Lue keskustelun säännöt.
Miksi Samu Haber sekaantuu Saaran asioihin?
03.11.2016 |
Mitä ihmettä Saaran manageri ym asiat Samulle kuuluvat ylipäänsäkään tai ainakaan sen verran että alkaa niitä kuvailemaan laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi?
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
No Saara on viimeisen kuukauden aikana ollut siellä "epämukavuusalueellaan" ja kehittynyt huikeasti, koska on joutunut kuuntelmaan ammattilaisten vinkkejä ja neuvoja. Samukin taisi puhua siitä, että suomessa ollessaan Saara kölli mukavuusalueellaan.
Eli Suomessa kilpailut ovat mukavuusaluella köllimistä? Niissä ei ammattilaisia ollut ja kritiikkiä ei tullut? Saara on saanut enemmän viidessä vuodessa kritiikkiä, kun Katri Helena koko uransa aikana. Monesti kritiikin mennen ihan haukkumisen puolelle, puhumatta sitä besserwisser asennetta jota hän on muilta saanut kestää.
Saara on kehittynyt huikeasti tuolla, koska kerrankin hänellä on ollut mahdollisuus saada ympärilleen oikeita ammattilaisia. Sellaisia, joilla on oikeasti jotain uutta opetettavaa.
Eli oliko kyse siitä ettei hän kuunnellut vai siitä ettei muilla ollut täällä Suomessa tarpeeksi osaamista, mitä opettaa ja siksi kehitys " junnasi"? Lähdettyään ulkomaille tapahtuikin suuri harppaus eteenpäin.Sä olet koko ketjun jankuttanut, ettei Saara kaipaa keneltäkään neuvoja tai vinkkejä ja nyt hehkutat kuinka se on vihdoin saanut ympärilleen oikeita ammattilaisia, jotka osaa opettaa sille jotain uutta. Miten hitossa sitä ois suomessa kukaan voinut edes opettaa yhtään mistään, kun neiti on ympäröinyt itsensä exällä ja nyxällä ja muilla oikeilla ammattilaisilla? Saako sitä Saara nyt siis neuvoa ja opettaa vai ei?
Ehkä sitä on joku yrittänyt suomessakin ohjata tuohon suuntaan mitä briteissä, mut Saara vaan jankutti omasta visiostaan. Koska onhan nuo x factorin esitykset tosi kaukana siitä Saaran omasta linjastakin mitä on tehnyt, vaikka ihan omillaan ja kaikki langat käsissään onkin ollut.
Tuhannennnen kerran: Suomessa ei kenelläkään ole mitään näyttöä siitä, että ne olisivat onnistuneet jonkun yksittäisen sooloartistin viemään maailmalle. Ei yhtään kellään - bändit ovat eri asia, niiden toimintaympäristö on toinen. Eikä levy-yhtiöitä edes kiinnosta, täällä keskitytään kotimanmarkkinoita varten tehtyy suomenkieliseen iskelmään. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään artistin, joka pyrkii ulkomaille, tulisi kuunnella yhtään suomaalisia neuvoja? Kun ne ovat sössineet Anna Abreun, Diandran yritykset, eivätkä enää edes yritä jonkun Jarkko Aholan ja Anna Erikssonin kanssa. Saara halusi ulkomaille lähti sieltä hakemaan neuvoja, oppia ja apua, koska siellä on referenssejä ja meriittiä jotka antavat uskottavuutta, että niistä neuvoista on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
Ensin epämukavuusalue oli huono ja sitten Saara onkin ollut koko ajan epämukavuusalueellaan? :D
Olet oikeassa, kisat varmasti ovat epämukavuusaluetta. Mutta toisaalta Saara vaikuttaa siltä, että sietää sitä kausittain ja haluaa uran olevan sitten sitä oman unelman toteuttamista ilman vastalauseita. Tietysti tämä on vain minun tulkintani, joten mitään painoarvoa sille ei kannata laittaa.
Ikävä kyllä en voi mitään managerinimiä heitellä, mitä hyötyä niistä edes olisi? Sinä olet siis sitä mieltä, että Meri on paras mahdollinen manageri, minä epäilen, että Merin pestin syy on muu kuin hänen vastaanpanematon lahjakkuutensa manageroinnissa. Näin sitä ollaan eri mieltä, mutta kumpikaan meistä ei voine todistaa näkemystään oikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikö? No kun Samua ja montaa muutakin v*tuttaa, että Saara yksinkertaisesti vain meni tuonne ja ilmestyi yhtäkkiä miljoonien TV-katsojien eteen sen sijaan, että olisi yrittänyt päästä ensi Suomessa “piireihin” ja saada “piirien” hyväksyntää ulkomaille lähdölle.
No Samua tuskin hirveästi v-tuttaa. Kaveri on tehnyt fyrkkaa ihan omalla työllään ja ahkeralla keikkailemisella, ilman mitään laulukilpailuja.
Saara Aalto on näkynyt siellä täällä, mutta saavutukset loistavat poissaolollaan, samoin se fyrkka.
Saaran tulot 60 000 euroa, Samulla 137 000 euroa. Luulisi, että ero olisi suurempi, kun ne Saksan markkinat ovat niin valtavat.
Niin.Sunkkarit hoitaa raha-asiansa firmojensa kautta. Ei ne tulot välttämättä näy palkkatuloverotuksessa, riippuu ihan siitä paljonko ovat kulloinkin nostaneet itselleen palkkaa. Viime vuonna noin, vuonna 2014 Haber otti palkkana yli 400 000€. Ennemmin kannattaisi tarkastella niiden firmojen tuloksia. Nekin löytyy netistä.
Ne firmat rahat ovat firman rahoja, kunnes ne nostetaan palkkoina tai osinkoina. Verotustiedoissa näkyy kaikki, ja Samulla oli 137 000 euron lisäksi jotain 35 000 euroa pääomatuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikö? No kun Samua ja montaa muutakin v*tuttaa, että Saara yksinkertaisesti vain meni tuonne ja ilmestyi yhtäkkiä miljoonien TV-katsojien eteen sen sijaan, että olisi yrittänyt päästä ensi Suomessa “piireihin” ja saada “piirien” hyväksyntää ulkomaille lähdölle.
No Samua tuskin hirveästi v-tuttaa. Kaveri on tehnyt fyrkkaa ihan omalla työllään ja ahkeralla keikkailemisella, ilman mitään laulukilpailuja.
Saara Aalto on näkynyt siellä täällä, mutta saavutukset loistavat poissaolollaan, samoin se fyrkka.
Saaran tulot 60 000 euroa, Samulla 137 000 euroa. Luulisi, että ero olisi suurempi, kun ne Saksan markkinat ovat niin valtavat.
En kyttää näitä kateuslistoja, joten pakko kysyä, että ovatko nämä ansiotuloja? Varmaan ovat?
Samulla lienee tuloja muussakin muodossa.
Noiden lisäksi noin 35 000 euroa pääomatuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
No Saara on viimeisen kuukauden aikana ollut siellä "epämukavuusalueellaan" ja kehittynyt huikeasti, koska on joutunut kuuntelmaan ammattilaisten vinkkejä ja neuvoja. Samukin taisi puhua siitä, että suomessa ollessaan Saara kölli mukavuusalueellaan.
Eli Suomessa kilpailut ovat mukavuusaluella köllimistä? Niissä ei ammattilaisia ollut ja kritiikkiä ei tullut? Saara on saanut enemmän viidessä vuodessa kritiikkiä, kun Katri Helena koko uransa aikana. Monesti kritiikin mennen ihan haukkumisen puolelle, puhumatta sitä besserwisser asennetta jota hän on muilta saanut kestää.
Saara on kehittynyt huikeasti tuolla, koska kerrankin hänellä on ollut mahdollisuus saada ympärilleen oikeita ammattilaisia. Sellaisia, joilla on oikeasti jotain uutta opetettavaa.
Eli oliko kyse siitä ettei hän kuunnellut vai siitä ettei muilla ollut täällä Suomessa tarpeeksi osaamista, mitä opettaa ja siksi kehitys " junnasi"? Lähdettyään ulkomaille tapahtuikin suuri harppaus eteenpäin.Sä olet koko ketjun jankuttanut, ettei Saara kaipaa keneltäkään neuvoja tai vinkkejä ja nyt hehkutat kuinka se on vihdoin saanut ympärilleen oikeita ammattilaisia, jotka osaa opettaa sille jotain uutta. Miten hitossa sitä ois suomessa kukaan voinut edes opettaa yhtään mistään, kun neiti on ympäröinyt itsensä exällä ja nyxällä ja muilla oikeilla ammattilaisilla? Saako sitä Saara nyt siis neuvoa ja opettaa vai ei?
Ehkä sitä on joku yrittänyt suomessakin ohjata tuohon suuntaan mitä briteissä, mut Saara vaan jankutti omasta visiostaan. Koska onhan nuo x factorin esitykset tosi kaukana siitä Saaran omasta linjastakin mitä on tehnyt, vaikka ihan omillaan ja kaikki langat käsissään onkin ollut.
Tuhannennnen kerran: Suomessa ei kenelläkään ole mitään näyttöä siitä, että ne olisivat onnistuneet jonkun yksittäisen sooloartistin viemään maailmalle. Ei yhtään kellään - bändit ovat eri asia, niiden toimintaympäristö on toinen. Eikä levy-yhtiöitä edes kiinnosta, täällä keskitytään kotimanmarkkinoita varten tehtyy suomenkieliseen iskelmään. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään artistin, joka pyrkii ulkomaille, tulisi kuunnella yhtään suomaalisia neuvoja? Kun ne ovat sössineet Anna Abreun, Diandran yritykset, eivätkä enää edes yritä jonkun Jarkko Aholan ja Anna Erikssonin kanssa. Saara halusi ulkomaille lähti sieltä hakemaan neuvoja, oppia ja apua, koska siellä on referenssejä ja meriittiä jotka antavat uskottavuutta, että niistä neuvoista on hyötyä.
Bandi on myos artisti, eika niiden "toimintaymparisto" ole toinen. Teoriasi ei pida paikkaansa. Ja nuo laulukilpailujen voittajat hyvin harvoin edes etenevat mihinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
Ensin epämukavuusalue oli huono ja sitten Saara onkin ollut koko ajan epämukavuusalueellaan? :D
Olet oikeassa, kisat varmasti ovat epämukavuusaluetta. Mutta toisaalta Saara vaikuttaa siltä, että sietää sitä kausittain ja haluaa uran olevan sitten sitä oman unelman toteuttamista ilman vastalauseita. Tietysti tämä on vain minun tulkintani, joten mitään painoarvoa sille ei kannata laittaa.
Ikävä kyllä en voi mitään managerinimiä heitellä, mitä hyötyä niistä edes olisi? Sinä olet siis sitä mieltä, että Meri on paras mahdollinen manageri, minä epäilen, että Merin pestin syy on muu kuin hänen vastaanpanematon lahjakkuutensa manageroinnissa. Näin sitä ollaan eri mieltä, mutta kumpikaan meistä ei voine todistaa näkemystään oikeaksi.
Kuten itse sanoit minä ajattelin epämukavuusaluetta eri tavalla, mutta jos kilpailut lasketaan epämukavuusalueeksi, niin silloinhan minunkin on myönnettävä, että sellaisissa hän on ja on ollut ja hyvää on tehnyt. Herää tietenkin kysymys, että miksi hänen siis väitetään olevan mukavuusaluella, jos kerran kaikki tietävät kuinka monessa kilpailussa on ollut ja kilpailuja noin niinkuin yleisesti näköjään kuitenkin pidetään haasteina ihmiselle?
Ehkä sinun elämäsi on ollut niin helppoa, että kuvittelet, että haasteesta haasteeseen joutuminen kasvattaa. Oikeasti monet lähinnä nujertuvat siitä. Mikä siinä on väärin, että välillä on haasteellisempaa ja välillä sinua aiodosti kehutaan ilman sitä sivulauseen kritiikkiä? Lehdet ovat niin täynnä hänen arvostelujaan, että oikesti hyvä vaan kun sentään ne omat kehuvat.
Se, että oma työ ja ura on omien unelmien täyttymys on monen ihmisen unelma. Varsinkin niiden jotka ovat olleet työpaikka helvetissä.
Monet artistit ovat erottaneet managereita ja eronneet levy-yhtiöistä ihan koska se homma alkoi olla kaikkea muuta kun omien unelmien elämistä.
En tiedä onko Meri maailman paras manageri, mutta tähän mennessä hän nyt kuitenkin näyttää saaneensa aikaan enemmän ulkomaanvalloitusta kuin yksikään muu suomalaismanageri. Saara tulee ottamaan todennäköisesti itselleen Englannista englantilaismanagerin ja Meri hoitaa ehkä Suomen kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
No Saara on viimeisen kuukauden aikana ollut siellä "epämukavuusalueellaan" ja kehittynyt huikeasti, koska on joutunut kuuntelmaan ammattilaisten vinkkejä ja neuvoja. Samukin taisi puhua siitä, että suomessa ollessaan Saara kölli mukavuusalueellaan.
Eli Suomessa kilpailut ovat mukavuusaluella köllimistä? Niissä ei ammattilaisia ollut ja kritiikkiä ei tullut? Saara on saanut enemmän viidessä vuodessa kritiikkiä, kun Katri Helena koko uransa aikana. Monesti kritiikin mennen ihan haukkumisen puolelle, puhumatta sitä besserwisser asennetta jota hän on muilta saanut kestää.
Saara on kehittynyt huikeasti tuolla, koska kerrankin hänellä on ollut mahdollisuus saada ympärilleen oikeita ammattilaisia. Sellaisia, joilla on oikeasti jotain uutta opetettavaa.
Eli oliko kyse siitä ettei hän kuunnellut vai siitä ettei muilla ollut täällä Suomessa tarpeeksi osaamista, mitä opettaa ja siksi kehitys " junnasi"? Lähdettyään ulkomaille tapahtuikin suuri harppaus eteenpäin.Sä olet koko ketjun jankuttanut, ettei Saara kaipaa keneltäkään neuvoja tai vinkkejä ja nyt hehkutat kuinka se on vihdoin saanut ympärilleen oikeita ammattilaisia, jotka osaa opettaa sille jotain uutta. Miten hitossa sitä ois suomessa kukaan voinut edes opettaa yhtään mistään, kun neiti on ympäröinyt itsensä exällä ja nyxällä ja muilla oikeilla ammattilaisilla? Saako sitä Saara nyt siis neuvoa ja opettaa vai ei?
Ehkä sitä on joku yrittänyt suomessakin ohjata tuohon suuntaan mitä briteissä, mut Saara vaan jankutti omasta visiostaan. Koska onhan nuo x factorin esitykset tosi kaukana siitä Saaran omasta linjastakin mitä on tehnyt, vaikka ihan omillaan ja kaikki langat käsissään onkin ollut.
Tuhannennnen kerran: Suomessa ei kenelläkään ole mitään näyttöä siitä, että ne olisivat onnistuneet jonkun yksittäisen sooloartistin viemään maailmalle. Ei yhtään kellään - bändit ovat eri asia, niiden toimintaympäristö on toinen. Eikä levy-yhtiöitä edes kiinnosta, täällä keskitytään kotimanmarkkinoita varten tehtyy suomenkieliseen iskelmään. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään artistin, joka pyrkii ulkomaille, tulisi kuunnella yhtään suomaalisia neuvoja? Kun ne ovat sössineet Anna Abreun, Diandran yritykset, eivätkä enää edes yritä jonkun Jarkko Aholan ja Anna Erikssonin kanssa. Saara halusi ulkomaille lähti sieltä hakemaan neuvoja, oppia ja apua, koska siellä on referenssejä ja meriittiä jotka antavat uskottavuutta, että niistä neuvoista on hyötyä.
Millon Diandraa on yritetty viedä ulkomaille? Eihän sillä ole yhtään kunnon biisiä edes taustalla.
Saarahan on kuitenkin tehnyt biisinsä itse. Jos ja kun hän ei ole halunnut apua suomesta, niin miksei hän ole itse tehnyt tiiminsä kanssa niin loistavaa musiikkia, että sitä ois ollut helppo tyrkyttää ulkomaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1727 kirjoitti:
Haber on oman itsensä manageri eikä silloin todellakaan kehity mihinkään. Kuuluu Sunrisen musiikista.
Se musiikki on hyvin suosittua Keski-Euroopassa, joten Samulla ei ole suurta tarvetta muuttaa menestysreseptiä.
Saksassa ehkä. Mutta jo Italiassa tai Ranskassa kukaan ei ole kuullut bändistä koskaan.
Väärässä olet. Joku on joskus kuullut, koska ovat esiintyneet Italiassa televisiossa ja pariisissakin on ollut keikka.
Lisätään nyt ne loputkin maat joissa ovat esiintyneet Saksan ja Suomen lisäksi:
Ruotsi, Viro, Venäjä, Puola, Valko-Venäjä, Tsekki, Itävalta, Sveitsi, Italia, Ranska, Alankomaat, Kreikka, Romania, Luxemburg, Belgia, Ukraina.
Italian televisiossa on esiintynyt vaikka millaista bändiä. Jopa Ella Kannistoa on haastateltu. Mutta kuinka kuuluisa hän oikeasti on Italiassa? Tsekkasin missä he esiintyivät Italiassa. Milanon transilvaniassa, joka on live musiikkia soittava pubi. Tosin sekin on suljettu vuosia sitten. Joka tapauksessa Bloom on se paikka, joka merkkaa. Ainoa joka on enää auki noista livepaikoista ja jossa esimerkiksi Nirvana on soittanut.
Lähes kaikki menestysjutut siellä Saksassakin alkavat olla kymmenen vuoden takaisia. Mielenkiinnosta vaan, niin missä ohjelmassa he esiintyivät Italiassa ? Festivalbarissa vai san remossa vai jonkun rai 2 uutislähetyksen sisällä? Joo, mutta varmasti joku on nähnyt. Muistavatko nimeä, niin se on eri juttu.
En tajua noita Saaran ja lähipiirin someavautumisia!!!
Jos sen energian käyttäisi artistin kehittämiseen ja markkinoimiseen, mikä menee näihin avautumisiin, tyttöhän olisi maailman huipulla. Tuollainen valitus aiheuttaa ihmisissä vastareaktion. Minä toivon, että Saara tippuu, kun en jaksa ihmetellä harva se päivä hänen otsikoihin päätyvää avautumistaan milloin mistäkin. Ei se tarkoita, että häntä kiusattaisiin, jos kaikki eivät hänestä artistina tai musiikistaan diggaa. Eikä tämä ole vain negatiivisten suomalaispaskojen näkemys; ympäri maailmaa tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät Saaran musiikista tai artistin roolista perusta. Montako avautumista olette nähneet esimerkiksi Leona Lewisin tai Madonnan julkaisseen niitä ihmisiä koskien, jotka eivät heidän musiikillisiaan ansioita pidä huippuluokkaisina? Että oma kotimaa on surkea, kun eivät tajua heidän musiikkiaan ja ainutlaatuista lumitähteyttään?
Maailmaan mahtuu paljon erilaisia artisteja, mutta ei valitusta ja mielensäpahoitusta pääosin kuvitellun negatiivisuuden takia. Siksi Saaran olisi syytä pysyä konsertoimassa exänsä kanssa kirkoissa, jos ei kestä monenlaista - automaattisesti julkisuuden mukana tulevaa - arvostelua. Hän itse luo negatiivisuutta ympärilleen näillä avautumisillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
Ensin epämukavuusalue oli huono ja sitten Saara onkin ollut koko ajan epämukavuusalueellaan? :D
Olet oikeassa, kisat varmasti ovat epämukavuusaluetta. Mutta toisaalta Saara vaikuttaa siltä, että sietää sitä kausittain ja haluaa uran olevan sitten sitä oman unelman toteuttamista ilman vastalauseita. Tietysti tämä on vain minun tulkintani, joten mitään painoarvoa sille ei kannata laittaa.
Ikävä kyllä en voi mitään managerinimiä heitellä, mitä hyötyä niistä edes olisi? Sinä olet siis sitä mieltä, että Meri on paras mahdollinen manageri, minä epäilen, että Merin pestin syy on muu kuin hänen vastaanpanematon lahjakkuutensa manageroinnissa. Näin sitä ollaan eri mieltä, mutta kumpikaan meistä ei voine todistaa näkemystään oikeaksi.
Kuten itse sanoit minä ajattelin epämukavuusaluetta eri tavalla, mutta jos kilpailut lasketaan epämukavuusalueeksi, niin silloinhan minunkin on myönnettävä, että sellaisissa hän on ja on ollut ja hyvää on tehnyt. Herää tietenkin kysymys, että miksi hänen siis väitetään olevan mukavuusaluella, jos kerran kaikki tietävät kuinka monessa kilpailussa on ollut ja kilpailuja noin niinkuin yleisesti näköjään kuitenkin pidetään haasteina ihmiselle?
Ehkä sinun elämäsi on ollut niin helppoa, että kuvittelet, että haasteesta haasteeseen joutuminen kasvattaa. Oikeasti monet lähinnä nujertuvat siitä. Mikä siinä on väärin, että välillä on haasteellisempaa ja välillä sinua aiodosti kehutaan ilman sitä sivulauseen kritiikkiä? Lehdet ovat niin täynnä hänen arvostelujaan, että oikesti hyvä vaan kun sentään ne omat kehuvat.
Se, että oma työ ja ura on omien unelmien täyttymys on monen ihmisen unelma. Varsinkin niiden jotka ovat olleet työpaikka helvetissä.
Monet artistit ovat erottaneet managereita ja eronneet levy-yhtiöistä ihan koska se homma alkoi olla kaikkea muuta kun omien unelmien elämistä.
En tiedä onko Meri maailman paras manageri, mutta tähän mennessä hän nyt kuitenkin näyttää saaneensa aikaan enemmän ulkomaanvalloitusta kuin yksikään muu suomalaismanageri. Saara tulee ottamaan todennäköisesti itselleen Englannista englantilaismanagerin ja Meri hoitaa ehkä Suomen kontakteja.
Edelleen tosi erikoinen näkemys, että haasteiden täytyisi olla jotain lyttääviä kokemuksia. Kun (vaikka ammatillisen) haasteen selättää, niin hyvin usein siitä seuraa vähintään itselle hyvä fiilis, joskus myös ulkopuolisen kehuja.
Sun arvio mun elämästä oli aika heikko, mutta silloin, kun vieras ihminen höpöttelee netissä asioista, joista ei tiedä, voi reagoida niin, ettei kommentoi tai lähde selittelemään. ;)
Edelleen totean, että olemme eri mieltä, jankkaamisen jatkamisesta ei liene etua.
Ohis mut nauran niin paljon näille Hubert/Hagert/Habanero väännöksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.youtube.com/?gl=FI&hl=fi
katsoo linkin ja katsoo montako katsojaa on ollut, Samu on vaan ihan pieni tekijä, ei mulla muuta :)
"Minä toivon, että Saara tippuu, kun en jaksa ihmetellä harva se päivä hänen otsikoihin päätyvää avautumistaan milloin mistäkin."
Hänen on pitänyt tippua jo joka jaksossa, ja kyllähän hän lopulta tippuu, ja sitten voidaan unohtaa, miten hienosti hän esiintyi ja että hänen videoillaan on pari miljoonaa katsojaa per esitys (koe-esiintymisellä taitaa olla jo neljä), ja sanoa, että mitäs minä sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
– Tuntui inhottavalta. Miten sellainen ihminen, joka ei tiedä minun urastani, voi mennä kommentoimaan? Outo veto Samulta, Aalto ihmettelee Me Naisien haastattelussa.
Aallon mukaan hän on tehnyt koko ajan määrätietoisesti töitä uransa eteen.
– Olen raatanut kuusi vuotta ja tehnyt kaiken itse: kerännyt rahat musiikkivideoihin, perustanut nettikauppoja, mennyt Kiinaan... Se on kaikkea muuta kuin pysymistä mukavuusalueella.
Haber kummasteli myös Aallon taustatiimiä, johon kuuluvat tämän ex-puoliso Teemu Roivainen ja nykyinen kihlattu Meri Sopanen.
– Ikävä kyllä tämä kertoo mukavuusaluehaluisuudesta kaikkeen: management-tiimissä on entinen ja nykyinen puoliso. Kuka siellä haastaa ja sparraa, Haber ihmetteli.
Aallon mukaan on ainoastaan hyvä asia, että hänelle tärkeät ihmiset auttavat häntä uran kansainvälistämisessä.
– He eivät ole millään tavalla esteenä, kun saan ulkomailta yhteistyökumppaneita, Aalto näpäyttää.
Niin, Samu Haber olisi sen sijaan esteenä, kun Saara haalii yhteistyökumppaneita. Samu esiintyy haastattelussa maailman ainoana ihmisenä, joka tietää mistään mitään...
Miten Samu Haber estää Saaraa tekemästä mitään? Antamalla haastattelun, jossa toivoo, että Saara nimenomaan haalii yhteistyökumppaneita? Myllääkö sulla tunteet kovin, kun luetun ymmärtäminen ei oikein suju? Ihmeen negatiivinen asenne, vähän vainoharhainenkin.
Mikä sun lukutaidossasi mättää. Haber ei puhunut pelkästään tuosta, vaan kyökkipsykologisoi vastin mitään tietoa jostain muka mukavuudenhalusta. Naurettavaa löpötystä.
No onhan se mukavuudenhalua. Ihan selvästi. Vai onko sun mielestä Saaralla nyt tiimissään parhaat ammattilaiset, mitä tarjolla on? Siksi Haber sanoi, että toivoo, että Saaralla on suunnitelma. Siinä ei ole mitään erikoista, jollei sellaista erikseen yritä rivien välistä lukea. Ja vaikka Saara on huikeasti menestynyt, antaa aiheesta kiukuttelu erikoisen kuvan. Jättäisi omaan arvoonsa, jos ei kiinnosta.
Onkohan sinulla mitään käsitystä mitä nuo parhaat ammattilaiset maksavat? Kuka ikinä hänen manageriointaan on hoitanut, niin kovin huonosti se ei ole mennyt. Onhan hän tällä hetkellä Suomen tunnetuin naislaulaja. Kenet hänen olisi pitänyt palkata Suomessa? Yhdelläkään näistä kun kovin kummoisia näyttöjä ole. Ei yhtään enempää kun mitä tuolla kolmikolla jo nyt on.
Ymmärrän hyvin kuinka nämä neuvojat voidaan kokea ärsyttäviksi. Mutta kuka tietää ehkä parin vuoden päästä Saara voikin neuvoa Haberia, miten sitä uraa oikein rakennetaan. Hänen, kun nyt näyttää niillä hänen omilla opeillaan junnaavan vähän paikallaan.Mielekiintoista kuinka eri tavalla tuo mukavuudenhalu nähdään. Itse ajattelisin, että tuo Saaran tee se itse tyyli, muutaman läheisen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavuudenhaluista. Mikä sen helpompaa kuin tehdä sopimus levy-yhriön kanssa. Sieltä sitten soitetaan milloin tulla paikalle, mihin mennä laulamaan ja mitä lauluja laulaa. He miettivät sitten rahojen laittamisen tilille. Ainoa epämukava juttu on kun sinua käskytetään tai kuten Haber sanoisi sparrataan. Se tietysti siinä itse tekemisessä on se mukava puoli, ettei tarvitse aina riidellä managerien ja tuottajien kanssa. Toisinaan kun tuppaavat menemään jopa raastuvan puolelle. Mutta se nyt olisikin kauheaa, ettei tarvitsisi riidellä (olla sparrauksen kohde). Elämä voisi olla jopa mukavaa.
Ei ihme, että joku on sitten "mukavuudenhaluinen".
Väittää, että Saaran työ on ollut pelkkä auringonpaistetta ja mukavuusalueella olemista on kyllä naurettavaa. Sama kuin sanoisi Haberille, kuinka mukavuudenhakuinen hän oli kun yritti Saksan markkinoille. Osasi jo etukäteen kielen ja muutenkin Saksa on lähellä. Eipä tarvitse matkustaa pitkälle lentokoneella. Ihan vaan mukavuus syistä tyytyi Saksaan.No kuka näin on väittänyt ja missä? Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Saara kai itse ei ole vielä saavutuksiinsa tyytyväinen, jolloin olisi viisasta mennä myös sinne epämukavuusalueelle. Se on tietysti valitettava tosiasia, että ongelma saattaa olla siinä, että suuret markkinat ja Saaran omin tyyli eivät välttämättä kohtaa. Jos näin käy tämän kisan jälkeen, toivon, että hän pohtii tarkkaan mitä haluaa. Nyt on jo syytä oppia joustamaan omista ehdoista, jos isoja areenoita toivoo saavansa.
Saarahan on hehkutellut sitä, miten ihanaa on, kun hänet vihdoin hyväksytään. Mutta totuushan on, että tällä hetkellä hänen cover-esityksistään on pidetty. Omalle materiaalille saattaa löytyä vastaavanlaista vastinetta, mutta kovin todennäköistähän se ei ole. Suomalaisittainkin olemme saaneet ihailla upeita laulajia erilaisissa kykykisoissa, mutta menestys on jäänyt vaatimattomaksi kaikista lahjoista huolimatta.
Mukavuudenhalussa ei ole mitään pahaa. Ja jos on tyytyväinen elämäänsä, voi hyvin elää vaikka koko loppuelämänsä mukavuusalueellaan. Näin Haberkin saattaa hyvinkin tehdä, en häntä tunne, niin en osaa sanoa. Mutta mukavuusalue ja kehittyminen uralla eivät yleensä mahdu samaan ajanjaksoon. Ikävää, että sen ääneen sanominen on sinusta joku verinen loukkaus. Ehkä voisit miettiä miksi, eihän sillä loukata sinua, Saaraa tai ketään muutakaan. Jos Saara jostain syystä on poikkeus ja saavuttaa huippumenestyksen poikkiksen ja tyttiksen manageroimana ja aina vain omia aatoksiaan toteuttaen, niin sehän on hienoa. Mutta kauhean todennäköistä se ole ja siksi hyvää tarkoittavista neuvoista hermostuminen on paitsi turhaa, myös vähän tyhmää.
Mihin perustat väitteen , että kasvu tapahtuu epämukavuusalueella? Luonnossakin mitä suotuisammat olosuhteet ja sen paremmat kasvut. Lapset huonoissa ja epämukavissa olosuhteissa kasvavat huonommin. Joten mihin perustat väitteesi? Celine Dion oli naimisissa managerimiehensä kanssa ja tulosta syntyi.Beyonceen isä toimi hänen managerinaan. Minä en ole loukkaantunut, koen vaan kuinka kapea-alaista ajattelua toiset harrastavat. Ihan niinkuin olisi vain yksi ja oikea tapa. Kuten tämä sinun väittämäsi, että kasvu voi tapahtua ainoastaan epämukavuusalueella. Kasvua voi todellisuudessa tapahtua monin eri tavoin, monissa eri paikoissa. Toiset kehittyvät kehuilla ja toiset haukuilla. Toiset taas haluavat itse ratkaista omat ongelmansa. Enpä usko, että Einsteinilla oli veemäinen pomo hengittämässä niskaan. Taidemaalareista nyt puhumattakaan. Nämä jutut ei tietenkään sovellu laulajiin. Heillä pitää ollla sparraava ( persuksiin potkiva ja kritisoiva) manageri. Muuten käy huonosti.
Tavallaanhan toin esiin ihan saman vertauksen, jonka sinäkin teit. Kirjoitin, että jos Saara on poikkeus, jonka ei tarvitse ammatillista osaamistaan kehittää poikkeamalla omasta kaavastaan tai vaihtamalla henkilöstöä, niin se on hienoa. Mutta se on epätodennäköistä. Itsekin kaivoit esille aika poikkeuslaatuisia yksilöitä, Dionin, Einsteinin ja Beyoncen, jonka isähän tosin ei missään tapauksessa tukenut mukavuusalueella hengailua. Epämukavuusalueellahan ei tarkoiteta mitään erityistä kärsimystä. Vaan tilaa, jossa joutuu haastamaan itseään. Se ei tarkoita haukkujen vastaanottamista vaan nimenomaan sitä, että joutuu perustelemaan omia valintojaan ja näkemyksiään ja hieman jopa opettelemaan uutta. Aika vaikea kuvitella, etteivätkö kaikki menestyvät taiteilijat näin tekisi.
Mielenkiintoista, että toit esiin myös lapset. Nimenomaan lasten toivottu kehityshän perustuu siihen, että he eivät jää mukavuusalueelleen köllöttelemään vaan saavat saavutettavissa olevia haasteita lähikehityksenvyöhykkeellään, siis epämukavuusalueella. Ymmärrän, että koska olet selvästi ymmärtänyt termin aivan toisin, kuin se yleensä käsitetään, tämä keskustelu on varmasti ollut sinulle aika vaikea hahmottaa. Tässä tosiaan ei puhuta siitä, että Saaraa täytyisi ammattilaisten voimin haukkua tai saada hänet voimaan pahoin, sitä ei Haberkaan ehdottanut. Vaan että hän saisi vähän haastetta työyhteisöstään ja hänelle uskallettaisiin ehkä paremmin ulkopuolisen toimesta heitellä nk. vastapalloja ja uusia ideoita.
Mitä se on muuta kuin omalle "epämukavuusalueelle" menemistä, jos osallistuu vieraassa maassa, vieraalla kielellä livelähetyksissä, joka viikko altistuen sekä lehdistön, että tuomareiden ja yleisön arvostelun kohteeksi? Mukavuusalueella köllimistä? Jos hän olisi halunnut mukavuutta, hän olisi palkannut Tapani Kansan managerin ja jatkanut pimeissä kirkoissa laulamista. Ihan itse hän näyttää osaavan sen mukavuusalueen ulkopuolelle astua. Siihen ei ole tarvittu suomalaista manageria. Ei sikseen, että olisi jotain näyttöä, että nuo suomalaimanagerit ketään sinne ulkomaille asti olisivat sparranneet. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hän on sparranut itse itsensä paljon paremmin kuin yhdenkään muun suomalaisartistin manageri. Mutta laita toki niitä nimiä hyvistä suomalaismanagereista, jotka palloja heittämällä ja sparraamalla ovat saaneet suuriakin tuloksia aikaan asiakkaissaan.
No Saara on viimeisen kuukauden aikana ollut siellä "epämukavuusalueellaan" ja kehittynyt huikeasti, koska on joutunut kuuntelmaan ammattilaisten vinkkejä ja neuvoja. Samukin taisi puhua siitä, että suomessa ollessaan Saara kölli mukavuusalueellaan.
Eli Suomessa kilpailut ovat mukavuusaluella köllimistä? Niissä ei ammattilaisia ollut ja kritiikkiä ei tullut? Saara on saanut enemmän viidessä vuodessa kritiikkiä, kun Katri Helena koko uransa aikana. Monesti kritiikin mennen ihan haukkumisen puolelle, puhumatta sitä besserwisser asennetta jota hän on muilta saanut kestää.
Saara on kehittynyt huikeasti tuolla, koska kerrankin hänellä on ollut mahdollisuus saada ympärilleen oikeita ammattilaisia. Sellaisia, joilla on oikeasti jotain uutta opetettavaa.
Eli oliko kyse siitä ettei hän kuunnellut vai siitä ettei muilla ollut täällä Suomessa tarpeeksi osaamista, mitä opettaa ja siksi kehitys " junnasi"? Lähdettyään ulkomaille tapahtuikin suuri harppaus eteenpäin.Sä olet koko ketjun jankuttanut, ettei Saara kaipaa keneltäkään neuvoja tai vinkkejä ja nyt hehkutat kuinka se on vihdoin saanut ympärilleen oikeita ammattilaisia, jotka osaa opettaa sille jotain uutta. Miten hitossa sitä ois suomessa kukaan voinut edes opettaa yhtään mistään, kun neiti on ympäröinyt itsensä exällä ja nyxällä ja muilla oikeilla ammattilaisilla? Saako sitä Saara nyt siis neuvoa ja opettaa vai ei?
Ehkä sitä on joku yrittänyt suomessakin ohjata tuohon suuntaan mitä briteissä, mut Saara vaan jankutti omasta visiostaan. Koska onhan nuo x factorin esitykset tosi kaukana siitä Saaran omasta linjastakin mitä on tehnyt, vaikka ihan omillaan ja kaikki langat käsissään onkin ollut.
Tuhannennnen kerran: Suomessa ei kenelläkään ole mitään näyttöä siitä, että ne olisivat onnistuneet jonkun yksittäisen sooloartistin viemään maailmalle. Ei yhtään kellään - bändit ovat eri asia, niiden toimintaympäristö on toinen. Eikä levy-yhtiöitä edes kiinnosta, täällä keskitytään kotimanmarkkinoita varten tehtyy suomenkieliseen iskelmään. Sano yksikin hyvä syy miksi yhdenkään artistin, joka pyrkii ulkomaille, tulisi kuunnella yhtään suomaalisia neuvoja? Kun ne ovat sössineet Anna Abreun, Diandran yritykset, eivätkä enää edes yritä jonkun Jarkko Aholan ja Anna Erikssonin kanssa. Saara halusi ulkomaille lähti sieltä hakemaan neuvoja, oppia ja apua, koska siellä on referenssejä ja meriittiä jotka antavat uskottavuutta, että niistä neuvoista on hyötyä.
Bandi on myos artisti, eika niiden "toimintaymparisto" ole toinen. Teoriasi ei pida paikkaansa. Ja nuo laulukilpailujen voittajat hyvin harvoin edes etenevat mihinkaan.
Ja kukahan suomessa on onnistunut viemään minkään bändin tai artistin todelliseen maailmanmenestykseen? Siis tarkoituksellisella tuottamistyöllä eikä sillä että jostain tupsahti bändi ja se sattui yllättäen menestymään sekä suomessa että muualla? Toistaiseksi suomalaismenestykset on olleet tuota jälkimmäistä. Ruotsissa esim. on paljon kansainvälisempi koneisto ja paljon artisteja joista on kuultu muuallakin kuin ruotsin sisämarkkinoilla.
Kova väite tuo, ettei kukaan ole koskaan kuullut.
Samulla homma pyörii hyvin saksankielisellä alueella. Jos haluaisi laajentaa, se vaatisi myös rahallisia ja muitakin panostuksia. Se ei aina kannata.
Onhan Jenkeissäkin paljon sellaisia artisteja, joita haluttaisiin muualle, mutta jotka pyörivät vain siellä ns. kotimarkkinoilla, koska homma pelaa parhaiten niin.