**LOKAmasut torstaihin**
Kommentit (24)
Eilen oli sitten se odotettu alkuraskauden ultra. Ja pieni snappi siellä näkyi... Voi sitä ihanuuden ja onnen tunnetta mikä vyöryi ylitseni. Ja pieni sydän siellä sykki tasaisesti :)
Oli muuten ihana paikka tuo Femeda ja kiitos paljon sille (tämä lahopää ei muista nimimerkkiä) joka suositteli Anna-Kaisa Larkio-Miettistä. Aivan ihana lääkäri!!!
Olo on ollut suht hyvä vain oikeastaan väsymys painaa päälle ja voimakkaasti. Meidän esikoinen kuumeessa joten tämä päivä menee sisällä lötkötellessä. Ja en kyllä pistä yhtään sitä pahakseni;)
Oikeen aurinkoista torstaita kaikille
Mamseli ja snappi rv 8+5
Täällä on niin väsy ja etova olo, että en ymmärrä, miten jaksan päivän aikana siivota ja paimentaa nuita tenavia & raahautua vielä ulkoilemaankin. Mutta, PAKKO, kun täällä on talo kuin sikolätti ja nuo muksut hyppii kyllä illalla seinille, jos eivät pääse ulkoilemaan..
No, ei auta valittaa, kun tietää mikä ihanuus lokakuussa on palkintoja tästä olosta :)
Odotan koko ajan vauvauutisia tädiltäni, jolla on laskettu aika ensviikolla. Vaikka, voihan se mennä ylikin, mutta minä aina jännään kaikkien tuttujen synnyttämistä :)
Tännepä ei oikeestaan sen kummempaa..viime yönä näin TAAS unta niistä kaksostytöistä :P
T. Mianni 7+5
Pitkästä aikaa kirjoittelen. Viime viikot on olleet tosi kiireisiä töissä, joten olen vain silloin tällöin piipahtanut lukemassa muiden kuulumisia. Aika menee toisaalta tosi hitaasti; muistan edellisestäkin raskaudesta, että ensimmäiset viikot tuntuivat kuukausilta.
Tänään on jännittävä päivä, sillä mulla on alkuraskauden ultra iltapäivällä. Rv:t mulla on kuukautisten mukaan nyt 7+5, mutta itseä vähän epäilyttää olenko niinkään pitkällä. Raskaustesti näytti nimittäin miinusta silloin kun kuukautiset olivat pari päivää myöhässä, mutta viikon jälkeen tulos olikin plussaa. Ja sekin vähän ihmetyttää, kun kävin poistattamassa kierukan tammikuun lopussa, muutama päivä sen jälkeen kun ovulaation olisi laskujen mukaan pitänyt olla. Mutta ehkäpä ne eivät aina tule niin säännöllisesti, vaikka kierto olisikin suht säännöllinen. Tuntuu joka tapauksessa uskomattomalta että näin nopeasti tärppäsi, edellistä kun odoteltiin kuukausikaupalla.
No, tänään sitten selviää missä mennään.
Valtava väsymys on vaivannut pari viikkoa, varsinkin iltapäivisin. Aina välillä etoo, mutta varsinaista pahoinvointia ei ole ollut. Masu on ollut välillä turvoksissa, mutta nyt se on taas ihan normaali.
Nyt pitää ryhtyä hommiin!
Pidetään peukkuja iltapäivälle.
Saga
Huomenta lokamasut,
En ole taas vähään aikaan kirjoitellut, kuvotus on taas tauon jälkeen iskenyt. Vähän väliä sitä tulee syötyä jotain, että paha olo pysyisi kurissa. Muuten voin hyvin, eikä mahasta kyllä vielä mitenkään huomaa, että olisin raskaana. Alussa vaivannut turvotus on poissa. Vielä viikko ensimmäiseen neuvolaan.
Ihanasti tuo kevätaurinko jo paistelee. Tosin kotona pitäisi siivota, valo kun paljastaa kaikki liat ja pölyhiukkaset. Itselleni on iskenyt taas keväinen sisustusvimma, jotain uutta pitäisi saada, ainakin uudet verhot olohuoneeseen.
Synnytyspelosta: Ensimmäisestä synnytyksestä -98 minulle jäi pelko vaikean ponnistusvaiheen takia. Ponnistus kesti melkein kaksi tuntia ja oli tosi kivulias. Kuopuksen synnytys -05 oli taas tosi positiivinen kokemus kivusta huolimatta. Jotenkin oli tilanteen tasalla ja rauhallisin mielin, ja ponnistuskin kesti vain 10 minuuttia. Tulevaa synnytystä en pelkää.
Nyt aamupalalle!
terv. Iris73, rv 9+6
Nyt taidan pinoutua vasta toista kertaa. Esikoinen meni aamulla hoitoon ja samalla vein miehen töihin niin sain auton käyttööni. Nyt pitäisi edistää kouluhommia ja iltapäivällä lähteä käymään kirjastossa (koulujuttuja..) ennen esikoisen hoidosta hakua. On mukavaa kun tyttö on viihtynyt hoidossa. Ei tarvii miettiä että miten hän siellä nyt tämänkin päivän pärjää. Alusta asti on kaikki sujunut hyvin kun totuttelimme pikkuhiljaa viikon ajan viime syksynä kun hoito alkoi. Tyttö on perhepäivähoidossa. Olikos täällä muita jotka pakertavat kouluhommia kotosalla?
Oma olo on todella vaihteleva. Välillä on aivan kamalan etova olo! Sellainen olo että kohta tulee oksennus mutta ei ole onneksi tullut. Aamullakin kun kävin hakemassa sämpylöitä kaupasta niin leipähyllyn luona alkoi yhtäkkiä oksettamaan kaikki leivät. Meidän koirallakin on vielä juoksuaika ja ällöttää vaihtaa talouspaperia siihen nartunsuojaan päivän mittaan. Mitä kummallisimmat asiat saavat mut voimaan pahoin! Ulkoilman hajukin välillä ällöttää! Siis voitteko kuvitella?!? Eli vaikka ulkona ei haisisikaan mikään niin silti! Väsymys on myös ollut aivan älytön. Ei meinaa päivästä selvitä ilman päikkäreitä. Esikoisen kanssa touhuaminenkin on välillä yhtä tuskaa kun olen niin tajuttoman väsynyt enkä jaksa yhtään esim. leikkiä. Rautaa olen syönyt mutta eipä tunnu se tähän auttavan. Ei auta kyllä unikaan... En muista että esikoista odottaessa olis tälläistä väsymystä ollut.
Ens viikolla on alkuraskauden ultra neuvolassa kun tuo raskauden alkamisajankohta on epäselvä. Yleensä meilläpäin tehdään ultra vasta viikoilla 11-12. Viime viikolla kyllä kävin siellä yksityisellä ja siellä kaikki oli hyvin. Eli LA olis ehkä 14.10. Mun eka varsinainen neuvolakäynti on sitten 22.3. Silloin viikkoja on jo 10+4.
Flofer rv 8+5
Minäkin täällä piiitkästä aikaa! En oo ainakaan muutamaan viikkoon päässy. On ollu niiiin vetämätön ja huono olo etten oo mihinkään kirjastoon/laitokselle siis koululle jaksanu raahautua ja kun kotona ei oo vieläkään nettiä niin... Nyt ollu kyllä jo muutamana satunnaisena päivänä (kuten tänään) ihan hyvä olo, joten päätin tulla vähän edistämään gradua (minäkin). Nyt keväällä olis melkein pakko valmistua! Tai ihan viimeistään kesän aikana saada iso G valmiiks, koska syssyllä on sitte jo ihan muut jutut mielessä. :)
Tosin mielessähän ne on jo nyt. Sikskään ei oo juuri pystyny keskittymään mihinkään kouluasioihin. Mulla oli eka neuvola tiistaina. Kauheen mukava täti siellä otti veret ja pissit ja kyseli ummet ja lammet. Verenpaine vähän alhanen 111/71... Muuten kaikki ok. Painoa tullu 800g... Sydänääniä kuunnellaan sitte vasta lääkärin kanssa tossa parin viikon päästä. Ultrahan onki sitte vasta joskus toukokuun alussa! Voi olla ettei sinne asti jakseta odottaa vaan mennään yksityiselle. Riippuu hyvin pitkälti noista sydänäänistäkin, et miten ne kuuluu..
Aika on tosiaan menny hyvin hitaasti. Toisaalta kyllä siis tuntuu että JO MAALISKUU että aika menee hurjaa vauhtia mutta toisaalta että VASTA rv10! ;)
Mäkin jännäilen kaverilta vauvauutisia... :) Ootteko muuten kertoillu kellee vielä? Mun siskot tietää ja pari mein kaveria, muuten ei olla kerrottu. Ei oikein malttais oottaa et pääsee kertomaan. Tai toisaalta on ihanaa ku tää on " vaan" meiän juttu, mut sit taas toisaalta olis niin paljon helpompaa ku muutamat ihmiset tietäis. Vois olla ns. rennommin. Mut mies ei halua et viel kerrotaan, joten pari viikkoa vielä varrotaan.
Ihanan aurinkoista päivän jatkoa kaikille!!
Pupu ja masu rv:llä 10 :)
Täytyypä nopeasti pyytää anteeksi jos jotakuta ärsyttää että mainitsin painostani, tai siis sen noususta.. ;) Juu ei muuten mutta huomasin tuolta yhdestä toisesta pinosta että se saattaapi joitain ärsyttää. No, se ei ollut tarkoitukseni, eikä myöskään nytten aloittaa aiheesta minkään näköistä keskustelua! heh! :)
Samat :)
Hui kamala tätä oloa...Ei minkäänlaista helpostusta ole näkyvissä, pikemminkin päinvastoin. Eilenkin oksensin kymmenisen kertaa ja maha oli sen mukaisesti aivan mahdottoman kipeä...Meinaa vetää olon niin heikoksi, mutta ei auta pakko jaksaa esikoisen kanssa touhuat..." Onneksi" esikoinenkin nuhassa niin on syy olla menemättä ulos...;o)
Synnytystä en osaa vielä jännittää, esikoiselta se jännityskin unohtui kun sitä synnytyksen alkua vain odotti. Esikoinen syntyi rv 42+1, että odottaa sai =) Nyt osaa suhtautua siihen ettei sitä synnytystä heti la:n aikaan odottele ;)
Ens maanantaina eka neuvola, jotenkin on vaan niin voipunut olo ettei jaksa edes iloita siitä pienestä ihmeestä...Sitä päivää odotan kun tämä olo helpottaa ja voin oikeasti alkaa nauttimaan kasvavasta vatsasta ja pienist liikkeistä =o)
Nyt syömään...Auinkoista torstaipäivää teille kaikille =o)
Camelot 8+5
Olo tänään ollut ok, mut enpä viitsi paljon hehkuttaa, kun sitten kuitenkin heti iskee huono olo. Väsymystä riittää, mutta sehän onkin ollut normaali olotila jo reilun kuukauden ajan. Mä en kyllä väsyneenä ja huonovointisena jaksa ajatella positiivisin mielin lokakuista onnea. Tuntuu et voi helkkari vieköön millainen olo :(
Synnytys ei vielä jännitä tai pelota, tosin varmaan jossain vaiheessa alkaa jännittämään, koska viimeksi ponnistusvaihe oli yli puolitoista tuntia ja lapsi henkihieverissä, joten varmaan sitä miettii jos sama toistuu uudelleen.
Mulla huomenna eka neuvola, kaksi kertaa olenkin sen jo joutunut perumaan, joten toivottavasti huomenna vihdoin pääsee sinne asti. Jokohan sydänääniä yritetään kuunnella rv 10+5? Viimeksi eka käynti oli 8+6, silloin ei tietenkään vielä kuunneltu ja seuraava käynti oli 12+ ja silloin jo kuunneltiin ja kuuluivat. Jää nähtäväksi, itse luulen ettei kuunnella...
Nyt taas päikkäreille, kun poikakin nukkuu :)
Kati 10+4
Vahingossa väärällä palstalla teitä etsiskelin ja kuuluttelin. Vähän helpottaa, kun kuulen että on kohtalotovereita, jotka jakavat väsymyksen ja pahoinvoinnintuntemukset. On niin vetämätön olo. Tosin pakotin itseni siivoamaan ja tekemään yhtä ja toista muutakin. Kaksivuotiaammekin on toimeliaalla päällä ja juuri äsken keksi, että mikäs pakko minun on tänne pinnasänkyyn jäädä päiväunille, täältähän pääsee pois. Ennen on jäänyt sinne aivan tyytyväisenä nallensa kanssa. En ole vielä neuvolaan varannut aikaa ja tuossa edellinen sanoo menevänsä neuvolaan jo maanantaina. Täytyypä terästäytyä.
Kotona ollaan, sillä esikoinen on kipeänä. Siivoiltiin yhdessä jo aamupäivästä (1-vuotiashan ON suureksi avuksi MYÖS siivouksessa;) ja nyt saa hyvällä omallatunnolla roikkua koneella. Pienet tirsatkin ehdin ottaa mutta heräsin tytön yskimiseen, onneksi tyttö itse ei herännyt.
Mä en ehdi paljon muuta täällä lukea kuin meidän lokakuisten kollegoiden =) pinoa, joten en tiedä mitä pupu tarkoitti ärtymyksellä, jota painon (nousun/laskun?) mainitseminen aiheuttaa. Onhan se aika iso osa raskautta, ts. asia jota seurataan ja joka on tärkeä, miksi ihmeessä siitä ei saisi puhua? Toivon, että tästä porukasta muodostuisi suvaitsevainen ja toisia kunnioittava keskusteluryhmä, jossa jokainen saisi olla oma itsensä ja kertoa itsestään sen mitä itse haluaa muille jakaa. Näin alkuun jutut ovat kovin keskittyneitä alkuraskauden oireisiin, neuvolakäynteihin, ultriin yms. mutta ehkä ennen pitkää tutustumme toisiimme paremmin ja pääsemme juttelemaan hieman syvällisemmistäkin asioista. Siis ne jotka haluavat, kyllä rv:t, neuvolat sun muut ovat ihan yhtä arvokasta asiaa nekin!
Kirjoitin muuten eilen mun rv:t väärin, vasta tänä aamuna aloin ajatella että olenko tosiaan " vasta" kahdeksannella viikolla. Eli oikea luku on tänään 9 tasan, eli kymmenes viikko alkakoon:)
-L-
Ja siis en usko että kukaan täällä ärsyyntyi mutta kun satuin lukasemaan tuolta sellasta juttua heti kun olin omani kirjottanut niin oli pakko vaan kommentoida. :) En itsekkään kyllä useimmiten muita täältä ehdi lukaista kuin tän lokapinon.
Musta on ainakin mukava lukea toisten raskauden edistymisestä kun ollaan niin " samalla viivalla" . Ekaa vielä kun odottelen niin välillä on ihan pihalla että " tältäkö nyt pitää tuntua vai onko tämä jotain outoa?" Mutta sen mitä oon täältä lukenu niin hyvin " normaalisti" oma raskaus etenee. :)
Mukavata päivänjatkoa taas ja toivottavasti pääsen taas pian pistäytymään! :)
Puputti taas ;)
Vähän hiljaksiin tänne olen kirjotellut, mutta ehkä tämä tästä piristyy... :)!
Tänään oli eka neuvola. Paperit täyteltiin ja otettiin verikoe ja pissanäyte, niin ja tietysti myös punnittiin. Vähän on outoa taas pitkästä aikaa, en ole oikein vieläkään sisäistänyt tätä raskautta. Mutta ehkä se sitten, kun alkaa masu oikeasti pyöristyä ja tuntee liikkeet. Vaikka ultrassa näinkin sen sykkeen, niin silti tuntuu epätodelliselta... Ja oksennus lentää, ehkä sen takia en osaa nauttia edes, toivon vaan, että tämä olo helpottaa pian!
Saisi se kevätkin jo tulla, alkaa nää pakkaset tympimään... :/ !
himppu rv 8+5
uskaltanut syödä, enkä juoda enää mitään, kun pienen nestetipankin jälkeen sai juosta vessaan. Tänään sitten heräsin hirveään janoon ja onneksi on pysynyt sisällä. Hassua, miten olo voi vaihdella hirveästi, eilen ihan vetämätön olo ja väsytti kauheasti. Tänään taas jaksaa olla ylhäällä ja vaikka onki ällö olo, niin ruoka pysyy sisällä, ainakin toistaiseksi. Mutta hulluksihan tässä tulisi, jos joka päivä olisi yhtä kauhea. Miten teillä muilla? Vaihteleeko pahoinvointi vai onko päivät samanlaisia? Itselle eilinen oli niin raskas, että ihan oikeasti itkin miehelleni hänen kotiin tultuaan, etten enää jaksa. Hän siinä sitten yritti halata ja ymmärtää...
Yöllä näin kauheaa unta, että raskaus täytyy keskeyttää. Heräilin ja luulin, että uni oli totta. Aamulla oli ihana tajuta, että siellä mahassa se pikkuinen on toivottavasti ihan kunnossa!! Onko teillä muilla ollut painajaisia?
Ensi viikolla lääkäri ja np-ultra. Menen siihen päivä ennen lentoa, koska haluan olla varma, että kaikki kunnossa ja voin lentää. Meillä päin np on vapaaehtoinen (8. vkolla tein alkuraskauden ultran ja se taas ilmainen kaikille), mutta kai ihan fiksua tehdä. Eikä maksakaan kuin jotain 40 e, joten ei edes hirveästi kukkaro kevene.
Mitä siellä np-ultrassa näkee? Alkuraskauden ultrassahan sikiö näytti vain pieneltä toukalta...
Tsemppiä kaikille!
En oo paljon taas koneelle ehtinyt.. Ollaan oltu paljon pois kotoa esikon kanssa, mikä mukavaa. Mut sit illalla, kun olisi ollut aikaa istahtaa koneen ääreen, on jo väsyttänyt niin rankasti ja päätä särkenyt, ettei oo pystyny ruutua alkaa tuijottelee.
Mulla on nyt paha olo helpottanut, kaikki ruoka maistuu taas normaalisti, mahtavaa! Myös masun turvotus on laskenut, et näytän taas jopa hoikalta ja housut mahtuu taas normaalimmin kiinni. Mutta siis tuo väsymys iltaisin on jotain suurta, esikoisen kanssa ei aina meinaisi jaksaa iltapuuhia, kun itseä väsyttää niin paljon. Ja kun tarpeeks väsyttää, niin mulla alkaa särkeä myös päätä ikävästi. Yöllä jos sattuu heräämään, on pakko käydä vessassa, kun tuntuu niin painetta vatsassa.
Tuntuu, että tällä hetkellä tämä raskaus on melko oireeton ja se taas pistää välillä epäilemään... Oonko sittenkään raskaana? Mulla nimittäin kävi testin kanssa sillai, et se oli ulkona pakkasessa noin tunnin verran, kun kävelin kotiin. Kotona sit luin, et testi ei saa jäätyä. Et välillä ajattelee, et oliko se luotettava. Mistä mä tiedän, ehtikö se jäätyä? Ens viikol on neuvola eli en enää aio uutta testiä ostaa. Toisaalta myös edellisessä raskaudessa muistan epäilleeni raskautta vielä ekan ultran aikoihin, joka oli joskus viikolla 12-13. Aina vähän miettii sitäkin, et mitä jos menee kesken? Mut noi ajatukset pitäis vaan unohtaa niin kauan, kun kaikki on hyvin.
Luin itekin tota kommenttia painon ilmoittamisesta... Ihme, että jotain voi asia niin järkyttää. Se on aika normaali asia, mitä raskauden aikana luonnollisesti tulee seurattua. Puhutaanhan tällä palstallakin esim. laattaamisesta: (niitä juttuja on etova lukea, mut se on tätä vaihetta raskautta). Kyllä sitä painoasiaakin on ihan normaali miettiä.
Täytyypi lähteä nyt tiskailemaan,
Lizie 8+4
Huh, tulipas huhkittua; käytin matot ulkona ja imuroin & luutusin lattiat.
Sitten tein ihanan herkullista ruokaa ja ulkonakin keretty käydä lasten kans.
Olokin on mitä mainioin nyt, aamulla tosiaan öklötti eikä meinannu saada mitään alas. Mulla ainakin pahoinvointi vaihtelee. Joinakin päivinä ei oo mitään, joinakin lähinnä aamulla tai illalla alkaa etomaan kovastikin. Mutta, jos syön koko ajan jotain niin ei oo mitään ongelmaa :) Oksentaa ei oo tarvinu kertaakaan.
Mulla on neuvola tasan viikon päästä. Terkka meinas, että koitetaan ettiä sydänäänet mutta en halua oikeestaan ees yrittää, koska kokemuksesta tiedän, ettei ne mulla kuulu kuin joskus 11-12 vkolta, on tuossa sen verran tuota ihraa välissä :(
Lapset haluaa pelaamaan lautapelejä, joten..moi!
Mianni 7+5 (edelleen :)
Täällä kotona esikoisen kanssa vietetään kuumeetonta päivää; hän oli vielä eilen kuumeessa ja tosi räkänen, mutta nyt jo hirvee hulina päällä ;-)
Ihanaa kyllä kun saa itsekin tässä vähän lepäillä kun on niin kamalan vetämätön olo koko ajan.
Massu tuntuu jo kasvaneen, eilen sain jo mielestäni töissä muutamia " omituisia" katseita vatsanseudulle ? ehkä kuvittelin ? ovat kyllä monet jo udelleet että " milloin teille tulee toinen?" ja minä siihen että no ei tässä mitään päivää ole sille määrätty, että joskus varmaan tulee....;-) mä oon kamalan huono valehtelemaan ja kohta mä kyllä varmaan paljastun.
Esikoista odottaessa massu kasvoi myös tosi hurjaa vauhtia, koska muistan että mulla oli töissä mammahousut jo ennen rv12, ennen kuin olin asiasta töissä kertonut. Ehkä tässä sama on kohta edessä?
Itse olen edelleen myös flunssassa, korvat tukossa ja nenä vuotaa. Olin ihan korvalääkärillä ja lääkäri sanoi, että tuo korvien & nenä tukkoisuus johtuu osittain myös raskaudesta kun limakalvot on niin turvoksissa.
Ei olla mihen kanssa kerrottu tästä masuvauvasta vielä kellekkään ja nyt olis yhdet häätkin viikonpäästä....miten niistäkin selviää, kun yleensä en ole kamalasti bileissä " mökötellyt" ...ehkä mä olen kipeä enkä edes mene sinne ? apua en tiedä mitä tehdä, toki olis tosi kiva mennä ja nähdä kaverita, mutta kun sitten pitäs kehitellä hyvä stoori miks en juo.....
Äitinkin tuossa yks päivä rupes sanomaan, että mun kannattais laittaa niitä vanhoja liian isoa vaatteita pois, tai pienentää.....siis sellaisia joita pidin heti esikoisen jälkeen...no en oikein osannut siihen sanoa mitään muuta kuin niin varmaan....ja sitten vaihdoin puheen aihetta.
Mulla np ultra siis 3.4., joten siihen asti pitäs sinnitellä, sitten onkin kiva viedä kuvia pikku kirpusta vanhemmille ;-) ja muille kavereille näyttää ;-) Eka neuvola mulla on ens keskiviikkona, toivoisin että kuunneltais jo sydänääniä (ja että ne sitten kuuluis) niin tietäis että tuolla massussa joku luuraa ;-)
Kuullaan taas ;-)
Tiitutoo rv 9+2
Eilen käytiin ylävatsaultrassa sappivaivojen takia, ja löytyi kuin löytyikin sappikiviä sieltä, nyt askarruttaa yksi asia kovasti...Voikohan noita leikata tällein raskausaikana?
Kohtaukset on tosi kivuliaita ja paljon pitää syödä lääkkeitä mitä ei suositella raskausaikana, että saa kohtauksen loppumaan!!
Myös siinä samalla sitten katsoi vauvan tilanteen ja siellähän se pieni sydän Tiuhtilla sykki, olossa ei ole muuta kuin väsymys on ihan omaa luokkaansa...
Rv on nyt 9+3 Ihanaa kun koko ajan mennään kohti ekaa ultraa ja viikkoa 13, jolloin pahin keskenmenoriski on ohi. Mulla on se eka ultra vasta kahden viikon päästä, ja se tuntuu ikuisuudelta odottaa!
Mä olen se, jolla ei ollut mitään oireita..no, mä tiesin sen, että mun kroppa tulee aina vähän muita hitaammin mukaan menoon, joten niitä oireita tuli sitten kyllä tossa viikko sitten vasta. Kahvi alkoi olla vastenmielinen ajatus...mä joka juon kahvia ihan liikaakin normaalisti. Mua väsyttää niin, että meen nukkuun tosi aikaisin joka ilta ja töissä oon ihan vetelä, jotenkin sitä täytyy yrittää skarpata. Onneks sitten ekan ultran jälkeen voi ehkä paljastaa työkavereille tän raskauden, niin ei tarvii enää yrittää olla ylivirkeä ja hyvävointinen. Vaik sitten nää oireet voi ollakin jo ohi:)
Muita oireita ei sitten kyllä juurikaan ole. Vatsaa välillä nipistelee ja tosiaan välillä etoo ruoka, mutta oon silti pystynyt normaalisti syömään enkä ole oksentanut kertaakaan. Joten hyvin tämä menee. Hyvä niin!
Aada: Oletkos mukana vielä lokamasupalstalla?? Etkös säkin ollut lähes oireeton? Mites sulla, onko mitään oireita tullut?
Niin, mä muistelisin, että sappileikkauksen voisi tehdä jossain kohta raskautta,ei varmastikaan alkuraskaudessa, mutta siinä keskikolmanneksessa ehkä?
Onko muuten teillä jotain " työnimiä" alkiolle/sikiölle?? Meillä ei oikein ole mitään vielä kehittynyt, se on vaan joku rusina tai ötökkä tms.
Iloista odottelu kaikille!
t. Alisa ja rusina
Mä näköjään olen taas aloittamassa pinoa... Mulla on hetki aikaa ennen kuin luento alkaa puolelta.
Eilen sain mieheltä ihananan naistenpäivän yllärin kun olin kotona päivän kirjoittamassa gradua, niin mies yllätti tuomalla lounasta (livahti töistä) kotiin ja meillä oli oikein ihana lounashetki! Harvinaista herkkua, että ollaan hetki kahden kotona. Tämmöiset pienet jutut voi kyllä piristää :)
Eilisessä pinossa oli puhetta synnytyspeloista: Mulla eka synnytys meni ihan hyvin ja menin tosi rohkeasti ja positiivisin mielin synnyttämään. Nyt pelottaa enemmän kun tietää kuinka paljon se sattuu. Mäkin otin epiduraalin, vaikka tosiaan luulin että en sellaisia tarvi! Nyt toivoisin, että voisin ponnistaa jakkaralla. Viimeksikin sitä halusin, mutta kätilö tyrmäsi sen sillä että olen ensisynnyttäjä. Ja ilokaasuakin voisi kokeilla, sitä kun en viime synnytyksessä edes huomannut pyytää. Suihku toimi mulla muuten paremmin kivunlievittäjänä kuin amme.
Onneksi tuohon synnytykseen on vielä aikaa... Sitten kun maha on helkkarin iso, niin kyllä sitä on valmis synnyttämään. Niin vain luonto sen hoitaa ainakin mun kohdalla.
Mukavaa torstaita!
S-I ja Lumikukka 10+2