Miksi miehet pitävät yksinhuoltajuutta niin suurena turn-offina?

Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä että ei koskaan yh-äitiä, mutta tapailtuani aikani ikäisiäni (35-40v) lapsettomia sinkkunaisia totesin että mielummin yh, jolla on ei vauvaikäinen lapsi, kuin näitä koira- ja kissamammoja. Se lapsi kuitenkin jossain vaiheessa haluaa oman huoneen ja elämän, mutta niitä koiria ja kissoja olisi sänky täys hamaan tulevaisuuteen asti. Kaikki hellät tunteet kohdistetaan lemmikille ja mies on palvelija joka auttaa jatkuvassa lenkittelyssä ja imuroinnissa. En ole kokenut näitä suhteita mielekkäinä.

Kannattaa etsiä miehiä, joilla itselläänkin on lapsi. Luulisi ainakin sellaisen ymmärtävän.

Oletko nyt ihan varma, että olet yksinhuoltaja?

Ettet kumminkin olisi lähivanhempi?

Jännä miten niin moni nainen haluaa itselleen tuon yh-statuksen, vaikka olisi yhteishuoltajuus ja lähivanhemmuus kyseessä.

Mä pidän lapsista, mutta en tiedä suostuisinko seurustellessa jäämään kakkoseksi lapselle. Siksi minä ainakin haluan mieluummin lapsettoman miehen. No ehkä aikuiset lapset menettelisi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut vääränlaisia miehiä. Itseasiassa aika hyvä empaattisuus testi tuo yksinhuoltajuus- pysyvät ne pahimmat kaukana!

Aivan. Empaattiset ymmärtävät olla sotkeentumatta toisten elämään ja tutustua lapsiin, jos eivät ole varmasti kiinnostuneita sitoutumaan asiaan. Vähemmän empaattisia tämä ei kiinnosta, kunhan vaan saa pilua niin se riittää.

Siis eihän eronnut ole sama kuin yksinhuoltaja. Vai poistuiko mies kuvioista kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä että ei koskaan yh-äitiä, mutta tapailtuani aikani ikäisiäni (35-40v) lapsettomia sinkkunaisia totesin että mielummin yh, jolla on ei vauvaikäinen lapsi, kuin näitä koira- ja kissamammoja. Se lapsi kuitenkin jossain vaiheessa haluaa oman huoneen ja elämän, mutta niitä koiria ja kissoja olisi sänky täys hamaan tulevaisuuteen asti. Kaikki hellät tunteet kohdistetaan lemmikille ja mies on palvelija joka auttaa jatkuvassa lenkittelyssä ja imuroinnissa. En ole kokenut näitä suhteita mielekkäinä.

Mulla on koira. Ei ole tullut mieleenkään pyytää miestä auttamaan sen ulkoilussa, ruokinnassa (unohdit tämän ;) ) tai imuroinnissa :D Kyllä on imuroitu ja mopattu ennen kuin mies tulee viikonloppuvierailulle, ja kyllähän se olen minä, joka nousee aamulla sängystä ruokkimaan ja ulkoiluttamaan. 

Mies on kerran - omasta pyynnöstä - ulkoiluttanut koiran kun mulla oli jalkapöytä kipeänä enkä oikein päässyt kävelemään. En olisi pyytänyt, mutta tarjoutui. 

Mutta joo, koska olen tietoinen että on kaltaisiasi miehiä, jotka eivät erityisemmin välitä kotieläimistä, oli deittailuaikoinani toinen deal-breaker miehet, jotka eivät pidä koirista/lemmikeistä yleensä. :) 

Silti riitti lammessa kaloja. 

Mä en tajua tätä väittämää ollenkaan. Itse yh ja hyviä miehiä riittänyt siitä huolimatta. Useampi lapseton mies olisi halunnut vakavamman suhteen kunnes päädyin nykyiseen. Miehet sanoi aina että positiivinen yllätys, että on lapsi. En voi siis olla vain baareissa juokseva sinkku kuka välittää pelkästään itsestään. Sitten jos on valmis ottamaan miehen kenellä on myös lapsia niin niitähän riittää. Itse pääsin ainakin valkkaamaan parhaan mahdollisen :)

Ei yksinhuoltajuus ole turnoff. Päinvastoin. Minullakin on lapsia. Haluaisin puolison, jolla on myös, koska olisi samanlaisia kokemuksia.

Enpä vaan kiinnosta ketään yh-äitiä. Jutellessa jossain treffipalstalla olen kuin ilmaa naisille. Tai jos saan aloitettua keskustelun, yhteistä aikaa ei löydy.

Olisin valmis auttamaan lapsiperheen arjessa. Ei, en olisi vain seksin takia yh-äidistä kiinnostunut. Kun vaan löytyisi joku, jonka kanssa tulisi juttuun.

En ymmärrä. Olen ihan kunnollinen mies itse, mutta ei aikuisiakaan naisia kiinnosta kuin tatuoidut kaljaukot.

Sulle sopiva kumppani on mies jolla on lapsia. Lapsettomat seurustelkoo keskenään 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut vääränlaisia miehiä. Itseasiassa aika hyvä empaattisuus testi tuo yksinhuoltajuus- pysyvät ne pahimmat kaukana!

Aivan. Empaattiset ymmärtävät olla sotkeentumatta toisten elämään ja tutustua lapsiin, jos eivät ole varmasti kiinnostuneita sitoutumaan asiaan. Vähemmän empaattisia tämä ei kiinnosta, kunhan vaan saa pilua niin se riittää.

Mulla on neljävuotias lapsi. Tinderissä yksi tyyppi kysyi, että jos hän tulee kahville, niin voiko lapsen jättää jo yksin?

Haloo! Laitanko lapsen komeroon siksi aikaa vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinhuoltajuus ole turnoff. Päinvastoin. Minullakin on lapsia. Haluaisin puolison, jolla on myös, koska olisi samanlaisia kokemuksia.

Enpä vaan kiinnosta ketään yh-äitiä. Jutellessa jossain treffipalstalla olen kuin ilmaa naisille. Tai jos saan aloitettua keskustelun, yhteistä aikaa ei löydy.

Olisin valmis auttamaan lapsiperheen arjessa. Ei, en olisi vain seksin takia yh-äidistä kiinnostunut. Kun vaan löytyisi joku, jonka kanssa tulisi juttuun.

En ymmärrä. Olen ihan kunnollinen mies itse, mutta ei aikuisiakaan naisia kiinnosta kuin tatuoidut kaljaukot.

Minua voisi kiinnostaa. Toisen yh:n kanssa olisi helpompi seurustella, kun on samanlainen elämäntilanne.

Niinhän pitää monet naisetkin? Useimmille syy on varmaan suurin piirtein se, että ei haluta muiden lapsia omaan perheeseen. En haluaisi minäkään.

Koska miehenä minulla on luontainen tarve siirtää oma geeniperimäni eteenpäin. Minulle ei ole niin suurta tarvetta kasvattaa/suojella vieraan miehen geeniperimää. Lisäksi lapsi rajoittaa valtavasti elämää, niin otan tämän vastuun mielummin oman lapseni kanssa.

Lapsen myötä kuvioissa on se ex. Mahdollisesti myös exän vanhemmat jollain tavalla ja kenties nyxä. Lisäksi pelko että joutuu elättämään toisen lasta.

Myös se, että on mahdollisuus kiintyä siihen lapseen ja lopulta pitää sitä omana lapsihahmona. Sitten tuleekin ero, menetät parisuhteen lisäksi myös sen lapsen. Kaksinkertainen tuska. Onhan näitä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän eronnut ole sama kuin yksinhuoltaja. Vai poistuiko mies kuvioista kokonaan?

Minä olen eronnut ja käytännössä yksinhuoltaja. Aika pian tämä kävi selväksi, kun mies pesi kätensä hoitovastuusta.

Ei voi yleistää. Tapasin ihanan yh -äidin 4 vuotta sitten ja minullakin lapsi ekasta avioliitosta. Kyllä minä halusin itselleni sopivan puolison tämän edellisestä elämästä riippumatta ja todella onnellisia olemme. Molempien lapset tulevat loistavasti toimeen kanssamme ja keskenään. Molempien exät ovat tottuneet kuvioon ja jopa onnellisia puolestamme.

M49

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä että ei koskaan yh-äitiä, mutta tapailtuani aikani ikäisiäni (35-40v) lapsettomia sinkkunaisia totesin että mielummin yh, jolla on ei vauvaikäinen lapsi, kuin näitä koira- ja kissamammoja. Se lapsi kuitenkin jossain vaiheessa haluaa oman huoneen ja elämän, mutta niitä koiria ja kissoja olisi sänky täys hamaan tulevaisuuteen asti. Kaikki hellät tunteet kohdistetaan lemmikille ja mies on palvelija joka auttaa jatkuvassa lenkittelyssä ja imuroinnissa. En ole kokenut näitä suhteita mielekkäinä.

Mulla on koira. Ei ole tullut mieleenkään pyytää miestä auttamaan sen ulkoilussa, ruokinnassa (unohdit tämän ;) ) tai imuroinnissa :D Kyllä on imuroitu ja mopattu ennen kuin mies tulee viikonloppuvierailulle, ja kyllähän se olen minä, joka nousee aamulla sängystä ruokkimaan ja ulkoiluttamaan. 

Mies on kerran - omasta pyynnöstä - ulkoiluttanut koiran kun mulla oli jalkapöytä kipeänä enkä oikein päässyt kävelemään. En olisi pyytänyt, mutta tarjoutui. 

Mutta joo, koska olen tietoinen että on kaltaisiasi miehiä, jotka eivät erityisemmin välitä kotieläimistä, oli deittailuaikoinani toinen deal-breaker miehet, jotka eivät pidä koirista/lemmikeistä yleensä. :) 

Silti riitti lammessa kaloja. 

Kyllä niitä vittuuntuneen näköisiä miehia jonkun puudelin kanssa näkee aika usein. Ne on lisäksi aina jossain muualla ulkoiluttamassa niitä, kuin muut asiantuntevat ja asiasta kiinnostuneet koiranulkoiluttajat, jotka yleensä menee johonkin puistoon.

Ei kaikille miehille se lapsi tai lapset ole mikään ylitsepääsemätön este, mutta kyllä sanomattakin on selvää että monia rajoituksia se automaattisesti tarkoittaisi, ja kyllä se ihan selvää on että toiset eivät sellaista pakettia itselleen halua.

Yleensä kumppaniehdokas jolla myös itsellään on lapsi/a ymmärtää toista samanlaista paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua tätä väittämää ollenkaan. Itse yh ja hyviä miehiä riittänyt siitä huolimatta. Useampi lapseton mies olisi halunnut vakavamman suhteen kunnes päädyin nykyiseen. Miehet sanoi aina että positiivinen yllätys, että on lapsi. En voi siis olla vain baareissa juokseva sinkku kuka välittää pelkästään itsestään. Sitten jos on valmis ottamaan miehen kenellä on myös lapsia niin niitähän riittää. Itse pääsin ainakin valkkaamaan parhaan mahdollisen :)

Juuri näin. Paitsi että sinulla ei voi olla parasta miestä, koska hän on minulla. :D