Minkä ikäisenä miehen kannattaako suosiolla luovuttaa, jos ei ole siihen mennessä saanut kertaakaan elämässään pillua tai edes seurustellut?...

Varmaan jokainen luovuttaa sitten kun siltä tuntuu. Joillekin se ikä saattaa olla jo 20v, joillekin 30v ja niin edelleen. 

Omalla kohdalla se meni niin, että 20-vuotiaana tajusin, että turha yrittää ja luovutin. En ole kuitenkaan luovuttanut pysyvästi ja elän siinä uskossa, että ehkä vielä joskus saatan naisen saadakin. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että ei ole mitään järkeä tuhlata omaa ja varsinkaan muiden aikaa. En nyt tiedä voiko sitä sitten luovuttamiseksi edes sanoa, mutta olen ainakin tauolla. En kyllä tiedä sitäkään, että koska palaan asiaan vai palaanko ollenkaan. Se nyt on ihan selvä asia, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi se naisen saaminen tulee jos on kokematon. Se kai menee niin, että suurin osa naisista haluaa sellaisen miehen jota ei tarvitse opastaa niihin parisuhteen perusasioihin. Nuorempana vielä saa vähän helpommin anteeksi sen kokemattomuuden, mutta varmaan siellä kolmenkympin yläpuolella alkaa olla vaikeaa jos on kokematon.

Omaan kelpaamattomuuteeni suhtaudun nykyään lähinnä huumorilla, se on minulle se helpoin tapa. Ehkä minulla on sairas huumorintaju, mutta jotenkin ihan hulvatonta miten paljon minussa on niitä ominaisuuksia joita naiset pyrkivät välttelemään viimeiseen asti.

Terveisin Naispelko23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan edes yrittänyt saada. Ajattelin jo parikymppisenä etten tule koskaan pääsemään naisten läheisyyteen ja oikeassa olin. Nyt olen yli 40v ja täyskokematon edelleen.

Tästä voimme päätellä palstan kävijätason, ja naisvihamielisten juttujen tehtailun.

En vihaa naisia, päinvastoin. Häpeän vaan itseäni ja tunnen syvää riittämättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittua saa kotiin toimitettuna kun vaan laittaa paalua tiskiin. Missä ongelma?

Eikö ne jotkut ahdasmieliset eukot ole tätäkin eduskunnassa nyt kriminalisoimassa?

No ovat kyllä. Mutta mitä sitten, hyvästä kannattaa aina sakot maksaa ja istua vaikka vuosi linnassa ennen kuin olla koko ikänsä ilman pillua.

Onhan sitä ulkomaat olemassa, jos Suomessa kielletään.

Jos tärkeintä elämässä saada pillua, seurustelun rankkaa vähempiarvoiseksi asiaksi, eikä silti ymmärrä käydä maksullisissa, niin kannattaa kyllä luovuttaa ihan heti.

Jos ei saa pillua, niin vaatimustasoa on pakko laskea. Iän karttuessa vaatimustasosta on tingittävä entistä enemmän. Nelikymppisten perusduunarin on valitettavasti kelpuutettava hompsuiset, punanenäiset ja kaljan turvottamat siiderivalaatkin, jos aikoo pillua saada.

Varallisuuden ja vaikutusvallan avulla ei tarvitse aivan näin alas nöyrtyä pillunpyydystyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei saa pillua, niin vaatimustasoa on pakko laskea. Iän karttuessa vaatimustasosta on tingittävä entistä enemmän. Nelikymppisten perusduunarin on valitettavasti kelpuutettava hompsuiset, punanenäiset ja kaljan turvottamat siiderivalaatkin, jos aikoo pillua saada.

Varallisuuden ja vaikutusvallan avulla ei tarvitse aivan näin alas nöyrtyä pillunpyydystyksessä.

Höpöhöpö. Kaikki nelikymppiset naiset eivät ole mitään puliakkoja. Ainut muutos iän kertyessä on se että pitää myös katsella vähän vanhempia, vaikkakin itseään nuorempia naisia.

Monikin nelikymppinen neitsyt varmaan paremmilla sosiaalisilla taidoilla ja tiedoilla varustettuna muistaa nuoruushetkiä, jolloin ihan OK nainen tai montakin oli kiinnostunut mutta ei silloin tajunnut sitä tai osannut toimia. Jos naiset ovat kiinnostuneet nuorina, niin ne voivat tehdä sen edelleen. Vain naisten ikä muuttuu.

Jokainen yksilö tekee oman ratkaisunsa. Toiset säilyttävät optimisminsa loppuun saakka, kun taas toiset näkevät raa'an todellisuuden ja lopettavat turhan yrittämisen.

Itse lopetin pyristelyn muutama vuosi sitten ja nyt olen pari viimeistä vuotta juonut itseäni hitaasti kohti hautaa. Kolmeenkymppiin mennessä ei ainuttakaan halausta, suudelmaa, eikä mitään muutakaan. Ei ainuttakaan kiinnostunutta ihmistä, ei vastarakkautta, eikä ensimmäistäkään läheistä hetkeä toisen ihmisen kanssa.

Ei mitään.

Ei mitään takana, ei mitään edessä.

Jäljellä vain muiden ihmisten naureskelu, kavereiden homottelu, vanhempien pettymys ja kaikista pahimpana päivittäinen, murskaava häpeä omasta epäonnistumisesta.