Lue keskustelun säännöt.
Kotiin jämähtäneet pelaavat aikamiespojat
31.10.2016 |
Mistä teidän mielestänne tämä ilmiö johtuu? Että pojat jämähtävät huoneeseensa pelaamaan eikä mikään kiinnosta.
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä voi olla että míehet tyytyy keskimäärin vähempään kuin naiset. Monelle nuorelle miehelle riittää kun on katto pään päällä, tietokone ja internet-yhteys. Nuorten naisten pitää meikata, käydä yökerhoissa, harrastaa fitnessiä, matkustella ulkomailla jne. Tuollainen elämä on kallista, siksi naisen pitää käydä töissä otsa hiessä jotta saa kustannettua hulppean elämäntyylinsä.
Tätä tukee tilastot että naiset vastaa 85 prosentista maailman kulutuksesta.
Mutu-tuntumalta sanoisin, että valtaosa mainonnastakin on kohdennettu naisille.
Ei liene yllätys, että mainokset kohdistetaan sille segmentille jolla raha on höllässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä voi olla että míehet tyytyy keskimäärin vähempään kuin naiset. Monelle nuorelle miehelle riittää kun on katto pään päällä, tietokone ja internet-yhteys. Nuorten naisten pitää meikata, käydä yökerhoissa, harrastaa fitnessiä, matkustella ulkomailla jne. Tuollainen elämä on kallista, siksi naisen pitää käydä töissä otsa hiessä jotta saa kustannettua hulppean elämäntyylinsä.
Tätä tukee tilastot että naiset vastaa 85 prosentista maailman kulutuksesta.
Missäs tällainen tilasto on? Naisetko niitä urheiluautoja, moottorikelkkoja, mönkijöitä, kotiteattereita ja luksusveneitä ostelevat?
Samaa mietin. Tuon mukaan miehet ei edes juuri syö! Meillä ja suurimmassa osalla tuttavapariskunnilla nainen kuluttaa lähinnä ruokaa ja vaatteita. Miehet ostelee autoja, moottoripyöriä, veneitä, kalastusvermeitä, kalliita kameroita, hienoja konjakkeja ja viskejä. Ja ainakin meillä on niin, että jos miehen pitää ruuvata ruuvi seinään, niin se aloitetaan ostamalla porakone. Tai jos tuntuu, että vois jonain päivänä kokeilla tennistä, mennäänkin samantien ostamaan tennismaila ja -tossut..ja unohdetaan ne sitten kaappiin. Ja meidän perheessä se on aina mies, jolla on ekana uusin puhelinmalli, sitten lapsilla ja mulla sitten kun hinta on tippunut reilusti tai oikeestaan siinä vaiheessa, kun mun edellinen puhelin hajoaa.
Juu taitaa olla nyt joku H&M:n kanta-asiakastilasto.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan tekisin töiden jälkeen? Ei ole kavereita eikä tyttöystävää
Meet leffaan, käyt lenkillä tai salilla, kiertelet kaupungilla kirpputoreja ja liikkeitä, alat harrastamaan itämaista tanssia (siellä käy paljona naisia tai niin oletan) kokeilet seinäkiipeilyä, käyt juomassa tuopillisen kaljaa jossain kivassa kuppilassa jne. Jos siis asut kaupungissa niin varmasti löytyy tekemistä :) tai jos mikään ei nappaa niin iltakouluun opiskelemaan jotain.
Itse asun paikkakunnalla jossa on 5000 asukasta, täällä ei voi harrastaa muuta kuin lenkillä käyntiä.. baari sentään löytyy mutta se on aika surkea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä ihmisistä on sellaisissa työtehtävissä, joissa heillä ei ole valtaa toimia edes suosittelijoina jollekin kollegalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Et kai sä tosissasi kuvittele, että suurin osa ammattiin opiskelleista ja työssäkäyvistä ihmisistä vaikuttaisi millään muulla tavalla yhteiskunnallisiin asioihin kuin äänestämällä? Aika moni heistä ei vaivaudu edes äänestämään.
No voi herranjestas, sehän tässä juuri on keskustelunaiheena, että miten se asia muuttuisi.
Mitään ei tässä maailmassa saa jos ei sitä itse osaa vaatia.
Mun käsittääkseni keskustelunaiheena oli kuitenkin nuoret miehet, joita ei kiinnosta muu kuin pelaaminen. Ei heitä kiinnostaisi yhteiskunnalliset asiat yhtään sen enempää, vaikka hankkisivatkin ammatin ja saisivat töitä, kuin muitakaan ammatin hankkineita työssäkäyviä suomalaisia. Vaimo, pari lasta ja asuntolaina päälle, niin ei kiinnostaisi enää senkään vertaa.
Niin, koko keskusteluhan lähti omalta osaltani siitä että ehdotin näille pojille lukemisharrastusta ja tarkoitin nimenomaan että sen täytyy lähteä jo kotoa nuoruudesta. Vanhempien ei pidä antaa lapsen vain jäädä sinne omaan huoneeseen ja tietokonemaailmaan.
Kuitenkin, olen eri mieltä kanssasi tästä. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja kiinnostua. Jokseenkin hölmöä kategorisesti määritellä nämä pojat toivottomiksi tapauksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan tekisin töiden jälkeen? Ei ole kavereita eikä tyttöystävää
No eipä ne pariskunnatkaan sen ihmeempiä yleensä tee. Makaavat sohvalla ja katsovat Salkkareita.
Tämä! Keskiverto ihmisen elämä on hyvin tylsää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä ihmisistä on sellaisissa työtehtävissä, joissa heillä ei ole valtaa toimia edes suosittelijoina jollekin kollegalleen.
Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Ei ole ihan ongelmatonta, todennäköisesti valtaapitävät alkaisivat hallitsemaan väkivallalla jos kansalaiset vaatisivat oikeuksiaan liian hanakasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peliriippuvuus ei ole se juttu vaan todellisuuden pako. Pelit/sarjat/alkoholi jne ovat vain tapa paeta todellisuutta.
Ainakin tässä meidän maailmassa ja todellisuudessa ne pelit on ihan oikeita ja aitoja osa tätä todellisuutta ja samoin alkoholi ja sen vaikutukset ovat tätä todellisuutta.
En tiedä missä todellisuudessa sinä elät mutta kaikki mitä tämä maailma tarjoaa ja kaikki mitä kokeilet on totta ja osa tätä todellisuutta.
Olen usein ihmetellyt näissä riippuvuus keskusteluissa sitä kun toinen osapuoli väittää että huumeen käyttäjä pakenee todellisuutta.
Sehän tässä on hassua kun ne huumeet on osa tätä meidän todellisuutta ja samoin videopelit.
Vai saneletko sinä sen mitä ihmisten todellisuuteen kuuluu ja mitä ei kuulu?
Muistutukseksi vielä että meidän ihanaan todellisuuteen kuuluu todella järkyttäviä kidutuksia ja telotuksia, joita vaikkapa isis tarjoaa joskus suorana netistä. Minusta videopelit ovat kuitenkin paljon miedompaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa, että meidän pojista tulee tuollaisia. En tiedä, miten heidät saisi irti koneelta. Ovat lukiolaisia, joten päivät kyllä ovat koulussa, mutta koulusta tultuaan eivät läksyjen lisäksi tee muuta kuin ovat koneella. Myös viikonloput ja lomat kuluvat koneen äärellä. Eivät pelkästään pelaa, vaan surffailevat netissä ja ihan hyödillistäkin sieltä oppivat, sitä en kiistä. Molemmilla on tietoa hirveän paljon, ovat älykkäitä ja koulu menee loistavasti. Vanhempi kirjoittaa keväällä ja nyt syksyllä kirjoitti jo kolme ainetta ja kaikki lähti ällinä. Ja kyllä tällä vanhemmalla on jo tiedossa mitä haluaa opiskelemaankin, nuoremmalla ei ole hajuakaan.
Kavereitakaan ei enää juuri ole, mitä nyt netissä joskus juttelevat kavereilleen. Mitään harrastuksia ei ole. Monenlaista on ollut tarjolla ja ovat jotain kokeilleetkin ja aiemmin vähän painostettiinkin, että jotain pitää harrastaa, mutta eipä noin isoja enää voi pakottaa. Kotitöitä joutuvat kyllä tekemään, tiskikonetta tyhjentämään, imuroimaan, nurmikkoa leikkaamaan, saunaa lämmittämään, auttamaan ruuanlaitossa, mutta silti tuntuu, että eivät ole oppineet mitään. Tytöistä eivät ole koskaan edes puhuneet ja missäpä voisivat tyttöjä tavatakaan, kun eivät käy missään. En tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tytär taas on ihan toisenlainen, on harrastuksia ja kavereita, järkkäävät milloin mitäkin bileitä, käyvät elokuvissa, syömässä, discossa, luokkiksissa, nuorisotilassa. Harrastaa liikuntaa ja huolehtii terveellisistä elämäntavoista. Kotonakin ollessaan tekee enimmäkseen jotain muuta kuin on koneella, vaikka sitäkin harrastaa, mutta kohtuullisissa määrin. En tajua miten pojatkin saisi jotenkin mukaan tähän elämään? Monesti ihan ahdistaa tämä tilanne, poikien itsensä mielestä kaikki on ok, hehän tekevät sitä mistä tykkäävät!
Meni nyt vähän ohi tämän avautumisen pointti. Ensinnäkin pelaaminenhan ON harrastus siinä missä vaikka postimerkkien keräilykin. Vai liikuntaharrastuksiako tarkoitit? Toisekseen pojilla kuulostaisi pelaamisesta huolimatta olevan kouluasiat kunnossa ja kotitöitäkin tekevät, joten millä perusteella päättelit, että heistä olisi tulossa uusavuttomia, työttömiä syrjäytyneitä? Kolmanneksi, onko "tämän elämän" oikeaoppinen eläminen mielestäsi sitä, että riekkuu kaupungilla ja bileissä ym. vapaa-aikansa ja/tai että on oltava seurustelukumppani?
Ilmaisin varmaan huoleni epäselvästi, pelkään siis, että he eivät pärjää itsenäisessä elämässä. Ihan jo se, että ei ole ketään kavereita, on mielestäni aika huolestuttavaa. Ei kaikkien tarvitse olla hirveän sosiaalisia, niinkuin nykyään oletetaan, mutta kyllä kaikki tarvitsevat ainakin pari ystävää. Eikö elämä ole yksinäistä ja ikävää ilman ystäviä? Eihän aikuinen halua, että ainoat läheiset ihmiset ovat omat vanhemmat? Kyllä mulle ainakin ne muutama ystävä perheen lisäksi ovat ihan elintärkeitä.
Pelkään myös, että poikamme eivät löydä elämänkumppania, mikäli haluavat. Pidän myös rakkautta ja lämmintä ihmissuhdetta tärkeänä osana elämää. Toki voi elää elämänsä onnellisena yksinkin, mutta suurin osa kuitenkin haluaa parisuhteen. Työnsaanti tulee olemaan tulevaisuudessa todella vaikeaa, vaikka olisi kaikkien vaatimusten mukainen, mutta toivon todella, että näille "nörteille" löytyy jotain heille sopivaa työtä. Meidänkin pojat osaa tehdä jotain kotitöitä, kunhan käskee ja ohjaa, mutta pelottaa, osaavatko oikeasti hoitaa kaikki asiansa, opiskelut, tuleeko opintotuki haettua, hammaslääkäri tilattua jne. Toivon, että tämä on vain äidin liiallista huolehtimista, eikä aiheellista.
Ja en todellakaan ajattele, että kaikkien pitää riekkua baareissa, päinvastoin ennemminkin, tosin voi sielläkin joskus käydä, jos haluaa. Minusta vain elämä jää elämättä, jos sen viettää lähinnä netissä ja pelien äärellä. Niitäkin voi harrastaa, mutta johan fyysinen kuntokin kärsii, kun ei liiku ollenkaan. Vähitellen meneekin mielenkiinto kaikkeen muuhun kun koneella istumiseen, mikään ei tunnu oikein miltään siihen verrattuna, että "kaikki" on käsillä heti ja jatkuvasti. Minusta olisi hyvä kehittää itseään monipuolisesti ja nauttia elämästä vähän laajemmin kuin pelkästään koneen ääressä istuen.
Mistäs tiedät että heillä ei ole ystäviä? Monilla pelaajilla on yllättävän laaja tuttavapiiri, vaikkeivät fyysisesti näitä kovin usein näekään. Itse olin tuollainen kotiinsa jumittunut nörtti 2000-luvun molemmin puolin ja tutustuin kymmeniin ihmisiin ympäri maailman. Silloin pelattiin yhdessä, sittemmin ihmiset opiskelivat, valmistuivat, menivät töihin kuka mitäkin. Tuota porukkaa olen myöhemmin (nyt kun siihen on varaa) nähnyt myös livenä, ympäri maailmaa ja tätä samaa porukkaa olen myös majoittanut kotonani kun ovat tulleet Suomeen. Parin vuoden välein järjestetään edelleen myös isompi miitti milloin missäkin maassa, vaikkeivät kaikki enää yhdessä pelaakaan.
Sitä kautta olen saanut myös kaksi työpaikkaa Suomesta ja yhden Yhdysvalloista - sitä samaa nörttiporukkaa on nykyään nimittäin yllättävän korkeilla palleilla ja 16-tuntiset tiiviit tiimipelisessiot kyllä tutustuttaa porukan sen verran hyvin, että monia tyyppejä uskaltaisin suositella itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Ei ole ihan ongelmatonta, todennäköisesti valtaapitävät alkaisivat hallitsemaan väkivallalla jos kansalaiset vaatisivat oikeuksiaan liian hanakasti.
Ja sellainen valtaapitäjä ei kauaa hallitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan tekisin töiden jälkeen? Ei ole kavereita eikä tyttöystävää
No eipä ne pariskunnatkaan sen ihmeempiä yleensä tee. Makaavat sohvalla ja katsovat Salkkareita.
Tämä! Keskiverto ihmisen elämä on hyvin tylsää
Paitsi että salkkarien säestyksellä rauhan rikkoo jomman kumman äänekäs paukku tai salkkaria katsellessa saa suihinoton.
Salkkaria katsellessa voi myös kaivella varpaiden väleistä hiivaa. Mieheni varpaiden välit tuoksuvat ale oluen hiivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä ihmisistä on sellaisissa työtehtävissä, joissa heillä ei ole valtaa toimia edes suosittelijoina jollekin kollegalleen.
Mitä sitten?
Sitä sitten, että niihin työtehtäviin, joissa on oikeasti yhteiskunnallista valtaa, ei todellakaan ole hakijoista pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä ihmisistä on sellaisissa työtehtävissä, joissa heillä ei ole valtaa toimia edes suosittelijoina jollekin kollegalleen.
Mitä sitten?
Sitä sitten, että niihin työtehtäviin, joissa on oikeasti yhteiskunnallista valtaa, ei todellakaan ole hakijoista pulaa.
Ei tässä nyt puhuta mistään työtehtävistä vaan opiskelusta (joka voi ja melkein mielellään pitääkin olla aivan hyvin omaehtoista) ja kansalaisyhteiskuntaan osallistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tähän on aika yksinkertainen ratkaisu: poikien täytyisi lukea enemmän, varsinkin yhteiskuntapoliittista kirjallisuutta. Sen sijaan, että energiat tuhlataan omassa huoneessa pelien ja nettipornon parissa, näitä poikia tulee kannustaa oman yhteiskunnallisen aseman etsimiseen ja oikeuksien vaatimiseen. Pitämällä itsensä tyhmänä hengityskoneena pleikkariohjainta pitäville käsilleen, nämä pojat ainoastaan pelaavat vallanpitäjän pussiin.
Mikään ei ole kapitalistiselle järjestelmälle vaarallisempi kuin nuori toimeton ihminen, varsinkin oppinut sellainen.
Miksi kuvittelet heidän haluavan taistella "kapitalistista järjestelmää" vastaan?
Koska se on luokkataistelun laki.
Mutta se ei oikeastaan ollut edes pointtini. Tärkeintä olisi ylipäätään saada se ihminen ihan hänen omaksi parhaakseen yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi & toimijaksi ja tietoiseksi omista mahdollisuuksistaan sen sijaan että hän jää johonkin peräkammariin puoli-ihmiseksi ja av-jankkaajaksi.
Miksi? Oikeasti kapitalistisen järjestelmän pahin vihollinen on yksilö, joka tyytyy niin vähään, ettei koe järkeväksi mennä edes töihin.
Luuletko sä että jotakuta kiinnostaa tässä yhteiskunnassa yksinäinen nuori mies joka on linnoittautunut eli käytännössä kuollut kotiinsa? Ei helvetissä kiinnosta. Ainoastaan opiskelemalla, vaatimalla oikeuksiaan ja valtaa (merkityksellistä työtä&opiskelupaikkoja) ja osallistumalla kansalaisyhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun kaikkialla missä pystyy, voi toivoa saavansa jotain muutosta.
Ihmistä ei ole tarkoitettu pyörimään jossain virtuaalitodellisuuksissa aivottomana zombina. Eiköhän siitä kerro ihan tarpeeksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Ihminen oireilee, koska ei kykene näkemään ja tunnistamaan niitä rakenteellisia ongelmia järjestelmässä, jotka ovat suurimmalta osalta synnyttäneet hänen elinolosuhteensa.
Eikös meillä ole näitä jo ihan riittävästi? Arkadianmäelle on suorastaan tunkua joka neljäs vuosi. Samoin kunnallis/kaupunginvaltuustoihin. Ei meiltä vaikuttamishalukkaita kansalaisia puutu.
No ei todellakaan ole riittävästi. Ei kansalaisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi rajoittua siihen että äänestää kerran neljässä vuodessa jotakuta toista parlamenttiin. Ihmisten on aika aktivoitua.
Mark Twain sanoi osuvasti että jos äänestämisellä voisi oikeasti vaikuttaa asioihin niin se kiellettäisiin välittömästi. Kansalaisilla ei ole sananvaltaa, päätökset tehdään kasvottomien kabineteissa poliitikkojen toimiessa marionetteina.
No sekin oli vähän niinkuin pointtina. Se toiminta nimenomaan ei voi rajoittua siihen äänestämiseen, koska tässä järjestelmässä vaikutusmahdollisuudet ovat sitä kautta aika minimaaliset. Siksi ihmisten täytyy kouluttautua ja löytää itsensä yhteiskunnallisena toimijana.
Suurin osa suomalaisista työssäkäyvistä ihmisistä on sellaisissa työtehtävissä, joissa heillä ei ole valtaa toimia edes suosittelijoina jollekin kollegalleen.
Mitä sitten?
Sitä sitten, että niihin työtehtäviin, joissa on oikeasti yhteiskunnallista valtaa, ei todellakaan ole hakijoista pulaa.
Ei tässä nyt puhuta mistään työtehtävistä vaan opiskelusta (joka voi ja melkein mielellään pitääkin olla aivan hyvin omaehtoista) ja kansalaisyhteiskuntaan osallistumisesta.
Mutta kun ei suurinta osaa suomalaisista kiinnosta kansalaisyhteiskuntaan osallistuminen. Siis niistäkään, jotka eivät pelaa tietokonepelejä. Suomalaiset opiskelevat ammatin saadakseen töitä ja töitä he haluavat saadakseen palkkaa. Nämä kotiin jumahtaneet eivät kaipaa rahaa, töitä eivätkä opiskelua. He ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä nyt on. Joku itsenäisyyspäivän mielenosoitus tai yhteiskunnallinen anarkismi on heille evvk.
Jo nuorena tajuttu, ettei sosiaaliset taidot ja/tai ulkoinen habitus riitä naisten mielenkiinnon herättämiseen. Toiset jää itsesääliin kieriskelemään, kun taas toiset alkavat aktiivisesti kehittämään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa.
Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?
Koska status on tärkeää tytöille/naisille. Miehille se on tärkeää naisten saantiin, mutta jos luovuttaa naisten suhteen niin ihan sama sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä on varmasti useita, mutta minusta yksi suurimpia voisi olla, että elämällä ei ole mitään muutakaan tarjottavaa kuin pelaaminen. Nyt eletään eräänlaista näköalattomuuden aikaa. Irtisanomisia irtisanomisten perään. Juuri mikään ala ei ole enää varma työpaikan saamisen suhteen. Miksi opiskella, jos töitä ei kuitenkaan saa? Nämä miehet eivät juurikaan tarvitse rahaa kulutukseen. Yleensähän työssäkäynnin motiivina on raha, mutta jos yhteiskunnan tuilla tai vanhempien kustannuksellakin pärjää ihan riittävän hyvin, niin miksi vaivautua töihin? Pelaaminen on kuitenkin kivaa, siinä voi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksiakin. Kavereita on ympäri maailmaa.
Miksi tytöt ei jämähdä kotiin?
Monella on vaikea äitisuhde. Haluavat vaan päästä pois kotoa huvittelemaan yhteiskunnan maksamaan keskustayksiöön.
Mun käsittääkseni keskustelunaiheena oli kuitenkin nuoret miehet, joita ei kiinnosta muu kuin pelaaminen. Ei heitä kiinnostaisi yhteiskunnalliset asiat yhtään sen enempää, vaikka hankkisivatkin ammatin ja saisivat töitä, kuin muitakaan ammatin hankkineita työssäkäyviä suomalaisia. Vaimo, pari lasta ja asuntolaina päälle, niin ei kiinnostaisi enää senkään vertaa.