Lue keskustelun säännöt.
Onko vielä toivoa kun mies miettii eroa?
niiskuneiti
02.11.2016 |
Onko kokemuksia siitä, että mies olisi miettinyt eroa jonkin aikaa ja olisi vaikuttanut päätöksestä varmalta, mutta kuitenkin tullut lopulta toisiin ajatuksiin?
Neljä viikkoa sitten mies ilmoitti, että ehkä haluaa erota ja puolitoista viikkoa sitten yhä piti eroa järkevimpänä vaihtoehtona. Syyt ovat vaihdelleet jonkin verran, mutta nyt viimeksi kun puhuttiin, syynä oli se että mikään ei ahdista ja missään ei ole vikaa mutta haluaa olla yksin, koska yksin kaikki olisi niin paljon onnellisempaa.
Meillä yhteinen asuntolaina ja pieni lapsi. Ollaan naimisissa ja oltu n. 5v yhdessä. Seksiä on ja me molemmat ollaan siihen oltu tyytyväisiä. Ruuhkavuodet on varmaan hiukan väsyttänyt miestä, mutta parisuhde on ollut kuitenkin ok, ainakin vielä vähän päälle kuukausi sitten mies vakuutti olevansa onnellinen ja muutama päivä myöhemmin ilmoitti miettivänsä eroa. Toista naista ei ole.
Nyt asuu vielä kanssamme. Katselee asuntoja silloin tällöin, olen pyytänyt että jaksaisi vielä yrittää mutta en ole saanut vastausta suuntaan tai toiseen. Nukkuu yläkerrassa eri huoneessa kuin minä. Ottaa halaukset ja poskipusut vastaan, mutta muuten on todella etäinen. Juttelee ja viestittelee kyllä, toissapäivänä tuli mukaani suihkuun ja sunnuntaina saunassa oltiin yhdessä.
Olen antanut miehelle tilaa tehdä omia juttujaan kun on kotona, en ole vaatinut parisuhdeaikaa ja pakottanut miestä antamaan vastauksia heti. Kärsivällisyys ei ole kovin hyvä ollut minulla, mutta nyt olen jaksanut tätä kestää vielä toistaiseksi.
Minä haluan vielä yrittää, mutta mikä olisi paras toimintatapa juuri nyt? Voinko vielä toivoa että tämä olisi vain ohimenevä vaihe? Mies ei ole pistänyt tikkuakaan ristiin avioeron eteen.
Voisiko olla 30-v kriisistä kyse kun mies täyttää kuukauden päästä 28? Meneekö tällainen vaihe ohi vai mitä minun tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (125)
On toinen nainen. Inhottavaa kun ei kerro. Tiedän, kun tarinasi on kuin omani parin vuoden takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nähnyt lähipiiristä kaksi onnistunutta tyyliä hoitaa asia.
Eka on ns. ranskalainen tapa. Vaimo tajuaa että miehellä on melko varmasti toinen. Hän ei syytä, ei tivaa. Käy kampaajalla, käyttäytyy ystävällisesti, hoitaa kodin. Kutsuu yhteisiä ystäviä kylään, on ihana emäntä. Käy ystävättären kanssa lasillisella, teatterissa... tulee kotiin kauniina ja virkistyneenä.
Mies tajuaa, että mikään kodissa ei työnnä häntä pois. Mukavuudenhalu voittaa. Toisen naisen viehätys alkaa laantua.
Toinen tapa. Mies alkaa jutella erosta. "Selvä, erotaan sitten", toteaa nainen. "Lähde heti, en voi elää välitilassa, vaikka olisin kyllä halunnut jatkaa liittoa. Yksin en voi sitä tehdä joten ole reilu ja lähde nyt, jotta voin alkaa toipua ja elää omaa elämääni."
Miehelle tulee paniikki. Hän alkaa katua ja liitto ehkä pelastuu.
Kumpikin tapa vaatii vahvaa naista. Useimmat eivät pysty. Oma ylpeys tai liiallinen riippuvuus estävät toimimasta järkevästi. On vaikeinta muuttaa itseään kun takana on pitkä liitto.
Toivotan sinulle voimia! Olen 99% varma että miehesi on ihastunut toiseen. Sellaista sattuu, se on tavallista.
Oon myös varma, et toinen nainen ja ehkä vasta ihastumisasteella, kun ei tiedä lähtiskö vai jäiskö.
Oonkin nyt pyrkinyt tohon 23:n mainitsemaan ns. Ranskalaiseen tapaan, et oon vaan se äiti ja vaimo joka haluan olla + muistan itseni ja pidän huolta vain itsestäni siihen päälle. Miettinyt että jos miehellä mieli ei tällä oikene ni sit ei oikene millään -> sit ero on kaikille parempi.
Ehdotin heti alkujaan miehelle asumiseroa, mut ei kelvannut kun pitäis sit saada olla täysin yksin. Sanoin jos hetkeksi lähtee pois ja saa palata niin vastaus oli että jos lähtee niin ei kyllä halua sit enää takaisinkaan.
Siks päädyin tähän ratkaisuun, ja mies on kyllä kestänyt mun kivut kun mulla oli kaularangassa tyrä joka leikattiin. Kestänyt mun opiskelut ja ne paineet. Ni jos tää on joku vaihe, ni arvostan meidän liittoa sen verran että yritän kestää.
Kauankohan siinä menee...
Tiedän että on normaalia ihastua, miettiä eroa jne koska hirveen harva pystyy vuosien liittoon ilmankaan ja siks haluan pitää tästä kiinni koska se ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella...
Nyt ap! Sun miehelläsi on toinen nainen, joko ihastus tai sitten vakavampaakin. Olen tästä aika varma tiedän sen siitä että itse olen mies jolla oli toinen nainen. Miehesi käytös vaikuttaa siltä että hän epäröi vielä. Hänellä voi olla huono omatunto. Ehkä siksi hän välillä hellii, tai ehkä hän kokee että elämä on ihan hyvää ja pitää sinusta ja rakastaakin sinua, mutta uusi nainen vain sotkee hänen ajatuksensa.
Minun tapauksessani kai järki voitti. Jäin perheeni luo ja olemme nyt onnellisia jälleen. Toinen nainen oli järjetön virhe jota kadun syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ihastunut siihen 15 vuotta vanhempaan työkaveriin, mutta empii lähtöä ihastuksen iän vuoksi. Tulevaisuus siis arveluttaa.
Ja mitä tulee tohon ihastumiseen ja toiseen naiseen. Senkin ymmärtäisin paremmin kuin tällaisen touhun et yhtäkkiä kaikki haaveet onkin kuraa. Eikä mun tarttis totakaan ymmärtää vaikka niin kovin haluan.
Ymmärrän ihastumisen koska olenhan itsekin niin joskus "tehnyt" mutta tiennyt että se menee ohi ja vain keskittynyt mieheen jolloin alle kuukaudessa on taas normaali olo. Olisi vain helpompi olla kun tietäisi. Ihastumisen antaisin anteeksi.
Toista lasta ollaan toivottu esikoisen syntymän jälkeen tulevaksi, mies ei stressaa siitä ja en minäkään. Tulee jos on tullakseen - ajatuksella menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sulla ap on kehittymisen paikka! Ala tehdä asioita joita et ennen ehkä ole tehnyt. Ole itsenäinen, älä roiku miehessä, älä kerjää, älä matele. Lähde välillä kotoa pois - älä ole koko ajan miehen näköpiirissä. Onko sulla siskoa? Hyvää ystävää? Lähtekää jonnekin, edes Tallinnaan. Käykää ulkona.
Sen uskon lähes varmaksi että jos on toinen nainen kiikarissa, seksiä ja muuta fyysistä ei oo ollut. Siks kai jos ihastunut on niin tällaista tekisi et eroa miettisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkäisy käyttöön nyt viimeistään! On paljon vaikeampaa olla kahden pienen yksinhuoltaja kuin yhden taaperoikäisen.
Katuvainen kirjoitti:
Nyt ap! Sun miehelläsi on toinen nainen, joko ihastus tai sitten vakavampaakin. Olen tästä aika varma tiedän sen siitä että itse olen mies jolla oli toinen nainen. Miehesi käytös vaikuttaa siltä että hän epäröi vielä. Hänellä voi olla huono omatunto. Ehkä siksi hän välillä hellii, tai ehkä hän kokee että elämä on ihan hyvää ja pitää sinusta ja rakastaakin sinua, mutta uusi nainen vain sotkee hänen ajatuksensa.
Minun tapauksessani kai järki voitti. Jäin perheeni luo ja olemme nyt onnellisia jälleen. Toinen nainen oli järjetön virhe jota kadun syvästi.
Hyvä katuvainen, kiitos kommentistasi. Toiseen sekaantuminen ei ole oikein mutta hienoa, että järki voitti ja arvostit perhettäsi sen verran että teit töitä sen eteen että pystytte olemaan onnellisia. Kauanko ihastuksesi kesti? Annoitko läheisyyttä vaimollesi/puolisollesi kun olit ihastunut vai etäännyitkö täysin? Halusitko vielä seksiä puolison kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niiskuneiti_ap kirjoitti:
Sen uskon lähes varmaksi että jos on toinen nainen kiikarissa, seksiä ja muuta fyysistä ei oo ollut. Siks kai jos ihastunut on niin tällaista tekisi et eroa miettisi.
No aivan takuulla on ollut fyysistäkin. Aniharva aikuinen lähtee avioliitosta tai edes harkitsee sitä, jos ei sitä ennen ole uutta koeajanut. Olisihan se pähkähullua lähteä ja todeta sitten, ettei fyysinen puoli pelaa.
Jos mieheni miettisi eroa, en enää sellaista jaksaisi katsella. Tietty helpompi sanoa kuin tehty mutta ei itseään kunnioittava ihminen alennu roikkumaan löysässä hirressä vaan tekee itse ratkaisut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niiskuneiti_ap kirjoitti:
Katuvainen kirjoitti:
Nyt ap! Sun miehelläsi on toinen nainen, joko ihastus tai sitten vakavampaakin. Olen tästä aika varma tiedän sen siitä että itse olen mies jolla oli toinen nainen. Miehesi käytös vaikuttaa siltä että hän epäröi vielä. Hänellä voi olla huono omatunto. Ehkä siksi hän välillä hellii, tai ehkä hän kokee että elämä on ihan hyvää ja pitää sinusta ja rakastaakin sinua, mutta uusi nainen vain sotkee hänen ajatuksensa.
Minun tapauksessani kai järki voitti. Jäin perheeni luo ja olemme nyt onnellisia jälleen. Toinen nainen oli järjetön virhe jota kadun syvästi.Hyvä katuvainen, kiitos kommentistasi. Toiseen sekaantuminen ei ole oikein mutta hienoa, että järki voitti ja arvostit perhettäsi sen verran että teit töitä sen eteen että pystytte olemaan onnellisia. Kauanko ihastuksesi kesti? Annoitko läheisyyttä vaimollesi/puolisollesi kun olit ihastunut vai etäännyitkö täysin? Halusitko vielä seksiä puolison kanssa?
En ole Katuvainen, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että ex-mies intoutui kotona aina hyvin viriiliksi, kun sillä oli toinen nainen kierroksessa.
Kuolematon lause: Haluan olla yksin. Yleensä tähän lauseeseen liittyy myös toinen lause: Tämä ei johdu Sinusta vaan minusta. Ja sitten sieltä paljastuu se toinen nainen.
No, nyt ei ole ollut seksiä kahteen viikkoon ja jos mies haluaa niin ehkäisy on ehdoton vaikka haluaisinkin lapsellemme sisaruksen joskus.
nyt olenkin itse pohtinut asiaa yli ja ympäri ja huomannut itse epäkohtia omassa itsessäni, joita nyt korjaan jotta itse olen "eheämpi" ihminen. Kuten se, että normaalisti tässä tilanteessa olisin roikkuva, kyselisin ja itkisin miehelle enkä näe että se olisi aikuista käytöstä (tosin mies jos käyttäytyy näin lapsellisesti niin joo, olisihan sekin hyväksyttävää), enkä aio laskeutua samalle tasolle ja vain vinkua tai tehdä itse hätäliikkeitä nyt liiton pelastamiseksi koska se vain ajaisi miehen kauemmaksi minusta.
Olen kotona ollessani pääasiassa lapsen kanssa, teen kotityöt ja sitten teen asioita joista nautin, luen, neulon, virkkaan, eri huoneessa kuin mies. juttelen kavereiden kanssa ja olen käynyt illanvietossa viikonloppuna, sekä eri paikkakunnalla viikonlopun viettänyt läheisten luona. Tehnyt asioita joista minä tykkään, opetellut olemaan yksin tyytyväinen omiin juttuihini. Siinä sivussa sitten pienet huomionosoitukset miehelle, että hän on yhä rakas, yhä merkitsee ja yhä haluan hänet. Mutta ei itkemistä, roikkumista, kyselyjä tai ahdistavaa keskustelua jossa minä olisin pääasiassa äänessä. Jos mies puhuu, puhun takaisin mutta muutoin koitan pitää huolen vain omista jutuistani ja antaa miehelle tilaa.
En ole Katuvainen, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että ex-mies intoutui kotona aina hyvin viriiliksi, kun sillä oli toinen nainen kierroksessa.
Itsekin aikanaan kun ihastuin toiseen (en koskaan tehnyt tosin mitään asialle), olin kotona aktiivisempi myös sänkypuolella ja siksi hämmentääkin kun mies ei halua seksiä/suudelmia..
Mulla oli miehen kanssa kriisi, jossa mietittiin eroa ja tuntui, ettei mirs arvostanut mua enää yhtään ja löysi vain vikaa. Lopulta en enää kestänyt vaan laitoin miehen ulos kotoa miettimään mitä haluaa ja sanoin, että minäkin mietin sillä välin mitä haluan. Hän jotenkin heräsi siinä ja takaisin tullessaan halusi jatkaa ja tuntui muutenkin tajunneen, että pitää musta ja haluaa olla kanssani jne.
Luulen että tällainen shokkihoito voi olla ainoa ratkaisu ap:llakin. Ehkä se herättää miehrn. Istuisin alas ja sanoisin, että otatte tilapäisen esim 1-2 kk asumuseron. Vuokraatte toiselle kalustetun kaksion ja lapset jaattw viikko-viikkp-systeemillä (jotta mies saa kokea yh osän arjen täysillä ja kodinhoidon). Sä panostat itseesi ja uökonäköösi ja käyt bilettämässä kaverien kanssa vapaaviikoillasi. Ja ainakin teeskentelet nauttivasi sinkkuudesta ja oikeasti otat aikaa itsellesi vaikka kylpylälomalla tms.
Mies saattaa tajuta mitä on menettämässä ja mitä hyvää hänellä nyt on. Toinen nainen, erittäin mahdollinen skenaario!, kavahtaa uudperhekuviota ja tajuaa joutuvansa äitipuoleksi joka toinen vko.
Mietin eilen shokkihoidon mahdollisuutta. Ajattelin, että jos tämä toimintatapa kotona ei tuota mitään tulosta, vuokraan kalustetun kaksion kuukaudeksi ja "katoan". Vielä en halua tehdä mitään näin äkkinäistä, kun haluan ensin elää kotona niin kuin haluaisin elää jos mies tähän päättäisi jäädä. Nyt vasta melkein kaksi viikkoa takana sitä skenaariota, jossa annan miehelle kaiken tilan enkä vaadi mitään keskustelua, ellei mies itse halua keskustella.
Se vain on niin kysymysmerkki, että milloin on sitten kannattavaa tämä katoamistemppu tehdä, ehkä siihenkään ei vain löydä vastausta, vaan se pitää jossain vaiheessa vain repäistä vaikka en haluaisikaan niin tehdä.
Ei tuolla tavalla yksikään kiltti ihminen roikota ketään. Mieti nyt ap! Ei kerro avoimesti ja rehellisesti mistä kyse. Ei tule terapiaan, edes auttamaan sinua selviämään. Kutittelee niskaasi ja on huolissaan ja sitten soffalla katselee asuntoja. Ei ole valmis tasaveroiseen vanhemmuuteen; lasta näkisi mitä muulta elämältä ehtisi.
Mulla on hieman eri käsitys hyvästä ja kiltisti puolisota.