Lue keskustelun säännöt.
Talonmiehen tytär väitteli tohtoriksi- viikon mielensäpahoittaja?
03.11.2016 |
Olenko ainoa jonka mieledtä tästä koko uutisoinnista pastoi jotenkin akateeminen ylemmyydentuntoisuus ja sanon tämän itsekin akateemisena. Eihän Marin vanhemmat edes mitenkään estelleet opiskeluja, hirveä valitus taas täysin turhasta. Kieltämättä eniten näitä luokkaeroja pyrkivät pitämään akateemiset itse. Marikin jopa alentuu joskus niin rahvaan tasolle, että lukee sisustuslehtiä. Huooh.
Http://www.hs.fi/m/elama/a1478062146917
Kommentit (288)
Olen itekin törmännyt tuohon eroon ajanviettotavoissa akateemisten ja työläisten välillä. Akateemisille joutenolo ja mahdollisuus tehdä jotain ajattelua antavaa on arvo sinänsä. Työläisille samanlainen arvo määräytyy sen perusteella, mitä on tehnyt ja kuinka paljon. Abstrakteista asioista keskustelu on tärkeää akateemisille. Työläiset taas keskustelevat ennemin konkreettisista asioista, siitä mitä ovat tehneet, ostaneet jne.
Eihän kukaan siltikään väitä, että toinen tapa on ylempi ja toinen alempi vaan kyse on suoranaisesta sosiaalisten ryhmien välisestä filosofiaerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ylemmässä keskiluokassa joutuu käsittelemään esim. sellaista asiaa että duunari-isovanhemman mielestä jo aloitetut yliopisto-opinnot kannattaisi heti keskeyttää, koska ne on "naurettavia" ja "pelleilyä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.
Opiskelin DI:ksi. Opiskelukavereiden vanhemmista löytyi siivoojasta toimitusjohtajaan ja siellä me opiskeltiin ja biletettiin sulassa sovussa.
Omat vanhempani olivat klassisesti insinööri ja sairaanhoitaja, mieheni on pienviljelijäperheestä ja kovin vaikea oli asennoitua artekkelista huokuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen.Kyse ei ole siitä, etteikö akateemissa oppilaitoksissa opiskelisi silloin tällöin muutamia köyhien perheiden lapsia. Voihan pillustakin löytyä joskus yksittäinen puolukka. Kyse on vain siitä, että niitä puolukoita on siellä huomattavasti vähemmän kuin jotain muita juttuja.
Silloin tällöin 😂 Suomessa on maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella, jos vain into ja perselihakset kestävät. Kaikilla ei kestä ja se on kai sitten yhteiskunnan syy eiku...
Voit vapaasti liittää tähän alle 40-vuotiaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneen henkilön nimen, joka nykyään tunnetaan maanlaajuisesti akateemisista ansioistaan, jos sellaisen tiedät. Myös alle 50-vuotias (muu kuin Mari) käy.
Minua ei kiinnosta vähääkään akateemisesti tunnettujen ihmisten tausta ja lapsuuskodin köyhyys. Mistä minä edes voisin sellaista saada tietooni, kun yleensä akateemisesti ansioituneen henkilön julkisuudessa on kyse hänen tieteenalaansa koskevista ansioista? Miksi joku ihminen kokee ulkopuolisuuden tunnetta, tässä tapauksessa yliopistossa? Tässä on ehkä enemmän kyse psykologiasta kuin sosiologiasta, eli vastausta on etsitty väärän tieteen kautta. Liittymisen tarve on yksi ihmisen perustarpeista, ja ehkä eräille on se joukkoonkuulumisen tarve suurempi kuin joillekin toisille.
Kuten moni muu on kertonut omakohtaisen kokemuksen, minäkään en "pienviljelijätaustalla" tuntenut yliopistossa itseäni ulkopuoliseksi. En tosin edes kokenut tarpeelliseksi kuulua ns. piireihin enkä osallistua mihinkään bileisiin, aikuisena kun opiskelin.
Tunnettujen henkilöiden vanhempien ammateista löytyy maintoja mm. Kuka kukin on -teoksesta. Samoin lehtihaastatteluissa valotetaan nykyisin usein haastateltavien taustoja. Monen kohdalla sukunimi on hyvä johtolanka. Jos nimi on Sinnemäki tai Saarikoski, henkilö tuskin on itähelsinkiläisen yh-siivoojan tytär. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos henkilön vaatimatonta taustaa ei erikseen mainita, hän on todennäköisesti keski- tai yläluokkaisesta perheestä.
Ystäväni oli yh siivoojan tytär ja pärjäsi mainiosti opinnoissaan 🙄
Ihme ennakkoluuloja akateemisista perheistä tässä ja muissa vastaavissa artikkeleissa. Että ruokapöydässä tyypillisesti keskusteltaisiin kirjallisuudesta ym. Ei meillä ainakaan eikö muissakaan tutuissa perheissä, vaan arkisista kuulumisista ja ajankohtaisista asioista. Vitsejä veistellään aina kun mahdollista.
No, kyllä minä ainakin huomasin tai tunsin olevani jotenkin ulkopuolinen kun liikuin yliopisto-opiskelijoiden piirissä. Itse opiskelen ammattikorkeassa sosiaali-ja terveyslaa ja olen kotoisin myös tälläisestä kohtuu köyhästä ns. duunariperheestä. Olen kuitenkin pienestä asti harrastanut klassista musiikkia, jonka kautta sitten päädyin lopulta yliopiston sinfoniaorkestereihin soittamaan. Siellä ainoana "duunarina" tunsin olevani aika ulkopuolinen tai ainakin erilainen, kuin muut. Ja kun vertaa omiin ammatikorkeakoulun opiskelukavereihin myös nämä yliopisto-opiskelijat olivat jotenkin erilaisia kuin minä. Hyvin tultiin juttuun ei siinä mitään, mutta kyllä sen jotenkin huomasi. Monet eivät myöskään tuntuneet ymmärtävän sitä, että tein jatkuvasti sitä "duunarityötäni" omien opiskeluiden ohella eläättäkseni itseni, koska niissä soittopiireissä monet olivat lähtöisin hyvätuloisista perheistä, joissa ei tarvinnut rahasta huolehtia.
Mielestäni tuo juttu oli hyvä, vaikka hieman itsekin ihmettelin tapaa miten tohtori viittasi vanhempiinsa.Luokkaerot ovat vieläkin olemassa jollain tavalla, ja parempaan suuntaan ei ainakaan tunnu menevän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saarikoski on yleinen sukunimi, tuntemani Saarikosket ovat ihan tavallisten ammattien edustajia (eivät korkeakoulutettuja). Lehtihaastatteluissa ei todellakaan aina valoteta ihmisten taustoja tai erityisesti mainita, jos tausta on vaatimaton.
Suurin osa suomalaisista on muutama sukupolvi sitten ollut kouluttamattomia. Korkeakoulutuksen raju laajentuminen alkoi 60-luvulla, jolloin ensimmäistä kertaa kouluttamattomien lapset pääsivät suurella joukolla yliopistoon.
Julkisuudessa tunnetut Saarikosket ovat enimmäkseen kaikki saman suvun jäseniä. Uusimpana tulokkaana Saskan tytär Sonja, jonka kotitaustaa ei tarvinnut kyllä kauheasti arpoa kun kuulin nimen ekan kerran. Kaikissa haastiksissa ei kerrota taustoja, mutta jos henkilö on tunnettu, hänestä on kymmeniä haastatteluja, ja yleensä jossain niistä kerrotaan, tai jos ei kerrota, asia on yleensä tullut ilmi muuta kautta. 60-luvulla köyhiä olikin yliopistossa enemmän, nykyään se on harvinaisempaa. Oikeiston mielestä köyhien rotugeenit ovat heikentyneet 30–40 vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.
Opiskelin DI:ksi. Opiskelukavereiden vanhemmista löytyi siivoojasta toimitusjohtajaan ja siellä me opiskeltiin ja biletettiin sulassa sovussa.
Omat vanhempani olivat klassisesti insinööri ja sairaanhoitaja, mieheni on pienviljelijäperheestä ja kovin vaikea oli asennoitua artekkelista huokuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen.Kyse ei ole siitä, etteikö akateemissa oppilaitoksissa opiskelisi silloin tällöin muutamia köyhien perheiden lapsia. Voihan pillustakin löytyä joskus yksittäinen puolukka. Kyse on vain siitä, että niitä puolukoita on siellä huomattavasti vähemmän kuin jotain muita juttuja.
Silloin tällöin 😂 Suomessa on maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella, jos vain into ja perselihakset kestävät. Kaikilla ei kestä ja se on kai sitten yhteiskunnan syy eiku...
Voit vapaasti liittää tähän alle 40-vuotiaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneen henkilön nimen, joka nykyään tunnetaan maanlaajuisesti akateemisista ansioistaan, jos sellaisen tiedät. Myös alle 50-vuotias (muu kuin Mari) käy.
Minua ei kiinnosta vähääkään akateemisesti tunnettujen ihmisten tausta ja lapsuuskodin köyhyys. Mistä minä edes voisin sellaista saada tietooni, kun yleensä akateemisesti ansioituneen henkilön julkisuudessa on kyse hänen tieteenalaansa koskevista ansioista? Miksi joku ihminen kokee ulkopuolisuuden tunnetta, tässä tapauksessa yliopistossa? Tässä on ehkä enemmän kyse psykologiasta kuin sosiologiasta, eli vastausta on etsitty väärän tieteen kautta. Liittymisen tarve on yksi ihmisen perustarpeista, ja ehkä eräille on se joukkoonkuulumisen tarve suurempi kuin joillekin toisille.
Kuten moni muu on kertonut omakohtaisen kokemuksen, minäkään en "pienviljelijätaustalla" tuntenut yliopistossa itseäni ulkopuoliseksi. En tosin edes kokenut tarpeelliseksi kuulua ns. piireihin enkä osallistua mihinkään bileisiin, aikuisena kun opiskelin.
Tunnettujen henkilöiden vanhempien ammateista löytyy maintoja mm. Kuka kukin on -teoksesta. Samoin lehtihaastatteluissa valotetaan nykyisin usein haastateltavien taustoja. Monen kohdalla sukunimi on hyvä johtolanka. Jos nimi on Sinnemäki tai Saarikoski, henkilö tuskin on itähelsinkiläisen yh-siivoojan tytär. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos henkilön vaatimatonta taustaa ei erikseen mainita, hän on todennäköisesti keski- tai yläluokkaisesta perheestä.
Ystäväni oli yh siivoojan tytär ja pärjäsi mainiosti opinnoissaan 🙄
Nimi? Tunnetut saavutukset?
Listaa kehiin kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itekin törmännyt tuohon eroon ajanviettotavoissa akateemisten ja työläisten välillä. Akateemisille joutenolo ja mahdollisuus tehdä jotain ajattelua antavaa on arvo sinänsä. Työläisille samanlainen arvo määräytyy sen perusteella, mitä on tehnyt ja kuinka paljon. Abstrakteista asioista keskustelu on tärkeää akateemisille. Työläiset taas keskustelevat ennemin konkreettisista asioista, siitä mitä ovat tehneet, ostaneet jne.
Eihän kukaan siltikään väitä, että toinen tapa on ylempi ja toinen alempi vaan kyse on suoranaisesta sosiaalisten ryhmien välisestä filosofiaerosta.
Eli tuhansien eurojen muotilaukkuja instassa esittelevät bloggaajat ovat työläisiä?
Ap ei tainnut ymmärtää jutun juonta. On ihan totta, että nyky-yhteiskunta on täynnä lukemattomia raja-aitoja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Esimerkiksi sen huomaa miesten etenemisestä johtoasemiin. Heille vain tarjotaan noita tilaisuuksia niin paljon enemmän ja useammin, ja se johtuu yhteiskunnan kirjoittamattomista säännöistä, jotka kyllä saisivat muuttua. Tällaiset asiat tuntuvat varmaan monesta ahdistavilta, mutta eivät ne häviä, vaikka ne kieltäisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeakoulutus on jatkuvasti laajentunut. Nyt korkeakouluissa on vielä moninkertaisesti enemmän opiskelijoita kuin 60-luvulla jolloin ensimmäisen kerran koulutus laajeni eri taustoista tuleville. Nykyään on peruskoulu, joka tasoittaa eroja enemmän kuin kansakoulujärjestelmä 60-luvulla. Ei pidä paikkansa, että 60-luvulla olisi ollut enemmän köyhien jälkeläisiä korkeakouluissa. Nyt korkeakouluissa opiskelee niin suuri osa kansasta, ettei olisi 60-luvulla tullut kuuloonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei tainnut ymmärtää jutun juonta. On ihan totta, että nyky-yhteiskunta on täynnä lukemattomia raja-aitoja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Esimerkiksi sen huomaa miesten etenemisestä johtoasemiin. Heille vain tarjotaan noita tilaisuuksia niin paljon enemmän ja useammin, ja se johtuu yhteiskunnan kirjoittamattomista säännöistä, jotka kyllä saisivat muuttua. Tällaiset asiat tuntuvat varmaan monesta ahdistavilta, mutta eivät ne häviä, vaikka ne kieltäisikin.
Ja kuinka moni luo itse itselleen oman häkkinsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä miksi monelle ihmiselle työläistausta =ei koulutusta, ei lue kirjoja, ei harrasta kulttuuria.
Noin ei suinkaan ole, moni vanhempikin ihminen on aikanaan käynyt erilaisilla kursseilla, osallistunut teatteritoimintaan, lukenut paljon kirjoja jne. Vastaavasti voi olla, että monessa akateemisessa perheessä itsensä sivistäminen on jäänyt hyvin kapeaksi (esim. matemaattista osaamista on paljon, mutta ei se kulje käsi kädessä ns. muun sivistyksen kanssa).
Minä tunne paljon ns. taitelijaporukkaa, ja useimpien suvuissa on hyvinkin sivistyneitä, mutta ei akateemisia, ihmisiä. Kaikkien tuntema esimerkki voisi olla Väinö Linna, hän oli köyhäistä työläisperheestä, ei käynyt juuri kouluja, mutta itsenäisesti luki ja opiskeli paljon, ja lopulta päätyi yhdeksi Suomen tärkeimmistä kirjailijoista.
Yleisellä tasolla myös akateemisen käsite on "laskenut" (ainakin joillakin aloilla), jos vaikka ajatellaan opettajaa joka ennen oli ns. arvostettu ammatti, niin ei se enää sitä ole samalla tavalla mitä oli vielä vaikkapa 50-luvulla. Ennen opettaja oli ns. "kylän kermaa", nykyään lähinnä "duunariammatti" (kärjistäen!), ja palkallisesti jäänyt myös monen duunariammatin jalkoihin (putkimiehet ym.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itekin törmännyt tuohon eroon ajanviettotavoissa akateemisten ja työläisten välillä. Akateemisille joutenolo ja mahdollisuus tehdä jotain ajattelua antavaa on arvo sinänsä. Työläisille samanlainen arvo määräytyy sen perusteella, mitä on tehnyt ja kuinka paljon. Abstrakteista asioista keskustelu on tärkeää akateemisille. Työläiset taas keskustelevat ennemin konkreettisista asioista, siitä mitä ovat tehneet, ostaneet jne.
Eihän kukaan siltikään väitä, että toinen tapa on ylempi ja toinen alempi vaan kyse on suoranaisesta sosiaalisten ryhmien välisestä filosofiaerosta.
Eli tuhansien eurojen muotilaukkuja instassa esittelevät bloggaajat ovat työläisiä?
No harvemminhan he ovat mitään akateemista eliittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutus on jatkuvasti laajentunut. Nyt korkeakouluissa on vielä moninkertaisesti enemmän opiskelijoita kuin 60-luvulla jolloin ensimmäisen kerran koulutus laajeni eri taustoista tuleville. Nykyään on peruskoulu, joka tasoittaa eroja enemmän kuin kansakoulujärjestelmä 60-luvulla. Ei pidä paikkansa, että 60-luvulla olisi ollut enemmän köyhien jälkeläisiä korkeakouluissa. Nyt korkeakouluissa opiskelee niin suuri osa kansasta, ettei olisi 60-luvulla tullut kuuloonkaan.
Keskiluokka on nykyään huomattavasti laajempi kuin 60-luvulla, ja köyhien määrä vastaavasti pienempi. Yliopistojen kasvanut opiskelijamäärä värvätään huomattavasti suuremmalla prosentilla keskiluokasta kuin 60/70-luvulla.
Suoritin tutkintoni Helsingin yliopistossa. Opinnot sujuivat hyvin ja valmistuin vähintäänkin kohtalaisin paperein. Työelämässä olen pärjännyt heikommin kuin nämä opintojen tuomat lähtökohdat edellyttäisivät. En ole osannut käyttäytyä niin kuin pitäisi enkä osaa oikein vieläkään.
Tunsin itseni ensimmäisinä opiskeluvuosina totaaliseksi juntiksi. Kun aloin seurustella paremmista piireistä tulevan kundin kanssa, sain kuulla käytösmokistani erinäisen kerran. Nämä mokat eivät olleet sarjaa, mikä haarukka otetaan käyttöön illallispöydässä. Yksinkertaisesti olen aina ollut sosiaalisesti tyhmä ja lauon edelleen mielipiteitäni liian suoraan. Usein vielä reippaan kiroilun kera, jos oikein vituttaa.
Homman ydin on sosiaalinen pääoma. Voin olla sivistynyt siinä mielessä, että tunnen kaunokirjallisuutta laajasti, kuuntelen myös klassista musiikkia kaikenlaisen muun musan ohella, olen perehtynyt taidehistoriaan, osaan useita kieliä jne. Mutta sisällä asuu jukuripää, joka ei auktoriteetteja kumarra ja käy esimiehensä hermoille.
Jos työläiskakara hyviin asemiin yhteiskunnassa aikoi aikanaan, niin piti liittyä oikeaan puolueeseen. Mulle ei sopinut edes se vaihtoehto.
Vanhempiani en ole ikinä hävennyt. Paperitehtaan työläinen ja kirvesmies ponnistivat niistä lähtökohdista, mitä elämä antoi. Heidän kanssaan on edelleenkin mahtavaa manata maailman menoa ja varsinkin Sipilän hallitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.
Opiskelin DI:ksi. Opiskelukavereiden vanhemmista löytyi siivoojasta toimitusjohtajaan ja siellä me opiskeltiin ja biletettiin sulassa sovussa.
Omat vanhempani olivat klassisesti insinööri ja sairaanhoitaja, mieheni on pienviljelijäperheestä ja kovin vaikea oli asennoitua artekkelista huokuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen.Kyse ei ole siitä, etteikö akateemissa oppilaitoksissa opiskelisi silloin tällöin muutamia köyhien perheiden lapsia. Voihan pillustakin löytyä joskus yksittäinen puolukka. Kyse on vain siitä, että niitä puolukoita on siellä huomattavasti vähemmän kuin jotain muita juttuja.
Silloin tällöin 😂 Suomessa on maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella, jos vain into ja perselihakset kestävät. Kaikilla ei kestä ja se on kai sitten yhteiskunnan syy eiku...
Voit vapaasti liittää tähän alle 40-vuotiaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneen henkilön nimen, joka nykyään tunnetaan maanlaajuisesti akateemisista ansioistaan, jos sellaisen tiedät. Myös alle 50-vuotias (muu kuin Mari) käy.
Minua ei kiinnosta vähääkään akateemisesti tunnettujen ihmisten tausta ja lapsuuskodin köyhyys. Mistä minä edes voisin sellaista saada tietooni, kun yleensä akateemisesti ansioituneen henkilön julkisuudessa on kyse hänen tieteenalaansa koskevista ansioista? Miksi joku ihminen kokee ulkopuolisuuden tunnetta, tässä tapauksessa yliopistossa? Tässä on ehkä enemmän kyse psykologiasta kuin sosiologiasta, eli vastausta on etsitty väärän tieteen kautta. Liittymisen tarve on yksi ihmisen perustarpeista, ja ehkä eräille on se joukkoonkuulumisen tarve suurempi kuin joillekin toisille.
Kuten moni muu on kertonut omakohtaisen kokemuksen, minäkään en "pienviljelijätaustalla" tuntenut yliopistossa itseäni ulkopuoliseksi. En tosin edes kokenut tarpeelliseksi kuulua ns. piireihin enkä osallistua mihinkään bileisiin, aikuisena kun opiskelin.
Tunnettujen henkilöiden vanhempien ammateista löytyy maintoja mm. Kuka kukin on -teoksesta. Samoin lehtihaastatteluissa valotetaan nykyisin usein haastateltavien taustoja. Monen kohdalla sukunimi on hyvä johtolanka. Jos nimi on Sinnemäki tai Saarikoski, henkilö tuskin on itähelsinkiläisen yh-siivoojan tytär. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos henkilön vaatimatonta taustaa ei erikseen mainita, hän on todennäköisesti keski- tai yläluokkaisesta perheestä.
Selaako joku ihan tosissaan Kuka kukin on -teosta? Enpä muista nähneeni sitä kenenkään kirjahyllyssä, enkä kirjastossakaan. Mutta missä ihmeessä olen nähnyt, kun kerran elämässäni olen muistaakseni pitänyt sellaista kädessäni?
Henkilöhaastatteluissa mainitaan vanhemmat toisinaan, mutta ei aina vaan piekemminkin silloin, kun ovat jotenkin tunnettuja. Siksi ei tule mieleen mitään nimeä, joka olisi kovin köyhistä oloista lähtöisin. Tosin koko Suomi oli sodan jälkeen aika köyhä, mutta 1970-luvun jälkeen köyhyys oli harvemmin suorastaan este opiskelulle, ja asenteetkin aika harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.
Opiskelin DI:ksi. Opiskelukavereiden vanhemmista löytyi siivoojasta toimitusjohtajaan ja siellä me opiskeltiin ja biletettiin sulassa sovussa.
Omat vanhempani olivat klassisesti insinööri ja sairaanhoitaja, mieheni on pienviljelijäperheestä ja kovin vaikea oli asennoitua artekkelista huokuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen.Kyse ei ole siitä, etteikö akateemissa oppilaitoksissa opiskelisi silloin tällöin muutamia köyhien perheiden lapsia. Voihan pillustakin löytyä joskus yksittäinen puolukka. Kyse on vain siitä, että niitä puolukoita on siellä huomattavasti vähemmän kuin jotain muita juttuja.
Silloin tällöin 😂 Suomessa on maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella, jos vain into ja perselihakset kestävät. Kaikilla ei kestä ja se on kai sitten yhteiskunnan syy eiku...
Voit vapaasti liittää tähän alle 40-vuotiaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneen henkilön nimen, joka nykyään tunnetaan maanlaajuisesti akateemisista ansioistaan, jos sellaisen tiedät. Myös alle 50-vuotias (muu kuin Mari) käy.
Minua ei kiinnosta vähääkään akateemisesti tunnettujen ihmisten tausta ja lapsuuskodin köyhyys. Mistä minä edes voisin sellaista saada tietooni, kun yleensä akateemisesti ansioituneen henkilön julkisuudessa on kyse hänen tieteenalaansa koskevista ansioista? Miksi joku ihminen kokee ulkopuolisuuden tunnetta, tässä tapauksessa yliopistossa? Tässä on ehkä enemmän kyse psykologiasta kuin sosiologiasta, eli vastausta on etsitty väärän tieteen kautta. Liittymisen tarve on yksi ihmisen perustarpeista, ja ehkä eräille on se joukkoonkuulumisen tarve suurempi kuin joillekin toisille.
Kuten moni muu on kertonut omakohtaisen kokemuksen, minäkään en "pienviljelijätaustalla" tuntenut yliopistossa itseäni ulkopuoliseksi. En tosin edes kokenut tarpeelliseksi kuulua ns. piireihin enkä osallistua mihinkään bileisiin, aikuisena kun opiskelin.
Tunnettujen henkilöiden vanhempien ammateista löytyy maintoja mm. Kuka kukin on -teoksesta. Samoin lehtihaastatteluissa valotetaan nykyisin usein haastateltavien taustoja. Monen kohdalla sukunimi on hyvä johtolanka. Jos nimi on Sinnemäki tai Saarikoski, henkilö tuskin on itähelsinkiläisen yh-siivoojan tytär. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos henkilön vaatimatonta taustaa ei erikseen mainita, hän on todennäköisesti keski- tai yläluokkaisesta perheestä.
Selaako joku ihan tosissaan Kuka kukin on -teosta? Enpä muista nähneeni sitä kenenkään kirjahyllyssä, enkä kirjastossakaan. Mutta missä ihmeessä olen nähnyt, kun kerran elämässäni olen muistaakseni pitänyt sellaista kädessäni?
Henkilöhaastatteluissa mainitaan vanhemmat toisinaan, mutta ei aina vaan piekemminkin silloin, kun ovat jotenkin tunnettuja. Siksi ei tule mieleen mitään nimeä, joka olisi kovin köyhistä oloista lähtöisin. Tosin koko Suomi oli sodan jälkeen aika köyhä, mutta 1970-luvun jälkeen köyhyys oli harvemmin suorastaan este opiskelulle, ja asenteetkin aika harvoin.
En ole mistään lukenut esim. Linda Liukkaan tai Janne Saarikiven vanhempien koulutustietoja, mutta voisin lyödä vaikka tonnin vetoa että kumpikaan heistä ei ole köyhästä perheestä.
Miksi aikuiset ihmiset häpeilevät vanhempiensa käytöstä? Emmehän me kukaan ole kasvattaneet vanhempiamme, päinvastoin. Jokainen aikuinen vastaa omasta käytöksestään ja jos joku ei osaa olla edukseen vaikka yo-juhlissa tai väitöstilaisuudessa niin se on tasan kyseisen henkilön moka.
Artikkelista huokui Marin huono itsetunto. Hienoa, että hän on pärjännyt, mutta ilmeisesti ei silti itselleen tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, taas joku av-mamma kieltää sen, että ihmisillä olisi elämässä eri lähtökohdat.
Opiskelin DI:ksi. Opiskelukavereiden vanhemmista löytyi siivoojasta toimitusjohtajaan ja siellä me opiskeltiin ja biletettiin sulassa sovussa.
Omat vanhempani olivat klassisesti insinööri ja sairaanhoitaja, mieheni on pienviljelijäperheestä ja kovin vaikea oli asennoitua artekkelista huokuvaan ulkopuolisuuden tunteeseen.Kyse ei ole siitä, etteikö akateemissa oppilaitoksissa opiskelisi silloin tällöin muutamia köyhien perheiden lapsia. Voihan pillustakin löytyä joskus yksittäinen puolukka. Kyse on vain siitä, että niitä puolukoita on siellä huomattavasti vähemmän kuin jotain muita juttuja.
Silloin tällöin 😂 Suomessa on maailman parhaimmat mahdollisuudet opiskella, jos vain into ja perselihakset kestävät. Kaikilla ei kestä ja se on kai sitten yhteiskunnan syy eiku...
Voit vapaasti liittää tähän alle 40-vuotiaan köyhistä lähtökohdista ponnistaneen henkilön nimen, joka nykyään tunnetaan maanlaajuisesti akateemisista ansioistaan, jos sellaisen tiedät. Myös alle 50-vuotias (muu kuin Mari) käy.
Airin Bahmani ja Maryan Abdulkarim.
Samaan aikaan kanssani opiskeli tyttö, jonka vanhemmat olivat sekä politiikassa että sosiaalipolittikassa aktiivisesti mukana olevia vaikuttajia. Näkyivät julkisuudessa usein, tyttärensä oli mukava enkä olisi mistään arvannut hänen perhetaustaansa.... enkä taaskaan tuntenut ulkopuolisuutta 🙄