Lue keskustelun säännöt.
Mies katosi kotoa yöllä. Asumme kaukana kaikesta, auto ja ulkovaatteet kotona. Aamulla tuli viesti " sanoko joku että soita" kun yritin ottaa yhteyttä ja kysyä minne hittoon hävisi!?
29.10.2016 |
Mies oli viettämässä saunailtaa omassa rauhassa ja joi muutamia oluita. Mä istuskelin olohuoneessa ja katsoin tvtä. Klo 01 aikaan mies meni makkariin toiselle puolelle omakotitaloa, niin kun aina tekee, menee katsomaan omaa ohjelmaa ja mä jäin olkkariin. Oltiin aivan hissukseen omissa oloissamme ennen sitä. Pieni kina oli aiemmin illalla, kun kysyin eräästä lapsen asiasta ja mies ei ollut halukas juttelemaan siitä. Mut se oli mitätön, eikä sen takia kenenkään tarvi häipyä mielenosoitukseksi, ainakaan jos käy täysillä.
Menin itse klo 02 makkariin ja huomasin että ovi on ripa auki asennossa ja terassilla palaa valo. Oletin että mies on ulkona tupakalla ulkona. Hetken päästä tajusin että on kestänyt liian kauan eikä terassilla ollutkaan ketään. Aloin heti tarkistamaan miehen tavaroita ja vaatteita onko ne hävinnyt. Auto oli pihassa, ulkovaatteet kotona, vain lompakko, terassiläppöset, farkut ja varmaan joku paita oli kadonnut. Meiltä on 5 km matkaa lähimpään baariin tai yhtään minnekään ihmisten ilmoille ja asumme metsän keskellä. ulkona satoi vettä. Enkä nähnyt mitään toisenkaan auton liikettä pihallamme johon näkee suoraan kun istun olohuoneessa. Pihallemme syttyy pimeällä myös valo jos siinä joku liikkuu, miehen on täytynyt kiertää toista kautta. Mies ei ole ikinä lähtenyt kävelemään moista matkaa saatikka hävinnyt noin täältä. Kävin katsomassa vielä tontin ettei ole siellä sattunut mitään, mutta ei näkynyt. Ei autossa, ei auto tallissa. Laitoin viestiä, ei mitään. Kaverille viestiä kun tiesin että olivat aiemmin illalla soitelleet. Ei mitään.
En keksinyt enää mitä tehdä kun olin katsonut ja kuulostellut kaiken. Klo oli 04 yöllä kun päätin alkaa nukkumaan että jaksan edes jotenkin hoitaa lapsia kun aamulla heräävät. Soitin miehelle 3 kertaa, viimeisen kerran aamulla. Laitoin pari viestiä, ei mitään. Aamulla ennen ysiä laittoi viestin "sanoko joku että soita". Kyllä tuntui surulliselle, kun en vieläkään saa tietää missä mies on ja vaan vittuilee. Laitoin vihaisen viestin ettei noin saa kadota metsän keskeltä kun toinen on sitten sydän syrjällään... nyt ei taas mitään. En yrittänyt enää ottaa yhteyttä.
Mitä tekisitte minun tilanteessa? Olen aivan murtunut ...
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani olen kyllä ihan tajuttoman onnellinen omasta parisuhteestani.
Ole onnellinen....minäkin, aloittaja, yritän muistuttaa vähän väliä itselleni että kaikkien ihmisten kanssa ei ole näin hankalaa kommunikoida saatikka että suuttuisivat juttelusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani olen kyllä ihan tajuttoman onnellinen omasta parisuhteestani.
Veit sanat suustani:) Onneks mies on ihan normaali, eikä katoomistemppuja tekevä Houdini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Miksi ette pyytänyt lasta siivoamaan jälkensä toisen lapsen huoneesta, ennen kun pienempi meni nukkumaan? Mikä ihmeen pakko olisi siivota talossa, kun pienin on jo nukkumassa? Käykö mies töissä? Teitkö kärpäsestä härkäsen? Bag habit?
Mahtaako olla sama tyyppi joka näitä miesten katoamis provoja väsää?
Näitähän on joka viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisten miesten kanssa naiset sitten lisääntyvätkin. Ei voi kuin ihmetellä, miksi olet noin omituisen ja umpimielisen tyypin kanssa perheen perustanut. Eikö seurusteluaikana yhtään soinut kello, että mies ei ole ihan normaali? Jos seurustellessa katsoo huonon/omituisen käytöksen läpi sormien, niin ihan sitä samaa on odotettavissa toiselta perhe-elämässäkin. Ei ihminen yhtäkkiä muutu hyväksi kumppaniksi, jos ei ole sitä aikaisemminkaan ollut. En osaa muuta neuvoa kuin että koeta sopeutua. Sitähän olet tehnyt tähänkin asti.
Tuli surullinen fiilis jo tuosta alusta. Istutaan eri huoneissa ja töllätään eri ohjelmia. Joo, onhan niitäkin hetkiä välillä, mutta eivät puhu ja hipsuttelevat nurkissa. Riita lapsen asiasta. En usko, että miehelle välttämättä oli niin vähäpätöinen juttu.
Tissuttelee olutta yksinään, pitää saunailtaa yksinään.
Miehesi käytös on anteeksiantamatonta. Se olisi loppu tuollaisen reissun jälkeen, mutta ehkä hän sitä hakeekin. Ei pysty itse lopettamaan parisuhdetta, niin tekee temppuamisella naisesta päätöksen tekijän ja samalla perheenrikkojan.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani olen kyllä ihan tajuttoman onnellinen omasta parisuhteestani.
Kiva, että olet onnellinen, mutten tiedä, onko tämä nyt sitten sopiva aika tuoda sitten sitä esille. Ei vaikuta kauhean myötätuntoiselta. Toivon, että teille ei tule vaikeuksia, mutta toivon myös, että ymmärtäisit, etteivät ne ole aina riippuvaisia siitä, onko parisuhde onnellinen vai ei.
Jos en löytäisi miestä ja saisi tilanteessa selvyyttä hänestä, soittaisin poliisille tai tk-päivystykseen, kertoisin tilanteen ja mitä mies on sanonut vastaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.
No joo... vuosien ajan ollut että mies valitsee vanhemman vastuista ne hänelle mukavimmat ja mä hoidan ne missä pitää itse olla läsnä tai huolehtia asioista. Sit kun juttelee toiselle että kaipaisi apua vanhemmuuteen niin tulee joko haukutuksi, pitää hyväksyä mitä mies jättää tekemättä tai sitten jutellaan mut mikään ei muutu...siinä on prosessia. Ja sitten ihmetellään kun muakin joskus ärsyttää .... mies on suuttunut myös mun reagoinnista siihen kun itse kohtelee lasta huonosti, esim. tiuskii ja kiroilee itkevälle lapselle. Hän pitää vikana sitä että mä alan puhumaan asiasta ja vaatimaan muutosta,mököttää siitä eikä muista mitä itse teki alunperin. Ja itse mun yrittäessä saada ymmärrystä mies ei sano mitään ymmärtäväistä vihoittelee vaan kun kiusallaan puhun hänelle. Ja näitä sattuu vähän väliä. Saa asian kun asian käännettyä niin että se on mun vika ja mies on uhri. Jos mies tekee väärin ja mä puhun asiasta miehen mieleen liian pitkään niin hän suuttuu mulle. Eikö tuo ole sairasta? Mies on pitkään uskotellut että mä olen kipeä mut jotenkin uskon ettei hänenkään reaktiot tilanteisiin ole ihan ajantasalla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Niin olikin. Minkä viestin haluat antaa isommalle lapselle? Siivoa omat sotkusi, isä ja äiti siivoaa pienemmän sotkut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sanoko joku että soita"? Mitä sönkötystä tuokin on?
Masentuneet antaa itselleen oikeuden mihin vain. Kun mul on tää masennus, niin mä voin. Ne voi pelata perheen rahat, tuhlata huutokaupassa kerralla kaikki, käyttäytyä sikamaisesti ja itsekkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsikin psykoosin. Tarkkaile nyt miehen käyttäytymistä, onko rationaalista vai ei. Tuollainen häviäminen noilla spekseillä (ilman ulkovaatteita, keskelle metsää) ei ole normaalia, en nyt sano, että välttämättä psykoottistakaan. Jos mies on tehnyt tekonsa ns. täydessä ymmärryksessä, tuo on äärimmäistä henkistä pahoinpitelyä sua kohtaan. Järkevä aikuinen ihminen ei tee noin. Jos miehellä ei ole normaalisti tapaan käyttäytyä törkeästi ja piittaamattomasti sua kohtaan, miettisin kyllä jonkinlaisen mielenterveysongelman tai mielen järkkymisen mahdollisuutta.
Kyllä se on Porvoossa täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
"Sanoko joku että soita"? Mitä sönkötystä tuokin on?
Porvoon murretta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Miksi ette pyytänyt lasta siivoamaan jälkensä toisen lapsen huoneesta, ennen kun pienempi meni nukkumaan? Mikä ihmeen pakko olisi siivota talossa, kun pienin on jo nukkumassa? Käykö mies töissä? Teitkö kärpäsestä härkäsen? Bag habit?
Huomasimme sotkut kun nuorin oli mennyt jo nukkumaan. Eihän se siivoaminen myöhempään mikään pakko ole mutta mies niin ohjeisti tälle toiselle. Ja sit itse mietin että onko lapsen mukavampi olla kokonaan siistissä huoneessa kun kuitenkin vielä valvoo ja tykkää siellä leikkiäkin ennen nukkumaan menoa. Mut miehelle oli liikaa kun ehdotin että voisko sitä lasta autella kun siivous käsky annetaan myöhään...mut se oli liikaa... tuntui hölmölle jättää pienemmän sotkut sinne toisen haitolle kun vois siivota yhdessä kerralla kunnolla kun kerran aloitetaan... mut ilmeisesti olin väärässä teidän reaktioista päätellen. Kävin sanomassa miehelle myöhemmin että ei varmaan ollut mikään ideaali aika jutella mut jatkoi vaan mökötystään...olinhan jo loukannut kun tulin juttelemaan aiemmin.
Oisko jossain kaapissa piilossa se sun mies nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän minäkin luulin että kaikesta lapseen liittyvästä voi vain rauhassa jutella mutta mies sanoi että asia oli jonnin joutava eikä hän juttele sellaisesta kymmeneltä illalla... mut hiukan turhan raskaasti otti. Huomasin että meillä on tapana neuvoa lasta eräässä asiassa aivan erilailla niin kysyin mieheltä että voidaanko miettiä sellainen keino että kumpikin neuvoo saman asian samansuuntaisesti. Lapsilla oli jäänyt leikin sotkut toisen lapsen huoneeseen levälleen ja mies neuvoi että siivoa puolet ja pienempi siivoaa sit huomenna. Kysyin myöhemmin että onko aivan mahdoton ajatus että siivottaisi toisen apuna sen nukkumaan menneen lapsen osuus että saa oleskella loppu illan siistissä huoneessa, mahdollisesti leikkiä eikä toisen sotkujen keskellä. No sehän oli aivan älytön ajatus ja suuttui kun tulin noin typerästä asiasta juttelemaan...minusta tuollaiset vois jutella ihan nopeasti ja rauhassa eikä tuollaisesta voi aikuinen vetää hernettä nokkaan. Eihän siinä aikuista loukata vaan ehdotin vaan lapselle mukavaa vaihtoehtoa.
Ilmeisesti ehdotukseni miehelle oli sitten typerä ja asiaton kun tuli alapeukkua... mut ihan lasta ajatellen mietin että ei se varmaan ole aikuiselle hankalaa autella kun sotkut unohdettiin siivouttaa ennen kun toinen meni nukkumaan...
Niin olikin. Minkä viestin haluat antaa isommalle lapselle? Siivoa omat sotkusi, isä ja äiti siivoaa pienemmän sotkut!
No ok....pitää pyytää mieheltä anteeksi että pyysin hölmöjä juttuja...
Vierailija kirjoitti:
Jos en löytäisi miestä ja saisi tilanteessa selvyyttä hänestä, soittaisin poliisille tai tk-päivystykseen, kertoisin tilanteen ja mitä mies on sanonut vastaukseksi.
Älä nyt viitsi. Ei taida poliiseja ja lääkäreitä pariskunnan riidat kiinnostaa.
Millainen prosessi teillä mahtaa olla edellisinä päivinä, kun pitäisi tehdä ruokaa seuraavaksi päiväksi.