Omituisimmat asiat ja tavat, joilla ihmiset yrittävät kiillottaa sädekehäänsä

Vierailija kirjoitti:

Se, että tuodaan esille kuinka "minullahan ei ole mitään ripsen- tai hiustenpidennyksiä eikä tekokynsiä, eikä tule". Ja tällä henkilöllä itsellään on on pitkät ripset sekä vahvat hiukset ja kynnet. Ikään kuin se tekisi ihmisestä vähemmän pinnallisen, että hänellä on luonnostaan hyvät ripset eikä sen takia näe tarvetta tekoripsiin. 

Pahin esimerkki tästä on eräs tuntemani tapaus, koska samalle ihmiselle on kuitenkin tehty muita kauneusoperaatioita! Mahdoton myötähäpeä aina kun kuulen / näen hänen puhuvan siitä kuinka hän ei halua mitään jatkokarvoja tai akryylikynsiä. No ei kai niitä tarvitse, kun on hyvät omasta takaa. Kaikilla ei todellakaan ole, joten lienee ihan ok haluta ne keinotekoisina, jos haluaa ulkonäkönsä olevan tietynlainen. Mutta käsittämätöntä leijumista henkilöltä, joka itsekin käy yhtenään laserkasvohoidoissa parantelemassa akneihoaan ja kaiken lisäksi hänellä on silikonirinnat. Huuuuoooooh.

Sama kuin minä, jolla on hyväkuntoinen, finnitön ja vielä melko rypytönkin iho luonnostaan, alkaisin kehuskella että "minähän en KOSKAAN käy missään kalliissa laserkasvohoidoissa". Niin. En tietenkään käy, kun minulla on hyvä iho! Mutta tekokynnet voisin ottaakin, omani kun haurastuvat helposti vaikka mitä biotiineja ja sinkkitabletteja vedän. 

Ihan älytöntä kaksinaismoralismia kehuskella luonnollisuudella tiettyjen ominaisuuksien kohdalla, vaikka toisissa asioissa turvautuu keinotekoiseen kauneuteen itsekin. Muutenkin typerää nostaa itseään jalustalle siksi, ettei ole yhtä ulkonäkökeskeinen kuin joku toinen. Mutta kun selkeästi on ulkonäkökeskeinen itsekin, niin sittenkin vielä kehtaa nostaa itseään jalustalle tuossa yhteydessä. Tekee kehuskelusta vain vielä typerämpää. 

Tiedän ihan samanlaisen (tai ehkä saman?) tytön, oli samassa koulussa kanssani. Hän tosiaan hoidattaa ihoaan kosmetologilla tosi usein, on myös kulmien kestopigmentointi. Tisseistä en tämän kohdalla tiedä, onko vain alkanut käyttää jäätäviä toppauksia rintsikoissa vai onko silarit. Joka tapauksessa kovasti muistutteli taas yhdessä somekirjoituksessaan kuinka ei tekoripsiä tai lisähiuksia harrasta, painokkaalla KUTEN TE TIEDÄTTEKIN -huomautuksella. :D Juu, tiedetään kyllä kun koko ajan muistutat...

Kyllä mua hieman nauratti toi, pakko myöntää. Eikä siis oo mitään väärää jos itseään parantelee jollain tavoin ja haluaa näyttää kauniilta, päin vastoin! Mutta jotenkin naurettavaa tosiaan tuo, että erikseen pitää tuoda esille miten on omat ripset ja kynnet, kun ei muuten kovin luonnollinen ole. Se on sitä kilven kiillotusta parhaimmillaan! Mutta onneksi ei nyt tämän vakavammasta asiasta ole kyse. Huvittavasta lähinnä. :) 

Turtle Wax

Erää presidentimme aito valokuva, jossa hän pelaa erästä peliä ihan alasti. Kellit eivät kuitenkaan näy ;) kuva on yli 50v vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo lauseet "siis mä en ymmärrä miten joku voi..." ovat usein vain tapa sanoa "minä teen oikein sinä väärin" tai "minä olen parempi ihminen". Se on sellaista naamioitua v*ttuilua, tuomitsemista ja pätemistä. Ja jos tätä ei kykene ymmärtämään, luultavasti tekee sitä itsekin :D.

No, minun inhokkini ihmisten tavoissa on olettaminen, se että oletetaan toisten naamioivan sanoja, ilmeisesti siten miten itse ne naamioisi. Mutta tämä menee jo ohi ketjun aiheesta.

Minä olen usein ymmälläni toisten tekemisistä, mutta se ei ole vittuilua tai sädekehäni kiillotusta. 

Itsekin olen monesti ymmälläni toisten tekemisistä. Mutta pidän joko suuni kiinni tai, jos henkilö on läheinen niin voin esim. suoraan kysyä miksi toinen päätyi johonkin ratkaisuun tms. Mutta tollanen että vertaillaan toisten valintoja omiin ja tuomitaan. "Minä en ymmärrä miksi teit noin, itse en ainakaan olisi tehnyt." Eihän se ole muuta kuin itsensä jalustalle nostamista.

Tiedän tapauksen, missä ihmiselle sattui tapaturma. Tähän tämän tuttu vaan tokaisi tyyliin " minulle ei voi moista sattua, koska osaan vältellä tuollaisia tilanteita". Niin. Ihminen on onnekas jos ei satu ikäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaharrastajat, joilla on paikat pskana, eivätkä koskaan hoida itseään kuntoon. Sitä sitten kerrotaan miten taas on oltu hammasta purren käsi kantositeessä 30 kilsan lenkillä, vaikka jalkapöydässä on rasitusmurtuma ja penikkatauti kestänyt vuoden. Lääkäriin ei mennä, koska "se kuitenkin määräisi liikuntakieltoa, enkä mä pystyisi vaan makaan sohvalla".

Tämä nyt ei ehkä ihan aiheeseen liity, mutta on toinen ääripää, missä ei ymmärretä kun lääkäri määrää ihmiselle urheilua, jotta tämä pystyisi elämään parempaa elämää. Sitten kun se alkaa tuottamaan tulosta ja vie tietenkin enemmän vapaa aikaa, niin saa joskus kuulla kuinka urheilee liikaa, eihän sinun ennen noin ole tarvinnut urheilla, pidä taukoa, kyllä se 1km kevyt puihin tuijotus lenkki varmasti riittää kerran tai pari viikossa, kun mullekkin riittää. Olet aivan addiktoitunut tuohon hommaan. Hauskin homma on se, että osa näistä istuvat penkissä/ sohvalla/ tv,n ääressä melkein joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että mikä tahansa sanominen tulkitaan sädekehän kiillottamiseksi. Joku sanoi jopa, että ihmiset ylpeilevät sillä, että ulostavat harvoin. Oletteko nyt ihan varmoja, että motiivi on sädekehän kiillottaminen, jos joku sanoo, että ei osaa matematiikkaa, tai ei lue kirjoja, tai ei seuraa jotain tv-ohjelmaa? Tai sairastaa jotain?

Mistä teidän kanssanne uskaltaa puhua?

Itse ajattelen asiat lähinnä tilanteen mukaan. Missä ja millä tavoin sanotaan. Toki joku voi lulla minustakin että kiillotan itseäni juuri tuolla että olen paska matikassa, en lue tiettyä lehteä tai en katsele telkkua. Mielensä pahoittajia valitettavasti aina löytyy ja joskus en vain jaksa välittää jos joku käsittää minut väärin kun sellaista minun elämä muutenkin tahtoo olla luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenmaailman yliherkät ja erityisherkät.

Tää yli- ja erityis ja tiesmitkäv..tn herkkyydet on pilattu tolla messuamisella siitä herkkyydestään. Erityisherkkä ei ole ammattiloukkaantumisen synonyymi, vaikka jotkut ovat onnistuneet sen maineen sille saamaan, vaan se on oikea keskushermostoon liittyvä vaiva (käytän sanaa vaiva, koska se ei ole kivaa), jolloin kaikki ympäriltä tihkuva informaatio ja ärsykkeet lyövät päälle kerrasta sellaisissa tilanteissa, joissa tavallinen ihminen ei stressaannu. Kuvittele siis että seisot jossain diskokopissa, missä pauhaa musiikki, värivalot, kolme ihmistä yrittää puhua sulle samaan aikaan jotain ja kolme muuta taas keskenään tai yleisesti. Stressiä lisää se, että haluat silti pysyä tilanteessa kartalla, vaikka tosiasiassa et edes pysty sulkemaan kaikkia kanavia ympäriltäsi. Lisukkeeksi päälle yrität väistää sen kopin läpi ajavia autoja. Tolta tuntuu joskus ihan normaalit illanvietot. Kotona hiljaisuudessa palautuminen kestää kauan, ja on kuin olisit ollut viikon festareilla. 

Kuulostaa mun kokemukseltani adhd:sta. Ei se mikään eritysherkkyys ole, vaan kyvyttömyyttä keskittyä ja siksi tulee tuollainen tunne, että "kaikista kanavista tulvii informaatiota, eikä sitä voi kontrolloida".

Nomin kaveri tuo toistuvasti esille kuinka huono hän on tekniikassa.

Hän toistaa alituiseen että jos laitteessa on kaksi nappulaa niin hän ei osaa sitä käyttää.

Kuinka hän yrittää käynistää autoaan asunnon avaimella joka ei mene reikään.

kuinka hän jauhopussit laittaa jääkaappiin. Onko oikesati ajattelumalli joka hakee sädekehää moisilla asioilla , mitä siellä päässä silloin liikkuu.

Mielestäni nuo eivät ole kerskunnan aiheita, eikä minkään muunkaan , ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla työpaikoilla aamuvirkkuus on suurta ja ainoa oikea tapa elää – kun ilmestyy ensimmäisenä liukuvan työajan työpaikalle, on paljon parempi ja tehokkaampi kuin muut. Pelkkä läsnäolo työpaikalla on suuruutta, etätyöthän eivät ole oikeaa työtä.  Jos onnistuu hankkimaan tukielinvaivan istua tönöttämällä paikoillaan epäergonomisesti ja asiallisen näköisesti kaikki ketarat säännöllisissä 90 asteen kulmissa, niin sitten vasta sankari onkin.

Niin totta, onneksi nykyään monella nykyaikaisella työpaikalla ymmärretään joustotyön edut ja naureskellaan näille jotka istuu kuin tatti peukku perseessä omalla työpisteellään ja kyttäävät muiden menemisiä ja tulemisia. Edellisessä työpaikassani oli iso avokonttori ja sinne mahtui useampia näitä aamuvirkkuja, no kilpailivat sitten keskenään kuka tulee aikaisimmin, ja ekana tullut keitti aina kahvit ja laittoi pannuun keltaisen lapun "keitetty 05.30". Kyllä saatiin hyvät naurut monesti.

Meidän uusi esimies on juuri tällainen. Hänen mielestään töissä tulee olla viimeistään kahdeksalta, ja jos tulee myöhempään, niin on laiska, työhaluton ja kaikin puolin kelvoton. Meillä on liukuva työaika, eli töihin voi tulla klo 6-10, mutta jos saapuu kahdeksaa myöhempään, niin alkaa armoton kuittailu ja vihjailu tyylin "olitkos eilen juhlimassa, pitäisikö sinut puhalluttaa, oletkos työkykyinen" jne.

Pomolla on myös tapana pitää ylimääräisiä aamupalavereja n. kahdeksan aikaan kaikille paikalla oleville, ja sen jälkeen lähettää passiivisaggressiivinen sähköposti kokouksen aiheista myöhempään tuleville. Otsikkona on yleensä että "Niille jotka eivät vaivautuneet paikalle". Aargh!

ohis kerro lisää työpaikasta, jossa on liukuva työaika 8-10? Useimmiten  liukuma on  8-9. Henkilö joka tulee liukuman puitteissa toimistolle klo 9 ja lähtee klo 16 säännöllisesti aiheuttaa ärtymystä muissakin kuin esimiehessään.  

En nyt ymmärtänyt kysymystä. Teen toimistotyötä aika suuressa taloushallintoon liittyvässä organisaatiossa, ja liukuma on aamuisin klo 6-10, ja iltapäivällä 14-18. Jos tulen kymmeneen töihin, lähden illalla kuudelta, eli en tee yhtään lyhyempää päivää kuin ne aamulla ennen kahdeksaa tulevat.

Niin, eikö joustavassa työajassa ole kyse siitä, että tullaan ja lähdetään liukumien puitteissa ja viikkosaldo (tms) on riittävä? (Tietty myös, että töitä on tehty)

Lasten kautta, kun itse ei oo saavutettu mitään. Surullista.