Lue keskustelun säännöt.
miksi parisuhteista pitäisi olla kokemusta, jotta voi kelvata suhteeseen?
05.11.2016 |
Hassua, että pitäisi seurustella ensin niiden kanssa, jotka eivät ole sopivia, jotta voi seurustella sopivan kanssa...
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:
1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista
2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla
3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa
4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.
5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaanNo niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta toivottavasti ymmärrät, että monen mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Myöskään niiden tapaamiesi miesten.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:
1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista
2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla
3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa
4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.
5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaanNo niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Ottaisit siis mieluummin vaikka 30-vuotiaan, tapoihinsa piintyneen miehen ilman parisuhdetaustaa, kun samanikäisen miehen, joka olisi kerran seurustellut vaikka vuoden verran lukiossa, eronneet yliopistoihin mennessä välimatkan vuoksi, toisen kerran yliopistossa sanotaan nyt vaikka 8kk ja eronneet koska arvot eivät lopulta kohdanneetkaan, kolmannen kerran 27-vuotiaana 1,5v ja ero olisi tullut toisen osapuolen pettämisen vuoksi?
Tuohan on plussaa ettei ole parisuhdetaustaa. Tuossakin tuo toinen mies, jolla on ollut parisuhdetaustaa, no ei mikään mahdoton tapaus, edelleen ihmettele, mitä vielä seurustelleet 1.5 vuoden jälkeen. Miten ihmeessä mies ilman parisuhdetaustaa olisi yhtään sen huonompi, parempihan se on :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Enpäs ole ajatellut, että naimisiin mennään vuoden päästä seurustelun alusta (joka on sekin tarkkaan määritelty)" on arvo."
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:
1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista
2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla
3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa
4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.
5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaanNo niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Ottaisit siis mieluummin vaikka 30-vuotiaan, tapoihinsa piintyneen miehen ilman parisuhdetaustaa, kun samanikäisen miehen, joka olisi kerran seurustellut vaikka vuoden verran lukiossa, eronneet yliopistoihin mennessä välimatkan vuoksi, toisen kerran yliopistossa sanotaan nyt vaikka 8kk ja eronneet koska arvot eivät lopulta kohdanneetkaan, kolmannen kerran 27-vuotiaana 1,5v ja ero olisi tullut toisen osapuolen pettämisen vuoksi?
Tuohan on plussaa ettei ole parisuhdetaustaa. Tuossakin tuo toinen mies, jolla on ollut parisuhdetaustaa, no ei mikään mahdoton tapaus, edelleen ihmettele, mitä vielä seurustelleet 1.5 vuoden jälkeen. Miten ihmeessä mies ilman parisuhdetaustaa olisi yhtään sen huonompi, parempihan se on :)
Minusta se ei ollut plussaa - mies joutui tosissaan tekemään töitä sopeutuakseen ajatukseen, että vastasi asioistaan jollekin toisellekin kuin itselleen. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun mies onnistui itkettämään minua ihan puhtaasti ajattelemattomuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?
Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaan
No niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta toivottavasti ymmärrät, että monen mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Myöskään niiden tapaamiesi miesten.
Kyllä minä sen ymmärrän oikein hyvin. Se onkin juuri yksi syy, miksi en olekaan seurustellut, kun etsin miestä, jolla on samanlainen arvomaailma ja ajatustyyli. Eli jos jollekulle miehelle on ongelma se, etten ole seurustellut, niin hän ei ymmärrä parisuhdetta samalla tavalla, vaan pitää ihmisiä jonain kiertopalkintoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?
Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.
Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.
Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaan
No niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta toivottavasti ymmärrät, että monen mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Myöskään niiden tapaamiesi miesten.
Kyllä minä sen ymmärrän oikein hyvin. Se onkin juuri yksi syy, miksi en olekaan seurustellut, kun etsin miestä, jolla on samanlainen arvomaailma ja ajatustyyli. Eli jos jollekulle miehelle on ongelma se, etten ole seurustellut, niin hän ei ymmärrä parisuhdetta samalla tavalla, vaan pitää ihmisiä jonain kiertopalkintoina.
Luulen vaan, että olet päästänyt aika monta hyvää miestä käsistäsi sellaisen asian takia, joka ei oikeasti pitkällä tähtäimellä vaikuta yhtään mitenkään suhteen onnistumiseen.
Tuosta ehdottomuudestasi on vielä todella pitkä matka sinne kiertopalkintona olemiseen. Suurin osa ihmisistä on siinä välissä. Mutta pidä toki tuo, jos pidät tuota asiaa tärkeänä. Täytyy vain sanoa, että ei ole kyllä kovin suuri ihme, ettet ole löytänyt miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Enpäs ole ajatellut, että naimisiin mennään vuoden päästä seurustelun alusta (joka on sekin tarkkaan määritelty)" on arvo."
Kyllähän se, miten avioliiton näkee, on arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaan
No niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta toivottavasti ymmärrät, että monen mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Myöskään niiden tapaamiesi miesten.
Kyllä minä sen ymmärrän oikein hyvin. Se onkin juuri yksi syy, miksi en olekaan seurustellut, kun etsin miestä, jolla on samanlainen arvomaailma ja ajatustyyli. Eli jos jollekulle miehelle on ongelma se, etten ole seurustellut, niin hän ei ymmärrä parisuhdetta samalla tavalla, vaan pitää ihmisiä jonain kiertopalkintoina.
Luulen vaan, että olet päästänyt aika monta hyvää miestä käsistäsi sellaisen asian takia, joka ei oikeasti pitkällä tähtäimellä vaikuta yhtään mitenkään suhteen onnistumiseen.
Tuosta ehdottomuudestasi on vielä todella pitkä matka sinne kiertopalkintona olemiseen. Suurin osa ihmisistä on siinä välissä. Mutta pidä toki tuo, jos pidät tuota asiaa tärkeänä. Täytyy vain sanoa, että ei ole kyllä kovin suuri ihme, ettet ole löytänyt miestä.
Niin, minusta ei ole hupiseurustelemaan.
Ja kyse on arvomaailmasta. Ei se tietenkään välttämättä kerrokaan mitään suhteen onnistumisesta vaan miehen arvomaailmasta. Jos mies ajattelee samalla tavalla avioliitosta, niin hän ei seurustele vuosikaupalla.
Ja kyllä, olen mieluumin ilman suhdetta kuin miehen kanssa joka ei jaa arvomaailmaa kanssani. Mutta onneksi on kuitenkin niitäkin miehiä, jotka tietävät mitä haluavat, eivätkä aikaile kosimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Enpäs ole ajatellut, että naimisiin mennään vuoden päästä seurustelun alusta (joka on sekin tarkkaan määritelty)" on arvo."
Kyllähän se, miten avioliiton näkee, on arvo.
Tästä olenkin samaa mieltä, mutta usein se arvo on jotain vähän löyhemmästi määriteltyä kuten "sitten kositaan, kun tuntuu siltä, tai sitten kositaan kun asiat vain loksahtavat, tai kositaan pikaisesti suhteen alettua." En ole koskaan kuullut kenenkään laittavan aikarajoja arvoihin. Well, you learn something new every day!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?
Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.
Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..
Sinä siis hyväksyt ainoastaan seurustelusuhteet, jotka ovat kestäneet alle vuoden tai jotka kestävät kuolemaan asti. Ihminen, jolla on ollut parisuhde, joka on jotain tästä välistä, ovat mielestäsi epäilyttäviä ja moraalittomia.
Enemmistö suomalaisista ajattelee niin, että avioliittoon ei mennä heppoisin perustein, joten se kumppanikin on syytä tuntea sitä ennen, mikä taas tarkoittaa vähän pidempää seurustelua. Ja että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole pakko mennä naimisiin. Tekee mieli kysyä, onko sinulla joku uskonnollinen vakaumus elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kyse mistään muusta kuin paremmuusjärjestyksestä ja toiveista. Vähän kuin työnhaussakin, vahvemmalla ovat ne, joilla on työkokemusta, mutta ei tietenkään ole mikään este, jos kokemusta ei ole. Paitsi, jos se kokemuksen puute johtuu jostain negatiivisesta asiasta.
Aijaa, itse ajattelen ihan päinvastoin. Haluaisin, että miehellä on ollut max. yksi seurustelusuhde ennen minua. Muuten tuntuu, että mies menee suhteista toisiin ja onhan outoa, että suhde aina päättyy.. Nyt on kyse rakkaudesta, ei mistään työnhausta. Seurustelun tarkoitus on kuitenkin mielestäni päätyä avioliittoon, joten jos mies on eronnut monta kertaa, niin eikö hän pysty sitoutumaan vai miksi hän tekee aina väärän valinnan? Pakko olla aina joku? Ei pysty olemaan yksin?
Mutta olisiko sinusta parempi, että se edellinen seurustelusuhde olisi ollut kuukauden vai vuoden pituinen? Ei kai tässä suhteiden määrästä puhutakaan, vaan laadusta. Eihän työhakijallekaan isoa etua ole parin viikon mittaisista eri alojen tuurauksista, mutta jos siellä on yksi pidempi työsuhde, tottakai se on plussaa.
Kuukausi parempi. Outoa jos seurustelee vuosia, eikö huomaa, että kumppani on epäsopiva. Vuoden päästä pitäisi jo kosiakin, joten ihmettelen jos on "vain seurusteltu".
Jos joku ikäiseni on seurustellut kuukauden, sanoisin kyllä, ettei hänellä juurikaan ole kokemusta parisuhteessa olemisesta. Miten niin vuoden päästä pitäisi jo kosiakin? Siinä ajassa hädin tuskin tuntee toista ihmistä. Minusta on ihan normaalia, että vuoden seurustelun jälkeen vasta huomaa, että suhde ei toimi.
Niin, ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Itse en todellakaan seurustelisi yli 1.5, eli se on takaraja kosinnalle. Vuodessa jo tietää, ollaanko tässä tosissaan vai ei.. Jos ollaan, mennään naimisiin. Jos ei, niin miksi jatkaa suhdetta? Tottakai vuodessa ehtii toisen tuntemaan. Seurusteluun kun kuuluu ne syvälliset keskusteut, arvojen yhteensovittaminen, tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen yms. Ei seurustelu todellakaan ole mitään ystävyyttä nussimisella niinkuin moni kuvittelee.
No nyt puhut jo 1,5 vuodesta, kun minä puhuin vuodesta. Eli voiko mielestäsi silloin, kun on vuosi seurusteltu vielä hoksata, että tämä ei toimikaan vai ei? Vai olisiko se pitänyt huomata jo paljon ennen sitä?Ihmiset tosiaan ovat näissä asioissa erilaisia. Katsos kun se seurustelukin voi olla sellaista, että nähdään vain kerran viikossa tai harvemmin eikä höpötellä joka ilta syvällisiä.
Sanoin, että 1.5 vuotta on ehdoton maksimi. Vuoden päästä voisi jo odotella kosintaa, joten on outoa jos ei vuodessa ole huomannut, että kumppani on epäsopiva. Kuitenkin jos miehen edellinen pitkä suhdeon on YLI vuoden niin pidän sitä outona. Vuosi vielä ok, mutta rajoilla.Itse en voisi olla seurustelusuhteessa jossa nähdään vain kerran viikossa. Syvällisyys kuuluu seurusteluun jo alkuhetkistä asti. Tämänkään takia en oikein voi ottaa ihmisiä vain seukkausleluikseni...
Okei. Minusta tuntuu, että sinulle on tärkeämpää se, millä aikataululla seurustelu etenee, kuin se, kenen kanssa seurustelet. Millä perusteella sinä sitten valitset seurustelukumppanisi? Ja missä vaiheessa seurustelu mielestäsi alkaa?
Olet väärässä, ehdottomasti se, kenen kanssa seurustelen on kaikkein tärkeintä. Kuitenkin jos seurustelussa tavataan useampia kerta viikossa syvällisiä puhuen, niin vuodessa oppii tietämään, onko avioliitto järkeenkäyvä ajatus vai ei. Tässä on tietenkin eroja ihmissuhteesta riippuen, joten siksi sanoinkin 1.5 maksimiajaksi, enkä vuotta, vaikka vuosi onkin mielestäni yleisesti ottaen riittävä.Seurustelu alkaa tapailun jälkeen, sitten kun niin sovitaan ja jätetään muiden treffaillut siihen.Valitsen seurustelukumppani niin, että hänellä on samanlaiset arvot, samanlaiset ajatukset politiikista ja uskonnosta ja itselleni sopivat tulevaisuudensuunniltemat. Myös seksifantasiat ja libidon vahvuus vaikuttavat. Ei tarvitse olla kokemusta seksuaalisesti myöskään.
Eli tiedät nämä asiat ihmisestä läpikotaisin, ennen kuin edes aloitat seurustelun?
En tietenkään tiedä läpikotoisin, mutta tottakai tapailuvaiheessa jo noista asioista keskustellaan koska jo se vaikuttaa aletaanko seurustella vai ei. Eli jos mies vaikkapa tosilla treffeillä kertoo, että hänen poliittiset ja uskonnolliset näkemyksensä ovat erilaisia kuin minun ja että hän ei aio avioliittoon ikinä, niin ei tilanne etene seurusteluun. Sitten jos tapailuvaiheessa kaikki menee hyvin, niin asioita syvennetään seurusteluvaiheessa.
Mutta sinun puheistasi saa nyt sen käsityksen, että seurusteluvaiheessa ei enää kovin kauaa ole aikaa tällaisia asioita selvittää, vaan kosinta pitää tulla muutaman kuukauden kuluttua seurustelun aloituksesta. Minä ymmärrän seurustelun alkavan jo siinä vaiheessa, kun tapaillaan tiheämmin eikä enää tapailla muita eikä vasta siinä vaiheessa, kun päätetään onko tämä nyt se loppuelämän juttu.
Ei...vaan vuoden voi ihan hyvin seurustella, sitten kosinta. Minä ajattelen pääpiirteissään näin:1. Tapailu, treffailu 1-10 kertaa riippuen parista2. Sovitaan, että aloitetaan seurustelu eikä muita tapailla3. Seurustelu alka,tästä alkaa siis ajanlaskenta seurusteluaikaa laskettaessa4. Seurustelun aloituksesta kulunut vuosi, mies kosii lähiakoina tai ero.5. Mies kosii, kihloihin, sovitaan hääpäivä ja avioliittoon /mies ei kosi, vaikka erotaan
No niin. Eli mikä siinä nyt sitten on niin kamalaa, jos on sellaisia n. vuoden suhteita vaikka pari takana? Kaksi ihmistä, joiden kanssa ei sitten natsannutkaan tarpeeksi.
Onhan se outoa, jos kokonaisen vuoden seurustelee parin tyypin kanssa, mutta ei se tieten maata kaatava juttu ole. Mutta mitä vähemmän on suhteita takana, sen parempi. Kaksi vuoden suhdetta alkaa jo kyllä olemaan paljon, mutta kyllä se vielä menisi. Mieluumin kuitenkin vain yksi.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta toivottavasti ymmärrät, että monen mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Myöskään niiden tapaamiesi miesten.
Kyllä minä sen ymmärrän oikein hyvin. Se onkin juuri yksi syy, miksi en olekaan seurustellut, kun etsin miestä, jolla on samanlainen arvomaailma ja ajatustyyli. Eli jos jollekulle miehelle on ongelma se, etten ole seurustellut, niin hän ei ymmärrä parisuhdetta samalla tavalla, vaan pitää ihmisiä jonain kiertopalkintoina.Luulen vaan, että olet päästänyt aika monta hyvää miestä käsistäsi sellaisen asian takia, joka ei oikeasti pitkällä tähtäimellä vaikuta yhtään mitenkään suhteen onnistumiseen.
Tuosta ehdottomuudestasi on vielä todella pitkä matka sinne kiertopalkintona olemiseen. Suurin osa ihmisistä on siinä välissä. Mutta pidä toki tuo, jos pidät tuota asiaa tärkeänä. Täytyy vain sanoa, että ei ole kyllä kovin suuri ihme, ettet ole löytänyt miestä.Niin, minusta ei ole hupiseurustelemaan.
Ja kyse on arvomaailmasta. Ei se tietenkään välttämättä kerrokaan mitään suhteen onnistumisesta vaan miehen arvomaailmasta. Jos mies ajattelee samalla tavalla avioliitosta, niin hän ei seurustele vuosikaupalla.Ja kyllä, olen mieluumin ilman suhdetta kuin miehen kanssa joka ei jaa arvomaailmaa kanssani. Mutta onneksi on kuitenkin niitäkin miehiä, jotka tietävät mitä haluavat, eivätkä aikaile kosimisessa.
Mitäs tuo hupiseurustelu sitten on? Miten ihmeessä sinä tutustut miehiin, jos ensihetkestä alkaen pitää olla naimisiinmeno tähtäimessä? Minusta tuo ei ole ollenkaan sitä, että tiedetään, mitä tahdotaan, vaan päinvastoin. Halutaan vain puoliso ja naimisiin ja otetaan sitten vaikka sika säkissä mieluummin, kuin oikeasti tutustutaan siihen ihmiseen.
Mua pelottaisi, ettei se kumppani sitten tiedä millaista pitkäaikaisessa parisuhteessa oleminen on ja ei tiedä mitä lopulta haluaa. Sitten se vain yhtenä päivänä pudottelisi pommia niskaan tai roikuttelisi löysässä hirressä.
Minä huomaan naisena usein kiinnostuvani nimenomaan miehistä joilla on hyvin vähäistä tai olematonta seurustelutaustaa :) Ei se ole tietoista vaan se usein sattuu vain olemaan niin. Sellaisissa miehissä on usein tietynlaista välittömyyttä eikä niitä "normeja" mitä suhteen pitäisi olla vielä löydy. Sitä kyynistä pelaamistakaan ihmissuhteilla ei tuppaa esiintymään. Joten voi se miehelle olla hyväkin asia ettei sitä menneisyyden suhdetaakkaa ole takana :)
Ja näin ihan hyväitsetuntoisena naisena joka on seurustellut, ollut pitkissäkin parisuhteissa ja asunutkin yhdessä
Olin ikisinkku, kun aloin seurustella 6 v vanhemman miehen kanssa, joka oli ollut kolme kertaa jo naimisissa. Vasta ajan mittaan ja naimisissa aloin tajuta jotain outoja kuvioita suhteessamme ja henkistä väkivaltaa, enkä ihan vieläkään osaa sanoa, onko kaikki jutut normaaleja. Eli kun en ole ikinä asunut kenenkään kanssa enkä seurustellut ja mies taas on siinä konkari, niin se tuo merkittävän valtaepätasapainon suhteeseen. Voi se toki monella toimiakin ja ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteettomuus voi olla myös tavattoman hyvä asia. Esim. ihminen ei ole kiinni entisissä jutuissa tai pinttyneissä kyseenalaisissa toiminta- ja ajattelutavoissa, riittävän itsenäinen, mahdollisesti moraali riittävä uskollisuuteen, jne.
Miten nuo asiat liittyvät parisuhteettomuuteen? Paitsi tuo, ettei ole kiinni entisissä jutuissa. Sinkuillakin voi olla aika pinttyneitä ja kyseenalaisia ajattelutapoja ja huono moraali.
Kyse oli parisuhteilun haitoista. Paljon seurusteleva on kyseenalaisempi kumppani kuin vähän seurusteleva. Rikkinäinen levykin kuulostaa huonommalta kuin uusi.
Mitä tarkoitat "paljon seurustelevalla"? Tarkoitatko, että on vaihdettu kumppania useasti? Miksi täysin parisuhteettoman ainoa vaihtoehto olisi "paljon seurusteleva"? Minusta tässä puhutaan nyt myös ihan 1-3 aiemmasta pidemmästä suhteesta.
Fakta on psykologisesti ottaen kuitenkin se, että parisuhteiden määrä on suoraan verrannollinen parisuhdeongelmiin ja potentiaalisiin vaikeuksiin nykyisessä suhteessa.
Voi toki olla noinkin, mutta jos puhutaan ihmiselämässä 1-3 suhteesta, en vielä sanoisi, että puhutaan ongelmatapauksessa. Ymmärrätkö, että tuossa psykologisessa faktassa puhutaan henkilöistä, joilla on suhteita esim 10. Mieti nyt vaikka Matti Nykästä. Hänhän on ollut naimisissakin ainakin kolmen vai jopa neljän naisen kanssa ja siihen vielä ne muut seurustelut päälle. Kukaan ei varmasti tarkoita, että tähän pitäisi pyrkiä.
Kolme suhdetta on kuitenkin joidenkin mielestä paljon. Etenkin jos ovat olleet pitkiä suhteita. Miksi eivät suhteet kestä?
Vaikka siksi, että huomataan, että halutaan erilaisia asioita? Nyt puhutaan ihan tavallisista seurustelusuhteista. Ei avioliitoista, avoliitoista, tai lapsien tekemisestä. Minusta toisessa ihmisessä on niin paljon ulottuvuuksia ja ominaisuuksia, että on mahdotonta saada niitä selville esim kuukauden sisällä, vaikka rupateltaisiin kaikki yöt läpeensä. Seurustelunhan kuuluu olla sitä tutustumista, eikä mikään avioliittolupaus. Jos kolme kertaa on tullut huti ja huomataan, että ensivaikutelma ei vastannutkaan todellisuutta, niin eihän se tarkoita sitä, ettei tämä ihminen pystyisi ylläpitämään suhdetta oikean ihmisen vastaan tullessa.
Nyt puhutaan pitkistä suhteista. Miksi ihmessä mies on ollut kolmessa pitkässä suhteessa eikä ole kosinut? Eli on jo tiennyt, ettei tule mitään, mutta silti jäänyt suhteeseen?
Miten niin tiennyt, ettei tule mitään ja jäänyt suhteeseen? Ovathan ne suhteet päättyneet ja hän on lähtenyt suhteesta.
Nää on näitä mielipide eroja....Mies joka on seurustellut esim viisi vuotta jonkun kanssa, eikä ole kosinut tai tajunnut erota, niin no, on se minusta outoa ja epäilyttävää. Toisen mielestä ei ole outoa. Ihmiset on erilaisia.
Niin, ihmiset ovat erilaisia. Mutta sinusta erilainen ihminen on epäilyttävä.
Tarkoitan sitä siltä kannalta, että jos miehellä on samanlaiset arvot kuin minulla ja ajatus siitä, että seurustelu vaihtuu avioliitoksi vuoden päästä, niin miksi ihmeessä hän olisi sitten seurustellut jonkun naisen kanssa viisi vuotta eikä kosinut?
Olisiko sinusta sitten vähemmän outoa, jos hän olisi mennyt vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja eronnut siitä vuoden päästä?Luulen, että sinulle tulee enemmänkin eroavaisuuksia ajatusmaailmoissa tuossa naimisiinmenoasiassa, kuin siinä, montako kertaa kukakin on ollut suhteessa. Aika harva mies varmaankaan on noin ehdoton tuon kosinnan aikarajan kanssa.
Ei olisi vähemmän outoa. Vuoden avioliiton jälkeen ei todellakaan kuulu erota, ellei kyse ole aivan akuutista asiasta (väkivalta, sadismi jne...). Avioliitosta eroaminen on vakava asia.
Eli etsin miestä joka ajattelee samalla tavala kuin minä. Ei ikuista seurustelua, vaan koko ajan päämääränä se, mennäänkö avioon vai ei. Avioliitto lähtökohtaisesti ikuinen, tietenkin elämässä voi tulla eteen jotain aivan kamalaa, mutta molemmilla pitää olla koko ajan lähtökohtana se, että avioliitossa ollaan. Ei siis mitään "erillään kasvamisen takia" - eroamista tms tai "olen vähän puutteessa" "haluan muita seksuaalisesti"-eroja..Sinä siis hyväksyt ainoastaan seurustelusuhteet, jotka ovat kestäneet alle vuoden tai jotka kestävät kuolemaan asti. Ihminen, jolla on ollut parisuhde, joka on jotain tästä välistä, ovat mielestäsi epäilyttäviä ja moraalittomia.
Enemmistö suomalaisista ajattelee niin, että avioliittoon ei mennä heppoisin perustein, joten se kumppanikin on syytä tuntea sitä ennen, mikä taas tarkoittaa vähän pidempää seurustelua. Ja että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole pakko mennä naimisiin. Tekee mieli kysyä, onko sinulla joku uskonnollinen vakaumus elämässäsi.
Selvitän nyt muutaman asian :D
1. Avioliittoon ei mennä heppoisin perustein. Ennen avioliitoa asiasta keskustellaan monta kertaa syvällisesti, mitä avioliitto merkitsee jne..
2. Ensimmäisen kumppanin kanssa ei tarvitse mennä avioon.
3. Vuoden seurustelu on riittävä selvittämään se, solmitaanko liitto vai ei, kun seurustelu on sitä, miten minä sen käsitän. Seurustelu ei ole ystävyyttä seksillä, vaan seurustelussa selvitellään aktiivisesti ollaanko sopivia avioliittoon.
4. Jos miehellä on siis suhde joka on kestänyt yli 5 vuotta mutta ei ole silti kosinut, niin miehellä ei ole samanlainen käsitys avioliitosta kuin minullle. Seurustelu ei ole se "juttu" vaan se, että erilainen käsitys avioliitosta.
5. Jos on seurustellut tosi monen kanssa, niin herää kysymys, että meneekö helposti suhteisiin, eikö tunne itseään tarpeeksi, miksi niin moni nainen tuntuu kiinnostavalta, eikö tiedä mitä haluaa jne...
6. Ihmiset joilla on ollut pitkiä parisuhteita, eivät ole moraalittomia! Älä laita sanoja suuhuni. He käsittävät parisuhteen ja avioliiton ERILAILLA kuin minä. Ihan ok, mutta ei heistä ole minulle aviomieheksi. Epäilyttävää se on ainoastaan sen vuoksi, että jos sanoo minulle, että ikuisesti ei seurustella ja että hänkin haluaa naimisin pian, niin on outoa, että hän olisi itse niin ristiriidassa omien periaatteinsa kanssa.
Ja kyllä, minulla on myös uskonnollinen vakaumus. Miten se tähän liittyy? :D
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaisi, ettei se kumppani sitten tiedä millaista pitkäaikaisessa parisuhteessa oleminen on ja ei tiedä mitä lopulta haluaa. Sitten se vain yhtenä päivänä pudottelisi pommia niskaan tai roikuttelisi löysässä hirressä.
Minä en ole koskaan seurustellut, mutta tiedän tarkalleen mitä haluan. Ehkä juuri siksi, olen ehtinyt itse kelata asiat läpi, eivätkä miehet ole muokanneet ajatuksiani.
Ottaisit siis mieluummin vaikka 30-vuotiaan, tapoihinsa piintyneen miehen ilman parisuhdetaustaa, kun samanikäisen miehen, joka olisi kerran seurustellut vaikka vuoden verran lukiossa, eronneet yliopistoihin mennessä välimatkan vuoksi, toisen kerran yliopistossa sanotaan nyt vaikka 8kk ja eronneet koska arvot eivät lopulta kohdanneetkaan, kolmannen kerran 27-vuotiaana 1,5v ja ero olisi tullut toisen osapuolen pettämisen vuoksi?