Teenkö väärin kun raivostun kamalasti siitä jos minua kohtelee huonosti?

Riippuu miten suuttumuksen ilmaiset.

Huutaminen, nimittely, päälle karkaaminen ja vaikkapa selän takana kyräily eivät esimerkiksi ole rakentavia tapoja menetellä.

Rehellinen, asiallinen kommunikaatio on: kertomalla muille että kohtelu oli epäreilua etkä sellaista siedä annat muille mahiksen korjata toimintaansa.

Jos muutosta ei tapahdu, kannattaa itse miettiä mitä on valmis nielemään ja milloin pitää itse alkaa toimenpiteisiin: monikaan ihminen ei muuta tapojaan kuin pakon edessä, ja vain omaan toiminraansa voi vaikuttaa.

Narsistin oireita.

Tunne-elämän hallinta tarvitsee lisää kehittämistä, sitä voi kehittää koko elämän

AsuMasukki kirjoitti:

Riippuu miten suuttumuksen ilmaiset.

Huutaminen, nimittely, päälle karkaaminen ja vaikkapa selän takana kyräily eivät esimerkiksi ole rakentavia tapoja menetellä.

Rehellinen, asiallinen kommunikaatio on: kertomalla muille että kohtelu oli epäreilua etkä sellaista siedä annat muille mahiksen korjata toimintaansa.

Jos muutosta ei tapahdu, kannattaa itse miettiä mitä on valmis nielemään ja milloin pitää itse alkaa toimenpiteisiin: monikaan ihminen ei muuta tapojaan kuin pakon edessä, ja vain omaan toiminraansa voi vaikuttaa.

Kyllä korotan ääntä ja näytän että olen vihainen, mutta en todellakaan nimittele tai karkaa päälle enkä mykkäkouluile tms. Sanon suoraan ja tiukasti että nyt riitti. Saatan kiroilla jos tilanne on paha. Julkisesti en huuda koskaan, ainoastaan kotona. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten rauhallinen ja lehmänhermoinen ja joustava. Tulen vastaan asioissa ja olen valmis kompromisseihin. Helppo ihminen, sanoisivat monet tutut. Mutta. Jos minua kohtelee huonosti niin raivostun ihan hirveästi. Jos peruu viime hetkellä yhteisen menon ilman mitään järkevää syytä niin suutun. Jos olisi hyvä syy perua niin asia olisi ok eikä minua edes harmittaisi. Jos minua syyttää aiheettomasti jostain mitä en ole tehnyt eikä kuuntele kantaani asiaan, suutun. Jos minua nimittelee rumasti, raivostun. Jos ylitseni kävelee olen todella vihainen, ja väärinkohtelija saa kyllä huomata sen. Mutta teenkö väärin?

Kyllä sinä aika rasittavalta vaikutat. En itse välittäisi kanssasi kaveerata. Jos minä perun tapaamisen on syy minun näkökulmastani hyvä, eikä minun tarvitse perustella niin että sinäkin hyväksyt.

Kuulostat vähän takakireältä ja vaikealta ihmiseltä, sellaiselta joka on omasta mielestään huipputyyppi, mutta muiden mielestä hieman outo ja rasittava. Sitä paitsi, kuka sinua nimittelee? Tai kävelee ylitsesi? Minä en ainakaan ole ikinä kokenut sellaista, mutta sinulle se on ilmeisesti päivittäistä. Veikkaanpa siis, että ihan peilistä löytyy taas se syypää jos ihmiset sinua huonosti kohtelevat. Siinä ei raivoaminen auta jos on itse pissipää muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten rauhallinen ja lehmänhermoinen ja joustava. Tulen vastaan asioissa ja olen valmis kompromisseihin. Helppo ihminen, sanoisivat monet tutut. Mutta. Jos minua kohtelee huonosti niin raivostun ihan hirveästi. Jos peruu viime hetkellä yhteisen menon ilman mitään järkevää syytä niin suutun. Jos olisi hyvä syy perua niin asia olisi ok eikä minua edes harmittaisi. Jos minua syyttää aiheettomasti jostain mitä en ole tehnyt eikä kuuntele kantaani asiaan, suutun. Jos minua nimittelee rumasti, raivostun. Jos ylitseni kävelee olen todella vihainen, ja väärinkohtelija saa kyllä huomata sen. Mutta teenkö väärin?

Kyllä sinä aika rasittavalta vaikutat. En itse välittäisi kanssasi kaveerata. Jos minä perun tapaamisen on syy minun näkökulmastani hyvä, eikä minun tarvitse perustella niin että sinäkin hyväksyt.

Tarkoitin tilannetta että perutaan kun olen jo tapaamispaikalla odottamassa. Se ei haittaa jos sen verran ajoissa peruu että en ole ehtinyt lähteä jo tapaamiseen. Ja kyllä joku peruste pitäisi sanoa. Jos sinun mielestä hyvä perustelu on viisi minuuttia ennen perumiseen että ei napannutkaan lähteä tai tulikin toiselta kaverilta pyyntö muualle niin kyllä se minun mielestä suuttumisen arvoinen tilanne on. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vähän takakireältä ja vaikealta ihmiseltä, sellaiselta joka on omasta mielestään huipputyyppi, mutta muiden mielestä hieman outo ja rasittava. Sitä paitsi, kuka sinua nimittelee? Tai kävelee ylitsesi? Minä en ainakaan ole ikinä kokenut sellaista, mutta sinulle se on ilmeisesti päivittäistä. Veikkaanpa siis, että ihan peilistä löytyy taas se syypää jos ihmiset sinua huonosti kohtelevat. Siinä ei raivoaminen auta jos on itse pissipää muille.

Ex nimitteli. Kukaan muu ei ole nimitellyt. Ja ei ylikävelyt ole päivittäisiä todellakaan. Ja nämä tilanteet liittyy oikeastaan ainoastaan parisuhteisiin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten rauhallinen ja lehmänhermoinen ja joustava. Tulen vastaan asioissa ja olen valmis kompromisseihin. Helppo ihminen, sanoisivat monet tutut. Mutta. Jos minua kohtelee huonosti niin raivostun ihan hirveästi. Jos peruu viime hetkellä yhteisen menon ilman mitään järkevää syytä niin suutun. Jos olisi hyvä syy perua niin asia olisi ok eikä minua edes harmittaisi. Jos minua syyttää aiheettomasti jostain mitä en ole tehnyt eikä kuuntele kantaani asiaan, suutun. Jos minua nimittelee rumasti, raivostun. Jos ylitseni kävelee olen todella vihainen, ja väärinkohtelija saa kyllä huomata sen. Mutta teenkö väärin?

Kyllä sinä aika rasittavalta vaikutat. En itse välittäisi kanssasi kaveerata. Jos minä perun tapaamisen on syy minun näkökulmastani hyvä, eikä minun tarvitse perustella niin että sinäkin hyväksyt.

Tarkoitin tilannetta että perutaan kun olen jo tapaamispaikalla odottamassa. Se ei haittaa jos sen verran ajoissa peruu että en ole ehtinyt lähteä jo tapaamiseen.

Eli syyn järkevyydellä ei ole niinkään merkitystä, vaan ilmoituksen ajoituksella.

Tähän tarvitsisi nyt ap:n kertoa jotain esimerkkitilanteita, koska muuten tuollaisen käytöksen voi kuvitella olevan mistä ääripäästä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuten rauhallinen ja lehmänhermoinen ja joustava. Tulen vastaan asioissa ja olen valmis kompromisseihin. Helppo ihminen, sanoisivat monet tutut. Mutta. Jos minua kohtelee huonosti niin raivostun ihan hirveästi. Jos peruu viime hetkellä yhteisen menon ilman mitään järkevää syytä niin suutun. Jos olisi hyvä syy perua niin asia olisi ok eikä minua edes harmittaisi. Jos minua syyttää aiheettomasti jostain mitä en ole tehnyt eikä kuuntele kantaani asiaan, suutun. Jos minua nimittelee rumasti, raivostun. Jos ylitseni kävelee olen todella vihainen, ja väärinkohtelija saa kyllä huomata sen. Mutta teenkö väärin?

Kyllä sinä aika rasittavalta vaikutat. En itse välittäisi kanssasi kaveerata. Jos minä perun tapaamisen on syy minun näkökulmastani hyvä, eikä minun tarvitse perustella niin että sinäkin hyväksyt.

Täsmälleen näin. Ap kuulostaa todella hankalalta ja räjähdysherkältä tyypiltä, joka on omasta mielestään muita parempi ihminen ja joka ei hyväksy poikkeavaa mielipidettä tai tekoa. Kaverina siis aivan mahdoton.

Riippuu varmaan mitkä ovat moitiivisi. Jos se on vain tapa ilmaista itseäsi (tempperamentti, minulla aika tulinen) niin et tee väätrin. Tottakai on hyvä huomioida vastapuoli. Välttää ihmissuhde harmeja jos joskus hillitsee itsensä.

Jos taas sitten idea on kiinnittää huomio itseesi niin ehkä sitten se on väärin.

Et tee väärin. Väärin teet etenkin itseäsi kohtaan, jos et välitä. Jatka samaan malliin!

Kuulostaa normaali ihmisen käytökseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat vähän takakireältä ja vaikealta ihmiseltä, sellaiselta joka on omasta mielestään huipputyyppi, mutta muiden mielestä hieman outo ja rasittava. Sitä paitsi, kuka sinua nimittelee? Tai kävelee ylitsesi? Minä en ainakaan ole ikinä kokenut sellaista, mutta sinulle se on ilmeisesti päivittäistä. Veikkaanpa siis, että ihan peilistä löytyy taas se syypää jos ihmiset sinua huonosti kohtelevat. Siinä ei raivoaminen auta jos on itse pissipää muille.

Ex nimitteli. Kukaan muu ei ole nimitellyt. Ja ei ylikävelyt ole päivittäisiä todellakaan. Ja nämä tilanteet liittyy oikeastaan ainoastaan parisuhteisiin. Ap.

No just. Nyt märehdit siellä jotakin exäsi ikivanhoja juttuja ja mukavasti yleistät ekassa kirjoituksessasi, että sinua nimitellään. Jos parisuhteesi on ollut huono, niin se on huono ja elämä jatkuu kun et ole enää ikävän ihmisen kanssa. Ota opiksesi niistä, mutta älä jankuta. Lopeta myös muiden pomottaminen. Jos ihmiset jatkuvasti kohtelevat sinua "huonosti", niin olisiko kyse sinun toimistasi vai ovatko kaikki muut ikäviä?

Vierailija kirjoitti:

Tähän tarvitsisi nyt ap:n kertoa jotain esimerkkitilanteita, koska muuten tuollaisen käytöksen voi kuvitella olevan mistä ääripäästä vaan.

Ymmärrän. Kerron pari esimerkkiä. Nämä koskee kahta eri exää.

Oltiin sovittu että klo 17 raivataan ja siistitään piha kuntoon, koska talvi on tulossa ja asialla on kiire. Minä olin sovitusti valmiina kotona odottamassa. No mies päättikin sitten olla tulla viisi tuntia myöhässä ilmoittamatta asiasta ja oli jo pimeä kun tuli. Oli kuulemma juuttunut kaverin luo eikä muistanut ilmoittaa. Raivostuin.

Kysyin mieheltä miksi ei ollut hoitanut lupaamaansa asiaa. Ei vastannut mitään. Kysyin uudelleen. Mies alkoi syyttää nalkuttamisesta ja nimitteli hulluksi ja idiootiksi. Raivostuin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa normaali ihmisen käytökseltä.

Ei kuulosta, kaukana siitä. Ei kukaan vain halua olla noin hankalan ihmisen kanssa ja silloin tulee näitä tapaamisten perumisia ja muita juttuja. Ei normaali ihminen kiroile ja rähjää ystävilleen niin kuin ap kertoi tekevänsä!

Haluan täsmentää aloitustani. Kukaan kaveri ei ole ikinä kävellyt ylitseni tai nimitellyt tai kohdellut huonosti tms. Nämä tilanteet koskee vain parisuhteita ja lapsuuden perheeni jäseniä. Ap.

Mikä naisia vaivaa kun eivät alistu ja anna muiden hyväksikäyttää itseään?? Kehtaavat suuttua kun heitä nimittelee. Miksi heidän ylitseen ei saisi kävellä miten vain, kehtaavat sanoa vastaan?

Ai mitä, sinulla on hyvä itsetunto, järki päässä ja osaat puolustaa itseäsi? No sehän sen selittääkin! ;)

Vierailija kirjoitti:

AsuMasukki kirjoitti:

Riippuu miten suuttumuksen ilmaiset.

Huutaminen, nimittely, päälle karkaaminen ja vaikkapa selän takana kyräily eivät esimerkiksi ole rakentavia tapoja menetellä.

Rehellinen, asiallinen kommunikaatio on: kertomalla muille että kohtelu oli epäreilua etkä sellaista siedä annat muille mahiksen korjata toimintaansa.

Jos muutosta ei tapahdu, kannattaa itse miettiä mitä on valmis nielemään ja milloin pitää itse alkaa toimenpiteisiin: monikaan ihminen ei muuta tapojaan kuin pakon edessä, ja vain omaan toiminraansa voi vaikuttaa.

Kyllä korotan ääntä ja näytän että olen vihainen, mutta en todellakaan nimittele tai karkaa päälle enkä mykkäkouluile tms. Sanon suoraan ja tiukasti että nyt riitti. Saatan kiroilla jos tilanne on paha. Julkisesti en huuda koskaan, ainoastaan kotona. Ap.

Kuulostat ihan normaalilta ihmiseltä.

Mutta tässäpä kunnon curveball: suuttuminen on sekundäärinen tunne.

Kuinka tietoinen olet primäärisistä tunteistasi? Esimerkiksi oharitilanteessa olet tietty pettynyt jos suunnitelmat menevät mönkään. Sitten tulee aggressio tilanteen aiheuttajaa kohtaan. Tämä suojelee sinua surulta, pettymyksentunteelta ja ties vaikka hylkäämisenpeloltakin.

Tosi vihaisilla ihmisillä ongelma vain on se että esimerkiksi hylkäämisenpelon aiheuttama aggressio saattaa johtaa siihen että toiset hylkäävät.

Viha, aggressio ja suuttumus ovat hyödyllisiä viestejä, mutta järkevää toimintaa edistää se jos pääsee käsiksi niihin primäärisiin tunteisiinsa, nimeää ne, ei takerru mutta pyrkii kuitenkin menettelemään niiden mukaan: esimerkiksi viestimään selkeästi omista rajoistaan ja välttämään sellaista seuraa joka ei niitä kunnioita.