔 hän pitää minua vain kaverina.

-Olen aika tavallisen näköinen, tavallisen kroppainen ja hieman hitaasti lämpenevä ja vaikeasti lähestyttävä. En tapaa miehiä missään (työ ja harrastukset naisvaltaisia). Tinder ja nettitreffit kokeillut, mutta ulospäinsuuntautuneessa ja ulkonäkökeskeisessä maailmassa jään auttamatta kauniimpien ja hauskempien jalkoihin.

-Takana myös vaikea suhde. Tuon parisuhdehelvetin jälkeen osaan arvostaa itseäni ja omaa aikaa ja elämääni. Näin on ihan hyvä. Viihdyn mä yksinkin.

Pelottaa ja arveluttaa. En halua enää yhtäkään riesaa.

Olin pitkään masentunut ja siihen jäi sekä tutkinto että ura. (Saamatta)

Terve nykyään ja töitäkin toki ollut pitkään.

Mutta en ole tarpeeksi hyvä vielä, että kehtaisin etsiä seuraa. Keho, sivistys, tulotaso, kaikki kaipaa vielä parannusta. Ikääkin on liikaa, koen että tässä iässä ei kelpaa tämmöisenä, vaikka en ole testannut mahdollisuuksiani.

Vanhoja ystäviä näen harvoin, kaikki parisuhteissa ja lapsia, sitä kautta en tapaa uusia ihmisiä, paitsi varattuja. Töissä reilu parikymmentä miestä, yksi 55v nainen.

Välillä tulee tilanteitä jotka vaikuttavat luonnollisilta keskustelun avaamiseksi tuntemattomien kanssa, esimerkiksi eilen kaupalle kävellessä katsoin vähän pitempään yhtä naista. Hän tulee sitten kaupan hyllyllä lähelle ja hymyilee, ehkä sanoikin jotain. En nyt siihen voinut reagoida kuin hymyllä ja liikkumalla poispäin. Ehkä sekin oli vain mielikuvitustani. Noh, "keväällä sitten."

 

Luettuani kirjoittamani tekstin, tuli mieleen että onkohan minusta tulossa muutama vuosi vanhempi Mies29v+x? Ehkä tulen toisinaan vauva-palstalle naisenkaipuun ja puuttuvan naiskontaktin takia. Ennen masennustani oli kyllä pitkiäkin suhteita, siinä ainakin eroan kyseisestä palstailijasta.

En kelpaa. En vain ole naisten silmissä komea mies. Uskaltaisin jopa uskoa että rumana pidetty.

Ruotsalainen(suomen) kirjoitti:

Ruotsissa suuri osa nuorista ilmoittaa ettei mene koskaan naimisiin tai muuta yhteen tai hanki lapsia, pariutuminen ikuisesti oli ja meni jo. Nykyään ihmiset daittailevat läpi elämän ja viettävät itsensä näköistä elämää. 

Ruotsissa ilmiö näkyy jo, ja maailmassa on jo nyt liikaa lapsia/ihmisiä, joista ylivoimaisesti suurin osa elää köyhyydessä, jos heille tarjotaan samat mahdollisuudet kuin USA:ssa tarvitaabn 5-maapallon varat.

Muutamalta ruotsalaiselta kaverilta olet kuullut tämän? Ruotsin väkiluku kasvaa nopeasti ulkomaalaistaustaisten vuoksi, mutta myös kantisnaiset synnyttävät eurooppalaisittain paljon.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1469421505257

Päällimmäiset syyt: olen introvertti ja viihdyn kotioloissa tai sellaisissa paikoissa, missä ei oteta hirveästi kontaktia muihin - esim. elokuvateatterit, kirjastot, taidenäyttelyt. Olen aina etäinen uuden ihmisen seurassa ja moni luokitteleekin minut tylsäksi. Vain lähimmäiset ystävät tietävät millainen "aarre" olen, mutta heille en ole sinkkuuden yksinäisyydestä puhunut. Alkaisi olla liian ahdistavaa joutua pakkoparituksen kohteeksi.

Minusta on tähän asti kiinnostuneet sellaiset miehet, jotka kaipaavat passausta. Miehen palvelijaksi/äidiksi en ryhdy. Viimeksi sain iskuyrityksen tuntemattomalta mieheltä Cittarin pölyimuriosastolla...

Minuun ihastuu ensitapaamisella miehet, jotka eivät itseäni innosta lainkaan. Vaikka helppo jutella ja koulutustaso sama ja huumoriakin on, niin silti puuttuu tietynlainen vetovoima. Olen tunteellinen ja herkkä, mutta myös vahva ja vaadin itseltäni, samoin toiselta. Ellei arvomaailma kohtaa, ei kohtaa muukaan.

Olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa,miehet ovat olleet rakastuneempia kuin minä.  Sekin on tilanteena vaikea, kun ei pysty kohtaamaan samalla "rakkaustasolla". Melkein parempi sitten olla yksin.

Kukaan ei ole kelpuuttanut muuhun kuin panopuun osaan ja se ei itseäni hirveästi houkuttele 😒