Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita väkivaltaisessa liitossa eläviä?
31.10.2016 |
Ihan haluaisin kysyä, miksi ja kuinka kauan? Vaikuttaako normaaliin elämään? Tietääkö kukaan? Itse olen saanut potkut töistä mustan silmän takia (asiakaspalveluammatti), oli siis jo kolmas kerta. Olen idiootti, tiedän, mutta rakastan miestäni eikä kukaan meidät tunteva ikinä uskoisi mitä se mies tekee mulle kun olemme kahden. En oikeasti edes tiedä mitä haen tällä aloituksella, vertaistukea kai?
Kommentit (102)
HEL-NYC kirjoitti:
Sosiaalinen paine täydellisestä perheestä, varsinkin uusioperheen kohdalla kun siihen on lähdetty jo vastoin kaikkia pahanilmanlintujen minähän sanoin-mutinoita.
Yksinäisyyden pelko.
Tunne siitä, että sen on ansainnut, toisaalta turhamainen ja romanttinenkin ajatus siitä, että mies rakastaa tarpeeksi ettei sitä enää tapahdu.
Siitä tuleva kontrollintunne (minä ärsytän tarpeeksi -> mies reagoi näin).
Pelko muutoksesta / tuttuuden tunne (parempi tunnettu paholainen kuin tuntematon)
Pelko siitä, että kun kertoo muille eron syistä tulee tuomituksi / ei kerro eron syistä tulee tuomituksi.
Ero on lisäksi aina tunne epäonnistumisesta ja varmasti painaa sekin, että yksinhuoltajien lapsilla ja eron kokeneilla lapsilla on enemmän tunne-elämän ongelmia ja ongelmia omissa suhteissaan -> varsinkin jos ap ei vielä tunnista lapsensa kärsivän nykyisestä tilanteesta, voivat nuo painaa vaakakupissa ns. perheen puolella paljonkin.
Siinä muutamia syitä miksi asia on niin käsittämättömän monimutkainen.
Kiitos sinulle tästä luettelosta. Itse asiassa olen ollut noista syistä tietoinen, mutta silti en ymmärrä täysin niiden merkitystä siksi, että kyllä vaakakupissa pitäisi olla myös LAPSEN turvallisuus ja tulevaisuus. En minä väitä, että ei oma isä voisi ajaa lapsia hankeen, mutta uusioperheissäkin se on varsin mahdollista ja jopa todennäköistä, jos mies on muutenkin väkivaltainen.
Mietipä tuota luetteloa vielä tarkemmin toiselta kantilta:
Yksinäisyys - eli mikä voisi olla huonommin jos ei ole ketään, jota pitää pelätä? Sen sijaan voisi katsella, jos kohdalle sattuisi uusi oikeasti rakastava kumppani.
Epäonnistuminen - eikö ole parempi korjata virhe eikä "jäädä tuleen makaamaan"?
Tuomituksi tulemisen pelko - eikä tämä ketju jo todista sen, että pahoinpidelty tulee tuomituksi ja lyöty uudelleen lyödyksi siksi, kun jää siihen tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Manipulointia, syyllistämistä, kostonhimoa. Ei kamalan pahaa, mutta riittävästi, jotta sitä oppi elämään jatkuvassa syyllisyydentunnossa.
Se mahdollistui sillä, ettei mies aina kamala ollut. Hyvään uskovana ihmisenä sitä unohti.
Kiitos tästä. Ensimmäinen vastaaja, joka kuulostaa minulta.
Ap
Jatkan tarinaani:
20-vuotinen avioliitto päättyi siihen, että mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Tästä on nyt aikaa kuusi vuotta. Tiedätkö, että juuri av silmäni avautumaan? Aloitin täällä ketjun, johon tuli liki tuhat vastausta. Minä pidin miestä ihanana ja raportoin, miten ero eteni. Av-mammat sanoivat sen olevan henkistä väkivaltaa.Olen tänä päivä eri ihminen. Ei, vaan olen se ihminen, joka olin nuorena. Olen uusissa naimisissa, ja mieheni hyväksyy minut täysin. Kirjoitin tästä tänään toiseen ketjuun ja joku haukkui minut vaaleanpunaiseksi hattaraksi... Mutta se on niin ihmeellistä, kun voin puhua mitä sylki suuhun tuo, voin olla estoton sängyssä, saan siivota omalla tavallani... Eikä kukaan kommentoi tai kritisoi.
Rupesin itkemään kun luin tekstiäsi. Luulen, etten minäkään ole oma itseni kun aina pitää olla varpaillaan. Upeaa, että lähdit, nostan hattua.
Ap
Lähdin, koska minulle tuli se viimeinen niitti: minähän en jaa miestä kenenkään kanssa. Minua ei kohdella näin. ( mies siis ei jättänyt, vaan sanoi, ettei luovu tuosta toisesta naisesta - hänelle taisi tulla yllätyksenä, että minä lähdin).
Sain aivan uskomattoman voimaantumisen tunteen. Palapelin palat loksahtivat paikoilleen, kun järjestelin asioita. Tuntemattomat ihmiset olivat käsittämättömän empaattisia.
Kun tietää mitä pitää tehdä, niin asiat järjestyvät. Elämä kantaa.
Ai jaa, että se ei ollut vielä paha kun hakkasi VAIN SINUA, mutta kun otti lisää hakattavia niin sitä et enää suvainnutkaan?
Miksi voimaantumisen tunne tuli vasta toisesta naisesta?
Luepa koko viestiketju. Mies ei hakannut, vaan lähinnä syyllisti.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Sosiaalinen paine täydellisestä perheestä, varsinkin uusioperheen kohdalla kun siihen on lähdetty jo vastoin kaikkia pahanilmanlintujen minähän sanoin-mutinoita.
Yksinäisyyden pelko.
Tunne siitä, että sen on ansainnut, toisaalta turhamainen ja romanttinenkin ajatus siitä, että mies rakastaa tarpeeksi ettei sitä enää tapahdu.
Siitä tuleva kontrollintunne (minä ärsytän tarpeeksi -> mies reagoi näin).
Pelko muutoksesta / tuttuuden tunne (parempi tunnettu paholainen kuin tuntematon)
Pelko siitä, että kun kertoo muille eron syistä tulee tuomituksi / ei kerro eron syistä tulee tuomituksi.
Ero on lisäksi aina tunne epäonnistumisesta ja varmasti painaa sekin, että yksinhuoltajien lapsilla ja eron kokeneilla lapsilla on enemmän tunne-elämän ongelmia ja ongelmia omissa suhteissaan -> varsinkin jos ap ei vielä tunnista lapsensa kärsivän nykyisestä tilanteesta, voivat nuo painaa vaakakupissa ns. perheen puolella paljonkin.
Siinä muutamia syitä miksi asia on niin käsittämättömän monimutkainen.
Kiitos sinulle tästä luettelosta. Itse asiassa olen ollut noista syistä tietoinen, mutta silti en ymmärrä täysin niiden merkitystä siksi, että kyllä vaakakupissa pitäisi olla myös LAPSEN turvallisuus ja tulevaisuus. En minä väitä, että ei oma isä voisi ajaa lapsia hankeen, mutta uusioperheissäkin se on varsin mahdollista ja jopa todennäköistä, jos mies on muutenkin väkivaltainen.
Mietipä tuota luetteloa vielä tarkemmin toiselta kantilta:
Yksinäisyys - eli mikä voisi olla huonommin jos ei ole ketään, jota pitää pelätä? Sen sijaan voisi katsella, jos kohdalle sattuisi uusi oikeasti rakastava kumppani.
Epäonnistuminen - eikö ole parempi korjata virhe eikä "jäädä tuleen makaamaan"?
Tuomituksi tulemisen pelko - eikä tämä ketju jo todista sen, että pahoinpidelty tulee tuomituksi ja lyöty uudelleen lyödyksi siksi, kun jää siihen tilanteeseen?
Äitinä ymmärrän täysin lapsen turvallisuuden ajattelemisen. Tällä hetkellä minäkin haluan ajatella, että jos mieheni löisi minua - lähtisin välittömästi kävelemään. Todennäköisesti en ehkä lähtisi ensimmäisestä lyönnistä. En tiedä. Sen sijaan tiedän 100 % varmasti, että jos mies edes uhkaisi koskea lapsiin, olisin ovesta ulos ennen kuin saisi lausettaan loppuun.
Jos yritän katsoa omalta kannaltani, kokisin että olen panostanut suhteeseen jo liian paljon lähteäkseni "pikkujutusta" (en todellakaan koe väkivaltaa pikkujuttuna). Itseään on helpompi huijata kuin ketään muuta. Huijaanhan minäkin itseäni, että juuri minä osaan hoitaa tilanteen niin hyvin, että minun lapseni eivät kärsi isänsä uskottomuudesta... Varmaan ne pahoinpidellyt äidit kertovat itselleen juuri saman valheen?
Ole yhden kerran nähnyt ns. battered wife-syndrooman. Kamala sanoa, mutta ko. nainen ei olisi päässyt muuten tilanteesta irti. Nähdäkseni vaatii jotain aika isoa, että se muutos on helpompi kestää kuin nykyisyys.
Epäonnistumisista ja tuomitsemisista koen, että pelko ja ennen kaikkea häpeä tilanteesta estää lähtemästä. Kun asiasta alkaa kertomaan muille, on ottanut jo ensimmäisen askeleen. Niin kauan kun asiasta on täysin hiljaa, ei muutosta ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just, tottahan tässä sopassa on lapsia! Heistä pitäisi tehdä lasu välittömästi.
Miksi pojastani pitäisi tehdä lasu? Todella, kerro? Fiksu, onnellinen, iloinen poika, jolla ei ole aavistustakaan isäpuolen väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Sinä luultavasti tehtailet lastensuojeluilmoituksia ihan huviksesi. Mistäs tiedät, ettei naapuriperheelläsi ole sama tilanne kuin minulla? Kaikki ei katsos näy ulospäin.
Ap
En usko tätä, siis ettei lapsi tiedä. Lapsi ei vaan avaudu asiasta äidilleen ja leikkii mukana, että kaikki on ok. Lapsihan tajuaa, että äiti on heikko ja turvaton, ei sellaiselle voi avautua. Lapsen on sopeuduttava ja oltava fiksu ja iloinen, koska äitiä täytyy suojella ja tukea. Tein itsekin lapsena niin. Aikuisena minulle paljastui, että väkivaltaa oli. Vaistosin sen kyllä jo lapsena ja se varjosti koko lapsuuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on todella tyhmä ja vielä vastuuton
Eikö sua pelota se väkivalta? Sehän sattuu. Eikö pelota, että se pahenee ja jää pysyviä vammoja tai jopa henki lähtee? En voi käsittää. Itse elin pari vuotta alkoholistin kanssa, ja loppua kohden alkoi ahdistaa niin jumalattomasti että oli pakko lähteä. Tunsin että sekoan ellen lähde. Jotain itsesuojeluvaistoa olla pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap
Älä uskallakaan väittää että väkivaltaisessa kodissa olisi lapsella millään tavalla hyvä olla.
Tiedän ja ymmärrän miten vaikea väkivaltaisesta suhteesta on lähteä, mutta raja menee siinä kun se sinua hakkaava mies on tärkeämpi kuin oma lapsesi. Oksetat minua. Äläkä yritäkään mussuttaa että sinulla olisi asiat paremmin kuin minulla. Meidän perheessä ei ketään hakata ja lapset saavat kasvaa turvallisessa kodissa rakastavien vanhempien kanssa. Sinä et voi omalle lapsellesi samaa antaa ennen kuin jätät väkivaltaisen miehesi.
Vaikka et itsestäsi yhtään välitäkään niin ajattele edes lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap
Älä uskallakaan väittää että väkivaltaisessa kodissa olisi lapsella millään tavalla hyvä olla.
Tiedän ja ymmärrän miten vaikea väkivaltaisesta suhteesta on lähteä, mutta raja menee siinä kun se sinua hakkaava mies on tärkeämpi kuin oma lapsesi. Oksetat minua. Äläkä yritäkään mussuttaa että sinulla olisi asiat paremmin kuin minulla. Meidän perheessä ei ketään hakata ja lapset saavat kasvaa turvallisessa kodissa rakastavien vanhempien kanssa. Sinä et voi omalle lapsellesi samaa antaa ennen kuin jätät väkivaltaisen miehesi.
Vaikka et itsestäsi yhtään välitäkään niin ajattele edes lastasi.
Sinun perheessäsi lapset kasvavat epäempaattisen hirviön alla. Se on vähintään yhtä iso trauma kuin äidin pahoinpitely - todennäköisesti isompi. Ja rikos ihmiskuntaa kohtaan lisätä epäempaattisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen elänyt kolmisen vuotta väkivaltaisessa liitossa. Tai liitto on kestänyt pidempään, mutta vain viimeiset kolme vuotta olen lyönyt vaimoani.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elänyt kolmisen vuotta väkivaltaisessa liitossa. Tai liitto on kestänyt pidempään, mutta vain viimeiset kolme vuotta olen lyönyt vaimoani.
Miksi lyöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elänyt kolmisen vuotta väkivaltaisessa liitossa. Tai liitto on kestänyt pidempään, mutta vain viimeiset kolme vuotta olen lyönyt vaimoani.
Haluaisin kovasti kuulla mitä sinulla on kerrottavanasi. Miten väkivalta käynnistyi? Miksi uskot lyöväsi? Miksi luulet ettei vaimosi lähde? Mihin uskot tilanteen eskaloituvan, jos hän ei lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen elänyt kolmisen vuotta väkivaltaisessa liitossa. Tai liitto on kestänyt pidempään, mutta vain viimeiset kolme vuotta olen lyönyt vaimoani.
Miksi lyöt?
Ei siitä nyt ole kyse, vaan haettiin väkivaltaisessa liitossa eläviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapset tietävät kaikenlaista. Lapseni isä jätti minut heti lapsen synnyttyä ja lapsen ollessa kaksivuotias muutimme uuden miesystäväni kanssa yhteen. Lapsi tapasi isäänsä säännöllisesti ja miehelläni oli tapana juoda alkoholia niinä viikonloppuina kun olimme kahdestaan. Jossain vaiheessa miehen juominen lisääntyi ja vaikka se tapahtui vain kun olimme kaksin, aloin miettimään onko mies alkoholisti. Lapsi ei nähnyt miestä koskaan humalassa, eikä kotonamme ollut kaljatölkkejä pitkin poikin, joten ajattelin hänen säästyneen isäpuolen alkavan alkoholismin haitoilta. Erosimme ennen kuin miehen juomisesta ehti tulla varsinainen ongelma.
Noin vuosi eron jälkeen olimme kaupassa ostamassa ruoka- ja juomatarvikkeita kesämökille. Meille oli tulossa vieraita talkoisiin ja ladatessani kärryihin oluttölkkejä saunajuomaksi, näin lapsen kasvoilla kysyvän ja huolestuneen ilmeen. Selitin mitä varten juomat ovat, kerroin mitä juomaa lapsivieraille ostetaan ja lapsi rauhoittui silminnähden. Olen juonut lapsen läsnäollessa alkoholia esimerkiksi kun juhlissa on tarjottu onnittelumalja ja hän tietää että alkoholi on aikuisten juomaa, joka ei sovi lapsille. Kaljaa en juo koskaan eikä isän kodissa juoda ollenkaan alkoholia koska isän uusi vaimo on uskovainen. Silti kaljatölkit aiheuttivat lapsessa hermostuneen reaktion enkä keksi sille muuta selitystä kuin isäpuolen kaljanjuonnin. Oppiko lapsi yhdistämään kaljatölkit roskiskaapissa ja isäpuolen kärttyisyyden jo silloin kun ei tiennyt mitä tölkit tai alkoholi ovat?
Pienestäki iskusta voi tulla sisäistä verenvuotoa aivoihin tai muualle, voi lähteä näkö silmästä tai voi lähteä kuulo. Hampaita voi mennä ja se ei ole myöskään mikään pikkujuttu. Ku puhutaan pahoinpitelyistä, pitäis paljon painottaa sitä, mitä siinä oikeasti voi käydä, kaikki ne seuraukset, miten voi vammauttaa ihmisen. Pahimmillaan kuolla, jos lyö päänsä kaatuessaan hallitsemattomasti.
Kyklä kehoittaisin hakemaan eroa,ehkä sinä rakasta miestäsi mutta hän tuskin rakastaa sinua kun lyö,rakkaus on sitä että tahtoo miellyttää toista eikä satuta henkisesti tai fyysisesti,rakkaudellinen teko mieheltäsi olisi mennä vihanhallinta kurssille ja lopettaa lyöminen.mun mies käytti vuosia henkistä väkivaltaa,lopulta sanoin että en jaksa enää,siitä lähti miehen itsetutkiskelu,psykoterapiaa hankalaan lapsuuteen ja vihanhallintakurssille,sen päivän jälkeen kun sanoin etten enää jaksa hän ei ole loukannut minua mitenkään,harmittaa etten sanonut jo aiemmin.sinä ansaitset tulla rakastetuksi,mikään ei oikeuta miestäsi turvautumaan väkivaltaan.voimia.mitä ikinä päätätkin
Mitä se tarkoittaa, että rakastat miestäsi?
Omapa on sitte ongelmas jos menetät jonain päivänä henkesi. Miten joku voi olla noin idiootti ku Ap? Ap pilaa kaikkien naisten maineen.
Ai jaa, että se ei ollut vielä paha kun hakkasi VAIN SINUA, mutta kun otti lisää hakattavia niin sitä et enää suvainnutkaan?
Miksi voimaantumisen tunne tuli vasta toisesta naisesta?