Lue keskustelun säännöt.
miksi parisuhteista pitäisi olla kokemusta, jotta voi kelvata suhteeseen?
05.11.2016 |
Hassua, että pitäisi seurustella ensin niiden kanssa, jotka eivät ole sopivia, jotta voi seurustella sopivan kanssa...
Kommentit (110)
Mun miehellä oli nolla seurustelusuhdetta takana, itselläni useampi ja yksi avioliittokin. Mies oli kuitenkin meistä se joka sopeutui nopeammin yhteisasumiseen eikä kipuillut toisistamme poikkeavien tapojen kanssa yhtään.
Meillä on ollut alusta asti hyvä, avoin ja onnellinen suhde. Yhdeksän mahtavaa yhteistä vuotta takana ja toivottavasti sata samanlaista vielä edessä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tarvitse olla listaa seksikumppaneista takataskussa. Ne jotka väittää, että pitää olla kokemusta, ovat itse vain niin katkeria siitä, että ovat itseään rikkoneet useissa suhteissa. Yleensä ovat vain pinnallisia ihmisiä, jotka arvioivat kumppaniehdokkaita vain ulkoisten juttujen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?
Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.
Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Tästä on keskusteltu aiemmin. Silloin yksi nainen kertoi ettei ottaisi kokematonta miestä mm. sen takia, että naisen kuukautiset ovat miehelle ihan uusi juttu. No, whatever...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.
Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.
Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.
Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.
Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.
Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.
Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.
Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.
Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.
Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.
Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:
1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista
2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla
3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa
4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.
5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /
mies ei kosi, vaikka erotaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:
1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista
2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla
3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa
4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.
5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /
mies ei kosi, vaikka erotaan
No niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:
1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista
2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla
3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa
4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.
5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaanNo niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä. En ole koskaan seurustellut. Olen 26-v nainen. Mitä ihmeen perusjuttuja minulle pitäisi ns opettaa? Kyllä minä osaan ihmissuhteissa olla. Ja tiedän myös mitä suhteelta haluan ja mitä en. Sen takia minulla ei ole myöskään tarvetta kokeilla seurustelua sellaisten kanssa, joiden kanssa en näe tulevaisuutta. En halua pitää ihmisiä jonain leluina.
Tässähän tämä tuleekin hyvin esille.
Ensimmäinen asia joka menee parisuhteessa roskiin on tuo kakaramainen "minä" ja omaan napaan tuijottaminen.
Parisuhteessa tilalle tulee "me" ja se yhteisen tiimin onnen eteen tehty työ ja uhrautuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Mikä siinä kosimisessa on? Olen melko varma, ettemme olisi miehen kanssa koskaan menneet naimisiin ellei meillä olisi painanut viisumi päälle. Miksei suhteessa voi olla ilman naimisiinmenoakin, jos on muilla tavoin huolehdittu kumppanin turvaamisesta esim. testamentilla ja omalla säästötilillä?
Ja toinen ihmetyttävä seikka, miksi sen miehen pitää kosia? Eikö nainen voi?
Minusta on outoa ja epäilyttävää olla noin ehdoton parisuhteissa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.