Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmösestä voi selvitä?
02.11.2016 |
Miten voi selvitä, kun on ihan umpikujassa..5-henkinen perhe, ei rahaa ja ruoka alkaa käydä vähiin, kasa maksamattomia laskuja. Pari vuotta pinnistelty ja uskottu parempaan, sitä valoa ei vaan ala näkyä tunnelin päässä ja nyt tuntuu, että kaikki romahtaa..menee koti ja kaikki. Tilanne on niin vaikea senkin takia, että asumme miehen kotitalossa, jonka siis olemme ostaneet ja samalla luvanneet pitää appiukosta huolen loppuelämänsä ja hän siis asuu tässä meidän kanssa. Nyt menee häneltäkin koti. Voi ei, miten tämmösen voi kestää...joo ette voi auttaa, mutta kun pakko jonnekin purkautua. Ja joo varmasti omaakin syytä on, tiedetään, ei olis pitänyt hankkia kolmea lasta, ei ottaa isoa asuntolainaa, ei rempata taloa, ei ryhtyä yrittäjäksi, ei sitä eikä tätä. Kaikki on kuitenkin tehty ja siitä nyt sitten kärsitään. Mitenkähän tässä voi selvitä, että saa edes ruokaa?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
Olet työtön. Millä mielellä otat vastaan ap:n, muiden yrittäjien ja työssäkäyvien sinulle maksamat työttömyyskorvaukset ja muutkin tulonsiirrot, mitä saat? Istut vuokraluukussasi viisastenhattu päässä paheksumassa itseäsi rohkeampia.
Olet sitä tyyppiä, joka nyt ilkkuu kun ap:n bisnekset ovat karilla (ovatko, en tiedä), ja joka olisi kurkku suorana huutamassa itselleen ap:n rahoja, jos hänen bisneksensä olisivatkin tehneet hänestä miljonäärin. Et varmaan tajua edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just tuon takia varmaan monilla on niin vaikeaa sitten kun kaikki menee. Ei saa tukea ja ymmärrystä, vaan ilkkumista. Aika monta kertaa olen kuullut kun joku yrittäjä on tehnyt konkurssin, että mitäs alkoi isottelemaan, sen siitä saa, ihan oikein jne. Onkohan tämä ihan suomalainen tapa? Usassa epäonnistuminen on normaalia ja ei kun uutta yritystä pystyyn. Ja toisia kannustetaan yrittäjyyteen, ei olla kateellisia, vaan ajatellaan, että "minäkin haluan menestyä".
En minäkään ymmärrä, miten yritystoiminnan epäonnistumisesta saa heti luuserin leiman otsaan. Vaikka kuinka ennakoi, ei kaikkia riskejä pysty karttamaan. Suomeen pitäisi saada samanlainen velasta vapautuminen kuin USAssa, jotta yrittäjiksi lähdettäisiin helpommin. Toisin kuin Jenkeissä, veloistahan joutuu Suomessa henkilökohtaiseen vastuuseen yritystoiminnan lakattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossun luukulle!
Kävin jo, heti ei herunut yhtään mitään, pitää toimittaa hirveä määrä lippuja ja lappuja, ennenkuin voivat edes alkaa tutkimaan, voitaisiinko saada toimeentulotukea. Sitten EHKÄ voidaan saada lyhytaikaista tt-tukea. Oli niin kova paikka mennä keski-ikäisen aina omillaan toimeen tulleen ihmisen sossun luukulle, että voitteko kuvitella? Aivan järkyttävän nöyryyttävää, miten te pystytte siihen? Tää on niin kamalaa.
Luuletko tosiaan, että sosiaalihuolto toimisi, jos niitä lippuja ja lappuja EI pitäisi toimittaa? Annettaisiin vain ilmaista rahaa kaikille sitä pyytäville ja luotettaisiin ihmisen kertomukseen siitä, miten huonosti pyyhkii?
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa melko negatiiviselta ihmiseltä. Täällä on tosi hyviä ideoita ollu tilanteen parantamiseksi, mut kaikki on nii vaikeeta eikä lopulta vaikuta olevan mitää motivaatiota asioitten parantamiseksi. (Jaksoin kylläkii lukea vaan muutamat ekat sivut sit jo meni hermo)
Esimerkiksi tuo yleinen asumistuki ei oo mitenkää sen vaikeampi yrittäjien saada ku muidenkaa.
Ryhdistäydy hyvä ihminen
Yrittäjistä en tiedä, mutta ei omistusasuntoon kovin helpolla saa tukea. Isohko talo varmaan ja jos niitä bruttotuloja kuitenkin on, niin tuskin heruu.
Kelle muka syydetään enempi rahaa kuin yrittäjille?! aina ovat käsi ojossa ottamssa ja syyllistämässä niitä jotka joutuu elää tukien varassa.Ihan oikein että joutuvat itsekkin joskus luukulle ja tietävät mitä elämä jollekkin voi olla, kuinka kovaa.Ei auta siinä prenikat rintapielessä eikä pollistella rinta rottingilla kun ollaan niin ahkeroita ja rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossun luukulle!
Kävin jo, heti ei herunut yhtään mitään, pitää toimittaa hirveä määrä lippuja ja lappuja, ennenkuin voivat edes alkaa tutkimaan, voitaisiinko saada toimeentulotukea. Sitten EHKÄ voidaan saada lyhytaikaista tt-tukea. Oli niin kova paikka mennä keski-ikäisen aina omillaan toimeen tulleen ihmisen sossun luukulle, että voitteko kuvitella? Aivan järkyttävän nöyryyttävää, miten te pystytte siihen? Tää on niin kamalaa.
Luuletko tosiaan, että sosiaalihuolto toimisi, jos niitä lippuja ja lappuja EI pitäisi toimittaa? Annettaisiin vain ilmaista rahaa kaikille sitä pyytäville ja luotettaisiin ihmisen kertomukseen siitä, miten huonosti pyyhkii?
Kyllä mä tuosta käsitän, että aikovat hakea tukea, mutta sanoi vaan, ettei sieltä heti saanut. En mäkään tiedä miten siellä toimitaan, ymmärrän, että todisteita tuloista ja menoista pitää olla, mutta tiedän kyllä sossun asiakkaita, jotka hakee sieltä pahimpaan hätään jotain ruokalappuja. Kerran eräs naapuri oli sellaisen saanut ja kysyi meiltä, että voisimmeko lähteä hänen kanssaan kauppaan ja ostaa hänelle olutta ja tilalle saisimme ostaa ruokaa hänen lapullaan. En yleistä, mutta tällaistakin tapahtuu. Toinen oli tuttu perhe, ostivat sossun rahoilla uuden sohvakaluston, entisen (mun mielestä ihan ok sekin vielä) veivät kaatikselle ja rikkoivat, ettei vaan kukaan saa siitä käyttökelpoista sohvaa. Tästä jo vähän aikaa, ei kai enää saa varmaan kaatikselle edes viedä tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuon takia varmaan monilla on niin vaikeaa sitten kun kaikki menee. Ei saa tukea ja ymmärrystä, vaan ilkkumista. Aika monta kertaa olen kuullut kun joku yrittäjä on tehnyt konkurssin, että mitäs alkoi isottelemaan, sen siitä saa, ihan oikein jne. Onkohan tämä ihan suomalainen tapa? Usassa epäonnistuminen on normaalia ja ei kun uutta yritystä pystyyn. Ja toisia kannustetaan yrittäjyyteen, ei olla kateellisia, vaan ajatellaan, että "minäkin haluan menestyä".
En minäkään ymmärrä, miten yritystoiminnan epäonnistumisesta saa heti luuserin leiman otsaan. Vaikka kuinka ennakoi, ei kaikkia riskejä pysty karttamaan. Suomeen pitäisi saada samanlainen velasta vapautuminen kuin USAssa, jotta yrittäjiksi lähdettäisiin helpommin. Toisin kuin Jenkeissä, veloistahan joutuu Suomessa henkilökohtaiseen vastuuseen yritystoiminnan lakattua.
Jos yhtiömuoto on osakeyhtiö, ei konkurssista joudu henkilökohtaiseen vastuuseen. Ns henkilöyhtiöt ovat sitten juuri noita, joissa yrittäjä vastaa usein yrityksestä koko omaisuudellaan, toiminimet ja kommandiittiyhtiöt nyt ainakin. Tai noin oli ainakin joskus 90-luvulla kun opiskelin. Mutta joo, epäonnistuneen yrittäjän "kivittäminen" tyyliin jota tässäkin ketjussa on nähty, on raukkamaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut/ehtinyt lukea koko ketjua, mutta ei perintötalo ole mikä tahansa asunto, jonka voi tuosta noin vaan myydä, etenkin, kun vaari on vielä elossa. Ehdottaisin AP, että laitatte firman vain toisen nimiin ja toinen menee työttömäksi työnhakijaksi. Jos ei ole töitä, silloin on ainakin oikeus työttömyyskorvaukseen. Vaarista voisi hakea omaishoidontukea.
Vierailija kirjoitti:
Kelle muka syydetään enempi rahaa kuin yrittäjille?! aina ovat käsi ojossa ottamssa ja syyllistämässä niitä jotka joutuu elää tukien varassa.Ihan oikein että joutuvat itsekkin joskus luukulle ja tietävät mitä elämä jollekkin voi olla, kuinka kovaa.Ei auta siinä prenikat rintapielessä eikä pollistella rinta rottingilla kun ollaan niin ahkeroita ja rahaa tule ovista ja ikkunoista.
Ai että ihan "joutuu elää tukien varassa"? Hah, ala nyt hyvä ihminen pikimiten yrittäjäksi itsekin, sen jälkeen sinullekin syydetään rahaa ja voit sanoa tukiluukuille hyvästit. Kun se on niin helppoa, mikset jo toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut/ehtinyt lukea koko ketjua, mutta ei perintötalo ole mikä tahansa asunto, jonka voi tuosta noin vaan myydä, etenkin, kun vaari on vielä elossa. Ehdottaisin AP, että laitatte firman vain toisen nimiin ja toinen menee työttömäksi työnhakijaksi. Jos ei ole töitä, silloin on ainakin oikeus työttömyyskorvaukseen. Vaarista voisi hakea omaishoidontukea.
Olipas tyhmä neuvo. Yrittäjän puolisokin lasketaan yrittäjäksi. Ja toiseksi, ansiosidonnaista saadakseen pitäisi ensin saada palkkaa oliko se nyt 10kk. Työttömyys ja omaishoitajuus ei välttämättä onnistu yhtä aikaa, siis molemmat tuet. Ja omaishoitajana et välttämättä pysty tekemään töitä jos vaativa hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua kokonaa, mutta siis kauhea tilanne. Sympatiseeraan, todella. Itselläni myös vain vähän rahaa, mutta puolisoni tienaa hyvin; eli laina ja laskut tulevat hoidettua kyllä ja lasten harrastukset, mutta henk.koht olen köyhä ja hermoilen raha-asioista nykyään koko ajan. Teidän tilanteenne on kuitenkin todellinen ja aivan hirveä onkin. Osaatko tehdä käsitöitä esim. joulumyyjäisiin tai osaatko entisöidä huonekaluja tms...niistä vois saada vähän extraa - joskaan ei ehkä pidemmän päälle ratkaise tilannetta. Entä omaishoitajan "palkka" - onko sellaista olemassa? Entäpä jos kouluttautuisit henkilökohtaiseksi avustajaksi ja hakisit apellesi avustajaksi...( no mä yritän nyt jotain keksiä ). Minne te siitä talosta sitten muuttaisitte , kun kaikki muukin maksaa?
Myykää irtainta, että saatte laskut maksettua. Telkkarit, tietsikat, pleikkarit. Montako autoa teillä on? Jos on kaksi, myykää toinen pois. Viekää tavaroita kirpparille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi
Rankalta kuulostaa ja kokemusta on. Siksi uskallan ehdottaa muuttoa paikkakunnalle, jossa on töitä. Jos yritys on velkainen, siihen on haettava HETI apua velkaneuvojalta, jolloin esim. perinnät päättyvät. Jos yritys ei kannata, pillit pussiin, ennen kuin tulee lisää velkaa.
214, ai tyhmä neuvo. Sitä en tiennyt, että yrittäjän puoliso lasketaan yrittäjäksi. Miten niin, jos itse ei ole yrittäjä, eihän sitä ihmisestä väkisin voi tehdä yrittäjää. Tyhmä olet. Enkä puhunut mitään ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Kyllä itse työssäkäyvänä nämä erotan. Ja en sanonut, että toinen hakee sekä työttömyyskorvausta että omaishoidontukea. Tiedän asioista jonkin verran. Älä neuvo äitiäsi n.....n
Niin ja jos mies on jo lähellä loppuun palamista, sairauslomalle ja pian. Tosiasiat pitää myöntää.
Turhaan te täällä neuvotte, ap ei halua luopua "talostaa" tai yrityksestään, eikä ainakaan mennä töihin.
Hän on "yrittäjä" jota täytyy ymmärtää, viis siitä että laskut ovat maksamatta. On se hirveetä, kun "talo menee alta" ja jos toisesta autostakin joutuisi luopumaan :/
Miten ap olisi ihan töihin meno?Koulutus?Yrittäminen on myös sitä että yrittää tiukan paikan tullen eikä jää valittamaan ja kerjäämään muilta apua.
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Ihan ensiksi tulee mieleen, että te selviätte kyllä, ihan varmasti. Sinulla on selvästi tahtoa selvitä.
Nyt vaan kaikki tuntuu kaoottiselta, mutta, tiedätkö, tulee aika, jolloin te enää muistelette tätä sekavaa kautta. Tämä vaihe menee ohi.
Tosi vaikeassa tilanteessa kannattaa olla itselleen armollinen ja myötätuntoinen.
Sen lisäksi, tutkitustikin, kun on vaikeaa niin se helpottaa, että keskittyy vaikka 5 min päivässä niihin asioihin, jotka on hyvin. Kiittää elämää niistä. Lisäksi voi pyytää apua:)
Tee kaikkesi, jotta voit hyvin. Jos mahd. liiku, käy kävelyllä, mitä tahansa josta sulle tulee hyvä mieli.
Vaikka taloustilanne on heikko, ei se tarkoita ettei välillä saisi olla onnellinen ja iloita.
Ota avuksesi joku keino, jolla saat selkettyä a) omaan ajatteluusi ja b) rahatilnteeseen.
a) Kirjoita vaikka paperille teidän tilanne. Mikä kaikki huolestuttaa. Esim. huolestuttaa, että appi on surullinen.
Sitten voit miettiä, miktä niistä on sellaisia, joihin voitte vaikuttaa. Et esim voi vaikuttaa muiden ihmisten tunteisiin. Et myöskään voi ottaa vastuullesi sisarusten tunteita. Voit silti olla empaattinen. Mitkä asiat ovat sinun vallassasi? Listaa ne. Esim. miehen masennus tms. ei ole sun vastuulla. Sinä voit ainakin laskea kunnolla teille budjetin. Voit ottaa yhteyttä välittäjään/velkoneuvojaan. Voit pitää itsestäsi huolta.
b) Investoit tulevaisuuteenne, ja käytät vaikka 10h kaiken raha-asioidenne selvittämiseen. Teet laskelmat.
Tee kaikki tämä paperille. Se on tärkeää.
Olosi tulee helpottumaan heti, kun sinulla on selkeä kuva tilanteesta. Kun eri mahdollisuudet on pöydällä. Nyt kaikki on teillä vähän epämääräisen tuntuista kaaosta. Ennen kuin hätiköitte toimimaan, tee ensin selvä tilannekuvaus itsellesi.
Ja hyvä ap, muista että vaikka appi ja sukulaiset olisivat kuinka rakkaita tahansa, teillä on oikeus onneen. Asiat tapahtuvat aina jostain syystä, kaikella on tarkoituksensa. Tämä teidän tilanteenne, ei tee teistä huonoja ihmisiä, arvottomia, vaan teillä on oikeus onnelliseen tulevaisuuteen. Te kyllä kestätte senkin, jos muut ovat surullisia talosta, jos siitä joudutte luopumaan. Kyllähän tekin kestätte tätä tilannetta.
Kaikkea hyvää sinulle ja mielelläni kuulisin, mitä mieltä olet.
Kiitos pitkästä viestistäsi! Paljon hyviä ehdotuksia ja varmasti toteutan niitä. Aika monet niistä on jo toteutettukin. Tämä saattaa kuulostaa kaaokselta, mutta ei oikeastaan ole sellainen. Mieheni on tarkka talouden suhteen ja tietää kaikki tulot ja menot tarkalleen, minä en ihan niin tarkasti, mutta tiedän kyllä tilanteen. Yrityksen talous on enemmän miehen vastuulla ja kotitalous minun. Aika paljon ollaan laskelmia tehty niin kotona kuin erään tutun yritysasiantuntijan avullakin ja tilitoimistossa on pohdittu ja tutkittu asioita myös. Silti tuntuu, että aikamoinen umpikuja tämä tilanne nyt on.
Olen tehnyt tuota positiivisuuslistaakin ja todella olen monesta asiasta kiitollinen; aviomiehestä, lapsista, appiukosta, terveydestä. Paljon huonomminkin asiat voisivat olla, paljon pahempaa tapahtua. Niin kauan kuin kaikki ovat hengissä, on asiat hyvin. Mutta jokainen tietää, että kun on oikeasti talousahdingossa, niin kyllä se vaan tuppaa päällimmäisenä mielessä olemaan. Olen harrastanut positiivista ajattelua jo vuosia ja jaksan yleensä aina uskoa hyvään ja olen uskonut nämä pari viimeistä vuottakin, että kyllä lama helpottaa, työt vielä lisääntyy, asiat järjestyy, rahaa alkaa tulla vähitellen entiseen malliin.
En tiedä mikä tässä on pahinta...tietysti kodin menetys on kamalaa kaikille ja mitä enemmän siihen on tunnesiteitä sitä vaikeampaa se on. Ja kun ei ole kyse vain niistä omista tunteista. Yrityksestä luopuminen on myös vaikeaa, mutta ehkä välttämätöntä. Olemme suurella työllä saaneet luotua yrityksen ja se on myös menestynyt ihan hyvin viime vuosiin asti, ei se mikään kultakaivos ole, mutta työpaikka siinä on kummallakin ollut ja välillä on voitu tarjota työkeikkoja ulkopuolisillekin. Vaari surettaa, hän on kärsinyt jo paljon ja me lisäämme sitä vielä hänen viimeisinä vuosinaan, joutuu lähtemään omasta kodistaan.
Jos voisikin kääntää aikaa taaksepäin...vaan ei voi. Tämä on tässä ja nyt ja jotenkin tästä on selvittävä. Kiitos sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Ap vaikuttaa melko negatiiviselta ihmiseltä. Täällä on tosi hyviä ideoita ollu tilanteen parantamiseksi, mut kaikki on nii vaikeeta eikä lopulta vaikuta olevan mitää motivaatiota asioitten parantamiseksi. (Jaksoin kylläkii lukea vaan muutamat ekat sivut sit jo meni hermo)
Esimerkiksi tuo yleinen asumistuki ei oo mitenkää sen vaikeampi yrittäjien saada ku muidenkaa.
Ryhdistäydy hyvä ihminen