Miksi miehet pitävät yksinhuoltajuutta niin suurena turn-offina?

Vierailija kirjoitti:

Olet tavannut vääränlaisia miehiä. Itseasiassa aika hyvä empaattisuus testi tuo yksinhuoltajuus- pysyvät ne pahimmat kaukana!

Juuri näin. Noi miehet joille yksinhuoltaja on turn off eivät ole muutenkaan parisuhdekelpoisia. Kelpaa vaan jollekin miesmäisille tunnekylmille naisille, jotka vihaa myös lapsia. Siitä nämä miehet löytävät kaltaisensa. Ole kiitollinen että pysyvät kaukana niin sinusta kuin lapsistasi. Ne parhaimmat ja ihanat miehet pitävät lapsista se on niin totta. Älä menetä toivoasi mutta ehket ravintoloista heitä löydä joten kannattaa etsiä vaikka jostain lapsitapahtumiin liittyvistä jutuista. Tosin, ole varovainen ettet pedareihin törmää.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mene niin, että olet ensin nuori ja suosittu sinkku, sitten teet lapsen ja vanhenet, ja kuvittelet, että olet edelleen se nuori ja suosittu sinkku. Tai niinhän se sinulla näyttää menevän, että kuvittelet. Mutta jos haluat katsoa todellisuutta silmiin, niin huomaat, että tässähän ollaan vanhetuttu, kuluttu ja lapsikin on riesaksi tehty. Sinä olet eri elämäntilanteessa kuin silloin joskus aiemmin.

Onpas sulla helkkarin pinnallinen elämänasenne. Samanikäiset on samanikäisiä oli lapsia tai ei.

Yh kelpaa satunnaiseen seksiin. Ei missään nimessä parisuhdematskua, onhan siitä fyysinen todiste...

Pl. Lesket

Minua häiritsisi eniten se, että siinä joutuisin väkisinkin välillisesti elättämään jonkun toisen ihmisen jälkeläisiä. Pariskunnalle riittää kaksio, mutta lapsilla pitää olla omat huoneet. Tai mikäs siinä jos yh maksaa kolme neljäsosaa asumiskuluista...

En jaksa leikkiä kiinnostuvani lapsesta, josta tiedän etten todennäköisesti ole kovin kiinnostunut.

2 yleisintä syytä:

1.Mies ei halua lapsia, eikä halua huolehtia ja rajoittaa menemisiään puolison lapsen takia.

2. Mies haluaa lapsia, mutta ihmisen kanssa jolla niitä ei jo ole.

Vierailija kirjoitti:

Yh kelpaa satunnaiseen seksiin. Ei missään nimessä parisuhdematskua, onhan siitä fyysinen todiste...

Pl. Lesket

Olin yksinäinen ja päätin hankkia vauvan. Tulin kertalaakista raskaaksi. Muistelen vieläkin lämmöllä tätä kohtaamista. Kuka edes haluaa pari suhdetta?

Miehillä on kovin romanttinen kuva yksinhuoltajista. Minustakin usein ajatellaan, että kun olen huolehtiva emo lapsilleni, huolehdin sitten myös miehestä. Kun siivoan ja pyykkään joka päivä, menee miehenkin sotkut ja vaatteet siinä samassa. Lisäksi kun pitää olla viisi ateriaa päivässä, tulee mieskin ruokittua samaan syssyyn . Yh on tottunut hoitamaan kaiken yksin vaikka olisi väsynyt ja oksennustaudissa, kyllähän se mieskin tulee siinä päivän päätteeksi hoideltua.

Pelätään että ollaan vaan rahoittajan asemassa. Ajatellaan että lapsi/lapset kaipaa kuitenkin sitä oikeeta isää ja haluaa että vanhemmat palaisi yhteen. Ruuhkavuosina kesken kaiken kiireen siihen kyytin hyppääminen on muutenkin haastavaa. Jää kaikki kuherruskuukaudet ja yhdessä vietetyt ajat vähiin, eli yhteinen sitoutumiseen käytetty aika.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsisi eniten se, että siinä joutuisin väkisinkin välillisesti elättämään jonkun toisen ihmisen jälkeläisiä. Pariskunnalle riittää kaksio, mutta lapsilla pitää olla omat huoneet. Tai mikäs siinä jos yh maksaa kolme neljäsosaa asumiskuluista...

Yh:na etsinkin pääsääntöisesti varakkaampaa miestä. Juurikin sen takia, että eläminen on tosiaan kallista. Eikä jaksa tapella rahasta ja neliöistä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsisi eniten se, että siinä joutuisin väkisinkin välillisesti elättämään jonkun toisen ihmisen jälkeläisiä. Pariskunnalle riittää kaksio, mutta lapsilla pitää olla omat huoneet. Tai mikäs siinä jos yh maksaa kolme neljäsosaa asumiskuluista...

Yh:na etsinkin pääsääntöisesti varakkaampaa miestä. Juurikin sen takia, että eläminen on tosiaan kallista. Eikä jaksa tapella rahasta ja neliöistä koko ajan.

Ja ne varakkaammat miehet etsii joko naista joka tienaa suht saman verran, tai sitten nuorempaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsisi eniten se, että siinä joutuisin väkisinkin välillisesti elättämään jonkun toisen ihmisen jälkeläisiä. Pariskunnalle riittää kaksio, mutta lapsilla pitää olla omat huoneet. Tai mikäs siinä jos yh maksaa kolme neljäsosaa asumiskuluista...

Yh:na etsinkin pääsääntöisesti varakkaampaa miestä. Juurikin sen takia, että eläminen on tosiaan kallista. Eikä jaksa tapella rahasta ja neliöistä koko ajan.

Ja ne varakkaammat miehet etsii joko naista joka tienaa suht saman verran, tai sitten nuorempaa naista.

Olenko jossakin maininnut, että olen köyhä?

Eikä vaan miehet.

Kun itse olin vielä ns. vapailla markkinoilla, oli heti deal-breaker jos keskustelukumppani kertoi, että hänellä on lapsi - ihan sama minkä ikäinen. En suostunut edes tapaamaan ja kerroin ystävällisesti, ettei minua kiinnosta tutustua häneen enempää, sillä en pidä lapsista enkä halua niitä elämääni. 

En mäkään seurustelisi miehen kanssa jolla on lapsia edellisestä suhteesta. En pidä lapsista ja pakettiin kuuluu aina se lasten toinen vanhempi. Liian hankalaa. Mun mielestä on ihan kätevää jos yhmiset, joilla on suurin piirtein saman verran niitä "kantamuksia" päätyy kimppaan kun ymmärtävät toisiaan varmaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsisi eniten se, että siinä joutuisin väkisinkin välillisesti elättämään jonkun toisen ihmisen jälkeläisiä. Pariskunnalle riittää kaksio, mutta lapsilla pitää olla omat huoneet. Tai mikäs siinä jos yh maksaa kolme neljäsosaa asumiskuluista...

Yh:na etsinkin pääsääntöisesti varakkaampaa miestä. Juurikin sen takia, että eläminen on tosiaan kallista. Eikä jaksa tapella rahasta ja neliöistä koko ajan.

Ja ne varakkaammat miehet etsii joko naista joka tienaa suht saman verran, tai sitten nuorempaa naista.

Olenko jossakin maininnut, että olen köyhä?

Etsin omassa varallisuusluokassani olevaa miestä, ne ovat vain aika harvassa.

treffit kirjoitti:

Eikä vaan miehet.

Kun itse olin vielä ns. vapailla markkinoilla, oli heti deal-breaker jos keskustelukumppani kertoi, että hänellä on lapsi - ihan sama minkä ikäinen. En suostunut edes tapaamaan ja kerroin ystävällisesti, ettei minua kiinnosta tutustua häneen enempää, sillä en pidä lapsista enkä halua niitä elämääni. 

Juuri näin. Miksi tehdä elämästään ehdoin tahdoin helvettiä?

treffit kirjoitti:

Eikä vaan miehet.

Kun itse olin vielä ns. vapailla markkinoilla, oli heti deal-breaker jos keskustelukumppani kertoi, että hänellä on lapsi - ihan sama minkä ikäinen. En suostunut edes tapaamaan ja kerroin ystävällisesti, ettei minua kiinnosta tutustua häneen enempää, sillä en pidä lapsista enkä halua niitä elämääni. 

Sama juttu minulla. En olisin kuvitellutkaan hoitavani jonkun toisen lasta. Ennen omaa lastani en ollut pitänyt koskaan edes lasta sylissä.

Siksi jos saatavilla on lapsettomia. Fakta on, että lapsi sitoo ja vielä pahemmalta se voi tuntua, jos ei ole omasta lapsesta kysymys. Tavallaan tuota rasitteen suhteeseen mukanasi. Ei se iän myötä ole miehille enää niin iso ongelma, mutta harva nuori mies haluaa alkaa elämään lapsiperhe-elämää tuoreessa romanssissa ja vielä lapsen takia, joka ei ole oma tuotos. Iän myötäkin miehet haluaisi lapsettoman naisen, mutta jos nainen on muuten hyvä ja itselläkin on lapsia, niin ei se enää ole este.

Itse en seurustelisi yh:n kanssa koska en tiedä oppisinko rakastamaan toisen miehen lapsia.

Pariutuminen on monen asian summa. Toista tarkastelee monelta kannalta. On miinuksia ja plussia, lapset on yleensä siellä miinuspuolella. Jos plussat voittaa, niin suhde syttyy. Jos taas miinuksia on enemmän, jää suhde tulematta. Joillekin se lapsijuttu on vain pieni miinus, joillekin tosi iso. Väitän, että jos on kaunis, varakas ja hauska nainen, niin varmasti saa miehen kuin miehen lapsesta huolimatta.

Jokainen hakee niin hyvän kumppanin kuin saa. Harva komea ja menestyvä lapseton mies huolii yh:ta, joka ei ole edes erityisen kaunis.