Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita väkivaltaisessa liitossa eläviä?
31.10.2016 |
Ihan haluaisin kysyä, miksi ja kuinka kauan? Vaikuttaako normaaliin elämään? Tietääkö kukaan? Itse olen saanut potkut töistä mustan silmän takia (asiakaspalveluammatti), oli siis jo kolmas kerta. Olen idiootti, tiedän, mutta rakastan miestäni eikä kukaan meidät tunteva ikinä uskoisi mitä se mies tekee mulle kun olemme kahden. En oikeasti edes tiedä mitä haen tällä aloituksella, vertaistukea kai?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erhehdyt pahasti jos luulet, että lapset eivät tiedä. He tietävät luultavasti n 95% kaikesta. Ja pojasta tulee sellsissa perheissä isona itse väkivaltainen ja tytöstä uhri.
Juuri näin. Jos poika sokea ja kuuro, niin sitten ei ehkä tiedä mistä on kysymys, mutta silti aistii äidin murheen ha jännityneisyyden.
Lapset harvoin on niin idiootteja, etteivätkö tajuaisi mistä on kyse.Siksi lasu olisi paikallaan.
Ok. Ihan todella haluasin mielenkiinnolla nähdä, kun lastensuojelu tulisi meille kylään. Asia ei etenisi mihinkään, koska ulospäin olemme niin normaali uusioperhe kuin olla ja voi. Ehkä juuri sinun naapurisi? Ymmärrätkö? Ja toisekseen, kukaan ei meistä edes moista ilmoitusta tekisi. Juurikin siksi kun osaan peittää todellisuuden. Ja kyllä, pojallani on kaikki hyvin, hänestä teidän ei tarvitse olla huolissaan.
Ap
Ja vielä ylpeilet sillä että osaat peitellä totuutta niin hyvin! Nyt oikeasti sitä järkeä päähän. Kannattaisi vähän tutkia vaikka netistä, miten väkivaltaisessa kodissa eläminen vaikuttaa lapsen psyykeen.
Usko pois. Et pysty lapselta väkivaltaa ja sen uhkaa peittämään vaikka kuinka yrität.
Missähän kohtaa minä ylpeilin?
Ap
Siinä kohdassa, kun väität teidän olevan niin normaali uusiperhe kuin vaan olla voi. Ei se ole mitenkään normaalia, että edes uusioperheessä mies hakkaa akkaansa niin perinpohjaisesti, että saa potkut töistä.
Poika ei siis ole tämän miehen lapsi ... voi voi!
Ylpeilit monessakin kohdassa sillä, että sinähän kyllä kestät mitä vaan ja rakastat niin kovasti, eikä poika tiedä mitään. Et ehkä itse sitä huomaa, että yrität jollakin tavalla nostaa itsesi tämän väkivaltaisen miehen yläpuolelle ihan samalla tavalla kuin eräs toinen tähän ketjuun kirjoittanut " minä olin se vahvempi osapuoli".
Sitäkö te haluatte todistaa itsellenne ja toisille, että olette vahvoja ja paljon parempia ihmisenä kuin se väkivaltainen puoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot sairas, luultavasti sulla on huono itsetunto tai läheisriippuvuus tai molemmat. Teidän suhde on sairas. TOI ei ole rakkautta. Olet myös itsekäs etkä huolehdi lapsestasi niinkuin sinun pitäisi. Jos jäät voit olla varma että lapsesi tulee kärsimään ja vihaamaan sinua koska pilasit hänen lapsuutensa.
Kuvitteletko oikeasti tuon auttavan ap:ta vai haluatko vain päästä kiusaamaan toisia?
Ap ei välttämättä ole sairas, me emme sitä tiedä. Huono itsetunto ei suinkaan ole sairaus, eikä läheisriippuvuus sellaisena kuin se av:lla ymmärretään. Rakkautta suhteessa voi olla, väkivalta ei sitä estä eikä varsinkaan ap:ta sitä tuntemasta ja kokemasta. Se ei vain ole tarpeeksi hyvä syy elää suhteessa, joka on vaarallinen ja pahaksi.
Kaikki lapset kärsivät ja monestikaan (toki joskus) pahoinpidellyn äidin lapset eivät äitiä vihaa, enkä ymmärrä miksi kukaan tuollaista väittääkään - varsinkaan pahoinpidellylle äidille. Ihan kuin monilla olisi tarve hakata hakattua entisestään. Tietenkin se on suojamekanismi, joka useilla ihmisillä on koska pitää etäännyttää se tilanne itsestään kauas. Jos se ei ole ap:n vika niin niinhän voi käydä sinullekin?
Minäpä yritän selittää sinulle tätä, kun olen itse se lapsi, joka ei vie kukkia äitinsä haudalle.
Lapsi toivoo äitinsä voivan hyvin. Lapsi kokee sen vääräksi, että äiti antaa toisen tehdä itselleen pahaa. Toiseksi lapsi kokee olevansa jotenkin huono ja sivullinen, josta äiti ei välitä niin paljon, että pitäisi huolta edes itsestään. Eihän hakattu äiti voi olla kunnossa.
Lapsi pelkää äitinsä puolesta, ja pelkää menettävänsä hänet. Lapsi pelkää myös sitä, milloin joku lyö myös häntä itseään.
Siihen en osaa vastata, missä vaiheessa normaali lapsi ymmärtää sen, että väkivaltainen mies on äidille tärkeämpi kuin lapsi, sillä minä sentään sain elää lapsuuteni väkivallattomassa paikassa, eli äitini valitsi minun sijastani väkivaltaisen miehen hyvin aikaisessa vaiheessa.
Mutta osaat yleistää noin rankasti? Minä tiedän monta väkivaltaisessa perheessä kasvaneita lapsia, jotka eivät vihaa äitiään. Jotkut lapset ymmärtävät, ettei kyse ole todellakaan välttämättä siitä että äiti rakastaisi miestä enemmän kuin lastaan, vaan kyse on ihan muista tekijöistä.
Olen pahoillani kokemuksistasi, enkä yritä sanoa että sinä koet väärin. Tietenkään et koe. Mutta kaikki eivät koe samalla tavalla.
Minä olen kasvanut suhteellisen normaalissa ja rakastavassa perheessä, joten en voi ymmärtää mitä olet kokenut. Mieheni on kuitenkin hirvittävistä oloista ja olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä väkivaltaa kokeneiden naisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap
:D
Taitaa olla provo koko ketju!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap
Millä perusteella sinun mielestäsi voi olla lapselle parempi koti sellainen, jossa lapsi pelkää äitinsä puolesta? Sinä nyt muka luulet, että lapsesi ei huomaa mitään. Kyllä huomaa, ja raukka pelkää ja itkee yksinään ja odottaa sitä päivää, että on tarpeeksi vanha, iso ja vahva, jotta voi antaa selkään sinun miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erhehdyt pahasti jos luulet, että lapset eivät tiedä. He tietävät luultavasti n 95% kaikesta. Ja pojasta tulee sellsissa perheissä isona itse väkivaltainen ja tytöstä uhri.
Juuri näin. Jos poika sokea ja kuuro, niin sitten ei ehkä tiedä mistä on kysymys, mutta silti aistii äidin murheen ha jännityneisyyden.
Lapset harvoin on niin idiootteja, etteivätkö tajuaisi mistä on kyse.Siksi lasu olisi paikallaan.
Ok. Ihan todella haluasin mielenkiinnolla nähdä, kun lastensuojelu tulisi meille kylään. Asia ei etenisi mihinkään, koska ulospäin olemme niin normaali uusioperhe kuin olla ja voi. Ehkä juuri sinun naapurisi? Ymmärrätkö? Ja toisekseen, kukaan ei meistä edes moista ilmoitusta tekisi. Juurikin siksi kun osaan peittää todellisuuden. Ja kyllä, pojallani on kaikki hyvin, hänestä teidän ei tarvitse olla huolissaan.
Ap
Ja vielä ylpeilet sillä että osaat peitellä totuutta niin hyvin! Nyt oikeasti sitä järkeä päähän. Kannattaisi vähän tutkia vaikka netistä, miten väkivaltaisessa kodissa eläminen vaikuttaa lapsen psyykeen.
Usko pois. Et pysty lapselta väkivaltaa ja sen uhkaa peittämään vaikka kuinka yrität.
Missähän kohtaa minä ylpeilin?
Ap
Siinä kohdassa, kun väität teidän olevan niin normaali uusiperhe kuin vaan olla voi. Ei se ole mitenkään normaalia, että edes uusioperheessä mies hakkaa akkaansa niin perinpohjaisesti, että saa potkut töistä.
Poika ei siis ole tämän miehen lapsi ... voi voi!
Ylpeilit monessakin kohdassa sillä, että sinähän kyllä kestät mitä vaan ja rakastat niin kovasti, eikä poika tiedä mitään. Et ehkä itse sitä huomaa, että yrität jollakin tavalla nostaa itsesi tämän väkivaltaisen miehen yläpuolelle ihan samalla tavalla kuin eräs toinen tähän ketjuun kirjoittanut " minä olin se vahvempi osapuoli".
Sitäkö te haluatte todistaa itsellenne ja toisille, että olette vahvoja ja paljon parempia ihmisenä kuin se väkivaltainen puoliso?
Poikani ei ole tämän miehen lapsi, miksi se on "voi voi"? En ymmärrä. Minusta sairaampaa olisi tehdä lapsi väkivaltaisen miehen kanssa. Ja anteeksi, en tajunnut että asioista rehellisesti kertominen on ylpeilyä. Lopputekstisi oli jotain niin typerää, etten löydä sanoja. Minä en halua todistaa yhtään mitään kenellekään, niinkun oku täällä jo sanoi, kyökkipsykologia ei vaan toimi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap
:D
Taitaa olla provo koko ketju!
Johan tässä viidennelle sivulle ehdittiinkin ennen provo-huutelua. Huoh. Ei ole provo, vaan mun elämäni.
Ap
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Rehellisesti, empatia on huomattavasti tärkeämpää kuin mikään mitä sinulla on lapsellesi opettaa. Ap:n lapsi saa aivan varmasti paremmat eväät kuin sinun, eli älä hänestä huoli.
No empatiaa ap:n mies ainakin saa. Kysypä keneltä tahansa saako väkivaltaisessa kodissa elävä lapsi paremmat eväät???
Onks sun mies hakkaaja, vai miksi puolustelet? Väkivallassa ei ole mitään puolusteltavaa, ei mitään. Lapsi tietää jos työnantajakin tietää. Hip hurraa, vuoden äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap
Minäkö sairas? Mun mies ei lyö, sun lyö. Kenellä on ongelma?
Jos et ole provo, olen syvästi pahoillani sun henkisestä tilasta ja lapsesi kasvuympäristöstä.
Ei kiitos, en kyläile vaimonhakkaajien kodeissa.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme kertaa naama ruhjottuna, potkut duunista ja lapsi ei muka tiedä?
Kuinka alas aiot vajota? Missä raja? Anna lapsesi pois parempaan kotiin, ja jatka nyrkkeilysäkkinä.
Aj, takkaus on niin ihanaa. Muks. Ja auvoisaa. Muks.
Mun mies rakastaa mua ja mä sitä. Muks. Ääliö.Rehellisesti, empatia on huomattavasti tärkeämpää kuin mikään mitä sinulla on lapsellesi opettaa. Ap:n lapsi saa aivan varmasti paremmat eväät kuin sinun, eli älä hänestä huoli.
No empatiaa ap:n mies ainakin saa. Kysypä keneltä tahansa saako väkivaltaisessa kodissa elävä lapsi paremmat eväät???
Onks sun mies hakkaaja, vai miksi puolustelet? Väkivallassa ei ole mitään puolusteltavaa, ei mitään. Lapsi tietää jos työnantajakin tietää. Hip hurraa, vuoden äiti!
Paremmat kuin empatiakyvyttömässä? Aivan varmasti saa.
Tietenkään väkivallassa ei ole mitään puolusteltavaa. Ja ei, mieheni ei ole väkivaltainen, päinvastoin näen hänessä väkivaltaisen perheen traumat.
En vain koe että ap hyötyy tippaakaan haukkumisesta. Mitä ihmeen haaskalintuja te olette kun lyötte lyötyä ja vielä puolustelette sitä? Apua ap sen sijaan tarvitsisi, ymmärrystä ja tukea jotta saisi tarpeeksi voima jättää miehensä.
Moniko sinun tuntemasi nainen on jättänyt miehensä, koska häntä on haukuttu ulkopuolelta? Voin kertoa ihan läheltä nähneenä ja aiheesta erilaisia kurssituksia ja seminaareja käyneenä - se saa ap:n liimautumaan tiukemmin kiinni suhteeseensa, koska ulkopuolinen maailma on kovempi kuin hän yksin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erhehdyt pahasti jos luulet, että lapset eivät tiedä. He tietävät luultavasti n 95% kaikesta. Ja pojasta tulee sellsissa perheissä isona itse väkivaltainen ja tytöstä uhri.
Juuri näin. Jos poika sokea ja kuuro, niin sitten ei ehkä tiedä mistä on kysymys, mutta silti aistii äidin murheen ha jännityneisyyden.
Lapset harvoin on niin idiootteja, etteivätkö tajuaisi mistä on kyse.Siksi lasu olisi paikallaan.
Ok. Ihan todella haluasin mielenkiinnolla nähdä, kun lastensuojelu tulisi meille kylään. Asia ei etenisi mihinkään, koska ulospäin olemme niin normaali uusioperhe kuin olla ja voi. Ehkä juuri sinun naapurisi? Ymmärrätkö? Ja toisekseen, kukaan ei meistä edes moista ilmoitusta tekisi. Juurikin siksi kun osaan peittää todellisuuden. Ja kyllä, pojallani on kaikki hyvin, hänestä teidän ei tarvitse olla huolissaan.
Ap
Ja vielä ylpeilet sillä että osaat peitellä totuutta niin hyvin! Nyt oikeasti sitä järkeä päähän. Kannattaisi vähän tutkia vaikka netistä, miten väkivaltaisessa kodissa eläminen vaikuttaa lapsen psyykeen.
Usko pois. Et pysty lapselta väkivaltaa ja sen uhkaa peittämään vaikka kuinka yrität.
Missähän kohtaa minä ylpeilin?
Ap
Siinä kohdassa, kun väität teidän olevan niin normaali uusiperhe kuin vaan olla voi. Ei se ole mitenkään normaalia, että edes uusioperheessä mies hakkaa akkaansa niin perinpohjaisesti, että saa potkut töistä.
Poika ei siis ole tämän miehen lapsi ... voi voi!
Ylpeilit monessakin kohdassa sillä, että sinähän kyllä kestät mitä vaan ja rakastat niin kovasti, eikä poika tiedä mitään. Et ehkä itse sitä huomaa, että yrität jollakin tavalla nostaa itsesi tämän väkivaltaisen miehen yläpuolelle ihan samalla tavalla kuin eräs toinen tähän ketjuun kirjoittanut " minä olin se vahvempi osapuoli".
Sitäkö te haluatte todistaa itsellenne ja toisille, että olette vahvoja ja paljon parempia ihmisenä kuin se väkivaltainen puoliso?
Poikani ei ole tämän miehen lapsi, miksi se on "voi voi"? En ymmärrä. Minusta sairaampaa olisi tehdä lapsi väkivaltaisen miehen kanssa. Ja anteeksi, en tajunnut että asioista rehellisesti kertominen on ylpeilyä. Lopputekstisi oli jotain niin typerää, etten löydä sanoja. Minä en halua todistaa yhtään mitään kenellekään, niinkun oku täällä jo sanoi, kyökkipsykologia ei vaan toimi.
Ap
Miksi olisi sairasta tehdä lapsi väkivaltaisen miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erhehdyt pahasti jos luulet, että lapset eivät tiedä. He tietävät luultavasti n 95% kaikesta. Ja pojasta tulee sellsissa perheissä isona itse väkivaltainen ja tytöstä uhri.
Juuri näin. Jos poika sokea ja kuuro, niin sitten ei ehkä tiedä mistä on kysymys, mutta silti aistii äidin murheen ha jännityneisyyden.
Lapset harvoin on niin idiootteja, etteivätkö tajuaisi mistä on kyse.Siksi lasu olisi paikallaan.
Ok. Ihan todella haluasin mielenkiinnolla nähdä, kun lastensuojelu tulisi meille kylään. Asia ei etenisi mihinkään, koska ulospäin olemme niin normaali uusioperhe kuin olla ja voi. Ehkä juuri sinun naapurisi? Ymmärrätkö? Ja toisekseen, kukaan ei meistä edes moista ilmoitusta tekisi. Juurikin siksi kun osaan peittää todellisuuden. Ja kyllä, pojallani on kaikki hyvin, hänestä teidän ei tarvitse olla huolissaan.
Ap
Niinhän sä luulet. Sulla on niin vahva suojamuuri päällä, että tää koko ketju on oikeasti todella surullista luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinhän sun asiat sitten on. Miksi tämä avaus jos kaikki on noin ihanaa? Kukaan ei huomaa, paitsi pomo. Pääasiahan on, ettei kukaan huomaa, niinkö?
Huomaatkohan itse?
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot sairas, luultavasti sulla on huono itsetunto tai läheisriippuvuus tai molemmat. Teidän suhde on sairas. TOI ei ole rakkautta. Olet myös itsekäs etkä huolehdi lapsestasi niinkuin sinun pitäisi. Jos jäät voit olla varma että lapsesi tulee kärsimään ja vihaamaan sinua koska pilasit hänen lapsuutensa.
Kuvitteletko oikeasti tuon auttavan ap:ta vai haluatko vain päästä kiusaamaan toisia?
Ap ei välttämättä ole sairas, me emme sitä tiedä. Huono itsetunto ei suinkaan ole sairaus, eikä läheisriippuvuus sellaisena kuin se av:lla ymmärretään. Rakkautta suhteessa voi olla, väkivalta ei sitä estä eikä varsinkaan ap:ta sitä tuntemasta ja kokemasta. Se ei vain ole tarpeeksi hyvä syy elää suhteessa, joka on vaarallinen ja pahaksi.
Kaikki lapset kärsivät ja monestikaan (toki joskus) pahoinpidellyn äidin lapset eivät äitiä vihaa, enkä ymmärrä miksi kukaan tuollaista väittääkään - varsinkaan pahoinpidellylle äidille. Ihan kuin monilla olisi tarve hakata hakattua entisestään. Tietenkin se on suojamekanismi, joka useilla ihmisillä on koska pitää etäännyttää se tilanne itsestään kauas. Jos se ei ole ap:n vika niin niinhän voi käydä sinullekin?
Minäpä yritän selittää sinulle tätä, kun olen itse se lapsi, joka ei vie kukkia äitinsä haudalle.
Lapsi toivoo äitinsä voivan hyvin. Lapsi kokee sen vääräksi, että äiti antaa toisen tehdä itselleen pahaa. Toiseksi lapsi kokee olevansa jotenkin huono ja sivullinen, josta äiti ei välitä niin paljon, että pitäisi huolta edes itsestään. Eihän hakattu äiti voi olla kunnossa.
Lapsi pelkää äitinsä puolesta, ja pelkää menettävänsä hänet. Lapsi pelkää myös sitä, milloin joku lyö myös häntä itseään.
Siihen en osaa vastata, missä vaiheessa normaali lapsi ymmärtää sen, että väkivaltainen mies on äidille tärkeämpi kuin lapsi, sillä minä sentään sain elää lapsuuteni väkivallattomassa paikassa, eli äitini valitsi minun sijastani väkivaltaisen miehen hyvin aikaisessa vaiheessa.
Mutta osaat yleistää noin rankasti? Minä tiedän monta väkivaltaisessa perheessä kasvaneita lapsia, jotka eivät vihaa äitiään. Jotkut lapset ymmärtävät, ettei kyse ole todellakaan välttämättä siitä että äiti rakastaisi miestä enemmän kuin lastaan, vaan kyse on ihan muista tekijöistä.
Olen pahoillani kokemuksistasi, enkä yritä sanoa että sinä koet väärin. Tietenkään et koe. Mutta kaikki eivät koe samalla tavalla.
Minä olen kasvanut suhteellisen normaalissa ja rakastavassa perheessä, joten en voi ymmärtää mitä olet kokenut. Mieheni on kuitenkin hirvittävistä oloista ja olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä väkivaltaa kokeneiden naisten parissa.
Selitä sinä minulle, mitä ne "muut tekijät" voivat olla nykyaikana. En ymmärrä vielä aikuisenakaan niitä syitä, sillä ei nykyään ole ero synti eikä häpeä (ei ollut lestadiolainen), ja taloudellisestikin olisi tullut toimeen.
Ap:lle minä tässä yritän tehdä selväksi, miltä äidin pahoinpitely lapsesta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erhehdyt pahasti jos luulet, että lapset eivät tiedä. He tietävät luultavasti n 95% kaikesta. Ja pojasta tulee sellsissa perheissä isona itse väkivaltainen ja tytöstä uhri.
Juuri näin. Jos poika sokea ja kuuro, niin sitten ei ehkä tiedä mistä on kysymys, mutta silti aistii äidin murheen ha jännityneisyyden.
Lapset harvoin on niin idiootteja, etteivätkö tajuaisi mistä on kyse.Siksi lasu olisi paikallaan.
Ok. Ihan todella haluasin mielenkiinnolla nähdä, kun lastensuojelu tulisi meille kylään. Asia ei etenisi mihinkään, koska ulospäin olemme niin normaali uusioperhe kuin olla ja voi. Ehkä juuri sinun naapurisi? Ymmärrätkö? Ja toisekseen, kukaan ei meistä edes moista ilmoitusta tekisi. Juurikin siksi kun osaan peittää todellisuuden. Ja kyllä, pojallani on kaikki hyvin, hänestä teidän ei tarvitse olla huolissaan.
Ap
Ja vielä ylpeilet sillä että osaat peitellä totuutta niin hyvin! Nyt oikeasti sitä järkeä päähän. Kannattaisi vähän tutkia vaikka netistä, miten väkivaltaisessa kodissa eläminen vaikuttaa lapsen psyykeen.
Usko pois. Et pysty lapselta väkivaltaa ja sen uhkaa peittämään vaikka kuinka yrität.
Missähän kohtaa minä ylpeilin?
Ap
Siinä kohdassa, kun väität teidän olevan niin normaali uusiperhe kuin vaan olla voi. Ei se ole mitenkään normaalia, että edes uusioperheessä mies hakkaa akkaansa niin perinpohjaisesti, että saa potkut töistä.
Poika ei siis ole tämän miehen lapsi ... voi voi!
Ylpeilit monessakin kohdassa sillä, että sinähän kyllä kestät mitä vaan ja rakastat niin kovasti, eikä poika tiedä mitään. Et ehkä itse sitä huomaa, että yrität jollakin tavalla nostaa itsesi tämän väkivaltaisen miehen yläpuolelle ihan samalla tavalla kuin eräs toinen tähän ketjuun kirjoittanut " minä olin se vahvempi osapuoli".
Sitäkö te haluatte todistaa itsellenne ja toisille, että olette vahvoja ja paljon parempia ihmisenä kuin se väkivaltainen puoliso?
Poikani ei ole tämän miehen lapsi, miksi se on "voi voi"? En ymmärrä. Minusta sairaampaa olisi tehdä lapsi väkivaltaisen miehen kanssa. Ja anteeksi, en tajunnut että asioista rehellisesti kertominen on ylpeilyä. Lopputekstisi oli jotain niin typerää, etten löydä sanoja. Minä en halua todistaa yhtään mitään kenellekään, niinkun oku täällä jo sanoi, kyökkipsykologia ei vaan toimi.
Ap
Siksi se on voivoi, kun se väkivaltainen mies ei rakasta toisen miehen lasta niin kuin omaansa.
Miksi sinä et meille yksinkertaisille kerro, mistä merkillisestä syystä siän hyväksyt ja siedät pahoinpitelyä? Minä vaan yritän vilkkaalla mielikuvituksellani keksiä jotain selityksiä, mutta ilmeisesti viimeisen lauseeni arvaus oli väärä.
Aikuisena ihmisenä sä teet päätöksen itsestäs. Tokihan varmaan ymmärrät, että väkivalta on aika usein kierre, joka hurjenee. Rajat venyvät usein, ja sit kun niitä venytetään tarpeeksi ni voi ollakki henki kyseessä.
Tähän mä ottaisin kantaa, että sulla on siellä pieni lapsi. Hänellä on oikeus turvalliseen kotiin. Sä sanot, että lapsen edessä ei ole tapahtunut mitään, mutta hurjalta kuulostaa, että olet valmis ottamaan riskin ettei tapahdukkaa, varsinkin kun miehesi kuitenki jatkuvasti rikkoo jo jotain muitakin perustavanlaatuisia lupauksia. Itse miettisin, että miks mies kunnioittaisi lastani jos hän ei kunnioita minuakaan, ja lapselle on kertakin liikaa joutua pahoinpidellyksi tai että hän näkee hänen äitinsä tulevan pahpinpidellyksi.
Minä ajattelisin näin, että tilanne voi mennä joko tai, mutta lapseni takia en voi pelata uhkapeliä. Mehän ei varmasti tiedetä mitä tulevaisuus tuo, mutta todennäköisyys laskelmien mukaan riski on liian suuri.
Mitä selität taas siitä, että sos. Tt. Ei olisi syytä puuttua, eihän sen tarvi ku kerran mennä yli--》naapuri soittaa poliisit --》sulla lapsi--》lasu--》sä asut väkivaltaisen miehen kanssa, vaikkei hän ole koskenut lapseen ei sos. Tt ota riskiä (vaikka sä otatkin) että mies koskisi lapseen. Lapsen toiselle huoltajalle ilmoitetaan ja hän voi kyseenalaistaa kokonaan vanhemmuuden. Mut joo nää on näitä, kuitenkaan siihe ei kannata turvautua etteikö viranomaiset tarvittaessa puuttuisi ja isolla kädellä.
Mun kysymys on, että miksi sä olet suhteessa? Rakkaudesta? Pelkäätkö sä ettet löydä uutta? Mä en sua syyllistä, mutta toivoisin, että mietit asiaa järjellä, jos et itsesi niin lapsen takia.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot sairas, luultavasti sulla on huono itsetunto tai läheisriippuvuus tai molemmat. Teidän suhde on sairas. TOI ei ole rakkautta. Olet myös itsekäs etkä huolehdi lapsestasi niinkuin sinun pitäisi. Jos jäät voit olla varma että lapsesi tulee kärsimään ja vihaamaan sinua koska pilasit hänen lapsuutensa.
Kuvitteletko oikeasti tuon auttavan ap:ta vai haluatko vain päästä kiusaamaan toisia?
Ap ei välttämättä ole sairas, me emme sitä tiedä. Huono itsetunto ei suinkaan ole sairaus, eikä läheisriippuvuus sellaisena kuin se av:lla ymmärretään. Rakkautta suhteessa voi olla, väkivalta ei sitä estä eikä varsinkaan ap:ta sitä tuntemasta ja kokemasta. Se ei vain ole tarpeeksi hyvä syy elää suhteessa, joka on vaarallinen ja pahaksi.
Kaikki lapset kärsivät ja monestikaan (toki joskus) pahoinpidellyn äidin lapset eivät äitiä vihaa, enkä ymmärrä miksi kukaan tuollaista väittääkään - varsinkaan pahoinpidellylle äidille. Ihan kuin monilla olisi tarve hakata hakattua entisestään. Tietenkin se on suojamekanismi, joka useilla ihmisillä on koska pitää etäännyttää se tilanne itsestään kauas. Jos se ei ole ap:n vika niin niinhän voi käydä sinullekin?
Minäpä yritän selittää sinulle tätä, kun olen itse se lapsi, joka ei vie kukkia äitinsä haudalle.
Lapsi toivoo äitinsä voivan hyvin. Lapsi kokee sen vääräksi, että äiti antaa toisen tehdä itselleen pahaa. Toiseksi lapsi kokee olevansa jotenkin huono ja sivullinen, josta äiti ei välitä niin paljon, että pitäisi huolta edes itsestään. Eihän hakattu äiti voi olla kunnossa.
Lapsi pelkää äitinsä puolesta, ja pelkää menettävänsä hänet. Lapsi pelkää myös sitä, milloin joku lyö myös häntä itseään.
Siihen en osaa vastata, missä vaiheessa normaali lapsi ymmärtää sen, että väkivaltainen mies on äidille tärkeämpi kuin lapsi, sillä minä sentään sain elää lapsuuteni väkivallattomassa paikassa, eli äitini valitsi minun sijastani väkivaltaisen miehen hyvin aikaisessa vaiheessa.
Mutta osaat yleistää noin rankasti? Minä tiedän monta väkivaltaisessa perheessä kasvaneita lapsia, jotka eivät vihaa äitiään. Jotkut lapset ymmärtävät, ettei kyse ole todellakaan välttämättä siitä että äiti rakastaisi miestä enemmän kuin lastaan, vaan kyse on ihan muista tekijöistä.
Olen pahoillani kokemuksistasi, enkä yritä sanoa että sinä koet väärin. Tietenkään et koe. Mutta kaikki eivät koe samalla tavalla.
Minä olen kasvanut suhteellisen normaalissa ja rakastavassa perheessä, joten en voi ymmärtää mitä olet kokenut. Mieheni on kuitenkin hirvittävistä oloista ja olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä väkivaltaa kokeneiden naisten parissa.
Selitä sinä minulle, mitä ne "muut tekijät" voivat olla nykyaikana. En ymmärrä vielä aikuisenakaan niitä syitä, sillä ei nykyään ole ero synti eikä häpeä (ei ollut lestadiolainen), ja taloudellisestikin olisi tullut toimeen.
Ap:lle minä tässä yritän tehdä selväksi, miltä äidin pahoinpitely lapsesta tuntuu.
Sosiaalinen paine täydellisestä perheestä, varsinkin uusioperheen kohdalla kun siihen on lähdetty jo vastoin kaikkia pahanilmanlintujen minähän sanoin-mutinoita.
Yksinäisyyden pelko.
Tunne siitä, että sen on ansainnut, toisaalta turhamainen ja romanttinenkin ajatus siitä, että mies rakastaa tarpeeksi ettei sitä enää tapahdu.
Siitä tuleva kontrollintunne (minä ärsytän tarpeeksi -> mies reagoi näin).
Pelko muutoksesta / tuttuuden tunne (parempi tunnettu paholainen kuin tuntematon)
Pelko siitä, että kun kertoo muille eron syistä tulee tuomituksi / ei kerro eron syistä tulee tuomituksi.
Ero on lisäksi aina tunne epäonnistumisesta ja varmasti painaa sekin, että yksinhuoltajien lapsilla ja eron kokeneilla lapsilla on enemmän tunne-elämän ongelmia ja ongelmia omissa suhteissaan -> varsinkin jos ap ei vielä tunnista lapsensa kärsivän nykyisestä tilanteesta, voivat nuo painaa vaakakupissa ns. perheen puolella paljonkin.
Siinä muutamia syitä miksi asia on niin käsittämättömän monimutkainen.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot sairas, luultavasti sulla on huono itsetunto tai läheisriippuvuus tai molemmat. Teidän suhde on sairas. TOI ei ole rakkautta. Olet myös itsekäs etkä huolehdi lapsestasi niinkuin sinun pitäisi. Jos jäät voit olla varma että lapsesi tulee kärsimään ja vihaamaan sinua koska pilasit hänen lapsuutensa.
Kuvitteletko oikeasti tuon auttavan ap:ta vai haluatko vain päästä kiusaamaan toisia?
Ap ei välttämättä ole sairas, me emme sitä tiedä. Huono itsetunto ei suinkaan ole sairaus, eikä läheisriippuvuus sellaisena kuin se av:lla ymmärretään. Rakkautta suhteessa voi olla, väkivalta ei sitä estä eikä varsinkaan ap:ta sitä tuntemasta ja kokemasta. Se ei vain ole tarpeeksi hyvä syy elää suhteessa, joka on vaarallinen ja pahaksi.
Kaikki lapset kärsivät ja monestikaan (toki joskus) pahoinpidellyn äidin lapset eivät äitiä vihaa, enkä ymmärrä miksi kukaan tuollaista väittääkään - varsinkaan pahoinpidellylle äidille. Ihan kuin monilla olisi tarve hakata hakattua entisestään. Tietenkin se on suojamekanismi, joka useilla ihmisillä on koska pitää etäännyttää se tilanne itsestään kauas. Jos se ei ole ap:n vika niin niinhän voi käydä sinullekin?
Minäpä yritän selittää sinulle tätä, kun olen itse se lapsi, joka ei vie kukkia äitinsä haudalle.
Lapsi toivoo äitinsä voivan hyvin. Lapsi kokee sen vääräksi, että äiti antaa toisen tehdä itselleen pahaa. Toiseksi lapsi kokee olevansa jotenkin huono ja sivullinen, josta äiti ei välitä niin paljon, että pitäisi huolta edes itsestään. Eihän hakattu äiti voi olla kunnossa.
Lapsi pelkää äitinsä puolesta, ja pelkää menettävänsä hänet. Lapsi pelkää myös sitä, milloin joku lyö myös häntä itseään.
Siihen en osaa vastata, missä vaiheessa normaali lapsi ymmärtää sen, että väkivaltainen mies on äidille tärkeämpi kuin lapsi, sillä minä sentään sain elää lapsuuteni väkivallattomassa paikassa, eli äitini valitsi minun sijastani väkivaltaisen miehen hyvin aikaisessa vaiheessa.
Mutta osaat yleistää noin rankasti? Minä tiedän monta väkivaltaisessa perheessä kasvaneita lapsia, jotka eivät vihaa äitiään. Jotkut lapset ymmärtävät, ettei kyse ole todellakaan välttämättä siitä että äiti rakastaisi miestä enemmän kuin lastaan, vaan kyse on ihan muista tekijöistä.
Olen pahoillani kokemuksistasi, enkä yritä sanoa että sinä koet väärin. Tietenkään et koe. Mutta kaikki eivät koe samalla tavalla.
Minä olen kasvanut suhteellisen normaalissa ja rakastavassa perheessä, joten en voi ymmärtää mitä olet kokenut. Mieheni on kuitenkin hirvittävistä oloista ja olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä väkivaltaa kokeneiden naisten parissa.
Selitä sinä minulle, mitä ne "muut tekijät" voivat olla nykyaikana. En ymmärrä vielä aikuisenakaan niitä syitä, sillä ei nykyään ole ero synti eikä häpeä (ei ollut lestadiolainen), ja taloudellisestikin olisi tullut toimeen.
Ap:lle minä tässä yritän tehdä selväksi, miltä äidin pahoinpitely lapsesta tuntuu.
Sosiaalinen paine täydellisestä perheestä, varsinkin uusioperheen kohdalla kun siihen on lähdetty jo vastoin kaikkia pahanilmanlintujen minähän sanoin-mutinoita.
Yksinäisyyden pelko.
Tunne siitä, että sen on ansainnut, toisaalta turhamainen ja romanttinenkin ajatus siitä, että mies rakastaa tarpeeksi ettei sitä enää tapahdu.
Siitä tuleva kontrollintunne (minä ärsytän tarpeeksi -> mies reagoi näin).
Pelko muutoksesta / tuttuuden tunne (parempi tunnettu paholainen kuin tuntematon)
Pelko siitä, että kun kertoo muille eron syistä tulee tuomituksi / ei kerro eron syistä tulee tuomituksi.
Ero on lisäksi aina tunne epäonnistumisesta ja varmasti painaa sekin, että yksinhuoltajien lapsilla ja eron kokeneilla lapsilla on enemmän tunne-elämän ongelmia ja ongelmia omissa suhteissaan -> varsinkin jos ap ei vielä tunnista lapsensa kärsivän nykyisestä tilanteesta, voivat nuo painaa vaakakupissa ns. perheen puolella paljonkin.
Siinä muutamia syitä miksi asia on niin käsittämättömän monimutkainen.
Eroaminen on todella monimutkainen prosessi väkivaltaisesta suhteesta tutkimusten mukaan, se on totta. Mutta nyt mielestäni lähdetään siitä, että sen lapsen ei tarvitse ymmärtää äitinsä syitä olla eroamatta. Hänen ei tarvitse alkaa pienenä leikkimään mitään psykoterapeuttia, vaan hänen äitinsä kantaa vastuun ja saattaa lapsen turvaan.
-76
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap oot sairas, luultavasti sulla on huono itsetunto tai läheisriippuvuus tai molemmat. Teidän suhde on sairas. TOI ei ole rakkautta. Olet myös itsekäs etkä huolehdi lapsestasi niinkuin sinun pitäisi. Jos jäät voit olla varma että lapsesi tulee kärsimään ja vihaamaan sinua koska pilasit hänen lapsuutensa.
Kuvitteletko oikeasti tuon auttavan ap:ta vai haluatko vain päästä kiusaamaan toisia?
Ap ei välttämättä ole sairas, me emme sitä tiedä. Huono itsetunto ei suinkaan ole sairaus, eikä läheisriippuvuus sellaisena kuin se av:lla ymmärretään. Rakkautta suhteessa voi olla, väkivalta ei sitä estä eikä varsinkaan ap:ta sitä tuntemasta ja kokemasta. Se ei vain ole tarpeeksi hyvä syy elää suhteessa, joka on vaarallinen ja pahaksi.
Kaikki lapset kärsivät ja monestikaan (toki joskus) pahoinpidellyn äidin lapset eivät äitiä vihaa, enkä ymmärrä miksi kukaan tuollaista väittääkään - varsinkaan pahoinpidellylle äidille. Ihan kuin monilla olisi tarve hakata hakattua entisestään. Tietenkin se on suojamekanismi, joka useilla ihmisillä on koska pitää etäännyttää se tilanne itsestään kauas. Jos se ei ole ap:n vika niin niinhän voi käydä sinullekin?
Minäpä yritän selittää sinulle tätä, kun olen itse se lapsi, joka ei vie kukkia äitinsä haudalle.
Lapsi toivoo äitinsä voivan hyvin. Lapsi kokee sen vääräksi, että äiti antaa toisen tehdä itselleen pahaa. Toiseksi lapsi kokee olevansa jotenkin huono ja sivullinen, josta äiti ei välitä niin paljon, että pitäisi huolta edes itsestään. Eihän hakattu äiti voi olla kunnossa.
Lapsi pelkää äitinsä puolesta, ja pelkää menettävänsä hänet. Lapsi pelkää myös sitä, milloin joku lyö myös häntä itseään.
Siihen en osaa vastata, missä vaiheessa normaali lapsi ymmärtää sen, että väkivaltainen mies on äidille tärkeämpi kuin lapsi, sillä minä sentään sain elää lapsuuteni väkivallattomassa paikassa, eli äitini valitsi minun sijastani väkivaltaisen miehen hyvin aikaisessa vaiheessa.
Mutta osaat yleistää noin rankasti? Minä tiedän monta väkivaltaisessa perheessä kasvaneita lapsia, jotka eivät vihaa äitiään. Jotkut lapset ymmärtävät, ettei kyse ole todellakaan välttämättä siitä että äiti rakastaisi miestä enemmän kuin lastaan, vaan kyse on ihan muista tekijöistä.
Olen pahoillani kokemuksistasi, enkä yritä sanoa että sinä koet väärin. Tietenkään et koe. Mutta kaikki eivät koe samalla tavalla.
Minä olen kasvanut suhteellisen normaalissa ja rakastavassa perheessä, joten en voi ymmärtää mitä olet kokenut. Mieheni on kuitenkin hirvittävistä oloista ja olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä väkivaltaa kokeneiden naisten parissa.
Selitä sinä minulle, mitä ne "muut tekijät" voivat olla nykyaikana. En ymmärrä vielä aikuisenakaan niitä syitä, sillä ei nykyään ole ero synti eikä häpeä (ei ollut lestadiolainen), ja taloudellisestikin olisi tullut toimeen.
Ap:lle minä tässä yritän tehdä selväksi, miltä äidin pahoinpitely lapsesta tuntuu.
Sosiaalinen paine täydellisestä perheestä, varsinkin uusioperheen kohdalla kun siihen on lähdetty jo vastoin kaikkia pahanilmanlintujen minähän sanoin-mutinoita.
Yksinäisyyden pelko.
Tunne siitä, että sen on ansainnut, toisaalta turhamainen ja romanttinenkin ajatus siitä, että mies rakastaa tarpeeksi ettei sitä enää tapahdu.
Siitä tuleva kontrollintunne (minä ärsytän tarpeeksi -> mies reagoi näin).
Pelko muutoksesta / tuttuuden tunne (parempi tunnettu paholainen kuin tuntematon)
Pelko siitä, että kun kertoo muille eron syistä tulee tuomituksi / ei kerro eron syistä tulee tuomituksi.
Ero on lisäksi aina tunne epäonnistumisesta ja varmasti painaa sekin, että yksinhuoltajien lapsilla ja eron kokeneilla lapsilla on enemmän tunne-elämän ongelmia ja ongelmia omissa suhteissaan -> varsinkin jos ap ei vielä tunnista lapsensa kärsivän nykyisestä tilanteesta, voivat nuo painaa vaakakupissa ns. perheen puolella paljonkin.
Siinä muutamia syitä miksi asia on niin käsittämättömän monimutkainen.
Eroaminen on todella monimutkainen prosessi väkivaltaisesta suhteesta tutkimusten mukaan, se on totta. Mutta nyt mielestäni lähdetään siitä, että sen lapsen ei tarvitse ymmärtää äitinsä syitä olla eroamatta. Hänen ei tarvitse alkaa pienenä leikkimään mitään psykoterapeuttia, vaan hänen äitinsä kantaa vastuun ja saattaa lapsen turvaan.
-76
Olet täysin oikeassa, ei tietenkään tarvitse, eikä pidä! Lapsi on aina aikuisten vastuulla ja mielestäni ap:n olisi syytä miettiä, millaiset eväät elämään lapselleen haluaa tarjota. Aikuisena tilannetta voi kuitenkin ymmärtää eri tavalla. Toivon, että ap saa tukea lähtöön, itsensä että lapsensa takia.
Kuinka sairas sinä ihan oikeasti olet? Tule kylään, veikkaan että parempi koti meillä on kuin sinulla. Ei, väärin, en veikkaa vaan tiedän.
Ap