miksi parisuhteista pitäisi olla kokemusta, jotta voi kelvata suhteeseen?

Jos ei ole kokemusta parisuhteesta, niin ei ole myöskään kokemusta siitä, että miltä se tuntuu kun ihastuminen pikkuhiljaa muuttuu arjeksi. Silloin saattaa luulla, että vika on kumppanissa, vaikka todellisuudessa arkeen siirtyminen tapahtuu suhteessa kuin suhteessa. Moni päättää ensimmäisen suhteensa, koska haaveilee paremmasta.

Toisekseen suhteessa tekee aina virheitä ja on tavallaan sokea omille teoilleen. Yleensä nämä tajuaa vasta silloin kun suhde on päättynyt. Tällöin pystyy paremmin ymmärtämään omia heikkouksiaan ja panostamaan niihin. Samoin tietää paremmin, että millaisia ominaisuuksia kumppaniltaan haluaa ja mitä ei. Ihan eri ominaisuudet ovat tärkeitä jossain vuoden ihastumissuhteessa kuin kymmenen vuoden parisuhteessa.

Ei voi sanoa, että ei voisi olla valmis suhteeseen jos ei ole aiemmin ollut parisuhteessa, mutta kyllä niistä aina jotain oppii. Toisaalta jos on kerran eronnut, niin on helpompi erota uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.

Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.

Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.

Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.

Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.

Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.

Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?

Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.  

Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?

Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.

Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.

Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.

Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?

Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.

Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..

Sinä siis hyväksyt ainoastaan seurustelusuhteet, jotka ovat kestäneet alle vuoden tai jotka kestävät kuolemaan asti. Ihminen, jolla on ollut parisuhde, joka on jotain tästä välistä, ovat mielestäsi epäilyttäviä ja moraalittomia.Enemmistö suomalaisista ajattelee niin, että avioliittoon ei mennä heppoisin perustein, joten se kumppanikin on syytä tuntea sitä ennen, mikä taas tarkoittaa vähän pidempää seurustelua. Ja että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole pakko mennä naimisiin. Tekee mieli kysyä, onko sinulla joku uskonnollinen vakaumus elämässäsi.

Selvitän nyt muutaman asian :D

1. Avioliittoon ei mennä heppoisin perustein. Ennen avioliitoa asiasta keskustellaan monta kertaa syvällisesti, mitä avioliitto merkitsee jne..

2. Ensimmäisen kumppanin kanssa ei tarvitse mennä avioon.

3. Vuoden seurustelu on riittävä selvittämään se, solmitaanko liitto vai ei, kun seurustelu on sitä, miten minä sen käsitän. Seurustelu ei ole ystävyyttä seksillä, vaan seurustelussa selvitellään aktiivisesti ollaanko sopivia avioliittoon.

4. Jos miehellä on siis suhde joka on kestänyt yli 5 vuotta mutta ei ole silti kosinut, niin miehellä ei ole samanlainen käsitys avioliitosta kuin minullle. Seurustelu ei ole se "juttu" vaan se, että erilainen käsitys avioliitosta.

5. Jos on seurustellut tosi monen kanssa, niin herää kysymys, että meneekö helposti suhteisiin, eikö tunne itseään tarpeeksi, miksi niin moni nainen tuntuu kiinnostavalta, eikö tiedä mitä haluaa jne...

6. Ihmiset joilla on ollut pitkiä parisuhteita, eivät ole moraalittomia! Älä laita sanoja suuhuni. He käsittävät parisuhteen ja avioliiton ERILAILLA kuin minä. Ihan ok, mutta ei heistä ole minulle aviomieheksi. Epäilyttävää se on ainoastaan sen vuoksi, että jos sanoo minulle, että ikuisesti ei seurustella ja että hänkin haluaa naimisin pian, niin on outoa, että hän olisi itse niin ristiriidassa omien periaatteinsa kanssa.

Ja kyllä, minulla on myös uskonnollinen vakaumus. Miten se tähän liittyy? :D

Ihan vain sillä ajattelin tuota uskonnollista vakaumusta, kun tuo avioliiton merkitys on noin vahva.

Anteeksi vain, mutta tässä tulee nyt vain edelleenkin sellainen käsitys, että avioliitto on sinulle tärkeämpi kuin yhdessäolo sen ihmisen kanssa. Olet valmis heittämään hyvätkin kumppanit romukoppaan vain sen takia, että avioliittokäsitys ei ole samanlainen. Parisuhde kun ei muutu hyväksi sillä, että ollaan naimisissa. Siinä merkitsevät niin monet muut asiat paljon enemmän ja 50 vuoden parisuhteessa ei ole mitään merkitystä sillä, milloin kosinta on tapahtunut. Avioliitto on vain sinetti parisuhteelle. Parisuhteen pitää ensin olla olemassa ja vahvalla pohjalla.

Kyllä avioliitto on minulle tärkeä asia, mutta se on sitä myös sekulaarissa mielessä. Eli vaikka ei olisi tuota uskonnollista vakaumusta, niin avioliittoon haluaisin.

Kyllä, en voi seurustella miehen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kanssasi. He eivät ole silloin "hyviä" tai "oikeita" miehiä minulle.

Ei tietenkään muutu hyväksi avioliitolla, siitä olen samaa mieltä. Sen takia ennen avioliittoa tutkitaan tarkasti, mitä ollaan tekemässä. Avioliittoon siis ihan valmistaudutaan ja käydään läpi tarkasti asiat. Vuosi riittää tähän vallan mainiosti ja luo vahvan pohjan avioliitolle.

Ajaudun hyvin nopeasti ihmissuhteissani syvälliselle tasolle. Siksi tuo on minulle luonnollinen ajatus, että avioliiton odotuksia, arvoja, merkityksiä, roolijakoa jne käydään aktiivisesti läpi seurusteluvaihessa.

Yleensä vuoden seurustelun jälkeen parisuhde on vielä siinä alkuhuumavaiheessa, jolloin kumpikin osapuoli pyrkii näyttämään itsensä mahdollisimman positiivisessa valossa, ja kumppania ja parisuhdetta tarkastellaan ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit päässä. Ei suhteessa välttämättä ehdi vuoden aikana edes kohdata mitään kompastuskiviä, tai vastoinkäymisiä, joissa kumppanin tuki punnitaan.

no ei pidä paikkaansa. Omat ihmissuhteeni menevät todella nopeaksi syvällisiksi. Ja  tottakai niitä seurustelukumppanin tukemisia tulee vuoden aikana, ellei ihan pumpulissa elä. Ihmiset ovat näissä asioissa kovin eri tasoilla, osa on muutaman kuukauden jälkeenkin esittämässä toiselle parempaa kuin mitä on ja toiset ovat jo viikon sisällä keskustelemassa henkeviä. Ihmsillä on siis eri tahti. Ei ole mitään vikaa siinä, että menee nopeasti syvälliseksi.

Sanoisin oman suhteeni menneen hyvin pian syvälliseksi. Ja me menimme naimisiin ensimmäisen vuoden aikana - toki ulkoisista painavista tekijöistä. Olimme hyvin rakastuneita, onnellisia ja vaikka puhuimme asioista rehellisesti ja tutustuimme toisiimme, tuli ensimmäinen kunnon kriisi suhteeseemme vasta 6. vuoden kohdalla. Silloin punnittiin suhde tosissaan ja mies mm. päätyi seksisuhteeseen toisen kanssa, koska ei kyennyt selvittämään omia tunteitaan. 

Näin jälkikäteen - edelleen aviossa ja rakastuneena - sanoisin, että sen vuoden aikana en oppinut mitään tärkeää miehestäni, vasta kunnon kriisi näytti minulle millainen hän on. Toki meillä oli erimielisyyksiä ja riitojakin sen 6 vuoden aikana, mutta ei mitään erikoisempaa. 

Jos nyt, 10v suhteen jälkeen näillä tiedoilla pääsisin valitsemaan uudestaan, lähtisin hänen mukaansa, mutta varautuneempana. 

Itsekin olin nuorena niin kovin"syvällinen" ja henkevä. Kuten täällä muutamat. Luulin olevani jotenkin erikoinen.

Onneksi nämä ajatukset on iän myötä tasoittuneet.

Ellei pysty löytämään ketään sopivaa, se johtuu omasta keskeneräisyydestä. Parisuhteeseen ei kykene Ennenkuin on itse valmis.

Parisuhde tuo esiin monia omia heikkouksia, tunteita joita ei ole käsitellyt. Ei se ole samanlaista kuin muut ihmissuhteet.

Suhteessa aluksi voi olla huumaa ja syvällistä. Myöhemmin se syvällisyys ilmenee tasapainona. Tämä on kai välttämätöntä siihen että pystyy siinä suhteessa elämään pitkään

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.

Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.

Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.

Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.

Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.

Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.

Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?

Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.  

Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?

Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.

Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.

Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.

Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?

Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.

Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..

Sinä siis hyväksyt ainoastaan seurustelusuhteet, jotka ovat kestäneet alle vuoden tai jotka kestävät kuolemaan asti. Ihminen, jolla on ollut parisuhde, joka on jotain tästä välistä, ovat mielestäsi epäilyttäviä ja moraalittomia.Enemmistö suomalaisista ajattelee niin, että avioliittoon ei mennä heppoisin perustein, joten se kumppanikin on syytä tuntea sitä ennen, mikä taas tarkoittaa vähän pidempää seurustelua. Ja että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole pakko mennä naimisiin. Tekee mieli kysyä, onko sinulla joku uskonnollinen vakaumus elämässäsi.

Selvitän nyt muutaman asian :D

1. Avioliittoon ei mennä heppoisin perustein. Ennen avioliitoa asiasta keskustellaan monta kertaa syvällisesti, mitä avioliitto merkitsee jne..

2. Ensimmäisen kumppanin kanssa ei tarvitse mennä avioon.

3. Vuoden seurustelu on riittävä selvittämään se, solmitaanko liitto vai ei, kun seurustelu on sitä, miten minä sen käsitän. Seurustelu ei ole ystävyyttä seksillä, vaan seurustelussa selvitellään aktiivisesti ollaanko sopivia avioliittoon.

4. Jos miehellä on siis suhde joka on kestänyt yli 5 vuotta mutta ei ole silti kosinut, niin miehellä ei ole samanlainen käsitys avioliitosta kuin minullle. Seurustelu ei ole se "juttu" vaan se, että erilainen käsitys avioliitosta.

5. Jos on seurustellut tosi monen kanssa, niin herää kysymys, että meneekö helposti suhteisiin, eikö tunne itseään tarpeeksi, miksi niin moni nainen tuntuu kiinnostavalta, eikö tiedä mitä haluaa jne...

6. Ihmiset joilla on ollut pitkiä parisuhteita, eivät ole moraalittomia! Älä laita sanoja suuhuni. He käsittävät parisuhteen ja avioliiton ERILAILLA kuin minä. Ihan ok, mutta ei heistä ole minulle aviomieheksi. Epäilyttävää se on ainoastaan sen vuoksi, että jos sanoo minulle, että ikuisesti ei seurustella ja että hänkin haluaa naimisin pian, niin on outoa, että hän olisi itse niin ristiriidassa omien periaatteinsa kanssa.

Ja kyllä, minulla on myös uskonnollinen vakaumus. Miten se tähän liittyy? :D

Ihan vain sillä ajattelin tuota uskonnollista vakaumusta, kun tuo avioliiton merkitys on noin vahva.

Anteeksi vain, mutta tässä tulee nyt vain edelleenkin sellainen käsitys, että avioliitto on sinulle tärkeämpi kuin yhdessäolo sen ihmisen kanssa. Olet valmis heittämään hyvätkin kumppanit romukoppaan vain sen takia, että avioliittokäsitys ei ole samanlainen. Parisuhde kun ei muutu hyväksi sillä, että ollaan naimisissa. Siinä merkitsevät niin monet muut asiat paljon enemmän ja 50 vuoden parisuhteessa ei ole mitään merkitystä sillä, milloin kosinta on tapahtunut. Avioliitto on vain sinetti parisuhteelle. Parisuhteen pitää ensin olla olemassa ja vahvalla pohjalla.

Kyllä avioliitto on minulle tärkeä asia, mutta se on sitä myös sekulaarissa mielessä. Eli vaikka ei olisi tuota uskonnollista vakaumusta, niin avioliittoon haluaisin.

Kyllä, en voi seurustella miehen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kanssasi. He eivät ole silloin "hyviä" tai "oikeita" miehiä minulle.

Ei tietenkään muutu hyväksi avioliitolla, siitä olen samaa mieltä. Sen takia ennen avioliittoa tutkitaan tarkasti, mitä ollaan tekemässä. Avioliittoon siis ihan valmistaudutaan ja käydään läpi tarkasti asiat. Vuosi riittää tähän vallan mainiosti ja luo vahvan pohjan avioliitolle.

Ajaudun hyvin nopeasti ihmissuhteissani syvälliselle tasolle. Siksi tuo on minulle luonnollinen ajatus, että avioliiton odotuksia, arvoja, merkityksiä, roolijakoa jne käydään aktiivisesti läpi seurusteluvaihessa.

Yleensä vuoden seurustelun jälkeen parisuhde on vielä siinä alkuhuumavaiheessa, jolloin kumpikin osapuoli pyrkii näyttämään itsensä mahdollisimman positiivisessa valossa, ja kumppania ja parisuhdetta tarkastellaan ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit päässä. Ei suhteessa välttämättä ehdi vuoden aikana edes kohdata mitään kompastuskiviä, tai vastoinkäymisiä, joissa kumppanin tuki punnitaan.

no ei pidä paikkaansa. Omat ihmissuhteeni menevät todella nopeaksi syvällisiksi. Ja  tottakai niitä seurustelukumppanin tukemisia tulee vuoden aikana, ellei ihan pumpulissa elä. Ihmiset ovat näissä asioissa kovin eri tasoilla, osa on muutaman kuukauden jälkeenkin esittämässä toiselle parempaa kuin mitä on ja toiset ovat jo viikon sisällä keskustelemassa henkeviä. Ihmsillä on siis eri tahti. Ei ole mitään vikaa siinä, että menee nopeasti syvälliseksi.

Sanoisin oman suhteeni menneen hyvin pian syvälliseksi. Ja me menimme naimisiin ensimmäisen vuoden aikana - toki ulkoisista painavista tekijöistä. Olimme hyvin rakastuneita, onnellisia ja vaikka puhuimme asioista rehellisesti ja tutustuimme toisiimme, tuli ensimmäinen kunnon kriisi suhteeseemme vasta 6. vuoden kohdalla. Silloin punnittiin suhde tosissaan ja mies mm. päätyi seksisuhteeseen toisen kanssa, koska ei kyennyt selvittämään omia tunteitaan. 

Näin jälkikäteen - edelleen aviossa ja rakastuneena - sanoisin, että sen vuoden aikana en oppinut mitään tärkeää miehestäni, vasta kunnon kriisi näytti minulle millainen hän on. Toki meillä oli erimielisyyksiä ja riitojakin sen 6 vuoden aikana, mutta ei mitään erikoisempaa. 

Jos nyt, 10v suhteen jälkeen näillä tiedoilla pääsisin valitsemaan uudestaan, lähtisin hänen mukaansa, mutta varautuneempana. 

Kuinka paljon tässä rakkaudentäyteisessä suhteessa on ollut ulkopuolisia seksisuhteita?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.

Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.

Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.

Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.

Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.

Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.

Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?

Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.  

Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?

Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.

Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.

Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.

Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?

Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.

Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..

Sinä siis hyväksyt ainoastaan seurustelusuhteet, jotka ovat kestäneet alle vuoden tai jotka kestävät kuolemaan asti. Ihminen, jolla on ollut parisuhde, joka on jotain tästä välistä, ovat mielestäsi epäilyttäviä ja moraalittomia.Enemmistö suomalaisista ajattelee niin, että avioliittoon ei mennä heppoisin perustein, joten se kumppanikin on syytä tuntea sitä ennen, mikä taas tarkoittaa vähän pidempää seurustelua. Ja että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole pakko mennä naimisiin. Tekee mieli kysyä, onko sinulla joku uskonnollinen vakaumus elämässäsi.

Selvitän nyt muutaman asian :D

1. Avioliittoon ei mennä heppoisin perustein. Ennen avioliitoa asiasta keskustellaan monta kertaa syvällisesti, mitä avioliitto merkitsee jne..

2. Ensimmäisen kumppanin kanssa ei tarvitse mennä avioon.

3. Vuoden seurustelu on riittävä selvittämään se, solmitaanko liitto vai ei, kun seurustelu on sitä, miten minä sen käsitän. Seurustelu ei ole ystävyyttä seksillä, vaan seurustelussa selvitellään aktiivisesti ollaanko sopivia avioliittoon.

4. Jos miehellä on siis suhde joka on kestänyt yli 5 vuotta mutta ei ole silti kosinut, niin miehellä ei ole samanlainen käsitys avioliitosta kuin minullle. Seurustelu ei ole se "juttu" vaan se, että erilainen käsitys avioliitosta.

5. Jos on seurustellut tosi monen kanssa, niin herää kysymys, että meneekö helposti suhteisiin, eikö tunne itseään tarpeeksi, miksi niin moni nainen tuntuu kiinnostavalta, eikö tiedä mitä haluaa jne...

6. Ihmiset joilla on ollut pitkiä parisuhteita, eivät ole moraalittomia! Älä laita sanoja suuhuni. He käsittävät parisuhteen ja avioliiton ERILAILLA kuin minä. Ihan ok, mutta ei heistä ole minulle aviomieheksi. Epäilyttävää se on ainoastaan sen vuoksi, että jos sanoo minulle, että ikuisesti ei seurustella ja että hänkin haluaa naimisin pian, niin on outoa, että hän olisi itse niin ristiriidassa omien periaatteinsa kanssa.

Ja kyllä, minulla on myös uskonnollinen vakaumus. Miten se tähän liittyy? :D

Ihan vain sillä ajattelin tuota uskonnollista vakaumusta, kun tuo avioliiton merkitys on noin vahva.

Anteeksi vain, mutta tässä tulee nyt vain edelleenkin sellainen käsitys, että avioliitto on sinulle tärkeämpi kuin yhdessäolo sen ihmisen kanssa. Olet valmis heittämään hyvätkin kumppanit romukoppaan vain sen takia, että avioliittokäsitys ei ole samanlainen. Parisuhde kun ei muutu hyväksi sillä, että ollaan naimisissa. Siinä merkitsevät niin monet muut asiat paljon enemmän ja 50 vuoden parisuhteessa ei ole mitään merkitystä sillä, milloin kosinta on tapahtunut. Avioliitto on vain sinetti parisuhteelle. Parisuhteen pitää ensin olla olemassa ja vahvalla pohjalla.

Kyllä avioliitto on minulle tärkeä asia, mutta se on sitä myös sekulaarissa mielessä. Eli vaikka ei olisi tuota uskonnollista vakaumusta, niin avioliittoon haluaisin.

Kyllä, en voi seurustella miehen kanssa, joka ei jaa samoja arvoja kanssasi. He eivät ole silloin "hyviä" tai "oikeita" miehiä minulle.

Ei tietenkään muutu hyväksi avioliitolla, siitä olen samaa mieltä. Sen takia ennen avioliittoa tutkitaan tarkasti, mitä ollaan tekemässä. Avioliittoon siis ihan valmistaudutaan ja käydään läpi tarkasti asiat. Vuosi riittää tähän vallan mainiosti ja luo vahvan pohjan avioliitolle.

Ajaudun hyvin nopeasti ihmissuhteissani syvälliselle tasolle. Siksi tuo on minulle luonnollinen ajatus, että avioliiton odotuksia, arvoja, merkityksiä, roolijakoa jne käydään aktiivisesti läpi seurusteluvaihessa.

Yleensä vuoden seurustelun jälkeen parisuhde on vielä siinä alkuhuumavaiheessa, jolloin kumpikin osapuoli pyrkii näyttämään itsensä mahdollisimman positiivisessa valossa, ja kumppania ja parisuhdetta tarkastellaan ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit päässä. Ei suhteessa välttämättä ehdi vuoden aikana edes kohdata mitään kompastuskiviä, tai vastoinkäymisiä, joissa kumppanin tuki punnitaan.

no ei pidä paikkaansa. Omat ihmissuhteeni menevät todella nopeaksi syvällisiksi. Ja  tottakai niitä seurustelukumppanin tukemisia tulee vuoden aikana, ellei ihan pumpulissa elä. Ihmiset ovat näissä asioissa kovin eri tasoilla, osa on muutaman kuukauden jälkeenkin esittämässä toiselle parempaa kuin mitä on ja toiset ovat jo viikon sisällä keskustelemassa henkeviä. Ihmsillä on siis eri tahti. Ei ole mitään vikaa siinä, että menee nopeasti syvälliseksi.

Sanoisin oman suhteeni menneen hyvin pian syvälliseksi. Ja me menimme naimisiin ensimmäisen vuoden aikana - toki ulkoisista painavista tekijöistä. Olimme hyvin rakastuneita, onnellisia ja vaikka puhuimme asioista rehellisesti ja tutustuimme toisiimme, tuli ensimmäinen kunnon kriisi suhteeseemme vasta 6. vuoden kohdalla. Silloin punnittiin suhde tosissaan ja mies mm. päätyi seksisuhteeseen toisen kanssa, koska ei kyennyt selvittämään omia tunteitaan. 

Näin jälkikäteen - edelleen aviossa ja rakastuneena - sanoisin, että sen vuoden aikana en oppinut mitään tärkeää miehestäni, vasta kunnon kriisi näytti minulle millainen hän on. Toki meillä oli erimielisyyksiä ja riitojakin sen 6 vuoden aikana, mutta ei mitään erikoisempaa. 

Jos nyt, 10v suhteen jälkeen näillä tiedoilla pääsisin valitsemaan uudestaan, lähtisin hänen mukaansa, mutta varautuneempana. 

Kuinka paljon tässä rakkaudentäyteisessä suhteessa on ollut ulkopuolisia seksisuhteita?

Se yksi ja lisäksi muutama hairahdus. Se, että suhteessa on ongelmia ei tarkoita etteikö siinä ole rakkautta.

Miten niin pitäisi olla kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.

Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.

Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.

Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.

Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.

Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.

Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?

Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.  

Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?

Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.

Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.

Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.

Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?

Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.

Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.

Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..

Sinä siis hyväksyt ainoastaan seurustelusuhteet, jotka ovat kestäneet alle vuoden tai jotka kestävät kuolemaan asti. Ihminen, jolla on ollut parisuhde, joka on jotain tästä välistä, ovat mielestäsi epäilyttäviä ja moraalittomia.

Enemmistö suomalaisista ajattelee niin, että avioliittoon ei mennä heppoisin perustein, joten se kumppanikin on syytä tuntea sitä ennen, mikä taas tarkoittaa vähän pidempää seurustelua. Ja että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole pakko mennä naimisiin. Tekee mieli kysyä, onko sinulla joku uskonnollinen vakaumus elämässäsi.

Selvitän nyt muutaman asian :D

1. Avioliittoon ei mennä heppoisin perustein. Ennen avioliitoa asiasta keskustellaan monta kertaa syvällisesti, mitä avioliitto merkitsee jne..

2. Ensimmäisen kumppanin kanssa ei tarvitse mennä avioon.

3. Vuoden seurustelu on riittävä selvittämään se, solmitaanko liitto vai ei, kun seurustelu on sitä, miten minä sen käsitän. Seurustelu ei ole ystävyyttä seksillä, vaan seurustelussa selvitellään aktiivisesti ollaanko sopivia avioliittoon.

4. Jos miehellä on siis suhde joka on kestänyt yli 5 vuotta mutta ei ole silti kosinut, niin miehellä ei ole samanlainen käsitys avioliitosta kuin minullle. Seurustelu ei ole se "juttu" vaan se, että erilainen käsitys avioliitosta.

5. Jos on seurustellut tosi monen kanssa, niin herää kysymys, että meneekö helposti suhteisiin, eikö tunne itseään tarpeeksi, miksi niin moni nainen tuntuu kiinnostavalta, eikö tiedä mitä haluaa jne...

6. Ihmiset joilla on ollut pitkiä parisuhteita, eivät ole moraalittomia! Älä laita sanoja suuhuni. He käsittävät parisuhteen ja avioliiton ERILAILLA kuin minä. Ihan ok, mutta ei heistä ole minulle aviomieheksi. Epäilyttävää se on ainoastaan sen vuoksi, että jos sanoo minulle, että ikuisesti ei seurustella ja että hänkin haluaa naimisin pian, niin on outoa, että hän olisi itse niin ristiriidassa omien periaatteinsa kanssa.

Ja kyllä, minulla on myös uskonnollinen vakaumus. Miten se tähän liittyy? :D

Kuulostat kyllä sanalla sanoen melko rasittavalta kumppanilta, ei millään pahalla. Voin jo kuvitella kuinka 3kk seurustelun jälkeen käydään ensimmäisen seurustelukvartaalin tulosta läpi, pohditaan missä mentiin metsään ja mikä onnistui ja onko seurusteluprojekti pysynyt kuitenkin sen verran hyvin aikataulussa että se saadaan maaliin, eli mies kosii aikataulun mukaisesti.

Hän ei yritäkään olla paras mahdollinen kumppaniehdokas kaikille miehille, vaan sille hänelle oikealle. Sille, joka jakaa hänen arvot. Kunnioitan asennetta kovasti!

Te saatte asiat kuulostamaan tosi vaikeilta.

Olen itse ehkä päässyt helpolla, kun pariutuminen tapahtui vähän huomaamatta. Minä ja mieheni olemme molemmat toistemme ensimmäiset. Kävimme samaa lukiota ja mies oli ollut salaa ihastunut minuun jo pitkään, uskalsi sitten ottaa yhteyttä, kävin hänen luonaan kylässä ja pian sovittiin että seurustellaan. Ei ollut puhetta mistään arvoista, tulevaisuuden suunnitelmista tai haaveista, pyrkimyksistä ja tavoitteista.

Nyt kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen musta tuntuu että tunnen mieheni ja hän minut. Ilmeisesti meille on käynyt niin että ollaan "kasvettu yhteen".

Mietin aina välillä miten oikein pärjäisin sinkkuna ja uutta suhdetta etsimässä. Tuntuu että olisin varmaan ihan pihalla, muille ehkä omituinen ja epäilyttävä. Onko mulla nyt sitten sitä kokemusta vai eikö ole? Tapailu ja suhteen aloitus kuulostaa lähinnä työhaastattelutilanteelta, ihmisiä arvostellaan kuin auton ominaisuuksia. Onkohan aikuisena enää mahdollista vaan ihastua ja alkaa olla yhdessä, ilman laskelmointia ja koeaikoja.

Ei sitä muiden huomioon ottamista pitäisi enää parisuhteessa joutua opettelemaan, sen pitäisi olla asia joka on opittu jo kotoa. :) Ihmisillä on myös luonne-eroja, joku voi olla todella itsekäs vaikka on seurustellut kymmenen kertaa, kun taas joku toinen joka ei ole seurustellut kertaakaan voi olla todella toiset ihmiset huomioon ottava ja täydellistä kumppani materiaalia. Ihan höpö höpöä siis tuollainen parisuhteessa olemisen harjoittelu, kyllä aikuinen ihminen osaa olla suhteessa ja ottaa kumppanin huomioon vaikka ei olisi ennen suhteessa ollutkaan jos vaan on sellainen luonteeltaan.

Pitää olla työkokemusta että saa työpaikan ja seurustelukokemusta että pääsee suhteeseen. Raakaa on nykyaika, ei ole sijaa ihmiselle joka ei ole edennyt normien mukaisella aikataululla.