Miksi äidit eivät vaadi puolisoiltaan tasa-vertaista osallistumista lapsien ja kodinhoitoon alusta saakka?

Ei mun ole tarvinnut vaatia. Se, että ollaan molemmat aikuisia ja hoidetaan kotia, on ollut molemmille selviö alusta asti. Mutta ei toisen osallistumattomuudesta kyllä mun mielestä voi pelkästään "äitejä" syyttää.

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ei mun ole tarvinnut vaatia. Se, että ollaan molemmat aikuisia ja hoidetaan kotia, on ollut molemmille selviö alusta asti. Mutta ei toisen osallistumattomuudesta kyllä mun mielestä voi pelkästään "äitejä" syyttää.

Sama juttu. Ei kyllä muistaakseni koskaan keskusteltu ennen esikoisen syntymää mistään rooleista. Vanhempia olemme molemmat, vastuu on sama. Töissä käymme molemmat ja palkkammekin ovat suht koht samat. Itsestäänselvyys ollut meille jo 10 vuotta.

Mä tein aikoinaan miehelle selväksi, että jos meikä joutuu luopumaan omasta urasta, tekemään enemmän kotitöitä ja lasten vastuu on vain mulla, niin lapset jää miehelle tai ne lähtee huostaan, sillä yh-äidiksi en sitten ala. Mun on tapana myöskin toteuttaa mun uhkailuja.

Niinpä. Ihmetyttää naiset, jotka alkavat passaamaan varsinkin, jos se ei niin mieluisaa hommaa ole. Missä itsensä arvostus?

Mies jäi työttömäksi raskausaikana, minulla on vakityö. Oli järjellä aika helppo päätös (kun asiaa lähti tunteilemaan niin ei ollutkaan enää niin yksioikoinen juttu) että minä menen töihin heti äitiysloman jälkeen ja mies jää kotiin lapsen kanssa. Mies loi aivan mahtavan suhteen lapseen, ja välillä olin todella kateellinen näiden kahden suhteen laadusta. Mies myös teki ruuat, pääosin hoiti kotityöt, kävi lapsen kanssa ulkona jne. 

Ei siinä, mies on kyllä myöntänyt että jos hänellä olisi ollut lapsen syntyessä töitä niin ei meillä olisi ollut puhettakaan että mies jäisi kotiin.

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Meillä toimii hyvin se että olen kotona lasten kanssa ja hoidan kodin. Mies tekee pitkää päivää ja ansaitsee kahden edestä. Kumpikaan ei valita joten pitäisikö tässä olla jokin ongelma.

Lisääntymiskiima ajaa harkinnan yli, ja ilmeiset merkit ohitetaan olankohautuksella. Toiveajattelu korvaa riskien arvioinnin. On helpompi vain tehdä lapsia ei-isällisen miehen kanssa ja valittaa jälkeenpäin kuin koettaa etsiä uutta kumppania. Kuinka monta kertaa olette nähneetkään naisen kirjoittavan täällä: "En kadu lapsiani, mutta lasten isää kadun"?

Paljastat syyn jo otsikossa: puhut naisista äiteinä, et naisina. Miehet taas ovat puolisoita, eivät miehiä tai isiä. Miksikö? Kumpikin puoliso on oppinut pienestä pitäen tietyn parisuhdemallin ja toistaa sitä tiedostamatta ja kyseenalaistamatta omassa aikuiselämässään. Sama tasa-arvon puute siirtyy sitten heidän lapsiinsa. Luulisi, että pienellä keskittymisellä olisit päätynyt samaan tulokseen, ap. Ei ole kvanttifysiikkaa.  

Oletko tehnyt tästä samasta aiheesta avauksia ennenkin, esim eilen. Taivutat isän monikon genetiivin "isejen", et isien. Olitko se sinä, ap?

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

Raskauden keskeyttäminen ei ole moraalinen velvollisuus.

Meillä isä osallistunut aina töiden lisäksi lasten ja kodinhoitoon mikä on hieno asia,vaikka olenkin ollut kotiäitinä monta vuotta on hän halunnut myös osallistua perheen arkeen.kotihommia tekee myös lapset joten kukaan ei kuormitu liiaksi arjen keskellä

Kaikkea voi miehen kanssa etukäteen sopia, mutta meillä sopimuksista huolimatta miehen hoitointo hiipui kaksi viikkoa esikoisen syntymän jälkeen. Mikään järjellinen keskustelu ei auttanut. Mies oli myös hoitovapaalla yli vuoden (joten ei voi sanoa, etten antanut mahdollisuutta), mutta silloinkin kaikki kotityöt sekä lapsenhoito mun työaikojen ulkopuolella jäi kokonaan mulle. Mies nukutti lapsella niin pitkiä päiväunia, että lapsi nukahti vasta puolenyön aikaan. Lapsi myös heräili öisin monta kertaa, minä hoidin aina, vaikken enää imettänyt.

Ulkopuoliset muistivat aina kehua, kuinka ihana mies mulla oli, kun oikein koti-isäksi ryhty.

Lopulta erosin. Nykyään lapsi on puolet ajasta isällään (en siis edelleenkään kamppaa hänen isyyttään). Mies on ollut työtön jo useampia vuosia, mutta silti isäviikkoina lapsi käy täydät päivät päiväkodissa. Jaksaa mulle valittaa elämänsä rankkuutta. Työssäkäyvänähän mulle arki on helpompaa.

No, kaikki ei vaan oo kovin jaksavaisia.

Niille, jotka kysyy, miksi annoit perseillä: mies kohteli lasta huonosti aina, kun menin "omiin sovittuihin menoihini". Kotitöitä ei tehnyt, vaikka listasimme työtehtävät ja yhdessä jaoimme ne. Parisuhdeterapiakaan ei tähän auttanut.

Vaikka mies olisi kuinka tehnyt selväksi, ettei lasta halua, on yhtälailla hänen vastuullaan ennaltaehkäistä vahingot eli huolehtia EHKÄISYSTÄ tai olla selibaatissa, se kun on ainut täysin varma keino välttyä jälkeläisten siittämisestä "vahingossakaan".. Jos vahinko kuitenkin käy, on siitä tietenkin silti kanettava oma vastuunsa..

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Mies taitaa pyörittää tuota reppanaa miten haluaa, kun toinen on niin ihastuksissaan saatuaan rikkaan miehen. Rumasti sanottu, mutta tuollainen vaikutelma on tullut tuon kirjoittajan kymmenistä jos ei sadoista kommenteista. Ja melkein jokaisessa kommmentissa tuo kirjoittaja kääntää keskustelun siihen Mieheensä. Alkaa jo ärsyttää melkoisesti kun joku on tuollainen vässykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka mies olisi kuinka tehnyt selväksi, ettei lasta halua, on yhtälailla hänen vastuullaan ennaltaehkäistä vahingot eli huolehtia EHKÄISYSTÄ tai olla selibaatissa, se kun on ainut täysin varma keino välttyä jälkeläisten siittämisestä "vahingossakaan".. Jos vahinko kuitenkin käy, on siitä tietenkin silti kanettava oma vastuunsa..

Moni mies on varmaan iloinen vahingosta. Jos mies haluaa lapsen ja tietää että nainen ei aborttiin suostu, senkun nostaa metelin että hän ei lasta halua. Siihen vedoten mies voi olla hoitamatta lasta yhtään. Sitten kun lapsesta ei ole enää vaivaa ja sille voi opettaa pesäpalloa, mies leppyy, antaa vaimolle anteeksi ja suostuu puuhailemaan lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anoppien konservatiivinen ja lepsu kasvatus.

Hienoa, että tällaisessakin ketjussa vastuu lasten kasvatuksesta vieritetään yksinomaan äidin harteille. Mikä ihme se on, että naiset kantavat vastuun yksin, kun koko maailma käskee heidän tehdä niin. Nämä asenteet ovat se pahin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Kuinka sen tekisin? Mies ei koskaan halunnut lapsia mutta en kyennyt aborttiin vahingon satuttua. Miehen työajat yrittäjänä ovat aivan hulluja ja sen lisäksi harrastaa urheilua rankalla kädellä tasatakseen stressiä. Kuinka paljon minä voisin vaatia häntä osallistumaan sen lisäksi? 

Uskomatonta seliseliä "mieheltä". Et sinä sitä vahinkoa yksin aiheuttanut, joten 50/50 vastuunjako kohtuullista, mutta vaatia voit toki miten ja mitä tahansa.

Jos mies on etukäteen tehnyt selväksi, etei isäksi halua, ja nainen ei suostu kantamaan vastuutaan ja keskeyttämään raskautta, kyllä syy on yksin naisen. Raskauden keskeyttäminen on moraalinen velvollisuus, ja jos ei sitä kykene hoitamaan, vaikea tuollaista naista on enää kunnioittaa.

Raskauden keskeyttäminen ei ole moraalinen velvollisuus.

Kyllä se on, sikäli kun ihmisellä ylipäätään voi olla moraalisia velvollisuuksia. Toinen tapa sanoa asia on, että raskauden keskeyttäminen on moraalisesti paras teko.