Miksi miehet pitävät yksinhuoltajuutta niin suurena turn-offina?

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt on joku mammapalstan myytti. Omalla kohdalla lapset eivät koskaan ole olleet mikään este. Tosin omat tyttöni ovat jo teinejä ja välit heidän isäänsä ovat hyvät. Seurustelen itse nykyään lapsettoman miehen kanssa ja kaikki on sujunut hyvin.

Tyttäresi seurustelevat myös miehesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajuus on aika laaja käsite siten että syitä siihen on monia. Ei vain se että elämänkoululainen Keravalta on aloittanut homman joskus 17-vuotiaana ja jatkanut tasaisin väliajoin eri miesten kanssa siten että lapsia on nyt neljä ja eletään tuilla.

Ja miten yksinhuoltajat laitetaan arvojärjestykseen siten että avioliitosta eronnut ja sitä myötä yksinhuoltajaksi jäänyt on parempi kuin nainen joka ei ollut naimisissa? Miten tilanne on eri silloinkaan jos vanhemmilla on yksinhuoltajuus? Jos molemmissa tapauksissa lapset tapaavat isää.

Sitten on tietysti myös lesket jotka automaattisesti ovat myös yksinhuoltajia.

Ei kaikkien takana ole jotakin hullua exää, sen sukua ja tappelua.

Jotkut ovat ihan totaali yksinhuoltajia.

Tiedän faktat sen suhteen että on paljon sellaisia elämänkoululaisia johon liittyy tiettyjä stereotypioita mutta kannattaisiko ensin tutustua ihmiseen eikä teilata sen perusteella että naisella on LAPSI. Varsinkin, kun näitä eronneita miehiä ihan lapsilauman kanssa on aika paljon myöskin.

Jos henkilökohtainen arvovalinta on, että ei niitä lapsia halua? Onko silloin stereotyyppisesti ajatteleva sika, jos parinvalinnnassaan rajaa pois naiset, joilla niitä lapsia on? 

Et tietenkään ole mutta silloinhan rajaat itsesi tälläisestä keskustelusta automaattisesti pois? Silloinhan etsit naisen jolla EI ole lapsia ja joka EI niitä myös tule koskaan haluamaan.

En ole itseäni sikana pitänytkään. :D Kahden lapsen yksinhuoltaja äitinä yksinhuoltajiin liittyvät keskustelut kiinnostaa. Mielipide ei auttamatta kerro siitä mitä itse edustat.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun erosin miehestäni

Vastasit kysymykseesi ihan itse, koko jutun juoni on tuossa sanassa "erosin". Eli siis sinä erosit, siinä ei lukenut että "erosimme" tai että "mies otti eron". Ero oli siis puhtaasti sinun aloitteesi. Koska historialla on tapana toistaa itseään näissä asioissa, niin voit ihan itse miettiä että miksiköhän kukaan mies ei halua sekaantua naiseen, joka on pistänyt eron alulleen, kieltänyt lapsiltaan isän ja nauttii nyt lastensa yksihuoltajuutta sekä elatusmaksuja.

Suomi on väärällään YT-äitejä, joiden koko elämäntapa perustuu muiden siivellä elämiseen sekä isättömien lasten tehtailuun. Ensin parisuhde, sitten äkkiä lapsia ja heti perään ero ja lasten yksihuoltajuus. Ilman tarkoitustakaan elää normaalia perhe-elämää, jossa molemmat vanhemmat olisivat läsnä lapsen kehityksessä. Sitten kun vielä joka ikinen mukula on eri isälle tehty, saadaan myös maksimaalinen hyöty elatusrahoista. Pelkästään omasta lähipiiristä löytyy useita juuri tällaisia tapauksia. Ei todellakaan tekisi mieli sekaantua vaikka olisi kuinka "sievä".

Ihan ohjeena miehelle jos alatte suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsia, ottakaa tosi tarkasti selvää mm. miksi lapset eivät ole isällä / isä ei ole mukana lasten elämässä, kuka pisti eron alulle ja mitkä olivat ylipäänsä syyt eroon. Jos näitä asioita ei hoida huolella, on itse kohta seuraava uhri vaikka hoitaisi asiat kuinka viimeisen päälle - koska naisella ei ole aikomustakaan normaaliin perhe-elämään.

Kaverit lähtee skimbamäkeen ja sä lähet pulkkamäkeen, jee hyvä meininki. Sitäpaitsi yhäreitten kropat on ihan fakd ap, erityisesti tissit ja pillu.

Höpö höpö se ei ole mikään este.

Itse olen kahden lapsen yh, ja ikää vasta 27v, enkä missään vaiheessa ole kokenut sen takia syrjintää miesmarkkinoilla.

Mutta veikkaan, että syy on asenteessani; kun menen miehen kanssa ulos, menen ulos sinne yksilönä. Näytän miehelle millainen minä olen, mistä minä olen kiinnostunut, miten minä voin tuoda hänen elämäänsä. Lapset eivät tule puheenaiheenakaan esille treffeillä. Kun tietty aika on mennyt, ja olemme tutustuneet, ja itseasiassa vasta kun mies alkaa ottamaan lapset puheeksi, voin jotain pientä kertoa, ja siitä pikkuhiljaa enemmän.

Nykyinen mieheni tapasi lapseni vasta vuoden jälkeen, ja jopa oikeasti ODOTTI sitä. Nyt on kuin toinen isä niille. Mutta jos olisin heti alussa tuputtanut kaikki maailman lapsijutut ym pöydälle, olisi tuo varmasti pelästynyt, kun eihän se edes tuntenut minua kunnolla.

Pointtini vaan on, että monet naiset sanovat ihan heti alussa "jos sinä et hyväksy lapsiani, ei tästä voi tulla mitään". Ei ei ei ei. Minun mielestä miehen ja naisen välille pitää löytyä se side, rakkaus, ja luottamus ensin, että se mies pystyy rakentamaan suhteen, ja luottamuksen lapsen välille.

YH-äipän kasvatti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun erosin miehestäni

Vastasit kysymykseesi ihan itse, koko jutun juoni on tuossa sanassa "erosin". Eli siis sinä erosit, siinä ei lukenut että "erosimme" tai että "mies otti eron". Ero oli siis puhtaasti sinun aloitteesi. Koska historialla on tapana toistaa itseään näissä asioissa, niin voit ihan itse miettiä että miksiköhän kukaan mies ei halua sekaantua naiseen, joka on pistänyt eron alulleen, kieltänyt lapsiltaan isän ja nauttii nyt lastensa yksihuoltajuutta sekä elatusmaksuja.

Suomi on väärällään YT-äitejä, joiden koko elämäntapa perustuu muiden siivellä elämiseen sekä isättömien lasten tehtailuun. Ensin parisuhde, sitten äkkiä lapsia ja heti perään ero ja lasten yksihuoltajuus. Ilman tarkoitustakaan elää normaalia perhe-elämää, jossa molemmat vanhemmat olisivat läsnä lapsen kehityksessä. Sitten kun vielä joka ikinen mukula on eri isälle tehty, saadaan myös maksimaalinen hyöty elatusrahoista. Pelkästään omasta lähipiiristä löytyy useita juuri tällaisia tapauksia. Ei todellakaan tekisi mieli sekaantua vaikka olisi kuinka "sievä".

Ihan ohjeena miehelle jos alatte suhteeseen naisen kanssa jolla on lapsia, ottakaa tosi tarkasti selvää mm. miksi lapset eivät ole isällä / isä ei ole mukana lasten elämässä, kuka pisti eron alulle ja mitkä olivat ylipäänsä syyt eroon. Jos näitä asioita ei hoida huolella, on itse kohta seuraava uhri vaikka hoitaisi asiat kuinka viimeisen päälle - koska naisella ei ole aikomustakaan normaaliin perhe-elämään.

Nämä naiset määrittelee sen yleisennäkemyksen ja julkisen kuvan. Nämä naiset on niitä jotka esiintyy lehtien palstoilla ja erilaisissa perheissä, jne. Nämä naiset on niitä, jotka kirjoittaa elämäkerrassaan itsestään sen sankarin ja kaikista muista syypäitä omiin ongelmiinsa käyttäen yksinhuoltajuutta pirun huonoina tekosyinä kaikkeen epäonnistumisiinsa. Yksikään teistä ei voi kieltää näiden naisten olemassa oloa. Nämä naiset on niitä, kun pilaa muiden maineen.

Ap ei näe itsessään muuta vikaa, kuin yksinhuotajuuden. Näkisin, että ei deittimarkkinat ole yhtään helpompia muillekaan naisille ja miehille.

Jos itsellä ei ole lasta, haluaa ehkä parisuhteen, jossa lapsi ei aina mene edelle. Itse otin miehen, jolla on kaksi lasta, eikä se helppoa ollut. Eikä vähiten hankalan exän takia, jonka mielestä oli ihan ok kiristää omilla lapsillaan jne.

Mutta kyllähän monet yh:t kuitenkin uuden puolison löytävät. Tai ainakin seurustelukumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Juurtuneet käsitteet ja ns. äpäräkulttuuri.

Ei sais uutta repesin nauruun ihan totaalisesti !! 😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko 4 lapsen yh, ja miehiä olisi jonoksi asti.. :)

En usko, että johtuu lapsista. Joko sinusta itsestäsi heijastuu epävarmuus, tai sitten et ole tavannut "oikeita" tyyppejä. Plus oletko työtön? Se, jos mikä on turn off! Pitää pystyä elättämään perhe ja käymään töissä - yksin tai yhdessä.

Tota nyt ei usko kukaan.

Paitsi jos siskosi on Susanna Tanni niin sitten väite on luultavasti totta mutta muuten EI .

Joku rikas julkkisnainen voi myös olla mahdollisesti totta .

Vierailija kirjoitti:

Ikäviä kommentteja, mutta eihän suomalaisilta muuta voi odottaakaan. Hieno kansa.

Ei nyt ole mitään syytä hermostua tai ruveta mielensä pahoittajaksi.

Jos kysyy suoraan, niin yleensä saa myös suoran ja rehellisen vastauksen. .

Se voi olla erilainen kuin mitä sen toivoisi olevan, mutta eikö kuitenkin ole parempi että asia tulee selväksi mihin sitä kysymystä haettiin vaikka se ei ollutkaan itselle mieluinen.

En lapsettomana naisena edes harkitsisi parisuhdetta miehen kanssa, jolla on lapsia. En yksinkertaisesti välitä vieraista mukuloista juurikaan enkä sellaisia halua väliin. En myöskään halua olla tekemisissä miehen exän kanssa tämän tästä. Sen sijaan haluan viettää kumppanin kanssa laatuaikaa kaksin, matkustella, käydä ravintoloissa, yms. Miten nämä onnistuisivat lasten kanssa? Kaikki pitäisi suunnitella ties kuinka kauan etukäteen, sopia hommista taas sen exän kanssa tai pahimmillaan ottaa ne lapset mukaan. Siinäpä vasta ihanaa parisuhdeaikaa. Ei kiitos. Lapsettomiakin on olemassa, niin en tyytyisi tuollaiseen elämään, kun mikään pakko ei ole.

Miksi miehet pitävät yksinhuoltajuutta niin suurena turn-offina? Hmm... he etsivät itselleen sopivaa kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Jos itsellä ei ole lasta, haluaa ehkä parisuhteen, jossa lapsi ei aina mene edelle. Itse otin miehen, jolla on kaksi lasta, eikä se helppoa ollut. Eikä vähiten hankalan exän takia, jonka mielestä oli ihan ok kiristää omilla lapsillaan jne.

Mutta kyllähän monet yh:t kuitenkin uuden puolison löytävät. Tai ainakin seurustelukumppanin.

Niin viimeistään silloin kun tyytyvät , tietävät että jos miehelle on joitain parempaa tarjolla kuten esimerkiksi nainen joka haluisi lapsen tämän miehen kanssa niin kyllä siinä se yh äippä tippuu kuvioista aika hätäseen. ( jos on lapseton mies mutta haluaisi kuitenkin omankin lapsen ) mutta tietää että sen yh:n lapsiluku on jo täysi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet pitävät yksinhuoltajuutta niin suurena turn-offina? Hmm... he etsivät itselleen sopivaa kumppania?

Bingo ja aivan oikein 👍

Ihmeellinen suhtautuminen yh-äiteihin monilla. Ymmärrän hyvin sen, että jotkut miehet eivät halua mennä kimppaan yh-äitien kanssa sen vuoksi, koska siinä samalla tulee perhe, joka ei kuitenkaan ole ns. oma. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, vaikka toisaalta samalla voi menettää itselleen muuten sopivan elämänkumppanin. Mutta jokainen asettaa omat parisuhde- ja perhetoiveensa itse, koska jokainen varmasti itse tietää parhaiten mitä haluaa ja mitä ei.

Sen sijaan kummallista on se, miten muut naiset suhtautuvat yh-äiteihin. Eihän heille pitäisi olla mitään väliä millaisia perhekuvioita yh-äideillä on, tuskin ovat yh-äidin kanssa parisuhdetta solmimassa, eikä yh-äitien elämän pitäisi muutenkaan millään lailla koskettaa heidän elämäänsä. Silti ollaan kiihkeästi esittämässä mielipiteitä siitä, millaisia yh-äidit ovat ja miksi kenenkään miehen ei pitäisi sellaisen kanssa mennä pariutumaan. Miksi yh-äidit ovat muille naisille niin iso ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen suhtautuminen yh-äiteihin monilla. Ymmärrän hyvin sen, että jotkut miehet eivät halua mennä kimppaan yh-äitien kanssa sen vuoksi, koska siinä samalla tulee perhe, joka ei kuitenkaan ole ns. oma. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, vaikka toisaalta samalla voi menettää itselleen muuten sopivan elämänkumppanin. Mutta jokainen asettaa omat parisuhde- ja perhetoiveensa itse, koska jokainen varmasti itse tietää parhaiten mitä haluaa ja mitä ei.

Sen sijaan kummallista on se, miten muut naiset suhtautuvat yh-äiteihin. Eihän heille pitäisi olla mitään väliä millaisia perhekuvioita yh-äideillä on, tuskin ovat yh-äidin kanssa parisuhdetta solmimassa, eikä yh-äitien elämän pitäisi muutenkaan millään lailla koskettaa heidän elämäänsä. Silti ollaan kiihkeästi esittämässä mielipiteitä siitä, millaisia yh-äidit ovat ja miksi kenenkään miehen ei pitäisi sellaisen kanssa mennä pariutumaan. Miksi yh-äidit ovat muille naisille niin iso ongelma?

Naiset ovat pahoja toisilleen ( susia ) , melkein pahempia kuin miehet toisilleen.

Kaikki miehet eivät pidä yksinhuoltajuutta turn offina. Turn on se lienee harvalle mutta neutraalisti suhtautuvia on enemmän. Siis sellaisia, joille se ihminen on yksinhuoltajuutta tärkeämpi ja olennaisempi asia. He eivät siis ehkä ole nimenomaan etsimässä yksinhuoltajaa kumppaniksi :) mutta jos oikea ihminen osuu kohdalle, he eivät yksinhuoltajuutta säikähdäkään. Kai sitä rakkaudeksikin kutsutaan. Tällä palstalla olen oppinut myös, että myös yhteishuoltajat ovat monen mielestä yksinhuoltajia, ja tässäkin asiassa tuntuu olevan monia mielipiteitä. Osalle esim. on kauhistus se, jos joutuu tekemisiin naisen exän kanssa - kuten tästäkin ketjusta on luettu. Osalle taas se onkin plussaa, jos lasten isä on tiiviisti näiden elämässä mukana = naisella on todennäköisesti omaa aikaa enemmän kuin totaali-yh:lla.

Oma kokemukseni on ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa. Ja loppujen lopuksi, jokaisen kohdalla vain sillä omalla kokemuksella on merkitystä.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2707796/yksinhuoltajan-elama-ja-parisuhd…

Tässä yksi esimerkki miksi...

En minäkään haluaisi miestä, jolla on jo lapsia. Yksinhuoltajista puhumattakaan.  

Itse olen kolmenkymmenen lapsen yksinhuoltaja ja miehet ihan roikkuvat perässä.