Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmösestä voi selvitä?

Itse sairastuin ja oli pakko laittaa pillit pussiin yrittäjänä ja luopua kodista. 

Rankinta oli myöntää tilanne ja tehdä se päätös. Sen jälkeen on ollut helpompaa.

Myöhemmin olen myös myynyt "sukutilan" sen vuoksi koska korjauskulut, verot, sähkömaksut oli järjettömät, ja paikalla oli vain tunnearvo(jos edesmenneen vanhempani suuri unelma). Kaikki sukulaiset eivät tästä pitäneet ja sanoivat että en saa myydä mutta minun elämä on minun, ei minun tarvitse kärsiä jo 30 vuotta sitten edesmenneen vanhempani unelman vuoksi. 

"Muija, muidu, pullamössökermaperseet, kermaperseet" - mahtavaa kielenkäyttöä aggressiivisella asenteella, oletko joku viinaanmenevä elämämkoululainen? Tunnen pari sellaista ja hekin aina syyttävät, kuinka elämä on juuri heille ollut epäreilu (vaikka ihan samat eväät ovat saaneet).

Se vuokraluukkukin on lämmin koti ja sulle tulee korvaukset joilla voit ostaa ruokaa. Se on aika paljon kun vertaa niihin jemenin luurangonlaihoihin lapsiin jotka eivät syö mitään ja elävät kadulla. Mutta kyllä, kaikki eivät täällä suomessakaan saa samaa mahdollisuutta, se on totta.

Facebookissa on myös ryhmä apua vähävaraisille koko Suomi. Siellä kannattaa pyytää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin. 

Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!

Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?

En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?

Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.

En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?

Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.

Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.

Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.

Hyvää syksyä!

Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.

Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?

Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?

Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?

Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin. 

Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.

20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään. 

Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa. 

Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.

Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.

Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?

Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.

Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.

En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.

Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä? 

Kerroit itse olevasi yhteiskunnan elätti (työtön, asut kaupungin tuetussa vuokra-asunnossa, lapsellinen, jne.) mutta yritystuet ovat mielestäsi väärin? Yrittäjälle, joka on ottanut riskejä ja tehnyt töitä elantonsa eteen?

Henkilökohtainen konkurssi on konkurssi, huolimatta omaisuuden määrästä.

Haukutko oikeassa elämässäkin kaikki vastaantulevat ihmiset katkeruuksissasi, ihan vain koska sinulla on kurjempaa? :D

Ap itki lähinnä sitä kun "talo menee alta"...

Ja hänellä niitä lapsia on lauma. Itse olen tehnyt töitä 16 vuotiaasta, nyt olen 3 kk ollut työtön. Lapsillisään ja synnytyksiin on itseltäni mennyt vähemmän kuin ap:lla. En ole myöskään saanut asuntolainan korkoja vähennettyä, yritystukia tms. Vuokraan en saa avustusta, ihan itse maksan niin kauan kuin keikkatöitä on.

Missä mielestäsi pitäisi minunkaltaiseni asua? Kadulla? Enkö saa arvostella kermaperseitä kun olen itse työtön?

Hei, taidankin perustaa yrityksen!Kun se menee persiilleen, itken sitten että olen ainakin yrittänyt. Ihan sama mikä on liikeidea tms, pääasiahan on yrittää!

Tuo viimeinen lauseesi on lähinnä humoristinen: "Yrittäjälle, joka on ottanut riskejä ja tehnyt töitä elantonsa eteen?" Ei sitten ole yrittänyt tarpeeksi kun on mennyt persiilleen?Eikö se olekaan itsestä kiinni kuten minulle ilkut?

Vierailija kirjoitti:

Se vuokraluukkukin on lämmin koti ja sulle tulee korvaukset joilla voit ostaa ruokaa. Se on aika paljon kun vertaa niihin jemenin luurangonlaihoihin lapsiin jotka eivät syö mitään ja elävät kadulla. Mutta kyllä, kaikki eivät täällä suomessakaan saa samaa mahdollisuutta, se on totta.

Kommettisi tuli varmaan väärään ketjuun? Itse ihmettlen ap:n kaltaisia ja yritin sanoa että Suomessa on asiat hyvin, kun täällä voi apn kaltainen kermaperse itkeä tragediana kun "koti menee alta". Viittaan tällä kommenttiisi, että pikkasen suhteellisuudentajua, kiitos, kun tragediaansa itkee.

Kyllä sossusta tietääkseni saa rahaa vaikka on omaisuutta. Mutta voi olla vaikeaa jos menoja on paljon. Ei ne huomioi auton kuluja, nettiä, kännykkälaskuja, vapaaehtoisia vakuutuksia, auton remonttilaskua, muitakaan kodin huoltotöistä johtuvia laakuja, ym ym mitä saattaa olla. Sieltä parhaiten saa rahaa ne jotka eivät omista yhtään mitään ja jotka ovat koko ikänsä olleet rahattomia..

Ymmärrän kyllä niin hyvin Ap sinua. Mitä järkeä yrittää ja raataa kun silloin kun on pulassa kukaan eikä mikään auta, ja monet jotka ovat levänneet laakereillaan koko elämänsä pärjäävät tuilla oikein hyvin, on vuokra-asunto kaupungissa ja maksettu bussikortti ja prepaid liittymääkin maksetaan , sekä jos tarpeeksi pitkään on sossun asiakas ne maksaa pyykkikoneet, lastenvaunut, talvivaatteet, muuttoavun, huonekaluja ja vaikka mitä..

Vierailija kirjoitti:

"Muija, muidu, pullamössökermaperseet, kermaperseet" - mahtavaa kielenkäyttöä aggressiivisella asenteella, oletko joku viinaanmenevä elämämkoululainen? Tunnen pari sellaista ja hekin aina syyttävät, kuinka elämä on juuri heille ollut epäreilu (vaikka ihan samat eväät ovat saaneet).

Joo olen. Muuta kysyttävää?

Mikäs oli Ap:n koulutus? 

En syytä elämää, vaan pullamössökermaperseitä jotka itkevät kun joutuvat alkaa elämään kuten muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin. 

Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!

Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?

En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?

Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.

En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?

Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.

Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.

Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.

Hyvää syksyä!

Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.

Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?

Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?

Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?

Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin. 

Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.

20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään. 

Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa. 

Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.

Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.

Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?

Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.

Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.

En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.

Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä? 

Voi hyvä ihminen, olen tehnyt töitä 15-v saakka ja ihan mitä tahansa. Sitä ennenkin jo tienasin omaa rahaa hoitamalla sukulaisten ja naapurien lapsia. Sittemmin tein siivoustöitä, jaoin mainoksia, olin kaupan kassalla, olin grillillä. Otin opintolainaa, että sain maksettua ajokortin. Sinä tässä olet pullamössöä, kun et keski-ikään mennessä ole saanut asioitasi kuntoon. Miksi et viitsi edes opiskella, vaikka teet vain keikkahommia?

Samoja hommia tehty. Itsellä meni opintolaina siihen opiskeluun. Opiskelin alaa, jossa oli tehtävä harjoittelujaksoja ilman palkkaa.

Onko asioiden kuntoon saattaminen sitä että ottaa lainaa ja velkautuu? 

Edelleen, itsellä ei ole takaajia. Kuka on taannut sinun velkasi?

Ei ole takaajia ollut koskaan. Asuntolainassa on valtiontakaus + asunto on takuuna lainassa. Olin saanut myös mukavan pesämunan säästöön asuntoa varten, koska olin säästänyt ihan nuoresta asti. Rahani olen aina saanut riittämään ihan hyvin, kun olen tarkasti ollut. Tunnustan, että olen tehnyt myös hieman pimeää työtä, eli olen siivonnut ja pessyt ikkunoita lähiseudun mummoille, hyvin edulliseen hintaan. Marjojen poiminnalla olen tienannut parhaimpina vuosina jopa useamman tonnin. Kotileipurinakin toimin, mutta se ei ollut oikein kannattavaa enää verojen jälkeen. Mutta se onni mulla on, että kokopäivätöissä olen ollut aina. Jotain on aina ollut, vaikka ei aina ihan oman alan hommia. Kolme ammattia olen opiskellut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sossusta tietääkseni saa rahaa vaikka on omaisuutta. Mutta voi olla vaikeaa jos menoja on paljon. Ei ne huomioi auton kuluja, nettiä, kännykkälaskuja, vapaaehtoisia vakuutuksia, auton remonttilaskua, muitakaan kodin huoltotöistä johtuvia laakuja, ym ym mitä saattaa olla. Sieltä parhaiten saa rahaa ne jotka eivät omista yhtään mitään ja jotka ovat koko ikänsä olleet rahattomia..

Ymmärrän kyllä niin hyvin Ap sinua. Mitä järkeä yrittää ja raataa kun silloin kun on pulassa kukaan eikä mikään auta, ja monet jotka ovat levänneet laakereillaan koko elämänsä pärjäävät tuilla oikein hyvin, on vuokra-asunto kaupungissa ja maksettu bussikortti ja prepaid liittymääkin maksetaan , sekä jos tarpeeksi pitkään on sossun asiakas ne maksaa pyykkikoneet, lastenvaunut, talvivaatteet, muuttoavun, huonekaluja ja vaikka mitä..

On se hirveetä kun se iso ok- talo menee alta ja toinen venekin pitäisi myydä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin. 

Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!

Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?

En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?

Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.

En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?

Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.

Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.

Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.

Hyvää syksyä!

Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.

Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?

Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?

Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?

Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin. 

Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.

20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään. 

Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa. 

Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.

Mistä sä tuon 20 v sitten tähän vedit? Mun ystävä osti talon pari vuotta sitten. Tätini taas jäi leskeksi 60-luvulla ja voin vannoa, että silloin kaikki, ihan kaikki oli köyhälle hankalampaa kuin nykyään. Ole kuule onnellinen ja kiitollinen, että suakin yhteiskunta hyysää. Miksi ihmeessä et ole hankkinut ajokorttia jo nuorena? Töitä on maallakin ja bussit ja junatkin kulkee. Vanha autokaan ei hirveitä maksa. Tekosyitä sun laiskuudelle ja katkeralle pillitykselle.

Milläs muidu sai kuitattua takaajat ja omarahoitusosuuden? Kai 2 vuotta sittenkin on niitä vaadittu?Vai tienaako lapsilla sen verran hyvin että sossutuista (koulunkäyntiavustajan keikoilla ei sitä saa kasaan jos on 3 lasta) huijasi?

Ajokorttiin ei ollut rahaa koskaan, olin työelämässä jo lukioaikoina tienatakseni koulukirjani. Samoin opiskeluaikoina. Koskaan ei kotoa avustettu. Aivan eri todellisuudessa elän kanssasi, kävin töissä jotta sain ruokaa! Ajokortin hinta on aivan ylimitoitettu itselleni ollut aina! Samoin auto, kaikki kenet tunnen, itkevät kun auto tulee niin kalliiksi. Ikimaailmassa ei ole autoon varaa. JA MEITÄ TÄLLÄISIÄ KUIN MINÄ ON SUOMESSA VAIKKA KUINKA PALJON. Joten jos sinä elät toisessa todellisuudessa, me muut elämme siellä toisessa vaikka kuinka et sitä haluaisi uskoa.

Ap:n tässä tulisi olla kiitollinen, kun ja jos vuokrakuukun saa, ettei joudu 3 lapsen kanssa kadulle. Samoin asuntovelalliset saavat kiittää siitä että ovat saaneet vähentää korot verotuksessa, ap:kun saanut lapsilisät ja 100% avustusta yrityksensä pyöritykseen.

En ole hakenut sääliä, kerroin faktat pullamössökermaperseille. Faktaa on se että muutkin selviävät vaikka joutuisi vuokraluukkuun, sitä on turha itkeä.

Ap saa olla kiitollinen että yhteiskunta auttaa ja hyysää joten miksi hakee täällä sääliä? 

Voi hyvä ihminen, olen tehnyt töitä 15-v saakka ja ihan mitä tahansa. Sitä ennenkin jo tienasin omaa rahaa hoitamalla sukulaisten ja naapurien lapsia. Sittemmin tein siivoustöitä, jaoin mainoksia, olin kaupan kassalla, olin grillillä. Otin opintolainaa, että sain maksettua ajokortin. Sinä tässä olet pullamössöä, kun et keski-ikään mennessä ole saanut asioitasi kuntoon. Miksi et viitsi edes opiskella, vaikka teet vain keikkahommia?

Samoja hommia tehty. Itsellä meni opintolaina siihen opiskeluun. Opiskelin alaa, jossa oli tehtävä harjoittelujaksoja ilman palkkaa.

Onko asioiden kuntoon saattaminen sitä että ottaa lainaa ja velkautuu? 

Edelleen, itsellä ei ole takaajia. Kuka on taannut sinun velkasi?

Ei ole takaajia ollut koskaan. Asuntolainassa on valtiontakaus + asunto on takuuna lainassa. Olin saanut myös mukavan pesämunan säästöön asuntoa varten, koska olin säästänyt ihan nuoresta asti. Rahani olen aina saanut riittämään ihan hyvin, kun olen tarkasti ollut. Tunnustan, että olen tehnyt myös hieman pimeää työtä, eli olen siivonnut ja pessyt ikkunoita lähiseudun mummoille, hyvin edulliseen hintaan. Marjojen poiminnalla olen tienannut parhaimpina vuosina jopa useamman tonnin. Kotileipurinakin toimin, mutta se ei ollut oikein kannattavaa enää verojen jälkeen. Mutta se onni mulla on, että kokopäivätöissä olen ollut aina. Jotain on aina ollut, vaikka ei aina ihan oman alan hommia. Kolme ammattia olen opiskellut.

Itsellä ei ollut varaa edes asp säästämiseen, ikävä kyllä. 

Nykyään ei saa asuntoa edss asp lainalla, oltava 10% hinnasta.

Mutta ihmettele sinä siellä "miksi työttömät ei mene töihin". Toivon, että työaikasi puolitetaan ja tulen tekemään sen toisen puolikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin. 

Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!

Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?

En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?

Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.

En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?

Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?

Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".

Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.

Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!

Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!

Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin...

"Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?

Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?

Tiedän että selviän, aina.

Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen  ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.

Etkö tiedä, mitä on yrittäjyys? Yrittäjänä toimiminen?

Asuntolainan ottaminen on useimmiten järkiratkaisu. Jossain on kuitenkin asuttava ja vuokran hinnalla voi hyvinkin lyhentää omaa asuntoa ja samalla kasvattaa omaa pääomaa.

Tavoitteet ja haaveet, usko tulevaisuuteen ovat hyvä asia. Tekee elämästä elämisen arvoista. Kyynisyys sen sijaan ei, loan heittäminen muiden niskaan ala-arvoista.

Minun korvaani kuulostaa, että et ole selvinnyt. Olet selvinnyt hengissä, mutta katkeroituneena ja kyynistyneenä et ole lähimainkaan selvinnyt henkisesti. Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi ja helpompi, mutta muita polkemalla ja ilkkumalla et saavuta mitään hyvää, edes itsellesi.

Ei jumalauta. Ei mene edelleen jakeluun se että kaikki eivät ole saaneet, saa tai tule lainaa saamaan, vaikka ovat opiskelleet ja olleet/ovat työelämässä. 

Mistä tiedät haaveistani? Ap:n kaltaisia, ja kaltaisisasi narsisteja (susi lampaan vaatteissa) on tullut eteeni rittäämiin. Et voi sanoa mitään, mistä loukkaantuisin. 

Toivon sinulle ja läheisillesi jaksamista narsismisi kanssa. 

Olen mielestäsi narsisti, koska en hyväksy muiden ihmisten polkemista?

Erikoinen logiikka, luulin että narsisti toimisi juuri päinvastoin (vähän kuin sinä, näet kaikki muut syyllisenä mutta peiliin et katso - ajattelee vain omaa etuaan, ei tunne empatiaa ja polkee muita korottaakseen itseään).

"Susi lampaan vaatteissa" eli esittää empaattista mutta todellisuus on toinen. Minä olen sellainen kuin olen, rehellisesti, en esitä mitään.En ole korottanut itseäni, kertomalla faktoja omasta elämästäni ja ihmettelemällä miksi ap n kaltainen kehtaa valittaa?

Mitä etua saan keskustelupalstalla kirjoittelusta?No sen tietenkin, että saan purkaa höyryjäni kun ap:n kaltaiset ja sinunkaltaisesi anonyymit kirjoutukset pistävät silmään ja suoraan sanoen vituttavat. 

Sellaiset kuin sinä ja ap ihmettelvät silmät ymmyrkäisinä sitä miten joku asuu koko elämänsä vuokraluukussa, ilman autoa, työttömänä. Teidänlaisillanne ei riitä oikeasti empatiakyky heikompien tilanteeseen eläytymiseen tai auttamiseen. Sehän tässä sinunkin kirjoituksessasi tuli selväksi, että se on vain itsestä kiinni saako esim-. lainaa vai ei. Taidat näissä ketjuissa aina työttömillekin sanoa että "mene töihin"?

En ole ikinä sanonut tai kirjoittanut kenellekään, että "mene töihin".

Olen ollut tilanteessa, jossa olin työtön, asuin kaupungin vuokra-asunnossa, en saanut asuntolainaa, ei ollut autoa ja silti oli velkaa. Yritin jo aiemmin kirjoittaa, että välillä on ollut rankkaa.

En minä ole tilannettasi ihmetellyt tai katsonut alaspäin. Olen koko ajan (olen siis useamman viestin kirjoittanut, joskaan en kaikkia) puhunut muiden polkemisesta, mistä en pidä. Kirjoitat myöskin yrittäjyydestä ala-arvoisesti, itse nostan hattua jokaiselle yrittäjälle, joka jaksaa yrittää, tehdä töitä unelmiensa eteen riskeistä huolimatta.

En ole susi lampaiden vaatteissa vaan ihan oikeasti en voi sietää ihmisiä, jotka katsovat muita nenänvarttaan pitkin.

Sinä vähättelet koko ajan kaikkia muita täällä.

Jokaisella meillä on omat ongelmamme ja niitä on turha vertailla keskenään. Empatia; asettuminen toisen asemaan ei taida olla vahvuutesi, vaan hyökkäät hyeenan lailla ilkkumaan, että "turhaa valitat kermaperse".

Mutta annetaan olla, ole sitten ilkeä ja katkera. Sinullahan ne oikeat ongelmat on, muut vain valittavat turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sossusta tietääkseni saa rahaa vaikka on omaisuutta. Mutta voi olla vaikeaa jos menoja on paljon. Ei ne huomioi auton kuluja, nettiä, kännykkälaskuja, vapaaehtoisia vakuutuksia, auton remonttilaskua, muitakaan kodin huoltotöistä johtuvia laakuja, ym ym mitä saattaa olla. Sieltä parhaiten saa rahaa ne jotka eivät omista yhtään mitään ja jotka ovat koko ikänsä olleet rahattomia..

Ymmärrän kyllä niin hyvin Ap sinua. Mitä järkeä yrittää ja raataa kun silloin kun on pulassa kukaan eikä mikään auta, ja monet jotka ovat levänneet laakereillaan koko elämänsä pärjäävät tuilla oikein hyvin, on vuokra-asunto kaupungissa ja maksettu bussikortti ja prepaid liittymääkin maksetaan , sekä jos tarpeeksi pitkään on sossun asiakas ne maksaa pyykkikoneet, lastenvaunut, talvivaatteet, muuttoavun, huonekaluja ja vaikka mitä..

On se hirveetä kun se iso ok- talo menee alta ja toinen venekin pitäisi myydä!

Niinhän se onkin kamalaa kun jokaisen asian on työllään hankkinut ja lopulta on saman verran kun niillä jotka ovat eläneet yhteiskunnan varoilla, eli jokaisen veronmaksajan!!

Ala vaarille omaishoitajaksi ja hae omaishoidon tukea. Ota yhteyttä kuntasi vanhuspalveluihin ja kysy lisää. Jos vaari on vanha ja on vaivojakin niin kannattaa ottaa selvää tästä vaihtoehdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo ap vaikuttaa harvinaisen lämpimältä ihmiseltä, joita edes harvoin enää nykyään tapaa. Kantaa huolta perheestään ja jopa appiukostaan, jota ei moni todellakaan tee. Ovat ehkä miehensä kanssa tehneet arviointivirheitä taloudessaan, mutta eivät ole kyllä ainoita. Ja tämä lama koettelee aika suurta osaa kansasta ja varsinkin pienyrittäjiä. Aika monet ovat lähteneet yrittäjiksi kun työpaikka on mennyt alta, eivätkä ole halunneet jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi.

Kauhea ajatus, että kaikki pitäisi osata ennakoida, tietysti on hyvä tehdä suunnitelmat ja koettaa pysyä niissä, mutta kun ei voi kaikkea tietää, jos voisi, ei tässä maassa olisi yhtään työtöntäkään. Elämähän jää kokonaan elämättä, jos mitään ei uskalla edes yrittää. Mun mielestä ap ei ole mikään katkera ruikuttaja, joka tässä syyttää muita tilanteestaan, vaan ihan ottaa vastuun siitä itse.

Hyvä teksti! Juuri näin. Eihän tässä elämässä voi tehdä tai suunnitella koskaan mitään, jos ei uskalla olla yritteliäs ja ottaa riskejä. Jäisi lapset tekemättä, yritykset perustamatta ja asunnot ostamatta. Olen todella allerginen tuollaiselle "mitäs läksit!!!" -tyyliselle ilkkumiselle ja syyllistämiselle, mitä täällä av:lla jaellaan innokkaasti. 

Just tuon takia varmaan monilla on niin vaikeaa sitten kun kaikki menee. Ei saa tukea ja ymmärrystä, vaan ilkkumista. Aika monta kertaa olen kuullut kun joku yrittäjä on tehnyt konkurssin, että mitäs alkoi isottelemaan, sen siitä saa, ihan oikein jne. Onkohan tämä ihan suomalainen tapa? Usassa epäonnistuminen on normaalia ja ei kun uutta yritystä pystyyn. Ja toisia kannustetaan yrittäjyyteen, ei olla kateellisia, vaan ajatellaan, että "minäkin haluan menestyä".

Olen ollut luennolla, jossa tämä oli aiheena. Harvoja luentoja, jotka ovat jääneet mieleen hyvin.

Ydin oli jotakuinkin se, että esim Jenkeissä arvostetaan yrittäjää, jolla on konkurssi takana, mutta Suomessa se on epäonnistuminen ja häpeä. Eli kyllä on suomalainen tapa.

"Vain suomalainen on valmis maksamaan 50 € siitä, että naapuri menettäisi 100 €."

kuvaa hyvin suomalaista mentaliteettia. Aika surullista, olisiko suomalaisten aika hankkia itsetunto.

Edelleen ihmettelen miksi tämä asia kuuluu sisaruksille. Asumme mieheni kotitilalla, jonka mies on lunastanut vanhemmiltaan. Ei tulisi mieleenkään kysellä miehen sisaruksilta MITÄÄN taloon liittyvää, jos tulisi sama tilanne kun ap:llä. Lisäksi talo on lastemme perintö ei todellakaan suvun kesäpaikka. Tosin sisaruksilla on kaikilla hankittuna omat kesäpaikat.

Omakotitalossa varsinkin vanhemmassa on paljon muitakin kuluja kun lainanlyhennys, vuokralla olo tulee varmasti halvemmaksi

Mikäli appi ei pärjää yksinään, hakekaa omaishoidontukea kunnan vanhus- tai vammaispalvelusta. Kunta säästää siinä pitkän pennin, jos omaiset huolehtivat vanhuksesta eikä kotisairaanhoitoa tai vanhainkotipaikkaa tarvita.

Ap,

Ihan ensiksi tulee mieleen, että te selviätte kyllä, ihan varmasti. Sinulla on selvästi tahtoa selvitä.

Nyt vaan kaikki tuntuu kaoottiselta, mutta, tiedätkö, tulee aika, jolloin te enää muistelette tätä sekavaa kautta. Tämä vaihe menee ohi.

Tosi vaikeassa tilanteessa kannattaa olla itselleen armollinen ja myötätuntoinen.

Sen lisäksi, tutkitustikin, kun on vaikeaa niin se helpottaa, että keskittyy vaikka 5 min päivässä niihin asioihin, jotka on hyvin. Kiittää elämää niistä. Lisäksi voi pyytää apua:)

Tee kaikkesi, jotta voit hyvin. Jos mahd. liiku, käy kävelyllä, mitä tahansa josta sulle tulee hyvä mieli.

Vaikka taloustilanne on heikko, ei se tarkoita ettei välillä saisi olla onnellinen ja iloita.

Ota avuksesi joku keino, jolla saat selkettyä a) omaan ajatteluusi ja b) rahatilnteeseen.

a) Kirjoita vaikka paperille teidän tilanne. Mikä kaikki huolestuttaa. Esim. huolestuttaa, että appi on surullinen.

Sitten voit miettiä, miktä niistä on sellaisia, joihin voitte vaikuttaa. Et esim voi vaikuttaa muiden ihmisten tunteisiin. Et myöskään voi ottaa vastuullesi sisarusten tunteita. Voit silti olla empaattinen. Mitkä asiat ovat sinun vallassasi? Listaa ne. Esim. miehen masennus tms. ei ole sun vastuulla. Sinä voit ainakin laskea kunnolla teille budjetin. Voit ottaa yhteyttä välittäjään/velkoneuvojaan. Voit pitää itsestäsi huolta.

b) Investoit tulevaisuuteenne, ja käytät vaikka 10h kaiken raha-asioidenne selvittämiseen. Teet laskelmat.

Tee kaikki tämä paperille. Se on tärkeää.

Olosi tulee helpottumaan heti, kun sinulla on selkeä kuva tilanteesta. Kun eri mahdollisuudet on pöydällä. Nyt kaikki on teillä vähän epämääräisen tuntuista kaaosta. Ennen kuin hätiköitte toimimaan, tee ensin selvä tilannekuvaus itsellesi.

Ja hyvä ap, muista että vaikka appi ja sukulaiset olisivat kuinka rakkaita tahansa, teillä on oikeus onneen. Asiat tapahtuvat aina jostain syystä, kaikella on tarkoituksensa. Tämä teidän tilanteenne, ei tee teistä huonoja ihmisiä, arvottomia, vaan teillä on oikeus onnelliseen tulevaisuuteen. Te kyllä kestätte senkin, jos muut ovat surullisia talosta, jos siitä joudutte luopumaan. Kyllähän tekin kestätte tätä tilannetta.

Kaikkea hyvää sinulle ja mielelläni kuulisin, mitä mieltä olet.

Eikö sillä appiukolla ole rahaa, jos kerran ostitte siltä sen talon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muija, muidu, pullamössökermaperseet, kermaperseet" - mahtavaa kielenkäyttöä aggressiivisella asenteella, oletko joku viinaanmenevä elämämkoululainen? Tunnen pari sellaista ja hekin aina syyttävät, kuinka elämä on juuri heille ollut epäreilu (vaikka ihan samat eväät ovat saaneet).

Joo olen. Muuta kysyttävää?

Mikäs oli Ap:n koulutus? 

En syytä elämää, vaan pullamössökermaperseitä jotka itkevät kun joutuvat alkaa elämään kuten muutkin.

Elämään kuten muutkin? Ei kuule suurin osa suomalaisista elä kuten sinä, ruikuttaen surkeaa kohtaloaan, johon ihan itse on enimmäkseen syyllinen. Kerro nyt jo mikä sua on estänyt menestymästä yhtään missään tai edes yrittämästä. Onneksi kaikki ei ole kaltaisiasi kermaperseruikuttajia, joille kaikki pitäisi ilmaiseksi kantaa nassun eteen. Ootat varmaan siellä vuokrakämpäsässäsi, että joku tulee ja pelastaa sut kurjalta elämältäsi ja tarjoaa isopalkkaista työtä. Äh, ei työtä, vaan voitat sittenkin lotossa. No, varmaan löytäisit valittamista sittenkin. Kaikki on sulle niin ilkeitä, vaikka itse olet kiltti ja kaltoinkohdeltu. Nyyh.