Lue keskustelun säännöt.
Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi- viikon mielensäpahoittaja?
03.11.2016 |
Olenko ainoa jonka mieledtä tästä koko uutisoinnista pastoi jotenkin akateeminen ylemmyydentuntoisuus ja sanon tämän itsekin akateemisena. Eihän Marin vanhemmat edes mitenkään estelleet opiskeluja, hirveä valitus taas täysin turhasta. Kieltämättä eniten näitä luokkaeroja pyrkivät pitämään akateemiset itse. Marikin jopa alentuu joskus niin rahvaan tasolle, että lukee sisustuslehtiä. Huooh.
Http://www.hs.fi/m/elama/a1478062146917
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.
Opiskelin DI:ksi. Opiskelukavereiden vanhemmista löytyi siivoojasta toimitusjohtajaan ja siellä me opiskeltiin ja biletettiin sulassa sovussa.
Omat vanhempani olivat klassisesti insinööri ja sairaanhoitaja, mieheni on pienviljelijäperheestä ja kovin vaikea oli asennoitua artekkelista huokuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen.Kyse ei ole siitä, etteikö akateemissa oppilaitoksissa opiskelisi silloin tällöin muutamia köyhien perheiden lapsia. Voihan pillustakin löytyä joskus yksittäinen puolukka. Kyse on vain siitä, että niitä puolukoita on siellä huomattavasti vähemmän kuin jotain muita juttuja.
Silloin tällöin 😂 Suomessa on maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella, jos vain into ja perselihakset kestävät. Kaikilla ei kestä ja se on kai sitten yhteiskunnan syy eiku...
Voit vapaasti liittää tähän alle 40-vuotiaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneen henkilön nimen, joka nykyään tunnetaan maanlaajuisesti akateemisista ansioistaan, jos sellaisen tiedät. Myös alle 50-vuotias (muu kuin Mari) käy.
Airin Bahmani ja Maryan Abdulkarim.
Ovat kuitenkin jotain heimopäälliköiden sukua, kuten Nasima.
Kun googleen laittaa "airin bahmani" niin neljäs osuma kertoo vanhemmistaan, että ihan näin vaikea on nykyaikana saada henkilöiden taustatietoja. :D
Ja onhan han avioitunut/avoliittoutunut Jäntin sivistyssukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokan periytymistä on tutkittu ja kaikkein vaikuttavin tekijä on vanhempien ja lähipiirin asenne koulutusta/sosiaalista liikkuvuutta kohtaan. Toisissa "duunariperheissä" akateemisia ei arvosteta ja akateemiseksi miellettyyn elämäntapaan liitetyt asiat kuten tieteen ja taiteen arvostaminen ovat jotenkin turhia tai epäkiinnostavia hömpötyksiä. Toisissa perheissä taas kulttuurillista pääomaa arvostetaan vanhempien koulutustasosta riippumatta.
Tämä sama tekijä selittää monien muiden kansakuntien menestystä, esimerkiksi aasiassa koulutuksen arvostaminen ei riipu yhteiskuntaluokasta. Näin aasialaisten "duuniariperheiden" lapsilla on jo vanhemmilta peritty malli että koulutus on hyvästä ja he hakeutuvatkin mahdollisuuksien mukaan koulutukseen.
Niin eli kyse on yksilöiden asenteista. Siinä missä on juntteja akateemisia on sivistyneitä duunareita. Yksilö päättää mitä mieltä on vaikka kouluttautumisesta. Jos taas käyttäytyy omien halujensa vastaisesti koska on niin tyhmä että ajattelee "en minä nyt uskalla kannustaa lastani opiskelemaan/lukea kirjaa/keskustella politiikasta/käyttäytyä hyvin juhlissa, koska mitä duunarityökaveritkin siitä ajattelisi kun duunarina minun nyt vain tulee käyttäytyä näin", niin se on sen yksilön tyhmyyttä.
Ovatko sosiaaliluokkien määräävään asemaan yksilön elämässä niitä samoja joiden mielestä myös sukupuoli määrää ihmisen käyttäytymistä niin että 100% miehistä käyttäytyy aina noin ja 100% naisista aina noin? Kun eivät taida olla, vaan sukupuolten välillä ymmärretään yksilöiden väliset erot, vaikka jotain yleisiä keskimääräisiä taipumuksia voikin olla, mutta suurimmaksi osaksi ne on stereotyyppisiä oletuksia.
Määräävä on eri asia kuin vahvasti vaikuttava. Nollan ja sadan välissä on paljon tilaa. Ja ikävä kyllä sivistyneet duunarit käyvät koko ajan harvinaisemmiksi. Omien vanhempieni sukupolvessa oli vielä paljon niitä, joilla oli kyllä päätä mutta ei mahdollisuutta opiskella. Seuraavissa polvissa mahdollisuus oli paljon useammalla, joten säätykierto on ehtinyt syventää kuilua akateemisten ja duunareiden välillä.
Tästä aiheesta on varmaan sanottu melko lailla kaikki oleellinen mutta lisäänpä itsekin lukeneeni tuon artikkelin ja löytäneeni siitä paljon tuttua näin työläistaustaisena akateemisena. Osa on mielestäni halunnut ymmärtää väärin koko jutun ja sellaisille ei jaksa alkaa väittää vastaan.
Kuten joku kommentoikin, sosiaalista pääomaa (joka tuo mm. kokemuksia, itsetuntemusta ja -varmuutta) on nimenomaan ne verkostot, kielikurssit, (kalliit) harrastukset, valmennuskurssit ja jopa maksulliset opinnot ulkomailla. Toki myös keskusteleva ilmapiiri kotona jne. mutta fakta on, että sosiaalista pääomaa saa ostettua rahalla. Ja se näyttää hyvältä CV:ssä. Näitä työläisperheet eivät yleensä ole pystyneet tarjoamaan, vaikka muuten koulutusmyönteisiä olisivatkin olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, tästähän mm. Bourdieu kirjoittaa, tosin Ranskassa tämä lienee vieläkin korostuneempaa.
En yhtään halua väheksyä Marin kokemaa, ja tunnen itsekin sellaisia, joiden on vaikea viihtyä yliopistolla samasta syystä.
Toisaalta, voidaanko olettaa, että Marin läheisten olisi pitänyt ennakoida Marin tuleva akateeminen ura ja muuntaa elämäänsä sen mukaiseksi. Vanhemmilla on kuitenkin omista lähtökohdistaan muovautunut elämä, ja Mari on itse vapaaehtoisesti lähtenyt toteuttamaan omia ambitioitaan.
Oma, alkoholisoitunut ja katkera äitini ei voinut sietää sitä, että kouluttauduin pitkälle. Itse olen tyytyväinen, että olen valinnut sen tien.
En minä näe, että tässä haetaan millään muotoa sitä, että ei akateemisten tulisi jotenkin muuttua. Sen sijaan akateemisten perheiden akateemisten lasten on hyvä ymmärtää ettei kaikilla ole samaa kokemusmaailmaa. Kouluttautuminen vaatii enemmän kun ei ole kouluttautunutta taustaa tukemassa. Kaikkien vanhemmat eivät tunne karonkkaetikettiä saati pysty neuvomaan opintosuunnitelmissa. Jälkimmäistä olisin itse kaivannut nuorena vaikka tuettiinkin.
Se on kyllä tietenkin todellinen ongelma jollei tunne karonkkaetikettiä.
Niinpä :D
Mä en tuntenut etikettiä silloin kun yliopistossa ollessani sain päähäni käydä kuuntelemassa yhtä karonkkaa. Oli vähän nolo olo siinä vaiheessa, kun tajusin, että kaikki muut olivat viimeisen päälle juhlatamineissa ja minä opiskelijan köyhäilyvermeissä.
Meneeköhän sinulta nyt väitöstilaisuus ja karonkka sekaisin? Karonkka on väitöspäivän iltana pidettävä juhla, johon osallistuvat kutsutut. Ei sinne kuokkimaan mennä.
Kaikki akateemiset eivät ole menestyneitä. Isäni kävi kauppakorkean ja saavutti korkean viran. Sitten alkoholisoitui ja on täysi deeku. Äidiltäni meni terveys mikä johti köyhyyteen ja erakoitumiseen liikuntarajoitteisena. Itse kävin yliopiston ja huomasin siellä köyhän taustani leimaavan minua. En ollut matkustellut eikä ollut sukujuhlia missä harjoitella mitä haarukkaa käyttää. Olen pärjännyt ok elämässä. Jotain junttia minussa kuitenkin on. Tyttö voi lähteä Kontulasta, Kontula ei lähde tytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarin nettiversiossa oli yksi kuva, jota paperilehdessä ei ollut. Siinä näkyi Marin käden peittävä kaamea, suttuisen oloinen sininen tatuointi. Kyllä se pukinsorkka aina jostain esiin pistää, ei siinä tohtorinhattu paljon auta.
Professoria pidetään akateemisessa maailmassa menestyneenää. Akateemisessa maailmassa menestystä ei mitata julkisuuden määrällä. Julkisuuden määrässä vaikkapa missit ja urheilijat päihittävät tutkijat ja proffat mennen tullen.
Jos luulee, että julkisuus kertoo kuka on guru, on pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä liittyy vauvoihin?
Siten että joistain vauvoista tulee isona tohtoreita ja joistain spurguja.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi monelle ihmiselle työläistausta =ei koulutusta, ei lue kirjoja, ei harrasta kulttuuria.
Noin ei suinkaan ole, moni vanhempikin ihminen on aikanaan käynyt erilaisilla kursseilla, osallistunut teatteritoimintaan, lukenut paljon kirjoja jne. Vastaavasti voi olla, että monessa akateemisessa perheessä itsensä sivistäminen on jäänyt hyvin kapeaksi (esim. matemaattista osaamista on paljon, mutta ei se kulje käsi kädessä ns. muun sivistyksen kanssa).
Minä tunne paljon ns. taitelijaporukkaa, ja useimpien suvuissa on hyvinkin sivistyneitä, mutta ei akateemisia, ihmisiä. Kaikkien tuntema esimerkki voisi olla Väinö Linna, hän oli köyhäistä työläisperheestä, ei käynyt juuri kouluja, mutta itsenäisesti luki ja opiskeli paljon, ja lopulta päätyi yhdeksi Suomen tärkeimmistä kirjailijoista.
Vainö Linna oli mieskirjailija joka kirjoitti miesjuttuja, eli siis naisvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kainuulaiselta pientilalta kotoisin. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa. En koskaan opiskeluaikoina ajatellut, että olisin jotenkin huonompi tai vähemmän sivistyneistä piireistä kuin muut. Minusta aivan valtaosa opiskelukavereista on samantapaisista perheistä. Moni oli kasvanut taajamassa, mutta ei sen kummempaa. Meillä myös on aina arvostettu lukemista. Niin kai suuri osa suomalaisista on menneinä vuosikymmeninä tehnyt?
Voi olla, että maakuntayliopistossa ei oikeita herrain kakaroita edes ollut, vaan olimme maalaisia kaikki? Ja nyt valtaosa meistä on akateemisissa ammateissa.
Tuo on totta, että maakuntayliopistoissa ei ole samalla lailla eliittitaustaisia kuin Helsingissä, ja siksi sinne on varmasti helpompi sulautua joukkoon. Tästä on omakohtaistakin kokemusta molemmanlaisista yliopistoista.
Olen tutustunut Mari Käyhköön jatko-opintojeni tiimoilta. Mielestäni hän on fiksu, avulias ja omistautunut tutkija. Mukavan oloinen ihminen. Artikkelissa hän ei mielestäni suinkaan hauku vanhempiaan vaan suhteuttaa omaa kokemustaan tutkimustietoon. Pyrkii näkemään tilanteet niinkuin ne hänen kohdallaan olivat, ilman syyttelyä tai toisaalta kaunistelua. Niinkuin tutkijan tulee tehdä.
Ns "luokkaretkestä" on kirjoitettu paljonkin, esim Susanna Alakosken taholta.
Luokkaeroilla ja ihmisen taustalla on oikeasti merkitystä. Joillakin tietenkin on ollut onni saada duunarivanhemmat, jotka ovat pyrkineey perehtymään akateemiseen maailmaan ja kannustaneet uralla eteenpäin. Usein tämä maailma on kuitenkin ollut suvussa niin vieras, että siihen ei ole osattu suhtautua. On kannustettu kohti sitä mikä on tuttua, arvostettu lyhyttä koulutusta ja nopeaa siirtymistä työelämään. Opiskelijoiden kanssa pitkään työtä tehneenä voin kertoa että tuo ilmiö on selvästi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saarikoski on yleinen sukunimi, tuntemani Saarikosket ovat ihan tavallisten ammattien edustajia (eivät korkeakoulutettuja). Lehtihaastatteluissa ei todellakaan aina valoteta ihmisten taustoja tai erityisesti mainita, jos tausta on vaatimaton.
Suurin osa suomalaisista on muutama sukupolvi sitten ollut kouluttamattomia. Korkeakoulutuksen raju laajentuminen alkoi 60-luvulla, jolloin ensimmäistä kertaa kouluttamattomien lapset pääsivät suurella joukolla yliopistoon.
Julkisuudessa tunnetut Saarikosket ovat enimmäkseen kaikki saman suvun jäseniä. Uusimpana tulokkaana Saskan tytär Sonja, jonka kotitaustaa ei tarvinnut kyllä kauheasti arpoa kun kuulin nimen ekan kerran. Kaikissa haastiksissa ei kerrota taustoja, mutta jos henkilö on tunnettu, hänestä on kymmeniä haastatteluja, ja yleensä jossain niistä kerrotaan, tai jos ei kerrota, asia on yleensä tullut ilmi muuta kautta. 60-luvulla köyhiä olikin yliopistossa enemmän, nykyään se on harvinaisempaa. Oikeiston mielestä köyhien rotugeenit ovat heikentyneet 30–40 vuodessa?
Ei ole muuten Sonja Saskan tytär, vaikka niin minäkin pitkään luulin.
Vaan kenen sitten? Jyrkin? Sukua kuitenkin.
Ei ole varmaa tietoa, mutta Hesarissa oli joku henkilökohtaisempi juttu joka viittasi nuoruuteen pikkupaikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokan periytymistä on tutkittu ja kaikkein vaikuttavin tekijä on vanhempien ja lähipiirin asenne koulutusta/sosiaalista liikkuvuutta kohtaan. Toisissa "duunariperheissä" akateemisia ei arvosteta ja akateemiseksi miellettyyn elämäntapaan liitetyt asiat kuten tieteen ja taiteen arvostaminen ovat jotenkin turhia tai epäkiinnostavia hömpötyksiä. Toisissa perheissä taas kulttuurillista pääomaa arvostetaan vanhempien koulutustasosta riippumatta.
Tämä sama tekijä selittää monien muiden kansakuntien menestystä, esimerkiksi aasiassa koulutuksen arvostaminen ei riipu yhteiskuntaluokasta. Näin aasialaisten "duuniariperheiden" lapsilla on jo vanhemmilta peritty malli että koulutus on hyvästä ja he hakeutuvatkin mahdollisuuksien mukaan koulutukseen.
Niin eli kyse on yksilöiden asenteista. Siinä missä on juntteja akateemisia on sivistyneitä duunareita. Yksilö päättää mitä mieltä on vaikka kouluttautumisesta. Jos taas käyttäytyy omien halujensa vastaisesti koska on niin tyhmä että ajattelee "en minä nyt uskalla kannustaa lastani opiskelemaan/lukea kirjaa/keskustella politiikasta/käyttäytyä hyvin juhlissa, koska mitä duunarityökaveritkin siitä ajattelisi kun duunarina minun nyt vain tulee käyttäytyä näin", niin se on sen yksilön tyhmyyttä.
Ovatko sosiaaliluokkien määräävään asemaan yksilön elämässä niitä samoja joiden mielestä myös sukupuoli määrää ihmisen käyttäytymistä niin että 100% miehistä käyttäytyy aina noin ja 100% naisista aina noin? Kun eivät taida olla, vaan sukupuolten välillä ymmärretään yksilöiden väliset erot, vaikka jotain yleisiä keskimääräisiä taipumuksia voikin olla, mutta suurimmaksi osaksi ne on stereotyyppisiä oletuksia.
Määräävä on eri asia kuin vahvasti vaikuttava. Nollan ja sadan välissä on paljon tilaa. Ja ikävä kyllä sivistyneet duunarit käyvät koko ajan harvinaisemmiksi. Omien vanhempieni sukupolvessa oli vielä paljon niitä, joilla oli kyllä päätä mutta ei mahdollisuutta opiskella. Seuraavissa polvissa mahdollisuus oli paljon useammalla, joten säätykierto on ehtinyt syventää kuilua akateemisten ja duunareiden välillä.
Kuis ne aiemmat älykkäät duunarit sitten niin huonosti lapsensa kasvattivat? Mikseivät halunneetkaan lapsilleen tarjota niitä mahdollisuuksia joista itse jäivät paitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen Charly Johan Salonius-Pasternak juuri teeveessä.Onko duunariperheestä.
Talonmiehen perhe kuitenkin asui äveriään perheen kanssa samassa talossa ja ilmeisesti omistusasunnossa. Mielestäni on vanhanaikaista jaotella ihmiset herrasväkeen ja työläisiin. Nykyään työväenluokkaan kuuluva on onnekas. Alimmissa yhteiskuntaluokissa voi olla työttömyyttä jo kolmannessa polvessa eikä omistusasunnosta voi edes haaveilla.
Mun mielestä on aika jännä kun osa ei selkeästi tunnista mistä Käyhkö puhuu. Tämähän on ihan samaa keskustelua miksi todella köyhien lähtökohdat ovat hyvin erilaisia ja parempiosaisten on vaikea ymmärtää niitä haasteita.
Mä olen ison maatalon tytär. Mä tunnistan hyvin selkeästi sen, että oli lapsesta asti ihan itsestään selvää, että kaikki ovet olivat avoinna. Käsitykseni tarjolla olevista mahdollisuuksista oli paljon laajempi kuin monilla luokkakavereilla, joilla riitti katse vaikka lähikaupungin oppilaitoksiin ja mahdollisia ammatteja olivat vain ne joita oli lähipiirissä.
Mä luulen, että aika iso rooli on nimenomaan kasvatuksella ja vanhempien odotuksilla. Mä olin koulussa perushyvä, lukion ka 8,9 ja M:n paperit kirjoitin. Valmistuin ihan keskinkertaisilla papereilla yliopistosta. Mutta mulla on esimerkiksi ollut aina ihan hyvät työt, olen niin vanha että olin töissä jo 1990-luvun lama-aikaan. Olin vaihto-oppilaanakin. Ei mun vanhemmilla ole ollut mitään sellaisia suhteita, joista olisi työelämässä ollut hyötyä. Mutta kotoa olen oppinut verkostoitumisen taidon, mun vanhemmat ovat hyvin aktiivisia olleet esim. tuottajajärjestöissä ja muissa edunvalvontatehtävissä. On siis ollut malli, että yksittäinen ihminen voi vaikuttaa asioihin ja saada muutoksen aikaan. Mun vanhemmilla ei ole akateemista koulutusta, mutta esimerkiksi isäni saattoi viel lukiossa auttaa pitkän matikan ja fysiikan tehtävissä. Ja siis ihan sellaista peruskokemusta, että osaa käyttäytyä ravintolassa, teatterissa, ulkomailla, tietää miten hotelli varataan tai miten hoidetaan vaikka osakekauppoja.
Ei kaikilla ole sellaisia kokemuksia. Eiväthän ne mitään vaikeita asioita ole, mutta on se ihan eri tilanne elämässä jos ei tarvitse kaikkea kantapään kautta opetella.
Vierailija kirjoitti:
Talonmiehen perhe kuitenkin asui äveriään perheen kanssa samassa talossa ja ilmeisesti omistusasunnossa. Mielestäni on vanhanaikaista jaotella ihmiset herrasväkeen ja työläisiin. Nykyään työväenluokkaan kuuluva on onnekas. Alimmissa yhteiskuntaluokissa voi olla työttömyyttä jo kolmannessa polvessa eikä omistusasunnosta voi edes haaveilla.
"Ennen vanhaan" oli ihan tavallista että omistuskerrostalossa oli talonmiehen asunto, jossa talonmiehen perhe asui ikäänkuin vuokralla työtä vastaan. Palkka oli sitten pienempi. Eivät siis suinkaan omistaneet asuntoaan. Tästä on nykyisin luovuttu ja huoltoyhtiöt hoitaa (jos hoitaa) talon asiat. Kaipaan talonmiehiä!
Minusta juttu oli hyvä. Siinä tuli hyvin esiin myös se, että Suomessa kysymys ei ole niinkään taloudellisista mahdollsuuksista, vaan eroista perheen antamassa sosiaalisessa pääomassa.
Olen itse perheestä, jonka taloudellinen tilanne ei ollut varmaan Marin perhettä kummempi. Meitä asui suurimman osan lapsuuttani 6 henkeä vuokrakolmiossa. Tyypillinen arkipäivän ruoka oli perunat ja ruskea kastike. Rahasta oli ainainen pula.
Mutta kulttuurisesti perheemme vietti ihan erilaista elämää. Kirjahyllyssä oli klassikoita, ja niitä todella myös luettiin. Kodin ainoa äänentoistolaite oli kannettava radionauhuri, mutta siitä kuunneltiin joka päivä klassista musiikkia. Vieläkin muistan, millainen elämys oli kuulla, kun Arto Satukangas soitti Tsaikovskin pianokonserton Maj Lind -pianokilpailussa. Jos erehtyi sanomaan "alkaa tekemään", niin huomautus tuli välittömästi. Lukioon ja yliopistoon meneminen oli itsestäänselvyys, vaikka vanhemmilla ei ollutkaan rahaa tukea yliopisto-opintoja taloudellisesti.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia aloittaa yliopisto-opintoja ja tuntea kuuluvani porukkaan. Vaikka tulin köyhästä kodista, niin tavat, keskustelunaiheet jne. olivat tuttuja kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Tulen perheestä, jossa lukeminen oli normaalia. Silti samaan aikaan saatiin aikaan niin sukat kuin jauhelihakastike. Kun väittelin tohtoriksi, äitini tiesi tasan tarkkaan, mitä teen työkseni ja miten väitöstilaisuudessa ollaan. Hän koki olevansa täysin oikeassa paikassa. Siksi tuo juttu tuntui oudolta: aivan kuin tohtori itse ei hyväksyisi sitä, että vastuu on ihmisellä itsellään, ei taustajoukoilla.
Sinä sait siis hyväksyntää ja ehkä kannustustakin kotona. Jutun Maria ei kannustettu, minkä voi lukea rivien välistä. Itselläni oli samanlainen tilanne aikoinaan, paitsi että vanhempiani ei edes kiinnostanut tulla väitökseen.
Vaan kenen sitten? Jyrkin? Sukua kuitenkin.