Lue keskustelun säännöt.
Onko vielä toivoa kun mies miettii eroa?
niiskuneiti
02.11.2016 |
Onko kokemuksia siitä, että mies olisi miettinyt eroa jonkin aikaa ja olisi vaikuttanut päätöksestä varmalta, mutta kuitenkin tullut lopulta toisiin ajatuksiin?
Neljä viikkoa sitten mies ilmoitti, että ehkä haluaa erota ja puolitoista viikkoa sitten yhä piti eroa järkevimpänä vaihtoehtona. Syyt ovat vaihdelleet jonkin verran, mutta nyt viimeksi kun puhuttiin, syynä oli se että mikään ei ahdista ja missään ei ole vikaa mutta haluaa olla yksin, koska yksin kaikki olisi niin paljon onnellisempaa.
Meillä yhteinen asuntolaina ja pieni lapsi. Ollaan naimisissa ja oltu n. 5v yhdessä. Seksiä on ja me molemmat ollaan siihen oltu tyytyväisiä. Ruuhkavuodet on varmaan hiukan väsyttänyt miestä, mutta parisuhde on ollut kuitenkin ok, ainakin vielä vähän päälle kuukausi sitten mies vakuutti olevansa onnellinen ja muutama päivä myöhemmin ilmoitti miettivänsä eroa. Toista naista ei ole.
Nyt asuu vielä kanssamme. Katselee asuntoja silloin tällöin, olen pyytänyt että jaksaisi vielä yrittää mutta en ole saanut vastausta suuntaan tai toiseen. Nukkuu yläkerrassa eri huoneessa kuin minä. Ottaa halaukset ja poskipusut vastaan, mutta muuten on todella etäinen. Juttelee ja viestittelee kyllä, toissapäivänä tuli mukaani suihkuun ja sunnuntaina saunassa oltiin yhdessä.
Olen antanut miehelle tilaa tehdä omia juttujaan kun on kotona, en ole vaatinut parisuhdeaikaa ja pakottanut miestä antamaan vastauksia heti. Kärsivällisyys ei ole kovin hyvä ollut minulla, mutta nyt olen jaksanut tätä kestää vielä toistaiseksi.
Minä haluan vielä yrittää, mutta mikä olisi paras toimintatapa juuri nyt? Voinko vielä toivoa että tämä olisi vain ohimenevä vaihe? Mies ei ole pistänyt tikkuakaan ristiin avioeron eteen.
Voisiko olla 30-v kriisistä kyse kun mies täyttää kuukauden päästä 28? Meneekö tällainen vaihe ohi vai mitä minun tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (125)
Eipä ollut poskeen ottamisesta hyötyä. :D
Minen asuntoa myy ennenko mies niin sanoo, eikä vielä toistaiseksi vaikuta siltä että hän olisi lusikoita oikeasti jakoon pistämässä vaikka höperösti käyttäytyykin.
Mies on lihonut +15kg tässä viime aikoina ja en usko että olisi kovin kaukaa haettua ettäkö voisi olla tavallaan masentunut (kuollakseenkaan sitä ei varmaan myöntäisi).
Tulimme lapsen kanssa kotiin ja mies hymyili kyllä minulle paljolti, ja vaikutti tyytyväiseltä kun sanoin rakastavani ja että on ihana tulla kotiin. Vastauksena silti vain se pelkkä hymy ja/tai hymähdys.
Kaipa tällainenkin voisi ajan kanssa ohikin mennä? Ei kai tässä muu auta jos haluan pitää perheen kasassa kuin istua ja odottaa että mies järkiintyy tarpeeksi tehdäkseen ratkaisun (suuntaan tai toiseen).... surullista. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä taikka sanoa jotta tämä tilanne etenisikään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö mies jahkailee ollakko vai eikö olla?
Heipähei...
Lähes 9kk tilannetta takana ja ei muutosta. Ei petipuuhia, ei pusuja, arkea ja "kämppiseloa" vain. Ei vastausta sanoihin rakastan sua.
Vein miehen elokuviin ja syömään kaks viikkoa sitten, ja yhtäkkiä tajusin ettei tää yrittäminen itselle tunnu enää hyvältä kun ei saa mitään vastakaikua.
Päädyin sit tekemään päätöksen että haen itselleni asuntoa. Ensi viikolla alan tehdä muuttoa, juuri allekirjoitin vuokrasopimuksen. Miehen kanssa puhuttiin toissailtana ja sovittiin sitten, että tämä on alustavasti ns. Asumusero, että kun talo on myyty, tehdään päätös jatketaanko yhdessä vai erikseen.
Kun ilmoitin miehelle että lähden, jokin muutos tapahtui, sillä nyt kahtena päivänä on jopa vastannut myös rakastavansa kun sanoin sen itse ääneen odottamatta mitään.
Jää suureksi kysymysmerkiksi tapahtuuko tässä enää muutosta parempaan, ainakin itselleni kyllä muutto omilleen tulee tekemään hyvää. Jaksoin yrittää ja yrittää tehdä toisenkin olon mukavaksi, mutta nyt tuli se maaginen raja vastaan ihan itsellään...
On muuten ollut ihan helvetin rankka 9kk, vaikken silti kadu et oon yrittänyt niin kauan saada tätä toimimaan...
Ap
Ei helvetti mikä vellihousu "mies" joka eronkin teettää vaimollaan. Luultavasti tulet joku päivä kiittämään luojaa että pääsit tuosta kilttimiehestä eroon ja hankit itsellesi oikean miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
seurasin tätä ketjua jo syksyllä ja nyt huomasin uudelleen. Noin kauan kun olet yrittänyt saada suhdetta kuntoon, mutta mies ei ole ollut mukana yrityksessä, niin ei kukaan voi sanoa, että erilleen muutto tai "perheen rikkominen" olisi sinun aloitteesta tai sinun syysi. Mies on perheen rikkonut käytöksellään.
Itselläni oli vastaavanlainen tilanne reilusti yli 10 vuotta sitten, oli pieni lapsi ja ihan normaalia arkea ollut. Sitten mies vaikutti masentuneelta, ajattelin että on burn out, mutta noin puolen vuoden kuluttua sain painostamalla vastauksen, että oli kuitenkin toinen nainen. No, masennus ja burn outin oireet varmaan myös vaikuttivat siihen, että elämä tuntui hänestä tylsältä ja arki raskaalta, ja toinen nainen toisi pelastuksen.
Parin viikon empimisen jälkeen (mies edelleen mietti mitä haluaa) käskin miehen muuttaa pois ja hän muutti suoraan toisen naisen luo. Oli raskasta ollut katsoa toisen empimistä ja avioeron miettimistä, sekä ennen sitä, kun sain tietää naisesta, ja varsinkin sen jälkeen (ne pari viikkoa). Yritin samoin kuin sinä (silloin kun en naisesta tiennyt, vaan vain miehen halusta elää yksin) elää suht normaalisti, olla takertumatta, olla reipas ja pirteä ja kyllä se oli kuluttavaa!! Vaikka erilleen muutto pitkän suhteen jälkeen oli rankkaa, toi se hyvääkin heti itselleni. Sain olla kodissani miten halusin, ei tarvinnut enää näytellä jotain roolia tai pidätellä tunteita (paitsi lapselta). Sain lisää energiaa, oli helpompi hengittää. Riippumatta mikä sinun miehesi empimisen syy on, uskon, että muuttosi jälkeen alkaa helpottaa, ja jonkin ajan kuluttua saatat jo ihmetellä, miten jaksoit niin kauan. Ja kohta et enää itse haluakaan miestä takaisin. Elämäsi on paljon helpompaa ja ihanampaa yksin, lapsen kanssa.
Parin vuoden kuluttua elämääsi tupsahtaa uusi, vastuuntuntoinen, hurmaava mies, joka osaa puhua tunteistaan, ja joka on kaikkea sitä, mitä olet aina haaveillut. Ja olet todella onnellinen, että aikanaan hankit sen oman asunnon ja aloit elää omaa, itsenäistä elämää. Näin kävi minulle. Olen ollut ihanassa uudessa parisuhteessa jo kauan. Näin saattaa käydä myös sinulle. Taikka jos miehesi suostuu kuitenkin terapiaan ja itse kuitenkin haluat miehesi joskus takaisin, voi sekin olla ehkä mahdollista. Työtä se teettää kyllä mieheltäsikin, ja kun hän ei ole sellaiseen valmis, veikkaan, että et enää ota häntä takaisin.
Muista kertoa tänne jatkossakin tilanteestasi. Voimia!
Mitä mä just luin? Eikö sillä miehellä ole lapsi? Miten silloin voi olla yksin? Ihme kynnysmatto kyllä vaikutat olevan. Sano, että ottaa sitten lapsensa mukaan, jos tälläiseen ratkaisuun päätyy... Vai aatteliko se jättää lapsensakin samalla kun sut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on vaa väsyny, tehkää sellanen kumpiki hoitaa oman neliön systeemi jos kotona riittää tiloja ja neliöitä, jos mies onkin todennut olevansa hieman introvertti
Nimimerkki Näin lisää, että ex mieheni halusi lähes koko ajan takaisin muuttonsa jälkeen, mutta ei ollut valmis muuttamaan yksikseen asumaan ja miettimään, vaan olisi halunnut tämän toisen naisensa luota suoraan minun luokseni. Ei ollut myöskään valmis terapiaan. Näin meni lähes kaksi vuotta. Ja nykyisinkään hän ei ole onnellinen, tuskin koskaan osaakaan olla. Eikä ole uskollinenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea päätöksestäsi lopultakin. Mies vaikuttaa saamattomalta vätykseltä, joka sysää vastuun itse haluamastaan muutoksesta ja sen toteutuksesta sinulle. Olet varmasti tehnyt kaikkesi että perhe säilyisi mutta johan tuo on naurettavaa. Ajatella, että olet melkein vuoden elämästäsi ollut jossain välimaastossa miehen takia. Nyt vaan kamat kasaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä!
Masentunu ihminen tai uupunu on kyllä pittemmän päälle aika raskas kun ei puhu eikä oikein tiedä mitä päässä liikkuu, anna tilaa, aikaa, koita jutella jos toi pitkittyy niin joudut iteki hakee jeesiä kun palat loppuu, lapsi kärsii.. Ihan kokemuksesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nähnyt lähipiiristä kaksi onnistunutta tyyliä hoitaa asia.
Eka on ns. ranskalainen tapa. Vaimo tajuaa että miehellä on melko varmasti toinen. Hän ei syytä, ei tivaa. Käy kampaajalla, käyttäytyy ystävällisesti, hoitaa kodin. Kutsuu yhteisiä ystäviä kylään, on ihana emäntä. Käy ystävättären kanssa lasillisella, teatterissa... tulee kotiin kauniina ja virkistyneenä.
Mies tajuaa, että mikään kodissa ei työnnä häntä pois. Mukavuudenhalu voittaa. Toisen naisen viehätys alkaa laantua.Toinen tapa. Mies alkaa jutella erosta. "Selvä, erotaan sitten", toteaa nainen. "Lähde heti, en voi elää välitilassa, vaikka olisin kyllä halunnut jatkaa liittoa. Yksin en voi sitä tehdä joten ole reilu ja lähde nyt, jotta voin alkaa toipua ja elää omaa elämääni."
Miehelle tulee paniikki. Hän alkaa katua ja liitto ehkä pelastuu.Kumpikin tapa vaatii vahvaa naista. Useimmat eivät pysty. Oma ylpeys tai liiallinen riippuvuus estävät toimimasta järkevästi. On vaikeinta muuttaa itseään kun takana on pitkä liitto.
Toivotan sinulle voimia! Olen 99% varma että miehesi on ihastunut toiseen. Sellaista sattuu, se on tavallista.
Juuri näin.
Tämä apn tapa olla kiinni toisessa ja antaa kohdella itseään huonosti on varma tapa työntää toinen pois. Ei ole viehättävää, kun toinen roikkuu
Ranskalainen tapa johtaa kyllä just siihen mitä Ranskassa eli äijillä on rakastajatar toisensa jälkeen. Että pitäisi miehelle oikein vielä palkita pettäminen muuttumalla täydelliseksi naiseksi ja kodinhengettäreksi. Mieluummin yksin vaiko loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies aikoo tehdä lapsen suhteen? Onko miettinyt jo tarpeeksi konkreettisella tasolla tulevaa eroa myös lapsen kannalta?
Tämä on ikävästi sanottu, mutta oletko nyt ihan varma ettei ole toista naista? Aika harvoin mies lähtee "onnellisesta" suhteesta ilman että on joku joka odottaa.
Minä ainakin olen joka kerta lähtenyt tyhjän päälle.
Ei kenenkään pidä elää itselleen epätyydyttävässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mies on lihonut +15kg tässä viime aikoina ja en usko että olisi kovin kaukaa haettua ettäkö voisi olla tavallaan masentunut (kuollakseenkaan sitä ei varmaan myöntäisi).
No ei taatusti ole toista naista.
Nn_ap kirjoitti:
Päädyin sit tekemään päätöksen että haen itselleni asuntoa. Ensi viikolla alan tehdä muuttoa, juuri allekirjoitin vuokrasopimuksen. Miehen kanssa puhuttiin toissailtana ja sovittiin sitten, että tämä on alustavasti ns. Asumusero, että kun talo on myyty, tehdään päätös jatketaanko yhdessä vai erikseen.
Ap
Hyvä ap, tsemppiä! Olet tosiaan ollut inhottavassa limbossa melkein vuoden. Uskon ja toivon että nyt kun on vihdoin tapahtumassa muutosta, ja omasta aloitteestasi etkä enää ole miehen oikkujen armoilla, niin tilanne helpottaa kävi siinä lopulta miten tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Ranskalainen tapa johtaa kyllä just siihen mitä Ranskassa eli äijillä on rakastajatar toisensa jälkeen. Että pitäisi miehelle oikein vielä palkita pettäminen muuttumalla täydelliseksi naiseksi ja kodinhengettäreksi. Mieluummin yksin vaiko loppuelämän.
Ranskassa nainen saa usein parisuhteesta enemmän kuin pelkän miehen läsnäolon. Elintaso on merkittävästi parempi kuin yksinhuoltajana. Lisäksi aiemmin noissa maissa lapset jäivät isälle, jos äiti päätti erota. Moni nainen hyväksyi miehensä sivusuhteet ihan vain siksi, että eivät halunneet luopua lapsistaan. Mitä korkeampi sosiaalinen asema miehellä on, sitä suurempi osa naisen sosiaalisesta elämästä tulee miehen kautta. Suomessa asia on toisin, tosin moni eronnut nainen on huomannut, että eron jälkeen ei enää kutsutukaan sellaisiin illanistujaisiin, juhliin, mökkireissuihin tms, johon on aiemmin kutsuttu pariskuntana.
Nyt lopetat heti alkuunsa ne miehen halaamiset ja kehumiset. Jotain itsekunnioitusta nainen!
En jaksanut viestejä lukea, mutta voisiko mies olla masentunut? Ystäväni (nainen) oli masentunut ja näkyvin merkki oli yrittää päättää parisuhde ilman oikeaa syytä.