Miten jotkut viitsi lukea kirjoja, kun voi katsoa elokuvana saman?

Leffat on pääsääntösesti huonoja lyhennelmiä kirjoista. Tärkeitä ja kiinnostavia asioita jouduttu jätetään pois. Joskus leffojen juomien kökköys ja epäloogisuus johtuuko just noista poisjätetyistä käänteistä.

Ja yleensä luen hetken aamulla, lounaalla ja nukkuun mennessä tai julkisilla kulkiessa. Harvoin leffaa viittii kattoo tommosissa pätkissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon samaa mieltä, en kyllä ajan säästön kannalta, mutts siis kirjat ei ole juttuni.

Leffoja on niin helppo ja rentouttavat katsoa.

Minusta on ihansama lukeeko lapselle kirjan vai katsooko kainalossa elokuvan.

Tarina ja yhdessäolo.

Voihan se johtua siitäkin että olen visualisti.

Lapselle se ei ole ollenkaan sama katsotteko elokuvan vai luetteko kirjan. Lapsen mielikuvistus kasvaa, kun hän kuuntelee tarinaa ja kuvittelee sen päässään. Lapsi oppii myös, että lukeminen on hauskaa. Lukevan lapsen sanavarasto kasvaa ja siitä on hyötyä koulussa.

Itse luin lapsille paljon ja he lukivat myös itse. Ainekirjoitus sujui heiltä hyvin ja opettaja sanoikin, että lapsista näkee, onko heille luettu vai ei.

Kyllä noilla lapsilla tuo mielikuvitus on kasvanut muutenkin. Sanavarastot on laajat kun meillä ei puhutaan erikoisillakin sanoilla.

Suvussamme on taiteilijoita ja kirjailijoita. Minä harrastan molempia, mutta lukemisesta en ole koskaan pitänyt.

Oletko miettinyt että ehkä meidän perheessä tehdään jotain muuta kehittävää ja kasvatuksellista mitä ei ehkä teidän perheessä tehdä.

Lukeminen on yliarvostettua.

Ei se auta, että suvussa on taiteilijoita ja kirjailijoita. Niin on itsellänikin kaukaisia taiteilijasukulaisia, mutta se ei lasteni elämää rikastuta. Sitä vaan mietin, että jos ei pidä lukemisesta, voiko silti tulla hyväksi kirjoittajaksi. Mitä mieltä?

Ei voi tulla hyväksi kirjoittajaksi jos ei lue, ja sitäpaitsi miksi kukaan joka ei pidä lukemisesta haluaisi edes kirjoittaa?

Onko Karen Fossumin kirjoista tehty yhtään elokuvaa? Mun lempikirjoja, en oikein usko, että nämä voisivat edes elokuvana toimia, niin monitahoisia on juonet näissä. 

En ole vielä koskaan katsonut elokuvaa, joka olisi ollut parempi kuin kirja.

HEL-NYC kirjoitti:

Miksi vaivautua näkemään jonkun toisen näkemys kun voisi muodostaa omansa? Esim. niin hyvä kuin Stieg Larssonin Trilogia leffoina olikin, olivat kirjat niin paljon parempia. Elokuvista oli jouduttu jo käytännön syistä jättämään iso osa tärkeistä juonikuvioista pois. 

Jotenkin huvittavaa tämä argumentointi kirjojen puolesta. Sanottakoon selvennyksenä että nautin molemmista kirjoista ja elokuvista. Kirjakin on vain yhden henkilön muodostama tarina, eli analogisesti ihan sama kuin elokuvakin, molemmat rajaa mielikuvitusta. Tämän argumentin pohjalta parasta ajanvietettä olisi vain olla ja öllötellä ja kuvitella omiaan.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Miksi vaivautua näkemään jonkun toisen näkemys kun voisi muodostaa omansa? Esim. niin hyvä kuin Stieg Larssonin Trilogia leffoina olikin, olivat kirjat niin paljon parempia. Elokuvista oli jouduttu jo käytännön syistä jättämään iso osa tärkeistä juonikuvioista pois. 

Jotenkin huvittavaa tämä argumentointi kirjojen puolesta. Sanottakoon selvennyksenä että nautin molemmista kirjoista ja elokuvista. Kirjakin on vain yhden henkilön muodostama tarina, eli analogisesti ihan sama kuin elokuvakin, molemmat rajaa mielikuvitusta. Tämän argumentin pohjalta parasta ajanvietettä olisi vain olla ja öllötellä ja kuvitella omiaan.

Kirjan on kirjoittanut sen kirjailija - sen tarinan kehto, jos niin haluaa ajatella. Ohjaaja on ulkopuolinen, joka tulkitsee tarinaa. Kaksi aivan täysin eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon samaa mieltä, en kyllä ajan säästön kannalta, mutts siis kirjat ei ole juttuni.

Leffoja on niin helppo ja rentouttavat katsoa.

Minusta on ihansama lukeeko lapselle kirjan vai katsooko kainalossa elokuvan.

Tarina ja yhdessäolo.

Voihan se johtua siitäkin että olen visualisti.

Lapselle se ei ole ollenkaan sama katsotteko elokuvan vai luetteko kirjan. Lapsen mielikuvistus kasvaa, kun hän kuuntelee tarinaa ja kuvittelee sen päässään. Lapsi oppii myös, että lukeminen on hauskaa. Lukevan lapsen sanavarasto kasvaa ja siitä on hyötyä koulussa.

Itse luin lapsille paljon ja he lukivat myös itse. Ainekirjoitus sujui heiltä hyvin ja opettaja sanoikin, että lapsista näkee, onko heille luettu vai ei.

Kyllä noilla lapsilla tuo mielikuvitus on kasvanut muutenkin. Sanavarastot on laajat kun meillä ei puhutaan erikoisillakin sanoilla.

Suvussamme on taiteilijoita ja kirjailijoita. Minä harrastan molempia, mutta lukemisesta en ole koskaan pitänyt.

Oletko miettinyt että ehkä meidän perheessä tehdään jotain muuta kehittävää ja kasvatuksellista mitä ei ehkä teidän perheessä tehdä.

Lukeminen on yliarvostettua.

Siis harrastat lukemista, vaikket tykkää siitä? Vai kirjoittamista, vaikket tykkää lukea? Varsin erikoista.

Lukeminen parantaa sanavarastoa, auttaa keskittymään, lisää mielikuvitusta, auttaa jäsentämään ajatuksia. Toki muitakin kehittäviä aioita on, mutta lukeminen nyt vain on tehokkain noissa asioissa. Mitä  muuta kehittävää teidän perheessä sitten tehdään?

En kertakaikkiaan keksi, miten lukeminen voisi olla yliarvostettua.