Teenkö väärin kun raivostun kamalasti siitä jos minua kohtelee huonosti?

Nämä exät ovat kritisoineet minua siitä että olen liian piikit pystyssä. Heidän mielestään on kuulemma ok feidata sovittuja asioita ja vihaisena nimitellä ym ja olen herkkänahkainen raivotar kun sellaisesta suutun. Samaa mieltä on yksi lapsuudenperheeni jäsen. Ja sovittujen asioiden feidaamisella en tarkoita ajoissa perumista vaan sitä ettei käytännössä ilmoita että ei aio tehdä kuten sovittiin vaan minä ihmettelen odottamassa että missä viipyy tai miksei hoida. Yritän saada selville missä toimin itse väärin, suutunko liian helposti vai pitäisikö parisuhteissa katsoa asioita sormien läpi vai olenko ihan oikeassa kun suutun epäluotettavuudesta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tarvitsisi nyt ap:n kertoa jotain esimerkkitilanteita, koska muuten tuollaisen käytöksen voi kuvitella olevan mistä ääripäästä vaan.

Ymmärrän. Kerron pari esimerkkiä. Nämä koskee kahta eri exää.

Oltiin sovittu että klo 17 raivataan ja siistitään piha kuntoon, koska talvi on tulossa ja asialla on kiire. Minä olin sovitusti valmiina kotona odottamassa. No mies päättikin sitten olla tulla viisi tuntia myöhässä ilmoittamatta asiasta ja oli jo pimeä kun tuli. Oli kuulemma juuttunut kaverin luo eikä muistanut ilmoittaa. Raivostuin.

Kysyin mieheltä miksi ei ollut hoitanut lupaamaansa asiaa. Ei vastannut mitään. Kysyin uudelleen. Mies alkoi syyttää nalkuttamisesta ja nimitteli hulluksi ja idiootiksi. Raivostuin.

Olisitko voinut laittaa miehelle hieman aikaisemmin viestiä, että muistatko että meidän piti laittaa piha kuntoon? Mutta et laittanut, vaan istuit marttyyrinä kotona. Miehellä oli parempaakin tekemistä kuin sinä ja sinun pihan raivaukset, hän olisi mennyt varmasti mielummin vaikka hammaslääkäriin kuin tullut sinun luoksesi.. Kauan olette/olitte yhdessä olleet? Mikä on suhteen tila nyt? Ihan oikeasti ap, juttusi ovat kuin jonkun pms-hirviön kirjoittamia, naurettavia!! :D

AsuMasukki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AsuMasukki kirjoitti:

Riippuu miten suuttumuksen ilmaiset.

Huutaminen, nimittely, päälle karkaaminen ja vaikkapa selän takana kyräily eivät esimerkiksi ole rakentavia tapoja menetellä.

Rehellinen, asiallinen kommunikaatio on: kertomalla muille että kohtelu oli epäreilua etkä sellaista siedä annat muille mahiksen korjata toimintaansa.

Jos muutosta ei tapahdu, kannattaa itse miettiä mitä on valmis nielemään ja milloin pitää itse alkaa toimenpiteisiin: monikaan ihminen ei muuta tapojaan kuin pakon edessä, ja vain omaan toiminraansa voi vaikuttaa.

Kyllä korotan ääntä ja näytän että olen vihainen, mutta en todellakaan nimittele tai karkaa päälle enkä mykkäkouluile tms. Sanon suoraan ja tiukasti että nyt riitti. Saatan kiroilla jos tilanne on paha. Julkisesti en huuda koskaan, ainoastaan kotona. Ap.

Kuulostat ihan normaalilta ihmiseltä.

Mutta tässäpä kunnon curveball: suuttuminen on sekundäärinen tunne.

Kuinka tietoinen olet primäärisistä tunteistasi? Esimerkiksi oharitilanteessa olet tietty pettynyt jos suunnitelmat menevät mönkään. Sitten tulee aggressio tilanteen aiheuttajaa kohtaan. Tämä suojelee sinua surulta, pettymyksentunteelta ja ties vaikka hylkäämisenpeloltakin.

Tosi vihaisilla ihmisillä ongelma vain on se että esimerkiksi hylkäämisenpelon aiheuttama aggressio saattaa johtaa siihen että toiset hylkäävät.

Viha, aggressio ja suuttumus ovat hyödyllisiä viestejä, mutta järkevää toimintaa edistää se jos pääsee käsiksi niihin primäärisiin tunteisiinsa, nimeää ne, ei takerru mutta pyrkii kuitenkin menettelemään niiden mukaan: esimerkiksi viestimään selkeästi omista rajoistaan ja välttämään sellaista seuraa joka ei niitä kunnioita.

Kiitos, tämä oli hyödyllinen viesti. Tiedän että vihaisuus ja aggressio on reaktioita, ja minulla on vähän tulinen temperamentti, jota osaan hallita ja hillitä täysin ystävien kanssa ja parisuhteissakin kaikissa muissa tilanteissa paitsi noissa ylikävelyissä. Mietin mitä tunteita suuttumisen takana voisi olla. Mutta olen pienestä lapsesta saakka ollut sellainen että raivostun jos minut sivuutetaan ja minua vähätellään (toinen vanhemmistani harrasti sitä). Kavereiden kanssa tai töissä en oikeastaan perumisille edes anna ylikävelemisen tulkintaa ja jos kaveri peruu niin sanon vaan rauhassa että ok ei voi mitään. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tarvitsisi nyt ap:n kertoa jotain esimerkkitilanteita, koska muuten tuollaisen käytöksen voi kuvitella olevan mistä ääripäästä vaan.

Ymmärrän. Kerron pari esimerkkiä. Nämä koskee kahta eri exää.

Oltiin sovittu että klo 17 raivataan ja siistitään piha kuntoon, koska talvi on tulossa ja asialla on kiire. Minä olin sovitusti valmiina kotona odottamassa. No mies päättikin sitten olla tulla viisi tuntia myöhässä ilmoittamatta asiasta ja oli jo pimeä kun tuli. Oli kuulemma juuttunut kaverin luo eikä muistanut ilmoittaa. Raivostuin.

Kysyin mieheltä miksi ei ollut hoitanut lupaamaansa asiaa. Ei vastannut mitään. Kysyin uudelleen. Mies alkoi syyttää nalkuttamisesta ja nimitteli hulluksi ja idiootiksi. Raivostuin.

Olisitko voinut laittaa miehelle hieman aikaisemmin viestiä, että muistatko että meidän piti laittaa piha kuntoon? Mutta et laittanut, vaan istuit marttyyrinä kotona. Miehellä oli parempaakin tekemistä kuin sinä ja sinun pihan raivaukset, hän olisi mennyt varmasti mielummin vaikka hammaslääkäriin kuin tullut sinun luoksesi.. Kauan olette/olitte yhdessä olleet? Mikä on suhteen tila nyt? Ihan oikeasti ap, juttusi ovat kuin jonkun pms-hirviön kirjoittamia, naurettavia!! :D

Mikä ihme tämä kommentti on? Olet vissiin jotenkin pihalla? En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän tarvitsisi nyt ap:n kertoa jotain esimerkkitilanteita, koska muuten tuollaisen käytöksen voi kuvitella olevan mistä ääripäästä vaan.

Ymmärrän. Kerron pari esimerkkiä. Nämä koskee kahta eri exää.

Oltiin sovittu että klo 17 raivataan ja siistitään piha kuntoon, koska talvi on tulossa ja asialla on kiire. Minä olin sovitusti valmiina kotona odottamassa. No mies päättikin sitten olla tulla viisi tuntia myöhässä ilmoittamatta asiasta ja oli jo pimeä kun tuli. Oli kuulemma juuttunut kaverin luo eikä muistanut ilmoittaa. Raivostuin.

Kysyin mieheltä miksi ei ollut hoitanut lupaamaansa asiaa. Ei vastannut mitään. Kysyin uudelleen. Mies alkoi syyttää nalkuttamisesta ja nimitteli hulluksi ja idiootiksi. Raivostuin.

Olisitko voinut laittaa miehelle hieman aikaisemmin viestiä, että muistatko että meidän piti laittaa piha kuntoon? Mutta et laittanut, vaan istuit marttyyrinä kotona. Miehellä oli parempaakin tekemistä kuin sinä ja sinun pihan raivaukset, hän olisi mennyt varmasti mielummin vaikka hammaslääkäriin kuin tullut sinun luoksesi.. Kauan olette/olitte yhdessä olleet? Mikä on suhteen tila nyt? Ihan oikeasti ap, juttusi ovat kuin jonkun pms-hirviön kirjoittamia, naurettavia!! :D

Olin tottakai laittanut ajoissa ystävällisen muistutusviestin ja sitten vielä soittanutkin perään pari kertaa kun miestä ei kuulunut, hän ei vaan reagoinut yhteydenottoihini. Olimme olleet yhdessä pitkään ja nykyään olemme ystäviä. Ei suhteen kestolla ole mielestäni merkitystä sen suhteen että pidetäänkö lupauksista kiinni, ja se piha oli yhteinen piha yhteisellä vastuulla, ei mitään minun kukkahörhötyksiä vaan grillikalusteiden siirtämistä ym.

Ja haluan ihan aidosti nyt selvittää olenko hankala ihminen vai olenko vain ryhtynyt parisuhteisiin vääränlaisten miesten kanssa. Jos olen hankala ja takakireä, aion muuttua. Jos taas minulla on tapa valita huonoa seuraa, niin täytyy tarkastella sitä ja muuttaa miesmakuaan. Ap.

Sulla on itsetunto kohdallaan etkä anna kohdella itseäsi kynnysmattona. Se on täysin oikein ja normaalia. On totta, että feidaaminen saattaa laukaista noin voimakkaan tunnereaktion sinussa myös siksi, että olet kokenut itsesi sivuuttamista lapsuudessasi. Parisuhteessa välinpitämättömyys ja keskustelemattomuus on kuin syöpä, onneksi olet päässyt tästä ihmisestä eteenpäin. Etsi sellainen parisuhde, jossa tulet kohdatuksi ja arvostetuksi ilman, että pitää kestää puolison piittaamattomuutta toisen tunteista.

Löysin hyvän kirjan kirjastosta jos lukuihmisiä olet: Parisuhteessa, tunne itsesi, uskalla rakastaa.

Joo, ap, tuo sun aloitus oli hiukan liian yleisluontoinen, mutta kun selvennit tilanteita ja sitä ketä ne koskee ja miksi, niin en tiedä onko tuossa nyt mitään outoa. Toki se, että mitä se suuttuminen ja raivostuminen sitten tarkoittaa käytännössä, onko se suhteessa teon vakavuuteen.

Jos minulle mies/perheen jäsen sanoo että tulee kello kolme iltapäivällä jonnekin mikä on sovittu, eikä tulekaan, eikä yhteyttä saa kuin vasta kahdeksalta illalla. Niin tottakai minä huolestun että onko jotain sattunut, ja kun saan tietää että kyse oli vain välinpitämättömyydestä, niin tottakai suutun, ja sanon siitä kärkevästi, en nyt välttämättä huuda ja raivoa, mutta tasan tarkkaan kiroilen, olishan se outoa käytöstä jos vaan olisin että no jaa, sama se, täällä istuin ja odotin ja olin huolestunut ihan turhaan, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä. Jos se väärintekijä alkaa jotain sanoa että hänen tekonsa oli jotenki oikeutettua, ei pyydä anteeksi, ja sanoo vielä että minun suuttumukseni ei ole oikeutettua, niin sitten kyllä äänikin kohoaa. Miksi kukaan antaisi kävellä ylitseen? Onko ihminen joka sinua on kohdellut noin sitten ihan ok, jos sinä teet hänelle samoin?

Ihmiset kohtelevat sinua niinkuin annat heidän kohdella. Niin se vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ap, tuo sun aloitus oli hiukan liian yleisluontoinen, mutta kun selvennit tilanteita ja sitä ketä ne koskee ja miksi, niin en tiedä onko tuossa nyt mitään outoa. Toki se, että mitä se suuttuminen ja raivostuminen sitten tarkoittaa käytännössä, onko se suhteessa teon vakavuuteen.

Jos minulle mies/perheen jäsen sanoo että tulee kello kolme iltapäivällä jonnekin mikä on sovittu, eikä tulekaan, eikä yhteyttä saa kuin vasta kahdeksalta illalla. Niin tottakai minä huolestun että onko jotain sattunut, ja kun saan tietää että kyse oli vain välinpitämättömyydestä, niin tottakai suutun, ja sanon siitä kärkevästi, en nyt välttämättä huuda ja raivoa, mutta tasan tarkkaan kiroilen, olishan se outoa käytöstä jos vaan olisin että no jaa, sama se, täällä istuin ja odotin ja olin huolestunut ihan turhaan, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä. Jos se väärintekijä alkaa jotain sanoa että hänen tekonsa oli jotenki oikeutettua, ei pyydä anteeksi, ja sanoo vielä että minun suuttumukseni ei ole oikeutettua, niin sitten kyllä äänikin kohoaa. Miksi kukaan antaisi kävellä ylitseen? Onko ihminen joka sinua on kohdellut noin sitten ihan ok, jos sinä teet hänelle samoin?

Ihmiset kohtelevat sinua niinkuin annat heidän kohdella. Niin se vaan on.

Kiitos. Olet oikeassa että aloitukseni oli liian yleisluontoinen ja sen varmaan helposti ymmärtää väärin. Voin kyllä kuvitella että melkein kaikki suuttuisivat jos puoliso feidaisi, minun suuttumisen intensiteetti vaan on tavallista korkeampi kai. Tempperamenttini takia. Ap.