Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi- viikon mielensäpahoittaja?

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja, näitä selityksiä. Elämä vaan yksinkertaisesti on erilaista ja joskus eriarvoistakin. Mitähän mieltä tohtorisnainen olisi niistä "paremmista perheistä", joissa on vain yksi huoltaja, joissa on riitaa ja toraa, joissa isä tai äiti on aina matkoilla vaativan työnsä takia, joissa on alkoholismia jne. Tuollainen kategorisointi on lapsellista. Minä tiedän monia työläisperheitä, joissa ei ole minkäänlaista katkeruutta ns. parempia perheitä kohtaan, vaan ovat ylpeitä omasta tilanteestaan.  Toisaalta aikuisuuteen kuuluu se, että asiat ovat joissain elämänvaiheessa paremmin ja joissan huonommin ja yhtäkkiä asiat ovat taas päinavastoin: putkimiesperhe ansaitsee ja elää leveämmin kuin naapurissa pätkätöilla  elävä tutkijaperhe.

vau, sä et todella ymmärtänyt lukemaasi. 

Olen syntynyt ~90 ja muuttanut maalta pääkaupunkiseudulle yliopistoon ja kyllä huomasi eron käytöksessä ja maailmankuvassa oman ja espoon ja helsingin "eliittilukioita" käyneiden välillä. Itsellä on akateeminen perhetausta ja kotona luettiin paljon, mutta ikinä ei ollut sitä "me olemme parempia ihmisiä" asennetta, minkä huomasin kyllä näiden luonnontiedelukiota käyneiden pääkaupunkiseutulaisten nuorten puheissa. Toki se heillä ajattelun kypsyttyä vähän väheni kun opiskeluvuosia kertyi. Toisaalta taas huomasin joidenkin opiskelukavereiden puheissa sen, että kun oma tausta oli esim. maalta tai "duunariperheestä" että ei uskottu siihen että pärjäisi hyvin opinnoissa, vaikka arvosanat olisivatkin hyviä verrattuna esim. johonkin espoolaisnuoreen, joka juuri ja juuri pääsi tentit läpi ja oli silti ihan tyytyväinen ja varma menestyksestään. 

Tuo juttu sai minut pyörittelemään silmiäni. Olen akateemisen äidin akateeminen lapsi, eikä meillä todellakaan keskusteltu (eikä keskustella vieläkään) mistään kirjallisuudesta tai muusta ylevästä ruokapöydässä. Puhuimme enimmäkseen arkiasioita, vaatteista, meikeistä, koiraharrastuksesta yms. samalla kun söimme makaronilaatikkoa. Emme koskaan matkustelleen tai käyneet missään kulttuuritapahtumissa. Lauantaisin katsoimme koko perhe Bumtsibumia. Valmistujaisissani mm. suunniteltiin uutta laituria mökille. Äitini ei koskaan auttanut minua kouluhommissa, korkeintaan kysyi joskus onko läksyt tehty vaikka toki meillä ilmapiiri oli opiskelua kohtaan kannustava - aivan kuten kirjoittajan perheessä. Parasta, mitä olen kotoa saanut, on tapakasvatus, eikä sen antamiseen tarvita korkeakoulun papereita.

En kiistä sitä, etteikö joidenkin koulutettujen perheissä siteerattaisi Eino Leinoa harva se päivä ja järjestettäisi argumentointioppitunteja mutta tuon jutun kirjoittaja on luonut itselleen mielikuvitustodellisuuden.

Tyhmät ne tutkinnoilla, sivistyssanoilla ja sivistyneillä harrastuksilla koreilee. Oikeasti älykkään ihmisen ei tarvitse älykkyyttään todistella, koska sen huomaavat kaikki. Jopa ne kateelliset, jotka eivät sitä vain myönnä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta juttu oli hyvä ja täysin allekirjoitan sen. Todella rankkaa olla karonkassa ja väitöstilaisuudessa, kun joutuu huolehtimaan sukulaisten käyttäytymisestä. Ärsyttävintä on, että he eivät uskoneet, kun ohjeistin etukäteen, vaan käyttäytyivät täysin väärin. Ovat katsokaas sitä sukupolvea, joka ei lapsiaan kuuntele (kakarat hiljaa). Tehdään niin kuin halutaan. Ja alkoholia ei tietenkään osata käyttää.

Huoh.

Toisaalta se on myös todella surullista, en osaa puhua heidän kanssaan mitään. Tai no, lastenhoidosta, mutta siinäkin ovat hyvin yksioikoisia ja vanhanaikaisia.

Käyn terapiassa, pakkohan tästä on jossakin puhua.

Täsmälleen samat sanat!

t. Työläisvanhempien akateeminen lapsi

Varsinkin maalaisyliopistoissa tuo porukka on ollut hyvin kirjavaa. Maanviljelijöiden, opettajien ja kauppiaiden lapset yhdessä pakertamassa ja ne kunnianhimoisimmat jatkoivat opintojaan väitöskirjaan (näin ennen kun jatko-opintoihin tuli selkeät koulutuspolut ja paikkoja joita pystyi hakemaan jos ei muuta saanut, tuolloin rahoitus piti monesti hankkia itse Akatemiasta jne.). Varmasti kannustuksessa on ollut eroja perhetaustasta riippuen mutta pitääkö sitä uhriutua taustansa vangiksi vai tehdä itse tulevaisuus? Näin ainakin itse ajattelen ja tein.

Omat vanhempani eivät ole erityisen koulutettuja, ovat kuitenkin lukion käyneet. Itse olen omissa yliopisto-opinnoissani loppusuoralla, ja olen alkanut suunnittelemaan akateemista uraa. Tulokseni ovat olleet aina hyviä, mutta vanhempani ovat silti suhtautuneet todella nihkeästi ajatukseen tutkijanurasta. Otin sitten tovi sitten asian puheeksi, ja selvisi, että eivät ole kannustaneet minua tutkimusuralle, koska palkka on surkea verrattuna moneen muuhun työhön. Itselleni raha on täysin mitätön tekijä suhteessa siihen, että saisin tehdä työtä, josta nautin. Tästä todella huomaa, kuinka erilaisia oma ja vanhempieni maailmankuva on.

Monelle tuntuu olevan vaikea hyväksyä, etteivät kaikki perheet ole samalla viivalla suhteessa akateemiseen maailmaan. Akateeminen koulutus periytyy vahvasti, koska akateemiset vanhemmat usein siirtävät siinä maailmassa tarvittavia taitoja lapsilleen. Esimerkiksi matikan oppimisessa on tärkeää omaksua laskurutiini, siis ahkeruus harjoitella sitä laskemista. Toki jotkin harvat lahjakkuudet pärjäävät ilmankin, mutta tämä pätee suurimpaan osaan. Tässä kohtaa tulevat todella suuret erot, ketkä sitä harjoittelua ja ahkeruutta osaavat tukea. Akateemiset vanhemmat todennäköisemmin; sen sijaan työväenluokkaisissa perheissä elävät usein käsitykset, että jos et heti osaa jotain, olet huono, tai käsitykset, kuten "meidän suvuissa ei kukaan osaa matikkaa". Koitapa tuollaisista olosuhteista sitten lapsena lähteä laskemaan sitä matikkaa, kun kukaan ei tue sinua harjoittelussasi, ja pahimmillaan jopa lyttää, jos kokeista tulee huono numero.

Akateemisuus periytyy vahvasti, koska akateemiset vanhemmat pystyvät tukemaan lapsiaan jo koulussa, jossa opitaan akateemisia taitoja, yliopistosta ja sinne pääsystä puhumattakaan. Akateemisissa perheissä on myös helpompi saada kulttuurista pääomaa, joka on tavallaan yläluokkaista ja tarpeellista vaikka yliopistoissa, jos et halua kokea itseäsi totaalisen ulkopuoliseksi.

Pistetään vielä kertoimia olemattomiin yhteiskuntaluokkiin eli maakunta vs stadi luokkaerokerroin.

Jos sattuu olemaan ns. akateemiset vanhemmat ja on käyty norssi, sykki tai ressu tai tapiola mitä niitä onkaan niin siinä on jo verkostoiduttu verrattuna maakunnista tuleviin pääkaupunkiseudun korkeakouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Pistetään vielä kertoimia olemattomiin yhteiskuntaluokkiin eli maakunta vs stadi luokkaerokerroin.

Jos sattuu olemaan ns. akateemiset vanhemmat ja on käyty norssi, sykki tai ressu tai tapiola mitä niitä onkaan niin siinä on jo verkostoiduttu verrattuna maakunnista tuleviin pääkaupunkiseudun korkeakouluissa.

Minä opiskelin TKK:lla teknillistä fysiikkaa. En mitenkään huomannut, että SYKistä tulleet olisivat olleet meillä paremmassa asemassa kuin muut. Vaikka tulin itse maalaislukiosta, jonne pääsi 6,5 keskiarvolla, pärjäsin opinnoissa selvästi paremmin kuin moni SYKistä tullut. En myöskään huomannut heillä olevan mitään verkostoitumisetuja meihin maalta tulleisiin verrattuna. Ja ne tiedotusvälineiden verotuslistoillakin nykyisin komeilevat entiset kurssikaverini ovat suurelta osin maalaislukioista tai pienten kaupunkien lukioista tulleita.

Sen sijaan sen kyllä myönnän, että kodista saaduilla lähtökohdilla on suuri merkitys. On iso ero sillä, suhtaudutaanko koulunkäyntiin myönteisesti ja kannustavasti vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistetään vielä kertoimia olemattomiin yhteiskuntaluokkiin eli maakunta vs stadi luokkaerokerroin.

Jos sattuu olemaan ns. akateemiset vanhemmat ja on käyty norssi, sykki tai ressu tai tapiola mitä niitä onkaan niin siinä on jo verkostoiduttu verrattuna maakunnista tuleviin pääkaupunkiseudun korkeakouluissa.

Minä opiskelin TKK:lla teknillistä fysiikkaa. En mitenkään huomannut, että SYKistä tulleet olisivat olleet meillä paremmassa asemassa kuin muut. Vaikka tulin itse maalaislukiosta, jonne pääsi 6,5 keskiarvolla, pärjäsin opinnoissa selvästi paremmin kuin moni SYKistä tullut. En myöskään huomannut heillä olevan mitään verkostoitumisetuja meihin maalta tulleisiin verrattuna. Ja ne tiedotusvälineiden verotuslistoillakin nykyisin komeilevat entiset kurssikaverini ovat suurelta osin maalaislukioista tai pienten kaupunkien lukioista tulleita.

Sen sijaan sen kyllä myönnän, että kodista saaduilla lähtökohdilla on suuri merkitys. On iso ero sillä, suhtaudutaanko koulunkäyntiin myönteisesti ja kannustavasti vai ei.

Haha, teknillinen fysiikka on sellainen ala, ettei ole vertailukelpoinen "oikeisiin" akateemisiin aineisiin. Pohjana pitkä matikka ja fysiikka ja ne pitää vielä ymmärtää. Siinä ei akateemiset vanhemmat auta, jos aivot ei vaan ymmärrä rakettitiedettä. 

Oletan, että tuolla ainespohjalla verkostoidutaan parhaiten kännissä haalarit päällä Otaniemen kissanristiäisissä.

Vierailija kirjoitti:

Samaistuin tuohon artikkeliin täysin. Ja toisin kuin haastateltu, niin minä joudun oikeasti häpeämään perhettäni tietyissä tilanteissa. Äiti on kesken väitöstilaisuuden rampannut tupakalla, pyöritellyt silmiään, haukotellut äänekkäästi ja provosoivasti, hihitellyt ja käyttäytynyt kuin kyseessä oli Idols-kisan livelähetys. Ja kun olen epätoivoissani kiltisti pyytänyt, että yrittää olla hiljaa ym. niin itseriittoisesti totesi uhmakkaana "yritätkö jotenkin väittää, että ne on jotenkin minun yläpuolella? P*n marjat, minä teen v* juuri niin kuin mua huvittaa! Minua ei mikään idi* määräile." ym. Jos olisi jättänyt kutsumatta, niin siitä vasta show olisi noussut. Itku kurkussa häpeän, ymmärrän ja siedän.

Olisiko kaupunkilaisduunareilla voimakkaampaa tuo vastenmielisyys koulutusta kohtaan... pienviljelijäperheestä lähteneenä merkittävin asennne mitä muistan vanhemmiltani koskaan kuulleeni oli kehoitus käydä kouluja niin pitkälle kuin kiinnostusta ja päätä riittää. Lapsille kerrottiin, että mitä tahansa elämässänne teettekin, ei kannata sille pikkutilalle jäädä maanviljelijäksi.

Vasta aikuisena olen tajunnut, miten vähän rahaa kotona vielä 1970 -luvulla oli käytettävissä, melkeinpä jonkunlaisessa omavaraistaloudessa silloinkin elettiin. Melkein kaikki ruoka oli kotona kasvatettua. Jotain kaupungissa asuvaa talonmiestä oltaisiin pidetty lähes herrana...

Katsoin vähän aikaa sitten HBOn dokumentin Class Divide (2016), löytyy YouTubesta

Siinä kuvataan Manhattin West Chelsean eliittikoulun opiskelijoita ja koulun lähellä sijaitsevan vuokrakasarmin asukkaiden arkea/ajatuksia.

Köyhällä ei ole mitään asiaa kalliseen Avenues-kouluun vaikka se on siinä vastapäätä kotia. Varakkaat, fiksut opiskelijat ovat tietoisia omasta hyvästä asemastaan, mutta silti heistäkin kuultaa ahdistus, sillä menestymisen paine on niin kova. Lääkäriksi haluava nuori mies pohtii, onko hänellä varaa olla vain lääkäri, sillä rahaa olisi tehtävä vielä enemmän kuin mitä lääkäri tienaa. Yksi eliittikoulun opiskelijoista teki itsemurhan kuvausten aikana. 

Ajatuksia herättävä dokumentti. 

Kertoo ehkä enemmän minusta kuin talonmiehen tyttärestä, mutta minusta koko artikkelista putosi pohja pois, kun satuin suurentamaan hänen valokuvansa ja näin kämmenselän jäätävät tatuoinnit.

Tämä on jännä keskustelu. Tutkija tekee tutkimuksen ja saa tulokseksi kuvausta suomalaisen yhteiskunnan luokkaeroista, joita muutkin tutkijat ovat kuvanneet ehkä hieman eri aspektista katsoen. Ja täällä riennetään kilvan tyrmäämään tutkimus mututuntemalla.

Suomalainen identiteetti rakennettiin 1800 -luvun fennomaanipiireissä. Siihen rakennettiin sisään luontokuvaa, Saarijärven Paavon nöyryyttä, huonoa viinapäätä ja täysin homogeenista kansaa. Kaikki paitsi luonto, joka sekin, nykyisin on monesti raiskattua, oli myyttiä. Homogeeninen kansa ei ollut todellisuutta 1800 -luvulla eikä se ole sitä nykyisinkään. Sen sijaan mikä on faktaa, on, että tutkimusten mukaan suomalainen ei oikein havaitse sosiaalisia nyansseja samalla tavalla kuin keskieurooppalainen. Se ei tarkoita etteikö niitä nyansseja olisi.

Moni tässäkin keskustelussa haluaa väkisin ymmärtää asiaa väärin. Kyse ei ole rahasta tai siitä puhuttiinko lapsuudenkodissa Dostojevskista illallispöydässä tai osasiko äiti pukea oikean hamosen ylleen tyttären karonkkaan. Kyse on erilaisista maailmoista, erilaisista arvoista ja maailmankuvista. Työväenluokasta akateemiseen maailmaan ponnistava joutuu tekemään enemmän työtä onnistuakseen kuin akateemisen perheen vesa, koska ei osaa akateemisten puhetapaa, käyttäytymistä tai arvoja. Keskiluokka kuitenkaan ei hyväksy työväenluokkaista elämää vaikka ihmisellä olisikin tohtorin tutkinto. Moni jää välitilaan. Ei tunne kodikseen akateemista maailmaa, mutta samalla se vanha työväenluokkainen maailma on etääntynyt. Tunnen monta työväenluokasta ponnistanutta tohtoria, jotka jäävät viratta, koska eivät osaa akateemisen maailman kädenpuristuksia. Keskinkertaisemmat tutkijat ajavat ohi, koska ovat sivistyssukua ja omaavat sopivat kontaktit ja harrastukset.

Tykkäsin tuosta tekstissä. Pelottaa jo valmiiksi vanhempieni käytös väitöstilaisuudessa ja karonkassa. Muutenkin kolleegojen vanhemmat ovat lääkäreitä, arkkitehteja, matemaatikkoja ja monessa suvussa on vähintään yksi proffa. Se verkostoitumismahdollisuus tuollaisella taustalla on ihan eri luokaa kuin minulla.

Jos pelkäät, niin miksi ihmeessä olet kutsumassa vanhempiasi väitöstilaisuuteen tai karonkkaan? Minä en ainakaan kutsu ketään väitöstilaisuuteen ja karonkkaa ei ole mikään pakko järjestää. Väitöstilaisuuden kanssa voi myös taktikoida niin, että mahdollisimman moni on silloin ulkomailla, eikä pääse paikalle. Mari Käyhkö palkittiin kirjoituksestaan, jonka pointti oli, että pitää vanhempiaan juntteina ja häpeää heitä. On vahinko, että tällainen ihminen on ylipäänsä päästetty toiminnallaan häpäisemään yhteiskuntatieteiden mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta juttu oli hyvä ja täysin allekirjoitan sen. Todella rankkaa olla karonkassa ja väitöstilaisuudessa, kun joutuu huolehtimaan sukulaisten käyttäytymisestä. Ärsyttävintä on, että he eivät uskoneet, kun ohjeistin etukäteen, vaan käyttäytyivät täysin väärin. Ovat katsokaas sitä sukupolvea, joka ei lapsiaan kuuntele (kakarat hiljaa). Tehdään niin kuin halutaan. Ja alkoholia ei tietenkään osata käyttää.

Huoh.

Toisaalta se on myös todella surullista, en osaa puhua heidän kanssaan mitään. Tai no, lastenhoidosta, mutta siinäkin ovat hyvin yksioikoisia ja vanhanaikaisia.

Käyn terapiassa, pakkohan tästä on jossakin puhua.

Täsmälleen samat sanat!

t. Työläisvanhempien akateeminen lapsi

Sinulle tulee ehkä yllätyksenä, että kaikki työläisvanhemmat eivät ole alkoholistena, jotka käyttäytyvät kuin siat. Esimerkiksi oma isäni on duunari (tosin myös yrittäjä) ja hän on kyllä fiksumpi kuin valtaosa akateemisista.

Vierailija kirjoitti:

Tulen perheestä, jossa lukeminen oli normaalia. Silti samaan aikaan saatiin aikaan niin sukat kuin jauhelihakastike. Kun väittelin tohtoriksi, äitini tiesi tasan tarkkaan, mitä teen työkseni ja miten väitöstilaisuudessa ollaan. Hän koki olevansa täysin oikeassa paikassa. Siksi tuo juttu tuntui oudolta: aivan kuin tohtori itse ei hyväksyisi sitä, että vastuu on ihmisellä itsellään, ei taustajoukoilla.

Niinhän se on että sitä helposti peilaa omiin vanhempiin.

Ei se vastuu ole yksilöllä koskaan ollut ja sellaista on turha edes kuvitella yhteiskunnassa. Emme elä yksilökunnassa vaan yhteiskunnassa jossa kaikki vaikuttaa kaikkiin.

Sanotaan nyt myös näin että ei oikeasti ole laiskoja ja ahkeria. On niitä jotka selviytyvät tohtorin väitöstilaisuuksista helpommalla.

Sitten tuleekin asettaa kysymys. Onko oikein että tohtori tienaa enemmän kuin vaikkapa talonmies? Kyllä se talonmieskin on asiansa opiskellut. Vain tohtori ja akateeminen ylimystö on päättänyt palkallisesti siitä että tohtori on arvokkaampi kuin talonmies. Tämä lisää sitten luokkaeroja esimerkiksi tohtorin ja talonmiehen perheessä. Toisen lapset saavat enemmän pätäkkää. Se on väärin.

Raha pitäisi jakaa kansalaisten kesken tasan. Tästä on samaa mieltä myös vammaiset. Vammaiset saavat vähiten rahaa tässä yhteiskunnassa ja tekevät silti töitä päivittäin ja asettavat itsensä äärirajoille että pärjäävät tässä kilpailuyhteiskunnassa.  Miksi vitussa tohtorille pitää maksaa enemmän palkkaa kuin vammaiselle? Eikö se tohtorin menestys ja terveys ole jo omanlainen palkinto?

Tässä vaiheessa asetetaan sitten se arvo akateemisuudelle ylimielisyydelle. Eli väitän kyllä että akateemiset kuvittelevat olevansa ahkerampia kuin duunariväestö on.

Minä kannatan tasapalkkaa ihan jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä keskustelu. Tutkija tekee tutkimuksen ja saa tulokseksi kuvausta suomalaisen yhteiskunnan luokkaeroista, joita muutkin tutkijat ovat kuvanneet ehkä hieman eri aspektista katsoen. Ja täällä riennetään kilvan tyrmäämään tutkimus mututuntemalla.

Suomalainen identiteetti rakennettiin 1800 -luvun fennomaanipiireissä. Siihen rakennettiin sisään luontokuvaa, Saarijärven Paavon nöyryyttä, huonoa viinapäätä ja täysin homogeenista kansaa. Kaikki paitsi luonto, joka sekin, nykyisin on monesti raiskattua, oli myyttiä. Homogeeninen kansa ei ollut todellisuutta 1800 -luvulla eikä se ole sitä nykyisinkään. Sen sijaan mikä on faktaa, on, että tutkimusten mukaan suomalainen ei oikein havaitse sosiaalisia nyansseja samalla tavalla kuin keskieurooppalainen. Se ei tarkoita etteikö niitä nyansseja olisi.

Moni tässäkin keskustelussa haluaa väkisin ymmärtää asiaa väärin. Kyse ei ole rahasta tai siitä puhuttiinko lapsuudenkodissa Dostojevskista illallispöydässä tai osasiko äiti pukea oikean hamosen ylleen tyttären karonkkaan. Kyse on erilaisista maailmoista, erilaisista arvoista ja maailmankuvista. Työväenluokasta akateemiseen maailmaan ponnistava joutuu tekemään enemmän työtä onnistuakseen kuin akateemisen perheen vesa, koska ei osaa akateemisten puhetapaa, käyttäytymistä tai arvoja. Keskiluokka kuitenkaan ei hyväksy työväenluokkaista elämää vaikka ihmisellä olisikin tohtorin tutkinto. Moni jää välitilaan. Ei tunne kodikseen akateemista maailmaa, mutta samalla se vanha työväenluokkainen maailma on etääntynyt. Tunnen monta työväenluokasta ponnistanutta tohtoria, jotka jäävät viratta, koska eivät osaa akateemisen maailman kädenpuristuksia. Keskinkertaisemmat tutkijat ajavat ohi, koska ovat sivistyssukua ja omaavat sopivat kontaktit ja harrastukset.

Siis tosissaanko väität että sukupuun perusteella ne tutkijat projekteihin valitaan? En todellakaan jaksa uskoa. Ja kun katselen oman kampukseni tutkijakuntaa niin selvästikään ne kaikista sofistikoiduimmat eivät aina saa paikkaa vaan pitää olla ennen kaikkea hyvä tyyppi. Ymmärrän että suhteilla ne paikat nykyään täytetään mutta tässäkin on enemmän kyse sosiaalisista taidoista ja verkostoitumisesta.

Mulle tämä ilmiö on aika yllättävä. Kun ottaa huomioon, että nyt yliopistoissa opiskelevat nuoret ovat tulevia akateemisia useimmiten vasta sukunsa toisessa tai korkeintaan kolmannessa polvessa. On aika absurdia ajatella, että jos omilla vanhemmilla on akateeminen loppututkinto, olisi se automaattisesti myös isovanhemmilla, kaikilla sedillä, tädeillä, serkuilla ja omilla sisaruksillakin. Eiköhän pikemminkin ole niin, että lähes jokaisen nyt yliopistossa tai korkeakoulussa opiskelevan suvusta löytyy niin akateemisia kuin duunareitakin? Sellaisia opiskelijoita, jotka ovat varakkaista suvuista (siis varakkaita muutkin kuin vain omat vanhemmat) ja jotka opiskelevat nyt x-tieteen tohtoreiksi, koska jo isoisän isäkin oli x-tieteiden tohtori kuten myös isoisä ja isä, lienee vähemmistö? Tänä päivänä tavallisissa akateemisen loppututkinnon suorittaneiden vanhempien perheissä on ihan normaalia, että kaikki perheen lapset eivät hanki akateemista loppututkintoa. Pääasia on, että lapsi opiskelisi alaa ja ammattiin, josta tykkää. Nämä suvut, joissa lapsella on velvollisuus opiskella jokin tietty tutkinto, ovat jo nykyisin aika harvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jännä keskustelu. Tutkija tekee tutkimuksen ja saa tulokseksi kuvausta suomalaisen yhteiskunnan luokkaeroista, joita muutkin tutkijat ovat kuvanneet ehkä hieman eri aspektista katsoen. Ja täällä riennetään kilvan tyrmäämään tutkimus mututuntemalla.

Suomalainen identiteetti rakennettiin 1800 -luvun fennomaanipiireissä. Siihen rakennettiin sisään luontokuvaa, Saarijärven Paavon nöyryyttä, huonoa viinapäätä ja täysin homogeenista kansaa. Kaikki paitsi luonto, joka sekin, nykyisin on monesti raiskattua, oli myyttiä. Homogeeninen kansa ei ollut todellisuutta 1800 -luvulla eikä se ole sitä nykyisinkään. Sen sijaan mikä on faktaa, on, että tutkimusten mukaan suomalainen ei oikein havaitse sosiaalisia nyansseja samalla tavalla kuin keskieurooppalainen. Se ei tarkoita etteikö niitä nyansseja olisi.

Moni tässäkin keskustelussa haluaa väkisin ymmärtää asiaa väärin. Kyse ei ole rahasta tai siitä puhuttiinko lapsuudenkodissa Dostojevskista illallispöydässä tai osasiko äiti pukea oikean hamosen ylleen tyttären karonkkaan. Kyse on erilaisista maailmoista, erilaisista arvoista ja maailmankuvista. Työväenluokasta akateemiseen maailmaan ponnistava joutuu tekemään enemmän työtä onnistuakseen kuin akateemisen perheen vesa, koska ei osaa akateemisten puhetapaa, käyttäytymistä tai arvoja. Keskiluokka kuitenkaan ei hyväksy työväenluokkaista elämää vaikka ihmisellä olisikin tohtorin tutkinto. Moni jää välitilaan. Ei tunne kodikseen akateemista maailmaa, mutta samalla se vanha työväenluokkainen maailma on etääntynyt. Tunnen monta työväenluokasta ponnistanutta tohtoria, jotka jäävät viratta, koska eivät osaa akateemisen maailman kädenpuristuksia. Keskinkertaisemmat tutkijat ajavat ohi, koska ovat sivistyssukua ja omaavat sopivat kontaktit ja harrastukset.

Siis tosissaanko väität että sukupuun perusteella ne tutkijat projekteihin valitaan? En todellakaan jaksa uskoa. Ja kun katselen oman kampukseni tutkijakuntaa niin selvästikään ne kaikista sofistikoiduimmat eivät aina saa paikkaa vaan pitää olla ennen kaikkea hyvä tyyppi. Ymmärrän että suhteilla ne paikat nykyään täytetään mutta tässäkin on enemmän kyse sosiaalisista taidoista ja verkostoitumisesta.

Niinhän minä en sanonut vaan sinä, joka jälleen aktiivisesti haluat väärinymmärtää. Ymmärtänet kuitenkin ehkä sen, että duunariperheen tyttärellä on erilaiset taidot ja mahdollisuudet verkoistoitua ja omata keskiluokan arvostamat sosiaaliset taidot kuin akateemisen perheen vesalla. Kas kun ne sosiaaliset taidot voivat olla erilaisia keskiluokassa ja työväenluokassa.