Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmösestä voi selvitä?
02.11.2016 |
Miten voi selvitä, kun on ihan umpikujassa..5-henkinen perhe, ei rahaa ja ruoka alkaa käydä vähiin, kasa maksamattomia laskuja. Pari vuotta pinnistelty ja uskottu parempaan, sitä valoa ei vaan ala näkyä tunnelin päässä ja nyt tuntuu, että kaikki romahtaa..menee koti ja kaikki. Tilanne on niin vaikea senkin takia, että asumme miehen kotitalossa, jonka siis olemme ostaneet ja samalla luvanneet pitää appiukosta huolen loppuelämänsä ja hän siis asuu tässä meidän kanssa. Nyt menee häneltäkin koti. Voi ei, miten tämmösen voi kestää...joo ette voi auttaa, mutta kun pakko jonnekin purkautua. Ja joo varmasti omaakin syytä on, tiedetään, ei olis pitänyt hankkia kolmea lasta, ei ottaa isoa asuntolainaa, ei rempata taloa, ei ryhtyä yrittäjäksi, ei sitä eikä tätä. Kaikki on kuitenkin tehty ja siitä nyt sitten kärsitään. Mitenkähän tässä voi selvitä, että saa edes ruokaa?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
Idiootti. Ihan kuin etukäteen voisi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Ja yrittämisessä on aina riskinsä, mielestäsikö kenenkään ei kannata yrittää? Luulisi, että varsinkin tässä taloustilanteessa löytyisi vähän kunnioitusta ja ymmärrystä yrittäjille, se ei ole helppo tie koskaan.
Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Onnea ja menestystä vaan sinne vuokraluukkuusi katkeruuden keskelle!
Etkä varmaan "ota" lainaa, kun et sellaista työttömänä, omaisuudettomana (yh:na?) mistään voi saada.Katos vähän yrittäjien saamia yritystukia :) Ap:n kaltaiset "yrittäjä" huijaavat leivän niiden oikeiden yrittäjien suusta.
Itseäni on useampikin yrittäjä yrittänyt saada ILMAISEKSI töihin, josta olen kärsinyt erilaisia sanktioita Te- toimiston puolelta. Ei ole mennyt jakeluun että lapsi olisi laitettava hoitoon jotta pääsisin ilmaiseksi provikalla myymään esim, tuotteitaan kauppakeskukseen.
Toivon sinulle nöyryyttä elämään, sitä tulet tarvitsemaan kun joudut kokemaan vastoinkäymisiä. Nousetko ylös? En olisi tuolla asenteella niin varma.
Puolisoni on yrittäjä. Tekee helvetisti töitä, ottaa riskejä menestyksen eteen, maksaa veroja valtavia summia.
Tilanne on välillä ollut miinuksella ihan älyttömästi, oli tehtävä ratkaisuja, valtavasti lisää töitä, pitkää päivää.
On talo, on autoja. Välillä oli vain älyttömästi velkaa. Tähän pisteeseen pääsy ei todellakaan ole tullut ilmaiseksi, turha edes mainita sanaa kermaperse, kovalla työllä jokainen penni ansaittu. Ei ole luovutettu, ei katkeroiduttu. Kun meni v*tuiksi, yritettiin kovempaa ja se tuotti tulosta ajan kanssa.
Joten kyllä, nousen ylös kun tulee vastoinkäymisiä ja kyllä, olen nöyrä.
En silti polje ketään, kuten sinä teet.
Sinähän tässä olet se, joka ei ole nöyrä, ei nouse vastoinkäymisistä ja ilkkuu niitä, joilla menee huonosti. Oletko oikeasti tuollainen ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään.
Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa.
Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.
Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin..."Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?
Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?
Tiedän että selviän, aina.
Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.
Etkö tiedä, mitä on yrittäjyys? Yrittäjänä toimiminen?
Asuntolainan ottaminen on useimmiten järkiratkaisu. Jossain on kuitenkin asuttava ja vuokran hinnalla voi hyvinkin lyhentää omaa asuntoa ja samalla kasvattaa omaa pääomaa.Tavoitteet ja haaveet, usko tulevaisuuteen ovat hyvä asia. Tekee elämästä elämisen arvoista. Kyynisyys sen sijaan ei, loan heittäminen muiden niskaan ala-arvoista.
Minun korvaani kuulostaa, että et ole selvinnyt. Olet selvinnyt hengissä, mutta katkeroituneena ja kyynistyneenä et ole lähimainkaan selvinnyt henkisesti. Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi ja helpompi, mutta muita polkemalla ja ilkkumalla et saavuta mitään hyvää, edes itsellesi.
Ei jumalauta. Ei mene edelleen jakeluun se että kaikki eivät ole saaneet, saa tai tule lainaa saamaan, vaikka ovat opiskelleet ja olleet/ovat työelämässä.
Mistä tiedät haaveistani? Ap:n kaltaisia, ja kaltaisisasi narsisteja (susi lampaan vaatteissa) on tullut eteeni rittäämiin. Et voi sanoa mitään, mistä loukkaantuisin.
Toivon sinulle ja läheisillesi jaksamista narsismisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap ei tässä varsinaisesti edes hakenut mitään talousneuvoja, halusi vain avautua ja jonkinlaista tukea.
Tällaista minä en ymmärrä sitten yhtään. Mitä ihmettä se avautuminen tilanteeseen auttaa? Ei yhtään mitään, sellaiset "paipai voi kun sulla on kurjaa, sellaista se elämä on" -tukiviestit vaan saa ongelmissa pyörivän uppoamaan niihin syvemmälle, kun tulee mielikuva että niille ongelmille ei voi tehdä mitään. Ts. se "avautuminen ja tuki" on ihan yhtä tyhjän kanssa PIDEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ. Toki siitä selän taputtelusta ja nenäliinan tarjoamisesta voi tulla hetkeksi parempi fiilis, mutta huomenna sama tilanne odottaa yhä.
Ainoa järkevä ja kestävä vaihtoehto on etsiä ja TOTEUTTAA konkreettisia neuvoja! Jos siis oikeasti haluaa tilanteen paranevan... Monihan haluaa vain velloa siinä kurjuudessaan, marttyyrin kruunu kirkkain ja niin edelleen. Mutta konkreettisia neuvoja saadakseen pitää olla konkreettiset faktatkin tiedossa. Vähintään itsellään. Niitä tarvitsee myös soskuun, kelaan ja velkaneuvojalle, kun asioitaan alkaa hoitamaan. Jos ei halua tänne kertoa lukuja, niin asiat voi esittää myös suhteellisina tyyliin "yritys tuottaa enemmän/vähemmän/saman verran kuin työttömyystuki olisi", tai "asuminen maksaa sen mikä kaksion vuokra" tms.
Koska nuo ap:n kaltaiset ilkkuvat meitä oikeasti köyhiä, kuten tässäkin ketjussa ilmenee. Syytetään katkeraksi kun ei ole tyytyväinen siihen ettei ole OLE OLLUT EDES MAHDOLLISUUTTA saada tai tavoitella samaa mitä kermaperseet.
Se sapettaa,kun tuollaiset kuin ap eivät arvosta mitä heillä on ollut tai mitä heillä on.
VALITTAMINEN ja myötätunnin kerjääminen ei auta niin kauan kun vielä huonommassa asemassa olevia.
Onhan tullekin muijalle varmaan sanottu että kannattaa myydä talo, mutta kun "silloin menee talo alta" ja vuokrallahan ei kukaan muu asu? Ei tuollaisille kuin ap kelpaa muu kuin se että joku tulee ja maksaa kaikki velat ja voi elää kuten ennenkin. Jos olisi toisenlainen tyyppi,olisi jo ollut kyllin rohkea ja myynyt kämppänsä.
Ap avautui tilanteestaan anonyymina keskustelupalstalla. Ei ilkkunut ketään.
Sinä sen sijaan ilkut.
Kertoo henkisestä kypsymättömyydestä tuollainen ongelmien vertailu.
Eihän sinullakaan mitään ongelmia oikeasti ole, kun jossain kehitysmaassa eräs menetti kaikki raajansa ja sukulaisensa pommi-iskussa, ja ruokaa ei ole syötäväksi lainkaan, mitäs sinä siis turhaa siis valitat???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin..."Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?
Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?
Tiedän että selviän, aina.
Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.
Etkö tiedä, mitä on yrittäjyys? Yrittäjänä toimiminen?
Asuntolainan ottaminen on useimmiten järkiratkaisu. Jossain on kuitenkin asuttava ja vuokran hinnalla voi hyvinkin lyhentää omaa asuntoa ja samalla kasvattaa omaa pääomaa.Tavoitteet ja haaveet, usko tulevaisuuteen ovat hyvä asia. Tekee elämästä elämisen arvoista. Kyynisyys sen sijaan ei, loan heittäminen muiden niskaan ala-arvoista.
Minun korvaani kuulostaa, että et ole selvinnyt. Olet selvinnyt hengissä, mutta katkeroituneena ja kyynistyneenä et ole lähimainkaan selvinnyt henkisesti. Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi ja helpompi, mutta muita polkemalla ja ilkkumalla et saavuta mitään hyvää, edes itsellesi.
Ei jumalauta. Ei mene edelleen jakeluun se että kaikki eivät ole saaneet, saa tai tule lainaa saamaan, vaikka ovat opiskelleet ja olleet/ovat työelämässä.
Mistä tiedät haaveistani? Ap:n kaltaisia, ja kaltaisisasi narsisteja (susi lampaan vaatteissa) on tullut eteeni rittäämiin. Et voi sanoa mitään, mistä loukkaantuisin.
Toivon sinulle ja läheisillesi jaksamista narsismisi kanssa.
Et taida olla penaalin terävin kynä :)
Näin sivusta seuranneena/ohiksena, en ole aiempi kirjoittaja :D
Kannattaisi opetella kommunikoimaan muuten kuin haukkumalla muita, lienet provo!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkolta saatte ruoka-apua. Kysy sieltä ensihätään.
Sossu valitettavasti taitaa sanoa, että laittakaa koti myyntiin. Olen pahoillani perheenne puolesta, ap, stressin määrä on varmasti hirvittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap ei tässä varsinaisesti edes hakenut mitään talousneuvoja, halusi vain avautua ja jonkinlaista tukea.
Tällaista minä en ymmärrä sitten yhtään. Mitä ihmettä se avautuminen tilanteeseen auttaa? Ei yhtään mitään, sellaiset "paipai voi kun sulla on kurjaa, sellaista se elämä on" -tukiviestit vaan saa ongelmissa pyörivän uppoamaan niihin syvemmälle, kun tulee mielikuva että niille ongelmille ei voi tehdä mitään. Ts. se "avautuminen ja tuki" on ihan yhtä tyhjän kanssa PIDEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ. Toki siitä selän taputtelusta ja nenäliinan tarjoamisesta voi tulla hetkeksi parempi fiilis, mutta huomenna sama tilanne odottaa yhä.
Ainoa järkevä ja kestävä vaihtoehto on etsiä ja TOTEUTTAA konkreettisia neuvoja! Jos siis oikeasti haluaa tilanteen paranevan... Monihan haluaa vain velloa siinä kurjuudessaan, marttyyrin kruunu kirkkain ja niin edelleen. Mutta konkreettisia neuvoja saadakseen pitää olla konkreettiset faktatkin tiedossa. Vähintään itsellään. Niitä tarvitsee myös soskuun, kelaan ja velkaneuvojalle, kun asioitaan alkaa hoitamaan. Jos ei halua tänne kertoa lukuja, niin asiat voi esittää myös suhteellisina tyyliin "yritys tuottaa enemmän/vähemmän/saman verran kuin työttömyystuki olisi", tai "asuminen maksaa sen mikä kaksion vuokra" tms.
Koska nuo ap:n kaltaiset ilkkuvat meitä oikeasti köyhiä, kuten tässäkin ketjussa ilmenee. Syytetään katkeraksi kun ei ole tyytyväinen siihen ettei ole OLE OLLUT EDES MAHDOLLISUUTTA saada tai tavoitella samaa mitä kermaperseet.
Se sapettaa,kun tuollaiset kuin ap eivät arvosta mitä heillä on ollut tai mitä heillä on.
VALITTAMINEN ja myötätunnin kerjääminen ei auta niin kauan kun vielä huonommassa asemassa olevia.
Onhan tullekin muijalle varmaan sanottu että kannattaa myydä talo, mutta kun "silloin menee talo alta" ja vuokrallahan ei kukaan muu asu? Ei tuollaisille kuin ap kelpaa muu kuin se että joku tulee ja maksaa kaikki velat ja voi elää kuten ennenkin. Jos olisi toisenlainen tyyppi,olisi jo ollut kyllin rohkea ja myynyt kämppänsä.
Miksi sulla ei ole ollut mahdollisuuksia yhtään mihinkään elämässä? Oletko kenties kuuro-sokea, kädetön ja jalaton, täysorpo puolivuotiaasta, monisairas? Vai mikä on estänyt sua tavoittelemasta omia unelmias? Keksi hyvä yritysidea, tee tarvittavat laskelmat pariksi vuodeksi eteenpäin ja hae starttirahaa. Ota yhteys Finnveraan, sieltä saat takauksen lainallesi. Mikä estää? Oikeastiko luulet, että yrittäjät saavat lainaa, kun isipappa takaa lainan? Yritystoiminnan voit aloittaa myös ilman pääomaa, kunhan ala on sopiva. Tuttavani ryhtyi hierojaksi, kävi hierojakoulun työn ohessa monimuotona, meni alivuokralaiseksi fysioterapia-alan yritykseen, eikä tarvinnut siis pääomaa ollenkaan. No, mitä nyt tarvitsi ostaa hierontaöljyä ja jotain lakanoita tms. pöydälle. Nyt hänellä on menestyvä oma alan yritys, sitä en tiedä onko lainaa nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apllehan tarjottiin just töitä. Kyllä joskus on tehtävä asioita,uhrauksia jota ei haluaisi ja loppupeleissä ap tienaisi viikossa 500-1000e.
Asennekysymys.
Juuri näin, asenteesta ja liikkeellelähdöstä kiinni. Luulisi, että yrittäjäelämän aikana olisi jo rutinoitunut tämä, että pitää tehdä asioita, joita ei haluaisi. Aina ei huvita tehdä viikonloput paperihommia, ei jaksaisi joitain asiakkaita, pakko olla töissä sairaana, ei ole lomia, ei vapaita päiviä, ei aikaa itselle saati perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin..."Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?
Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?
Tiedän että selviän, aina.
Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.
Etkö tiedä, mitä on yrittäjyys? Yrittäjänä toimiminen?
Asuntolainan ottaminen on useimmiten järkiratkaisu. Jossain on kuitenkin asuttava ja vuokran hinnalla voi hyvinkin lyhentää omaa asuntoa ja samalla kasvattaa omaa pääomaa.Tavoitteet ja haaveet, usko tulevaisuuteen ovat hyvä asia. Tekee elämästä elämisen arvoista. Kyynisyys sen sijaan ei, loan heittäminen muiden niskaan ala-arvoista.
Minun korvaani kuulostaa, että et ole selvinnyt. Olet selvinnyt hengissä, mutta katkeroituneena ja kyynistyneenä et ole lähimainkaan selvinnyt henkisesti. Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi ja helpompi, mutta muita polkemalla ja ilkkumalla et saavuta mitään hyvää, edes itsellesi.
Ei jumalauta. Ei mene edelleen jakeluun se että kaikki eivät ole saaneet, saa tai tule lainaa saamaan, vaikka ovat opiskelleet ja olleet/ovat työelämässä.
Mistä tiedät haaveistani? Ap:n kaltaisia, ja kaltaisisasi narsisteja (susi lampaan vaatteissa) on tullut eteeni rittäämiin. Et voi sanoa mitään, mistä loukkaantuisin.
Toivon sinulle ja läheisillesi jaksamista narsismisi kanssa.
Olen mielestäsi narsisti, koska en hyväksy muiden ihmisten polkemista?
Erikoinen logiikka, luulin että narsisti toimisi juuri päinvastoin (vähän kuin sinä, näet kaikki muut syyllisenä mutta peiliin et katso - ajattelee vain omaa etuaan, ei tunne empatiaa ja polkee muita korottaakseen itseään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään.
Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa.
Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.
Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.
Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?
Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.
Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.
En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.
Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apllehan tarjottiin just töitä. Kyllä joskus on tehtävä asioita,uhrauksia jota ei haluaisi ja loppupeleissä ap tienaisi viikossa 500-1000e.
Asennekysymys.Juuri näin, asenteesta ja liikkeellelähdöstä kiinni. Luulisi, että yrittäjäelämän aikana olisi jo rutinoitunut tämä, että pitää tehdä asioita, joita ei haluaisi. Aina ei huvita tehdä viikonloput paperihommia, ei jaksaisi joitain asiakkaita, pakko olla töissä sairaana, ei ole lomia, ei vapaita päiviä, ei aikaa itselle saati perheelle.
Mitä töitä olis tarjolla? Mua kiinnostais kyllä tienata vähä extraa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ap vaikuttaa harvinaisen lämpimältä ihmiseltä, joita edes harvoin enää nykyään tapaa. Kantaa huolta perheestään ja jopa appiukostaan, jota ei moni todellakaan tee. Ovat ehkä miehensä kanssa tehneet arviointivirheitä taloudessaan, mutta eivät ole kyllä ainoita. Ja tämä lama koettelee aika suurta osaa kansasta ja varsinkin pienyrittäjiä. Aika monet ovat lähteneet yrittäjiksi kun työpaikka on mennyt alta, eivätkä ole halunneet jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi.
Kauhea ajatus, että kaikki pitäisi osata ennakoida, tietysti on hyvä tehdä suunnitelmat ja koettaa pysyä niissä, mutta kun ei voi kaikkea tietää, jos voisi, ei tässä maassa olisi yhtään työtöntäkään. Elämähän jää kokonaan elämättä, jos mitään ei uskalla edes yrittää. Mun mielestä ap ei ole mikään katkera ruikuttaja, joka tässä syyttää muita tilanteestaan, vaan ihan ottaa vastuun siitä itse.
Hyvä teksti! Juuri näin. Eihän tässä elämässä voi tehdä tai suunnitella koskaan mitään, jos ei uskalla olla yritteliäs ja ottaa riskejä. Jäisi lapset tekemättä, yritykset perustamatta ja asunnot ostamatta. Olen todella allerginen tuollaiselle "mitäs läksit!!!" -tyyliselle ilkkumiselle ja syyllistämiselle, mitä täällä av:lla jaellaan innokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Yrityksessä on selkeät tavoitteet. Eka vuosi saa mennä tappiolla mutta viimeistään 3.s vuosi pitää olla voitollista.
Jos näin ei ole, sitten pitää ajaa firma alas. Ei ole mitään järkeä tappiollista yritystä pyörittää.
Jos appi ei ole maksanut mitään, nyt on aika. Vai onko tämä ilmainen ylläpito otettu huomioon kauppahinnassa ?
Kyllä ne miehen sisarukset haluavat mielummin että isällä on katto pään päällä kuin koditon ja tilillä rahaa.Tärkeintä on nyt lakkauttaa yritys kannattamattomana. Kun olette työttömiä, alkaa tuetkin pyörimään.
Tiesitkös, että jos yrittäjä lopettaa liiketoiminnan niin hänelle napsahtaa karenssi päälle, ei ala tuet heti tipahdella....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla noin katkera jonkun asumismuodosta? Kuulostaa siltä, että tuo on ollut tähän asti taloudellisesti järkevin tapa asua apn paikkakunnalla. Isoja kerrostaloasuntoja on vähän, ainakaan sellaisia joihin vaarikin mahtuisi. Ison asunnon vuokralla lyhentää lainaa mukavasti. Talo on ostettu kohtuulliseen hintaan.
Itse en ikinä haluaisi asua pikkupaikkakunnalla enkä omakotitalossa. Minulle se on yksi asumisen tapa muiden joukossa, toiset tykkää, toiset ei. Kaikkien omakotitaloasujien haukkuminen kermaperseiksi on aivan järjetöntä.
Ap teki aloituksen, koska haluaa kysyä, kuten otsikossa lukee "miten tämmöisestä voi selvitä?" Monet ovat osanneet antaa tukeaan ja neuvoa. Ap itse kertoo saaneensa apua.
Ymmärrän apn järkytyksen. He ovat tehneet kaiken "oikein": tehneet työtä, pitäneet huolta perheestä, huolehtineet omista laskuistaan ja kodistaan. Meille on opetettu, että toimimalla oikein tässä yhteiskunnassa pärjää aina. Kyllähän se järkyttää, kun omalla kohdallaan huomaa, että vaikka tekee kaiken oikein, voi epäonnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään.
Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa.
Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.
Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.
Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?
Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.
Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.
En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.
Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä?
Voi hyvä ihminen, olen tehnyt töitä 15-v saakka ja ihan mitä tahansa. Sitä ennenkin jo tienasin omaa rahaa hoitamalla sukulaisten ja naapurien lapsia. Sittemmin tein siivoustöitä, jaoin mainoksia, olin kaupan kassalla, olin grillillä. Otin opintolainaa, että sain maksettua ajokortin. Sinä tässä olet pullamössöä, kun et keski-ikään mennessä ole saanut asioitasi kuntoon. Miksi et viitsi edes opiskella, vaikka teet vain keikkahommia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin..."Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?
Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?
Tiedän että selviän, aina.
Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.
Etkö tiedä, mitä on yrittäjyys? Yrittäjänä toimiminen?
Asuntolainan ottaminen on useimmiten järkiratkaisu. Jossain on kuitenkin asuttava ja vuokran hinnalla voi hyvinkin lyhentää omaa asuntoa ja samalla kasvattaa omaa pääomaa.Tavoitteet ja haaveet, usko tulevaisuuteen ovat hyvä asia. Tekee elämästä elämisen arvoista. Kyynisyys sen sijaan ei, loan heittäminen muiden niskaan ala-arvoista.
Minun korvaani kuulostaa, että et ole selvinnyt. Olet selvinnyt hengissä, mutta katkeroituneena ja kyynistyneenä et ole lähimainkaan selvinnyt henkisesti. Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi ja helpompi, mutta muita polkemalla ja ilkkumalla et saavuta mitään hyvää, edes itsellesi.
Ei jumalauta. Ei mene edelleen jakeluun se että kaikki eivät ole saaneet, saa tai tule lainaa saamaan, vaikka ovat opiskelleet ja olleet/ovat työelämässä.
Mistä tiedät haaveistani? Ap:n kaltaisia, ja kaltaisisasi narsisteja (susi lampaan vaatteissa) on tullut eteeni rittäämiin. Et voi sanoa mitään, mistä loukkaantuisin.
Toivon sinulle ja läheisillesi jaksamista narsismisi kanssa.
Olen mielestäsi narsisti, koska en hyväksy muiden ihmisten polkemista?
Erikoinen logiikka, luulin että narsisti toimisi juuri päinvastoin (vähän kuin sinä, näet kaikki muut syyllisenä mutta peiliin et katso - ajattelee vain omaa etuaan, ei tunne empatiaa ja polkee muita korottaakseen itseään).
"Susi lampaan vaatteissa" eli esittää empaattista mutta todellisuus on toinen. Minä olen sellainen kuin olen, rehellisesti, en esitä mitään.En ole korottanut itseäni, kertomalla faktoja omasta elämästäni ja ihmettelemällä miksi ap n kaltainen kehtaa valittaa?
Mitä etua saan keskustelupalstalla kirjoittelusta?No sen tietenkin, että saan purkaa höyryjäni kun ap:n kaltaiset ja sinunkaltaisesi anonyymit kirjoutukset pistävät silmään ja suoraan sanoen vituttavat.
Sellaiset kuin sinä ja ap ihmettelvät silmät ymmyrkäisinä sitä miten joku asuu koko elämänsä vuokraluukussa, ilman autoa, työttömänä. Teidänlaisillanne ei riitä oikeasti empatiakyky heikompien tilanteeseen eläytymiseen tai auttamiseen. Sehän tässä sinunkin kirjoituksessasi tuli selväksi, että se on vain itsestä kiinni saako esim-. lainaa vai ei. Taidat näissä ketjuissa aina työttömillekin sanoa että "mene töihin"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään.
Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa.
Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.
Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.
Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?
Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.
Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.
En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.
Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä?
Kerroit itse olevasi yhteiskunnan elätti (työtön, asut kaupungin tuetussa vuokra-asunnossa, lapsellinen, jne.) mutta yritystuet ovat mielestäsi väärin? Yrittäjälle, joka on ottanut riskejä ja tehnyt töitä elantonsa eteen?
Henkilökohtainen konkurssi on konkurssi, huolimatta omaisuuden määrästä.
Haukutko oikeassa elämässäkin kaikki vastaantulevat ihmiset katkeruuksissasi, ihan vain koska sinulla on kurjempaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään.
Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa.
Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.
Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.
Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?
Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.
Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.
En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.
Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä?
Voi hyvä ihminen, olen tehnyt töitä 15-v saakka ja ihan mitä tahansa. Sitä ennenkin jo tienasin omaa rahaa hoitamalla sukulaisten ja naapurien lapsia. Sittemmin tein siivoustöitä, jaoin mainoksia, olin kaupan kassalla, olin grillillä. Otin opintolainaa, että sain maksettua ajokortin. Sinä tässä olet pullamössöä, kun et keski-ikään mennessä ole saanut asioitasi kuntoon. Miksi et viitsi edes opiskella, vaikka teet vain keikkahommia?
Samoja hommia tehty. Itsellä meni opintolaina siihen opiskeluun. Opiskelin alaa, jossa oli tehtävä harjoittelujaksoja ilman palkkaa.
Onko asioiden kuntoon saattaminen sitä että ottaa lainaa ja velkautuu?
Edelleen, itsellä ei ole takaajia. Kuka on taannut sinun velkasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ap vaikuttaa harvinaisen lämpimältä ihmiseltä, joita edes harvoin enää nykyään tapaa. Kantaa huolta perheestään ja jopa appiukostaan, jota ei moni todellakaan tee. Ovat ehkä miehensä kanssa tehneet arviointivirheitä taloudessaan, mutta eivät ole kyllä ainoita. Ja tämä lama koettelee aika suurta osaa kansasta ja varsinkin pienyrittäjiä. Aika monet ovat lähteneet yrittäjiksi kun työpaikka on mennyt alta, eivätkä ole halunneet jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi.
Kauhea ajatus, että kaikki pitäisi osata ennakoida, tietysti on hyvä tehdä suunnitelmat ja koettaa pysyä niissä, mutta kun ei voi kaikkea tietää, jos voisi, ei tässä maassa olisi yhtään työtöntäkään. Elämähän jää kokonaan elämättä, jos mitään ei uskalla edes yrittää. Mun mielestä ap ei ole mikään katkera ruikuttaja, joka tässä syyttää muita tilanteestaan, vaan ihan ottaa vastuun siitä itse.
Hyvä teksti! Juuri näin. Eihän tässä elämässä voi tehdä tai suunnitella koskaan mitään, jos ei uskalla olla yritteliäs ja ottaa riskejä. Jäisi lapset tekemättä, yritykset perustamatta ja asunnot ostamatta. Olen todella allerginen tuollaiselle "mitäs läksit!!!" -tyyliselle ilkkumiselle ja syyllistämiselle, mitä täällä av:lla jaellaan innokkaasti.
Just tuon takia varmaan monilla on niin vaikeaa sitten kun kaikki menee. Ei saa tukea ja ymmärrystä, vaan ilkkumista. Aika monta kertaa olen kuullut kun joku yrittäjä on tehnyt konkurssin, että mitäs alkoi isottelemaan, sen siitä saa, ihan oikein jne. Onkohan tämä ihan suomalainen tapa? Usassa epäonnistuminen on normaalia ja ei kun uutta yritystä pystyyn. Ja toisia kannustetaan yrittäjyyteen, ei olla kateellisia, vaan ajatellaan, että "minäkin haluan menestyä".
Alue: Aihe vapaa
Apllehan tarjottiin just töitä. Kyllä joskus on tehtävä asioita,uhrauksia jota ei haluaisi ja loppupeleissä ap tienaisi viikossa 500-1000e.
Asennekysymys.