Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi itku, ei yhtään rahaa, miten tämmösestä voi selvitä?
02.11.2016 |
Miten voi selvitä, kun on ihan umpikujassa..5-henkinen perhe, ei rahaa ja ruoka alkaa käydä vähiin, kasa maksamattomia laskuja. Pari vuotta pinnistelty ja uskottu parempaan, sitä valoa ei vaan ala näkyä tunnelin päässä ja nyt tuntuu, että kaikki romahtaa..menee koti ja kaikki. Tilanne on niin vaikea senkin takia, että asumme miehen kotitalossa, jonka siis olemme ostaneet ja samalla luvanneet pitää appiukosta huolen loppuelämänsä ja hän siis asuu tässä meidän kanssa. Nyt menee häneltäkin koti. Voi ei, miten tämmösen voi kestää...joo ette voi auttaa, mutta kun pakko jonnekin purkautua. Ja joo varmasti omaakin syytä on, tiedetään, ei olis pitänyt hankkia kolmea lasta, ei ottaa isoa asuntolainaa, ei rempata taloa, ei ryhtyä yrittäjäksi, ei sitä eikä tätä. Kaikki on kuitenkin tehty ja siitä nyt sitten kärsitään. Mitenkähän tässä voi selvitä, että saa edes ruokaa?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa metsään. Siellä on vaikka kuinka paljon tekemätöntä työtä.
Niin just ap! Katso metsään. Siellä on sulle tekemätöntä työtä. Älä siis valita. Poliitikon neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!
Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
Ei riitä myötätunto kyllä sinullekaan. Ap kärsii nyt joistakin valinnoistaan nahoissaan, mutta niin kärsit sinäkin.
Ja sellaista kuin 100% varmuus pystymisestä maksamaan laina takaisin, ei olekaan. Vaikka työpaikkaa ei menettäisikään, voi vaikka vammautua kolarissa. Jos haluaa elää täysin vailla riskejä, ei ikinä saa eikä saavuta yhtään mitään. Sitten voi tietysti katkeroitua ja ilkkua niille, joilla hommat kovasta yrittämisestä huolimatta eivät menneetkään aivan putkeen.
Ja sitten heräsin laa-laa maasta, eiks niin? Kun ja jos lainaa ottaa, täytyy varautua myös "siihen mahdottomaan", mikä se sitten onkaan. Ei niin, että ekasta vastoinkäymisestä, kuten ap:lla, koko talous kaatuu!!! Eihän nyt hyvänen aika voi ottaa monia lainoja samaan aikaan ja nauttia leveästä elämästä, toivoen että joku muu sen maksaa?
Ap kuten muutkin kermaperseet, ovat saaneet nauttia hyvästä ja kivasta elämästä, nyt voi palautua tavisten tasolle. "Talo menee alta" valittajia en vaan ymmärrä kun olen koko elämäni vuokralla joutunut asumaan. Ja ei, yrittämisestä ei ole kyse, vaan takiaajien puuttumisesta, ja siitä että palkasta en voi vuokrien nykytasolla säästää sitä omarahoitusosuutta. Ihan elossa olen vaikka ei ole koskaan ollut taloa "joka on mennyt alta", eli vuokralle vaan ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
No sielläpähän elelet meidän muiden verorahoilla. Sulla ei mitään varaa valittaa, ennen kun menet töihin.
Terkut vuokratyötä tekevältä opiskelijalta kunnan hikisestä vuokrakämpästä peräkyliltä vailla julkista liikennettä
Ap, kannattaa ehkä myös jutella jossain kohtaa jos mahdollista tutun/luotettavan kiinteistövälittäjän kanssa siitä millaiset myyntihinnat ja -ajat seudullanne on. Talo on varmasti aika iso, kun siihen kuusi mahtuu asumaan, sellaiset liikkuvat aika hitaasti jopa pääkaupunkiseudulla.
Kysykää vielä pankista lyhennysvapaata. Selittäkää tilanne, kertokaa realistinen suunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoan työtä sinulle. Jos olet ulkonäöllisesti kunnossa. Voit tulla viikoksi tanssimaan strepteasea. Monet ovat selvinneet tällä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa metsään. Siellä on vaikka kuinka paljon tekemätöntä työtä.
Päivän paras😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.
Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin...
"Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?
Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?
Tiedän että selviän, aina.
Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Nyt olisi ehkä oikea paikka käsitellä psykiatrin kanssa noita katkeruuden tunteita, eikä kipata niitä anonyymisti av:lla kanssaihmisten niskaan.
Ei kuulosta normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo ap vaikuttaa harvinaisen lämpimältä ihmiseltä, joita edes harvoin enää nykyään tapaa. Kantaa huolta perheestään ja jopa appiukostaan, jota ei moni todellakaan tee. Ovat ehkä miehensä kanssa tehneet arviointivirheitä taloudessaan, mutta eivät ole kyllä ainoita. Ja tämä lama koettelee aika suurta osaa kansasta ja varsinkin pienyrittäjiä. Aika monet ovat lähteneet yrittäjiksi kun työpaikka on mennyt alta, eivätkä ole halunneet jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi.
Kauhea ajatus, että kaikki pitäisi osata ennakoida, tietysti on hyvä tehdä suunnitelmat ja koettaa pysyä niissä, mutta kun ei voi kaikkea tietää, jos voisi, ei tässä maassa olisi yhtään työtöntäkään. Elämähän jää kokonaan elämättä, jos mitään ei uskalla edes yrittää. Mun mielestä ap ei ole mikään katkera ruikuttaja, joka tässä syyttää muita tilanteestaan, vaan ihan ottaa vastuun siitä itse.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap ei tässä varsinaisesti edes hakenut mitään talousneuvoja, halusi vain avautua ja jonkinlaista tukea.
Tällaista minä en ymmärrä sitten yhtään. Mitä ihmettä se avautuminen tilanteeseen auttaa? Ei yhtään mitään, sellaiset "paipai voi kun sulla on kurjaa, sellaista se elämä on" -tukiviestit vaan saa ongelmissa pyörivän uppoamaan niihin syvemmälle, kun tulee mielikuva että niille ongelmille ei voi tehdä mitään. Ts. se "avautuminen ja tuki" on ihan yhtä tyhjän kanssa PIDEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ. Toki siitä selän taputtelusta ja nenäliinan tarjoamisesta voi tulla hetkeksi parempi fiilis, mutta huomenna sama tilanne odottaa yhä.
Ainoa järkevä ja kestävä vaihtoehto on etsiä ja TOTEUTTAA konkreettisia neuvoja! Jos siis oikeasti haluaa tilanteen paranevan... Monihan haluaa vain velloa siinä kurjuudessaan, marttyyrin kruunu kirkkain ja niin edelleen. Mutta konkreettisia neuvoja saadakseen pitää olla konkreettiset faktatkin tiedossa. Vähintään itsellään. Niitä tarvitsee myös soskuun, kelaan ja velkaneuvojalle, kun asioitaan alkaa hoitamaan. Jos ei halua tänne kertoa lukuja, niin asiat voi esittää myös suhteellisina tyyliin "yritys tuottaa enemmän/vähemmän/saman verran kuin työttömyystuki olisi", tai "asuminen maksaa sen mikä kaksion vuokra" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
Idiootti. Ihan kuin etukäteen voisi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Ja yrittämisessä on aina riskinsä, mielestäsikö kenenkään ei kannata yrittää? Luulisi, että varsinkin tässä taloustilanteessa löytyisi vähän kunnioitusta ja ymmärrystä yrittäjille, se ei ole helppo tie koskaan.
Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa. Onnea ja menestystä vaan sinne vuokraluukkuusi katkeruuden keskelle!
Etkä varmaan "ota" lainaa, kun et sellaista työttömänä, omaisuudettomana (yh:na?) mistään voi saada.
Katos vähän yrittäjien saamia yritystukia :) Ap:n kaltaiset "yrittäjä" huijaavat leivän niiden oikeiden yrittäjien suusta.
Itseäni on useampikin yrittäjä yrittänyt saada ILMAISEKSI töihin, josta olen kärsinyt erilaisia sanktioita Te- toimiston puolelta. Ei ole mennyt jakeluun että lapsi olisi laitettava hoitoon jotta pääsisin ilmaiseksi provikalla myymään esim, tuotteitaan kauppakeskukseen.
Toivon sinulle nöyryyttä elämään, sitä tulet tarvitsemaan kun joudut kokemaan vastoinkäymisiä. Nousetko ylös? En olisi tuolla asenteella niin varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Asuntolainako on vastuutonta velkaa? Jos olet aiempi kirjoittaja, niin kerrotko, miten työttömänä persaukisena teet sitä "vastuutonta velkaa"?
Minä en ikinä voisi elää noin, ilkkuen niille jotka yrittää, itse hajota katkeruuteen, kun "ikinä ei ole mahdollisuutta sitä ja tätä".
Itsehän olet elämäsi rakentanut, ikinä et mitään saavutakaan tuolla asenteella ja yrittämisellä.Ap:lla on nyt vaikeaa ja joutuu tekemään vaikeita valintoja, mutta uuteen nousuun vain sen jälkeen!
Kyynisyys ja katkeruus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua!
Ap:lla sitä ei ole, mutta sinulla tuntuu olevan! Joten kummalla menikään huonommin..."Ilkkuen niille jotka yrittää" eli edelleen olet sitä mieltä että vastuuton velanotto on yrittämistä? Asuntolainen otto on yrittämistä?
Mitäs tiedä mitä olen yrittänyt ja miten?
Tiedän että selviän, aina.
Ap itkee kun ok- talo menossa alta? Itse olen vähän sakeammissa liemissä keitetty ja tuollainen ei hetkauttasi, arvostaisin perhettäni, terveyttäni ja sitä että meillä heikommista pidetään huolta. En itkisi materian perään.
Etkö tiedä, mitä on yrittäjyys? Yrittäjänä toimiminen?
Asuntolainan ottaminen on useimmiten järkiratkaisu. Jossain on kuitenkin asuttava ja vuokran hinnalla voi hyvinkin lyhentää omaa asuntoa ja samalla kasvattaa omaa pääomaa.
Tavoitteet ja haaveet, usko tulevaisuuteen ovat hyvä asia. Tekee elämästä elämisen arvoista. Kyynisyys sen sijaan ei, loan heittäminen muiden niskaan ala-arvoista.
Minun korvaani kuulostaa, että et ole selvinnyt. Olet selvinnyt hengissä, mutta katkeroituneena ja kyynistyneenä et ole lähimainkaan selvinnyt henkisesti. Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi ja helpompi, mutta muita polkemalla ja ilkkumalla et saavuta mitään hyvää, edes itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ap ei tässä varsinaisesti edes hakenut mitään talousneuvoja, halusi vain avautua ja jonkinlaista tukea.
Tällaista minä en ymmärrä sitten yhtään. Mitä ihmettä se avautuminen tilanteeseen auttaa? Ei yhtään mitään, sellaiset "paipai voi kun sulla on kurjaa, sellaista se elämä on" -tukiviestit vaan saa ongelmissa pyörivän uppoamaan niihin syvemmälle, kun tulee mielikuva että niille ongelmille ei voi tehdä mitään. Ts. se "avautuminen ja tuki" on ihan yhtä tyhjän kanssa PIDEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ. Toki siitä selän taputtelusta ja nenäliinan tarjoamisesta voi tulla hetkeksi parempi fiilis, mutta huomenna sama tilanne odottaa yhä.
Ainoa järkevä ja kestävä vaihtoehto on etsiä ja TOTEUTTAA konkreettisia neuvoja! Jos siis oikeasti haluaa tilanteen paranevan... Monihan haluaa vain velloa siinä kurjuudessaan, marttyyrin kruunu kirkkain ja niin edelleen. Mutta konkreettisia neuvoja saadakseen pitää olla konkreettiset faktatkin tiedossa. Vähintään itsellään. Niitä tarvitsee myös soskuun, kelaan ja velkaneuvojalle, kun asioitaan alkaa hoitamaan. Jos ei halua tänne kertoa lukuja, niin asiat voi esittää myös suhteellisina tyyliin "yritys tuottaa enemmän/vähemmän/saman verran kuin työttömyystuki olisi", tai "asuminen maksaa sen mikä kaksion vuokra" tms.
Koska nuo ap:n kaltaiset ilkkuvat meitä oikeasti köyhiä, kuten tässäkin ketjussa ilmenee. Syytetään katkeraksi kun ei ole tyytyväinen siihen ettei ole OLE OLLUT EDES MAHDOLLISUUTTA saada tai tavoitella samaa mitä kermaperseet.
Se sapettaa,kun tuollaiset kuin ap eivät arvosta mitä heillä on ollut tai mitä heillä on.
VALITTAMINEN ja myötätunnin kerjääminen ei auta niin kauan kun vielä huonommassa asemassa olevia.
Onhan tullekin muijalle varmaan sanottu että kannattaa myydä talo, mutta kun "silloin menee talo alta" ja vuokrallahan ei kukaan muu asu? Ei tuollaisille kuin ap kelpaa muu kuin se että joku tulee ja maksaa kaikki velat ja voi elää kuten ennenkin. Jos olisi toisenlainen tyyppi,olisi jo ollut kyllin rohkea ja myynyt kämppänsä.
Yrittäjän pitäisi käsittää, että yllättäviä rahamenoja voi tulla. Siihenkin pitää varautua välillä, että kulut juoksevat, mutta töitä/tuloja ei ole. Jos työttömyys on kestänyt pidempään, yrittäjällä on mahdollisuus hakea toimeentulotukea lakkauttamatta yritystä. Vaatii tositteita, kuten jokainen yrittäjä ymmärtää. Ellei huvita tulo-meno-selvitystä tehdä, niin ei siinä sitten muu auta kuin hyväksyä oma saamattomuutensa ja sitä mukaa.
Sama homma omakotitalon suhteen. Vararahastoa on oltava, yllättäviin ylläpitokustannuksiinkin on varauduttava. Asiansa voi sössiä syvemmin jos ei usko realismia, vaan sinnittelee haaveissaan maata altaan kaivaen. Kitinät ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä myötätunto ap:lle. Olet kuitenkin saanut nautti ok-talossa joka ei ole vuokraluukku, asumisesta, olet saanut kun olet halunnut 3 lasta jne. Itsellä ei mahdollisuutta mihinkään noista, enkä ikinmaailmassa uskaltaisi ottaa jotain lainaa jos en olisi 100% varma että pystyn maksamaan takaisin.
Olen 40 v, yksi lapsi, työtön, en omista mitään enkä ole koskaan omistanut, asun kaupungin vuokraluukussa. En ota lainaa ja itke jälkeenpäin. Kasva aikuiseksi!
Sappi kiehuu aina kun näitä lukee, kun on itse aikuisina mokattu ja nautittu leveästä elämästä ja sitten itketään. Mitens me, joilla ei ole ollut mitään, KOSKAAN?
En ole ap mutta meidän muiden vikako se on ettet ole uskaltanut elää? kai sulla joskus on ollut töitä että olisit voinut ottaa asuntolainan? kai olisit voinut mennä naimisiin ja tehdä ne kaksi lasta?
Tätä tarkoitan. Katos kun kaikilla ei ole takaajia tai omarhoitusosuutta mahdollisuus säästää, KOSKAAN. Sitten nämä kermaperseet, joille kaikki tipahtaa mitään tekemättä, itkevät kun tulee ongelmia vaikka on eletty ilman huolta huomisesta. Voisin minäkin heittää kaikki läskiksi ja tehdä velkaa vastuuttomasti, mutta kun itsellä on sellaiset kuin moraali ja vastuuntunto.
En ymmärrä, miksi kommentoit etten ole "uskaltanut elää"= eli tehdä vastuuttomasti velkaa ja itkeä sitten kun rahat eivät riitä?
Miksi vähävaraiset usein ajattelevat, että hyvin toimeetuleville on kaikki tipahtanut valmiina? Sinunkin tekstistäsi paistaa läpi suunnaton katkeruus muita ihmisiä kohtaan. Moni on opiskellut pitkään ja korkealle. Opiskelu on Suomessa mahdollista ihan kaikille, myös sinulle. Moni työssäkäyvä opiskelee työn ohessa, etänä, monimuotona jne.
Moni osaa myös tehdä maltillisia ratkaisuja. Minulla on hyvin työllistävä ammatti ja keskinkertaiset tulot. Lapsia on vain yksi, koska siihen on varmuudella varaa. Asun kerrostaloasunnossa, josta pankkilainaa on jäljellä n. 10 000. Alun perinkin mitoitin lainan puolisoni kanssa niin, että kumpi tahansa meistä pystyisi maksamaan sen yksinkin. Perheessäni on vain yksi auto, mutta helposti pärjäisimme ilmankin, koska asunnon sijainti on hyvä. Ei ole tarvetta omakotitalolle, vaikka varaa olisikin.
Ehdotan sinulle oman asemasi parantamista pienin askelin. Kannattaa myös työstää tuota katkeruuden tunnetta, sillä se heijastuu väistämättä myös lapseesi.
Hyvää syksyä!Lainan ottaminen ei ole mikään peikko, kunhan sen tekee järkevästi.
Tuota, olen opiskellut korkeakoulutkinnon, ollut työelämässä 15 vuotta. Ikävä kyllä puolisoni kuoli ja olen yh. Kun olin työelämässä puolisoni opiskeli EMMEKÄ SAANEET LAINAA ILMAN TAKAAJIA. Meneekö se kalloosi?
Olet kermaperse sikäli, että asiat ovat menneet sinulla hyvin. Jos olisitte vaikka molemmat joutuneet työttömiksi samaan aikaan, miten olisi suu pantu? Itketty?
Tilanteesi on myös erilainen kuin ap:lla sikäli että hän on liss'ntynyt holtittomasti, asuu ok-talossa jne , onko koulutusta ja työkokemusta?
Sen verran kovia olen elämässäni kokenut, että myötätuntoa ei heru pullamössököyhille, olen oikeasti köyhiä ja huono-osaisia nähnyt. Ok talossa asuva, perheellinen, terve ihminen jolla on auto ei kuulu niihin.
Ikävää, että puolisosi on kuollut. Mutta et ole ainoa leski tässä maailmassa. Kai saat leskeneläkettä? Ja palkkaa? Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta? Ainahan voit opiskella uuden ammatinkin. Maaseudulta saa halpoja asuntoja, kaksi ihmistä ei isoa taloa tarvitse. Mun yksinhuoltajatuttava (2 lasta, työskentelee kouluavustajana) osti vanhan talon, k+oh+2 mh+sauna ja maksoi siitä 39 000 e. Ei paha. Iso piha, jossa mm. omppupuita, marjapensaita, puuvaja, pihasauna, vanha navetta. Tiukilla on, mutta pärjää ja nauttii ok-talossa asumisesta. Tätini taas jäi 4 lapsen yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua, ei ollut mitään koulutustakaan. Sai perusduunarin työpaikan, kasvatti ja koulutti lapset, osti perheelleen pikkutalonkin. En tiedä miten pärjäsi, eivät näyttäneet nälkäänäkeviltä. Eikä taatusti ollut lainantakaajia. Sä oot vaan tottunu valittamaan ja katkeroitunut sinne kämppääsi. Harmi, lapsesi saa aika synkän kuvan elämästä.
20 vuotta sitten lainaa sai helpommin kuin nykyään.
Maaseudulla tarvitsee ajokortin, ei ole varaa siihen autosta puhumattakaan. Itsekin teen kouluavustajan keikkaa kun en ole sosionomina muuta saanut tällä hetkellä, ja ei ole tosiaan ajokorttiin varaa.
Muuten en ruodi yksityisasioitani tässä ketjussa enempää.
Alue: Aihe vapaa
Lainaa voi saada ilman takaajiakin, ei henkilötakausta enää edes useimmiten hyväksytä. Esim. asuntoa ostettaessa se asunto itsessään on takaus lainasta, ei koko summasta, vaan osasta. Ja miksi sinulla ei olisi mahdollisuus säästää omarahoitusosuutta? Kyllä minulla ainakin oli, vaikka pienituloinen olen aina ollut. Ainakin ennen (n. 10 v sitten) sai myös valtiontakauksen osalle lainasummassa, en sitä systeemiä sen tarkemmin, muista, mutta sellainen oli. Lisäksi pankeilla on omia juttuja, ne voi olla kalliitta, mutta siis mahdollisia, eli esim. takaisinmaksuturvavakuutus on tällainen. Mutta et varmaan ole edes vaivautunut ottamaan asioista selvää. Sääli, että elämäsi menee noin surkeasti eteenpäin, mutta itsepä olet valintasi tehnyt sinäkin. (En ole tuo joka sulle aiemmin vastasi)