Lue keskustelun säännöt.
Omituisimmat asiat ja tavat, joilla ihmiset yrittävät kiillottaa sädekehäänsä
02.11.2016 |
Mitä sellaisia omituisia tapoja tai asioita lähipiirisi ihmisillä on, jotka ovat heidän mielestään jotenkin todella tärkeitä ja nostattavat omaa arvoa muiden silmissä?
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmat Ihmiset jotka muistavat aina mainita että eivät KOSKAAN ole katsoneet BB:tä/Salkkareita/lukeneet Seiskaa jne. Eivät KOSKAAN. Katsovat tv:stä aina vaan ajankohtaisohjelmia ja avaraa luontoa. Kummasti kuitenkin sitten tietävät kuka on BB-Niko.
Samat Paremmat Ihmiset myös jakavat innokkaati Facebooksissa suvaitsevaisuus-linkkejä jotka todistavat heidän olevan suvaitsevampia kuin kaikki muut ja näin ollen Parempia Ihmisiä.
On myös jännää miten se suvaitsevaisuus kohdistuu vain tiettyihin ihmisryhmiin, muitahan he halveksivat. Esim. lihavat, Lidlissä käyvät, lähiössä asuvat, kaljakuppiloissa viihtyvät, perussuomalaisia äänestävät ja työttömät eivät sitten olekaan tämän näennäissuvaitsevaisuuden piirissä, vaikka heillä on ihan yhtälainen äänioikeus kuin akateemisilla paremmilla ihmisillä, kuitenkin heidän mielipiteensä on aina "väärä" - absoluuttinen oikea totuus asuu akateemikon päässä.
Johtuisko siitä, että nämä kaljakuppilapersut eivät osaa aina oikein perustella väitteitään. Esim. Se että joku henkilö "näyttää ilkeältä" ei ole todiste rikoksesta :D kyllä, wt-persu perusteli kantaansa noin, kun pohdimme erästä murhamysteeriä ja persu oli satavarma henkilön syyllisyydestä tuon perusteella. Eikö ole vähän kuin jonkun pikkulapsen logiikkaa?
Akateemiset eivät halua ymmärtää että oikeassa elämässä ei ole mitään velvollisuutta perustella mielipiteitään. Minua tympäisee akateemisten yliopiston kahvilassa opittu sönkötys. Minua kiinnosta kuulla tippaakaan jonkun tusinamaisterin perusteluja asiaan jonka tunnen itse paremmin. Mitään sisäsyntyistä älyllistä uteliaisuutta ei monellakaan ole.
Voi apua. En ole akateeminen vaan teen tavallista sihteeriduunia opistotaustalla, mutta kyllä nyt minunkin mielestäni mielipiteensä täytyy perustella! Minulle kenenkään mielipide ei ole minkään arvoinen, jos ei osaa argumentoida sitä puolustaakseen.
Toivottavasti minua ei niputeta samaan kastiin tällaisten puupäiden kanssa, vaikka en akateeminen olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks elämäntapa saikuttaja joka tekee nyt 4 h/ päivä niin väittää ilmeisesti tekevänsä avustavia hommia erään toisen tyyppistä hommaa tekevän kanssa. (joka on ihmetteli vähän kun tästä kuuli, ei ole saikuttajaa juuri kuulemma käkynyt.) Tekee itsestään mukamas tärkeän vaikka ei tee edes omia töitään.
Vituttaa koko tyyppi. Kieli on niin syvällä pomon perseessä että en tiedä kumpi on kumman. Harmittaa että tälläinen lusmu pilaa koko työyhteisön olon.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä hyväksyminen sellaise kuin on. Tuollaisen kuuleminen nätin ihmisen suusta on vain ihan hemmetin ärsyttävää. Että hän olisi jotenkin parempi kuin ne, joiden ei ole helppo hyväksyä itseään rumuuden tms. takia. Jotenkin se ärsyttää, että ihminen olettaa tekevänsä siinä jonkin vaikeankin teon, vaikka kuka tahansa hänen sijassaan varmaankin itsensä voisi melko helposti hyväksyä, ei ole kyse siis minkäänlaisesta sankarillisuudesta, kun hyväksyt itsesi sellaisista kamalista seikoista huolimatta, että "olen vain tavis" tai "olen nätti mutta lyhyt". Et sinä siinä mitään hyväksy, jos huomaat, että olet ihan kivan näköinen (muttet täydellinen), koska ei ole mitään hyväksyttävää, vaan jotain mistä olla nimenomaan tyytyväinen. Huoh. Ja sitten tota tullaan niin pyhinä sanomaan ihmisille, joilla ne asiat oikeasti vaatisi hyväksymistä eikä ole sitä vaihtoehtoa, että voi nähdä itsensä kivan näköisenä muutamalla pikku epätäydellisyydellä (kuten pienellä ylipainolla, olemattomilla tisseillä, väärällä pituudella tms. seikalla) höystettynä.
Ja sitten ne jotka ei meikkaa ja kokee olevansa parempia, vaikka ne on vaan niin nättejä, etteivät koe tarvitsevansa meikkiä. Ärsytti kerran teininä, kun yksi tyttö huomautti minulle, että meikkaaminen on syntiä. Itse oli tosi kaunis...
TÄMÄ.
Voi luoja mua ärsyttää sellaiset bloggarit tai muut, jotka julistavat kuinka itsensä pitää hyväksyä virheineen päivineen. He nyt sattuvat olemaan yleisten kauneusihanteiden mukaisia pääpiirteittäin, helppohan se silloin on hyväksyä pari selluliittimuhkuraa joita kukaan ei edes koskaan näe!
Kyllä muuttuisi noilla jeesustelijoilla ääni kellossa, kun olisikin akne, perunanenä ja kierot silmät, eikä heitä koko ajan kehuttaisi kauniiksi. Aivan helvetin ärsyttävää!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut parilta entiseltä seurustelukumppanilta ja muutamalta muulta ihmiseltä ylpeilyä sillä, että he eivät ole koskaan (tai kouluaikojensa jälkeen) lukeneet yhtään kirjaa. Mitä hienoa ominaisuutta he haluavat tällä esitellä? Millaisissa piireissä se on hyve? Miten he toivovat muiden reagoivan tähän ilmoitukseen?
Joo, ja jatkona tähän leijutaan sitä, miten kodissa ei ole ainun ainuttakaan kirjaa pilaamassa sisustusta. Voi luoja.. Sit kun kerran kerroin, miten luin kolmea kieltä yhtä aikaa (oikeasti tykkään kielistä ja olen hyvä oppimaan), niin yksi kaveri alkoi leijumaan tosi ylpeydellä miten ei ole joutunut opettelemaan yhtäkään kieltä. Hän kertoi siitä ihan kuin olisin tullut kamalan kateelliseksi tuosta :D
Matematiikan osaamattomuudella ylpeillään myös.
Meinasin just kirjoittaa saman. Mulla on puolituttu, joka on hyvä kielissä ja haukkuu suomalaisia kielitaidossa. Lähes samaan hengenvetoon oikein naureskelee, kuinka ei tajua prosenttilaskuista mitään tai matikasta ylipäätään ja ihmettelee kuinka sai matikan kirjoituksissa edes läpi, selkeästi ylpeänä asiasta.
En yhtään epäile etteikö olisi ihmisiä jotka "ylpeilevät" matematiikan osaamattomuudella, mutta itse olen kanssa ihan hirveän huono matikassa. Oikeasti ihmettelen että miten sain edes peruskoulun matikan suoritettua. Ja yleensä myös tuon tämän esiin jossain tilanteessa, varsinkin jos uusiin ihmisiin tutustun, onhan se kumminkin yksi piirre minussa etten numeroita hahmota. Esim. Jos pelaa vaikka jtn peliä mihin tarvitsee edes alkeellisia plus laskuja yleensä pyydän niihin apua koska en ole varma että tulos on oikea :D ja muutenkin elämässä tarvii aika paljon matikkaa kumminkin niin jossain vaiheessa se esiin tulee. Mutta en kyllä asialla ylpeile, lähinnä vitsailen siitä etten osaa laskea edes 2+3 :D Olisihan se mahtavaa jos olisi hyvä matikassa, mutta oma lahjakkuuteni on suuntautunut vain muualle :)
Kyseessä voi olla dyskalkulia. "Matematiikan lukihäiriö"
Ai, en ikinä ole kuullut tästä, vaikka olen kakkosluokalta asti ollut matikan tukiopetuksessa. Kiitos vastauksesta, täytyy tutustua asiaan :) tosin tuskimpa tuolla on enään niin paljon väliä kun koulut oon jo käynyt. Olisi vain ollut kiva jos minulla se on, että tämä olisi todettu juurikin jo silloin ala-asteella. Olisin saattanut hiukan erilailla saada apua matikan ja kemian opiskeluihin. Otetaanhan lukihäiriökin huomioon opiskeluissa.
Ne joilla on "burn out" koska ovat niin kilttejä, ahkeria ja parempia ihmisiä kuin muut.
Lemmikkieläinten, etenkin kissojen vihaaminen ja sillä kerskuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://lindamanuella.fitfashion.fi/page/3/
Oli ihan pakko tulla linkkaamaan tämä, eli toi "5 asiaa jotka muuttaisin itsessäni" ainoa vaan että toi on pelkkää itsekehua siitä kuinka erityisherkkä uniikki lumihiutale hän onkaan :D myötähäpeä.
Vierailija kirjoitti:
http://lindamanuella.fitfashion.fi/page/3/
Oli ihan pakko tulla linkkaamaan tämä, eli toi "5 asiaa jotka muuttaisin itsessäni" ainoa vaan että toi on pelkkää itsekehua siitä kuinka erityisherkkä uniikki lumihiutale hän onkaan :D myötähäpeä.
Ehkä kannattaa miettiä sitä omaa ajatusmaailmaa, jos kohdat olivat mielestäsi itsekehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan fitnessurheilua ja monet kisakauden ulkopuolellakin melkoisen timmissä kunnossa olevat kilpasiskot kehuva kilpaa kuinka paljon he syövät. Nämä 50-60 kiloiset mimmit väittävät syövänsä kuin hevoset, paljon enemmän kuin bodaripoikaystävänsä ikinä ja masut ovat koko ajan niin täynnä että. Itse en pysty syömään isoja määriä keräämättä läskiä kroppaani ja olisin tuollaisesta aineenvaihdunnasta kyllä oikeasti kateellinen, jos pitäisin juttuja totena. (Tiedän toki, että eivät ole)
Vaikka henkilö ei tarkoittaisi pahaa, puhe itsensä hyväksymisestä on tosiaan ärsyttävää sellaisessa ympäripyöreässä merkityksessä, että vain kuuluisi istua p**** päällä eikä tehdä mitään. Mitä väärää siinä jos ei aina pysty hyväksymään itseään?[/quote]
Ei itsensä hyväksyminen estä "tekemästä mitään". Oma kokemukseni on, että itsensä hyväksyvät ovat paitsi onnellisempia ja tasapainoisempia, myös kivempaa seuraa. Heidän ei tarvitse valittaa ulkonäöstään. Eikä vertailla ketään. Ja hyvin todennäköisesti he hyväksyvät myös muidenkin ulkonäölliset ominaisuudet, jolloin on helppoa tulla toimeen.
Ennen kaikkea, hyväksymällä itsesi sellaisena kun olet, säästät mielettömästi aikaa ja voimia. Suosittelen! Vaikeaa saattaa aluksi olla, mutta se todella vapauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PÄTEMISENTARPEISET ANUSNAAMAT PEUKALO PEPPUUN!!!!!111222
Jotka moittivat vaihtoehtolääkkeitä. Kaikkea voi kokeilla. Mitä se muille kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä nostan itse itseäni jalustalle tuomalla esille, että en meikkaa arkisin lainkaan. Tiedostan itsekin, että on naurettavaa kehuskella tällaisella. En vain osaa olla kehumatta nyt, kun olen vihdoin oppinut hyväksymään naamani sellaisena kuin se on!
Mulla on aika huono iho ja tummat silmänaluset, joten ei ole edes kyse siitä, että olisin luonnonkaunis. Ripsetkin suorat ja vaaleat, vain kulmakarvat ovat hyvät omasta takaa. Pari vuotta sitten vain opettelin siihen, että tältä mä oikeasti näytän ja ihmisten (myös minun) pitää hyväksyä se. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa, kun ei joka päivä meikkaa.
Nyt sitten aina meikkauksesta keskusteltaessa muistan mainita, kuinka en meikkaa muulloin kuin juhliin. Kuin se olisi suurikin saavutus. Saa nauraa. :D
Hah, toi on kyllä superäsyttävää. Ihan kuin muutenkaan ei meikkaaminen olisi suoraan verrannollinen itsensä hyväksymisen kanssa tai vastaavastasi, että meikkaaminen automaattisesti tarkottaisi ettei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Itselläni on posket täynnä punaisia arpia finneistä ja lisäksi kesäisin tietyt osat kasvoista hyperpigmentoituvat, luultavasti koska olen joskus käyttänyt niin vahvoja aknelääkkeitä. Olen kyllä silti ihan sinut oman ihoni kanssa, koska se on ollut vuosia tällainen. Mutta ei ole silti tarpeen kuljeskella julkisesti ilman meikkiä, jotta voisin sanoa hyväksyväni itseni sellaisenaan. En ole siis mitenkään velvollinen esittelemään arpiani kenellekään ulkopuolisille vain, jotta voisin sanoa hyväksyväni itseni.
Vierailija kirjoitti:
Päteminen anonyymina netissä. Esim. täällä tuodaan esiin omaa kauneutta, varakkuutta, korkeaa koulutusta ja täydellistä vanhemmuutta. Menee hukkaan, kun kukaan ei tiedä kuka olet!
Tämä näin. Sekä lasten arvosanoilla kehuminen. Mitä väliä? Kaikki tietää, että kympin oppilaita on luokassa oikeasti vain muutama, mutta lähes joka luokassa heitä on. Mitä väliä anonyymina kehua asialla, kun osa on ja osa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella paras kaverini jauhoi jatkuvasti siitä miten kaikki "tuijottivat" häntä. Kaupungilla hengaileminen oli ihan mahdotonta kun kaveri jatkuvasti kyräili kaikkia vähänkin samaan ikähaarukkaan osuvia poikia ja sitten teki ison numeron siitä, miten he tuijottivat häntä. "Voi ei, en mä voi mennä tonne ku toi kattoo!" tai "Kiva ku toi tuijottaa taas!". Ystäväni näki jopa autojen sisälle ja sieltäkin joku aina tuijotti :D Ideana taisi olla, että ystäväni oli niin mielenkiintoinen ja kaunis, että hän ei voinut liikkua missään ilman ihastelevia katseita. Myöhemmin tajusin, että ehkä ihmiset tuijottivat häntä koska hän tuijotti heitä.......
Mulla oli myös kaveri, joka meuhkasi sitä kuinka pitää hätistellä miehiä kimpusta ja kaikki yrittää iskeä. Tähän laskettiin myös vanhat äijänkutaleet ja spurgut. Usein kertoi miten muita kavereita harmittaa kävellä hänen kanssa kadulla kun hän on niin seksikäs ja kaunis. Samoin kertoi ylpeänä kuinka joku oli kehunut häntä baarissa hänen isoista rinnoistaa. Minä tietysti tsemppasin ja sanoin aina että voi miten kivaa ja vasta jälkikäteen olen tajunnut, että en osannut olla kateellinen koska se olisi varmaan ollut se oikea reaktio :D Minä en vaan osaa, en vieläkään. Minusta hän oli kaunis ja kiva. Tosin sitä riemastumista jonkun siltojen miehen lähestymisestä en osannut arvostaa ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä hyväksyminen sellaise kuin on. Tuollaisen kuuleminen nätin ihmisen suusta on vain ihan hemmetin ärsyttävää. Että hän olisi jotenkin parempi kuin ne, joiden ei ole helppo hyväksyä itseään rumuuden tms. takia. Jotenkin se ärsyttää, että ihminen olettaa tekevänsä siinä jonkin vaikeankin teon, vaikka kuka tahansa hänen sijassaan varmaankin itsensä voisi melko helposti hyväksyä, ei ole kyse siis minkäänlaisesta sankarillisuudesta, kun hyväksyt itsesi sellaisista kamalista seikoista huolimatta, että "olen vain tavis" tai "olen nätti mutta lyhyt". Et sinä siinä mitään hyväksy, jos huomaat, että olet ihan kivan näköinen (muttet täydellinen), koska ei ole mitään hyväksyttävää, vaan jotain mistä olla nimenomaan tyytyväinen. Huoh. Ja sitten tota tullaan niin pyhinä sanomaan ihmisille, joilla ne asiat oikeasti vaatisi hyväksymistä eikä ole sitä vaihtoehtoa, että voi nähdä itsensä kivan näköisenä muutamalla pikku epätäydellisyydellä (kuten pienellä ylipainolla, olemattomilla tisseillä, väärällä pituudella tms. seikalla) höystettynä.
Ja sitten ne jotka ei meikkaa ja kokee olevansa parempia, vaikka ne on vaan niin nättejä, etteivät koe tarvitsevansa meikkiä. Ärsytti kerran teininä, kun yksi tyttö huomautti minulle, että meikkaaminen on syntiä. Itse oli tosi kaunis...
TÄMÄ.
Voi luoja mua ärsyttää sellaiset bloggarit tai muut, jotka julistavat kuinka itsensä pitää hyväksyä virheineen päivineen. He nyt sattuvat olemaan yleisten kauneusihanteiden mukaisia pääpiirteittäin, helppohan se silloin on hyväksyä pari selluliittimuhkuraa joita kukaan ei edes koskaan näe!
Kyllä muuttuisi noilla jeesustelijoilla ääni kellossa, kun olisikin akne, perunanenä ja kierot silmät, eikä heitä koko ajan kehuttaisi kauniiksi. Aivan helvetin ärsyttävää!!!
Joo ja näihin postauksiin liitetään aina pari studiotason valokuvaa, joissa "meikitön ja luonnollinen" bloggari katselee miettiväisenä käsi poskella etäisyyteen pohdiskellen selkeästi syvällisiä ja hienoja asioita.
Eräs kaveri kehuskelee sillä, että on saanut lapsena selkään kunnolla ja usein. Näin hän on kuulemma oppinut työmoraalia, siisteyttä ja "ihmisten kunnioittamista". Kumma juttu, kun tunnen paljon ihmisiä jotka ovat yhtä kovia tekemään töitä, pitävät huolen asioistaan, kohtelevat toisia hyvin, käyttäytyvät fiksusti ja ovat rehellisiä huolimatta siitä, että heidän vanhempansa eivät koskaan ole lyöneet heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nostan itse itseäni jalustalle tuomalla esille, että en meikkaa arkisin lainkaan. Tiedostan itsekin, että on naurettavaa kehuskella tällaisella. En vain osaa olla kehumatta nyt, kun olen vihdoin oppinut hyväksymään naamani sellaisena kuin se on!
Mulla on aika huono iho ja tummat silmänaluset, joten ei ole edes kyse siitä, että olisin luonnonkaunis. Ripsetkin suorat ja vaaleat, vain kulmakarvat ovat hyvät omasta takaa. Pari vuotta sitten vain opettelin siihen, että tältä mä oikeasti näytän ja ihmisten (myös minun) pitää hyväksyä se. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa, kun ei joka päivä meikkaa.
Nyt sitten aina meikkauksesta keskusteltaessa muistan mainita, kuinka en meikkaa muulloin kuin juhliin. Kuin se olisi suurikin saavutus. Saa nauraa. :D
Hah, toi on kyllä superäsyttävää. Ihan kuin muutenkaan ei meikkaaminen olisi suoraan verrannollinen itsensä hyväksymisen kanssa tai vastaavastasi, että meikkaaminen automaattisesti tarkottaisi ettei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Itselläni on posket täynnä punaisia arpia finneistä ja lisäksi kesäisin tietyt osat kasvoista hyperpigmentoituvat, luultavasti koska olen joskus käyttänyt niin vahvoja aknelääkkeitä. Olen kyllä silti ihan sinut oman ihoni kanssa, koska se on ollut vuosia tällainen. Mutta ei ole silti tarpeen kuljeskella julkisesti ilman meikkiä, jotta voisin sanoa hyväksyväni itseni sellaisenaan. En ole siis mitenkään velvollinen esittelemään arpiani kenellekään ulkopuolisille vain, jotta voisin sanoa hyväksyväni itseni.
Miks sitä naamaa sitten pitää peitellä, jos sen esittelyn kanssa ei todella ole mitään ongelmia? Mulla kans todella arpinen iho ja meikkaan joka päivä jos lähden ihmisten ilmoille. Vaikka en kyllä tiedä auttaako se edes, kun iho on lähinnä kuoppainen eikä niinkään punainen... no onpahan hehkeämpi tai jotain, vaikkei ihan tasainen.
Kyllä mun on sanottava, että en halua ihmisten näkevän ihoani ilman meikkiä. Ja jos mä hyväksyisin itseni ja arpinaamani, niin ei kai mulla olisi mitään ongelmia näyttää sitä muillekin? Vai millä muullakaan tota arpien piilottelua sitten voi perustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nostan itse itseäni jalustalle tuomalla esille, että en meikkaa arkisin lainkaan. Tiedostan itsekin, että on naurettavaa kehuskella tällaisella. En vain osaa olla kehumatta nyt, kun olen vihdoin oppinut hyväksymään naamani sellaisena kuin se on!
Mulla on aika huono iho ja tummat silmänaluset, joten ei ole edes kyse siitä, että olisin luonnonkaunis. Ripsetkin suorat ja vaaleat, vain kulmakarvat ovat hyvät omasta takaa. Pari vuotta sitten vain opettelin siihen, että tältä mä oikeasti näytän ja ihmisten (myös minun) pitää hyväksyä se. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa, kun ei joka päivä meikkaa.
Nyt sitten aina meikkauksesta keskusteltaessa muistan mainita, kuinka en meikkaa muulloin kuin juhliin. Kuin se olisi suurikin saavutus. Saa nauraa. :D
Hah, toi on kyllä superäsyttävää. Ihan kuin muutenkaan ei meikkaaminen olisi suoraan verrannollinen itsensä hyväksymisen kanssa tai vastaavastasi, että meikkaaminen automaattisesti tarkottaisi ettei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Itselläni on posket täynnä punaisia arpia finneistä ja lisäksi kesäisin tietyt osat kasvoista hyperpigmentoituvat, luultavasti koska olen joskus käyttänyt niin vahvoja aknelääkkeitä. Olen kyllä silti ihan sinut oman ihoni kanssa, koska se on ollut vuosia tällainen. Mutta ei ole silti tarpeen kuljeskella julkisesti ilman meikkiä, jotta voisin sanoa hyväksyväni itseni sellaisenaan. En ole siis mitenkään velvollinen esittelemään arpiani kenellekään ulkopuolisille vain, jotta voisin sanoa hyväksyväni itseni.
Miks sitä naamaa sitten pitää peitellä, jos sen esittelyn kanssa ei todella ole mitään ongelmia? Mulla kans todella arpinen iho ja meikkaan joka päivä jos lähden ihmisten ilmoille. Vaikka en kyllä tiedä auttaako se edes, kun iho on lähinnä kuoppainen eikä niinkään punainen... no onpahan hehkeämpi tai jotain, vaikkei ihan tasainen.
Kyllä mun on sanottava, että en halua ihmisten näkevän ihoani ilman meikkiä. Ja jos mä hyväksyisin itseni ja arpinaamani, niin ei kai mulla olisi mitään ongelmia näyttää sitä muillekin? Vai millä muullakaan tota arpien piilottelua sitten voi perustella?
Eipä oo ongelmia itellä ainakaan tuijottaa omaa naamaa peilistä ilman meikkiä, mutta myönnän että onhan se kivempi kun muutkin pitää nättinä. Joten meikkaan töihin, kouluun jne. päivittäin.
En mä koe, ettenkö hyväksyis itteäni. Jos meikkipussi häviäis yhtäkkiä ja pitäis lähteä ilman meikkiä kaupungille, niin kyllä lähtisin ilman mitään itkupotkuraivareita. Mutta jos voin näyttää paremmalta meikin avulla, niin miksen näyttäis? :D
Tunnen yhden narkomaanin, joka perustelee päivittäistä käyttöään sillä, kuinka hänen elämänsä on rankkaa ja miten vaikeaa on elää, kun tuntee "maailman tuskan". Hän siis on omasta mielestään jollakin tavalla syvällisempi ja vahvemmin tunteva tyyppi kuin muut. Muutenkin jos joku mainitsee ongelmistaan, tämä narkki ottaa sen ns kilpailuna ja alkaa korostamaan sitä, kuinka MINULLA on rankempaa kuin teillä. Tämä tyyppi oli jo ennen huumeiden käyttöään tosi itsekäs tyyppi.
Huoh. Voi muillakin olla todella vaikeaa, vaikka eivät aineita käyttäisikään.
Millä tavalla leimasin koko naissukupuolen? Sekö että en ole tavannut ala-asteen jälkeen naisia joiden kanssa ystävystyisin tarkoittaa että naiset ovat jotenkin perseestä? Kummallinen agenda sinulla yrittää kääntää sanani tarkoittamaan jotain muuta. Olen yrittänyt tutustua naisiin ja saada uusia kavereita, kuten sanoin tämä ei yleensä ole pitkäkestoista koska yleensä kaverisuhteet jäävät jos en muista 2kk ottaa yhteyttä. Miespuolisille ystävilleni tällä ei ole väliä, joidenkin kanssa keskustelen satunnaisesti 3-6kk välein ja kuitenkin ystävyytemme pysyy samanlaisena. En ole missään vaiheessa sanonut että kaikki miehet ovat kivoja ja kaikki naiset eivät. Silti on melko tarkoituksenhakuista epärehellisyyttä väittää etteikö naisten ja miesten käytöksessä olisi selkeitä eroja. Tästä on ihan tutkimustakin että naisten ryhmädynamiikka on erilaista ja suurin osa työilmapiiriongelmista tapahtuu työpaikoilla jossa on enemmistö naisia.