Olen kolmen lapsen yh ja leski. Miehet kohtelevat kuin p*skaa.
Minulla on kolme lasta: kaksi (ala-ikäistä) teiniä ja yksi alakoululainen. Mieheni menehtyi kaksi vuotta sitten sairauteen ja jäin leskeksi. Vaikka olenkin ihan hyvässä työssä, ei kolmen lapsen yksinhuoltaja elä herroiksi ja jouduimme muuttamaan pieneen asuntoon.
Nyt olen alkanut pyöriä deittisivuilla ja olen huomannut, että heti kun selviää että olen 3 lapsen yh, miesten kiinnostus lopahtaa. Kutsuttu jopa "kiertopalkinnoksi" ja "koko kylän polkupyöräksi" vaikka edesmennyt mieheni on kaikkien isä. Jos saisin valita, mies olisi edelleen täällä. Taidan olla tuomittu elämään yksin.
Kommentit (64)
Kenties olet ihan oikeasti hutsahtava ja viettänyt sellaisia baari-iltoja tai käyttäytynyt niin tyrkysti aina, että se maine ei pyyhkiydy leskeytymälläkään.
Rahaa sinulle kyllä tulee leskeneläkkeenä ja vakuutuksista.
Eikö sitten saisi olla vaatimuksia miehen suhteen? Jos mulle tulisi ero, niin en tosiaan huolisi ketä vaan. Luulen että joutuisin olemaan yksin.
No älä menne sinne deittisivustolle herranen aika.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten saisi olla vaatimuksia miehen suhteen? Jos mulle tulisi ero, niin en tosiaan huolisi ketä vaan. Luulen että joutuisin olemaan yksin.
Miksi et vaan kirjoita rehdisti, että eikö mieheltä sitten vaatia varallisuutta ja tarpeeksi isoja kuukausituloja, kun sitä tällä kuitenkin käytännössä tarkoitetaan?
Ei 3 lapsen yh voi enää kuvitella saavansa parasta A luokkaa olevaa miestä. Vaikka leskeys onkin lieventävä asianhaara. Niin se nyt vaan on. Lusikka kauniiseen käteen ja tyydyt niihin mitä on tarjolla.
Olen melko hyvätuloinen (n. 70000e/vuosi) 36v mies. Kolme lasta olisi aivan ehdoton kynnys, vaikka nainen olisi miten mukava tahansa. Arki kolmen lapsen kanssa olisi todellakin liikaa, varsinkin kun kyse ei ole omista lapsista. En mitenkään pystyisi sitoutumaan tuohon. Ehkä raadollista/pinnallista, en tiedä, mutta näin se vain on.
Ehkä yksi lapsi menisi vielä, mutta mieluiten tapailen naisia joilla ei ole lapsia.
Tuo vaikka netti-ilmoituksessa esille, ettet hae isää lapsillesi, vaan tasavertaista kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten saisi olla vaatimuksia miehen suhteen? Jos mulle tulisi ero, niin en tosiaan huolisi ketä vaan. Luulen että joutuisin olemaan yksin.
Siitä ei ole kyse vaan aloittajan kaksinaismoralismistä. Hänellä saa olla kyllä olla vaatimuksia, mutta miehille ei lapset saisi olla kynnyskysymys. Nainen on joutunut vastuuseen yksin omista arvovalinnoistaan häntä pitäitä palvoa lähes toisena päivätyönään ja hänen tulisi vaan saada valita kenen arvoinen hän on. Jos mies ei häntä huoli niin mies on arvonton elämänkoululainen.
Mies, joka lapsista johtuen käyttää naisista ala-arvoista nimitystä löytää kyllä lapsettomastakin naisesta nimitettävää. Ap nyt vaan kuvittelee olevansa erikoisasemassa lastensa ja yksinhuoltajuudensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta: kaksi (ala-ikäistä) teiniä ja yksi alakoululainen. Mieheni menehtyi kaksi vuotta sitten sairauteen ja jäin leskeksi. Vaikka olenkin ihan hyvässä työssä, ei kolmen lapsen yksinhuoltaja elä herroiksi ja jouduimme muuttamaan pieneen asuntoon.
Nyt olen alkanut pyöriä deittisivuilla ja olen huomannut, että heti kun selviää että olen 3 lapsen yh, miesten kiinnostus lopahtaa. Kutsuttu jopa "kiertopalkinnoksi" ja "koko kylän polkupyöräksi" vaikka edesmennyt mieheni on kaikkien isä. Jos saisin valita, mies olisi edelleen täällä. Taidan olla tuomittu elämään yksin.
Suosittelen, että valitset sellaisen deittisivuston, jolla voit heti profiilissasi ilmaista olevasi leski ja yksinhuoltaja. Faktat on heti tiedossa, eikä kukaan pääse tylyttämään keskustelussa. Ja mitä tulee näihin "sun on tyydyttävä jämiin" -viesteihin niin omakohtainen kokemus on, että höpöhöpö. Itselläni ainakin oli deittipalstoilla valtavasti vientiä, ja pääsin valkkaamaan hyvistä parhaimman ja sopivimman. Omassa tapauksessani minua vähän nuoremman, lapsettoman miehen. Ja jos ei olisi sopivaa löytynyt, sekään ei olisi ollut mikään maailmanloppu. Yksinkin on mahtavaa, elämä maistuu. Toki kumppani on vielä täydentänyt mun onnea mutta ilmankin olisin pärjännyt, ja hyvin. Elämän ilman kumppani ei tarvitse olla mikään tuomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitse olevasi leski, niin asenne muuttuu kummasti.
Mainitsen kyllä nykyään, niin ei enää syytetä kaikkien kanssa lasten hankkimisesta. Monelle lapset tuntuu olevan silti este ja kynnyskysymys. Ymmärrän kyllä, mutta mä en valinnut jäädä yksin.
Ap
Tietenkin lapset ovat kynnyskysymys monelle. Moni ei halua edes omia lapsia. Toisen lapsista ei käytännössä ole kuin haittaa ja rahanmenoa. Tämä nyt vain on totuus ja turha sitä on kaunistella. Tietenkin aina löytyy ihmisiä, jotka sietävät tätä haittaa koska haluavat parisuhteen juuri sen yksinhuoltajan kanssa tai koska heillä on omia lapsia ja ovat siksi valmiimpia sen sietämään, mutta paljon on myös niitä joille se on kynnyskysymys ja se on ihan luonnollista.
Mutta en kylläkään tajua miksi kukaan alkaisi toista haukkua vain sen takia, että ei ole kiinnostunut alkamaan suhteeseen tämän kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Olen melko hyvätuloinen (n. 70000e/vuosi) 36v mies. Kolme lasta olisi aivan ehdoton kynnys, vaikka nainen olisi miten mukava tahansa. Arki kolmen lapsen kanssa olisi todellakin liikaa, varsinkin kun kyse ei ole omista lapsista. En mitenkään pystyisi sitoutumaan tuohon. Ehkä raadollista/pinnallista, en tiedä, mutta näin se vain on.
Ehkä yksi lapsi menisi vielä, mutta mieluiten tapailen naisia joilla ei ole lapsia.
Kuten minä naisena tapailen mieluiten miehiä, joilla ei ole lapsia. Eikä minun tarvitse olla kenellekään selittämässä miksi lapset on kynnyskysymys tai joutua tälläisen "hyökkäyksen" kohteeksi, kuinka miehet on paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitse olevasi leski, niin asenne muuttuu kummasti.
Mainitsen kyllä nykyään, niin ei enää syytetä kaikkien kanssa lasten hankkimisesta. Monelle lapset tuntuu olevan silti este ja kynnyskysymys. Ymmärrän kyllä, mutta mä en valinnut jäädä yksin.
ApTietenkin lapset ovat kynnyskysymys monelle. Moni ei halua edes omia lapsia. Toisen lapsista ei käytännössä ole kuin haittaa ja rahanmenoa. Tämä nyt vain on totuus ja turha sitä on kaunistella. Tietenkin aina löytyy ihmisiä, jotka sietävät tätä haittaa koska haluavat parisuhteen juuri sen yksinhuoltajan kanssa tai koska heillä on omia lapsia ja ovat siksi valmiimpia sen sietämään, mutta paljon on myös niitä joille se on kynnyskysymys ja se on ihan luonnollista.
Mutta en kylläkään tajua miksi kukaan alkaisi toista haukkua vain sen takia, että ei ole kiinnostunut alkamaan suhteeseen tämän kanssa...
Sellainen mies nyt haukkuu kaikkia naisia ylipääntänsä. Enkä näkisi, että tälläinen haukkuminen mitenkään on sukupuolisidonnainen asia. Kyllä ne naisetkin osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko hyvätuloinen (n. 70000e/vuosi) 36v mies. Kolme lasta olisi aivan ehdoton kynnys, vaikka nainen olisi miten mukava tahansa. Arki kolmen lapsen kanssa olisi todellakin liikaa, varsinkin kun kyse ei ole omista lapsista. En mitenkään pystyisi sitoutumaan tuohon. Ehkä raadollista/pinnallista, en tiedä, mutta näin se vain on.
Ehkä yksi lapsi menisi vielä, mutta mieluiten tapailen naisia joilla ei ole lapsia.
Kuten minä naisena tapailen mieluiten miehiä, joilla ei ole lapsia. Eikä minun tarvitse olla kenellekään selittämässä miksi lapset on kynnyskysymys tai joutua tälläisen "hyökkäyksen" kohteeksi, kuinka miehet on paskoja.
Vaikutat aika katkeralta, ehkä tapailisit miehiä, mutta miehet eivät halua tavata sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta: kaksi (ala-ikäistä) teiniä ja yksi alakoululainen. Mieheni menehtyi kaksi vuotta sitten sairauteen ja jäin leskeksi. Vaikka olenkin ihan hyvässä työssä, ei kolmen lapsen yksinhuoltaja elä herroiksi ja jouduimme muuttamaan pieneen asuntoon.
Nyt olen alkanut pyöriä deittisivuilla ja olen huomannut, että heti kun selviää että olen 3 lapsen yh, miesten kiinnostus lopahtaa. Kutsuttu jopa "kiertopalkinnoksi" ja "koko kylän polkupyöräksi" vaikka edesmennyt mieheni on kaikkien isä. Jos saisin valita, mies olisi edelleen täällä. Taidan olla tuomittu elämään yksin.Suosittelen, että valitset sellaisen deittisivuston, jolla voit heti profiilissasi ilmaista olevasi leski ja yksinhuoltaja. Faktat on heti tiedossa, eikä kukaan pääse tylyttämään keskustelussa. Ja mitä tulee näihin "sun on tyydyttävä jämiin" -viesteihin niin omakohtainen kokemus on, että höpöhöpö. Itselläni ainakin oli deittipalstoilla valtavasti vientiä, ja pääsin valkkaamaan hyvistä parhaimman ja sopivimman. Omassa tapauksessani minua vähän nuoremman, lapsettoman miehen. Ja jos ei olisi sopivaa löytynyt, sekään ei olisi ollut mikään maailmanloppu. Yksinkin on mahtavaa, elämä maistuu. Toki kumppani on vielä täydentänyt mun onnea mutta ilmankin olisin pärjännyt, ja hyvin. Elämän ilman kumppani ei tarvitse olla mikään tuomio.
Sitä jää monta hyvää tyyppiä huomatta, kun jää vellomaan niiden huonojen käytöstä.
No huh! Kun itse olin 3 lapsen yh 4-15v kokemus oli aivan toinen. Tasokkaita tarjokkaita oli liiaksi asti eikä ketään häirinnyt lapset. Kaikki arvostivat äitiyttä ja sitä että pärjäsin omillani. En tosin etsinyt elättäjää enkä isää lapsilleni vaan ystävää ja vapaa-aikojen seuraa - myös sänkyyn. Itseasiassa ketään en hakenut enkä löytänyt baareista (kun en niissä käynyt) vaan ihan muista ympyröistä.
3 vuoden aikana ehdin tapailla 2 miestä joita en tuonut kotiin ollenkaan lasten aikana. Sitten kolahti ja kovaa, aloin seurustelemaan nuoremman esimieheni kanssa ja se oli menoa heti. Meille oli alusta saakka selvää että olemme yksikkö ja perhe parisuhteen lisäksi. Tällä tiellä ollaan yhä - yli 20v myöhemmin:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko hyvätuloinen (n. 70000e/vuosi) 36v mies. Kolme lasta olisi aivan ehdoton kynnys, vaikka nainen olisi miten mukava tahansa. Arki kolmen lapsen kanssa olisi todellakin liikaa, varsinkin kun kyse ei ole omista lapsista. En mitenkään pystyisi sitoutumaan tuohon. Ehkä raadollista/pinnallista, en tiedä, mutta näin se vain on.
Ehkä yksi lapsi menisi vielä, mutta mieluiten tapailen naisia joilla ei ole lapsia.
Kuten minä naisena tapailen mieluiten miehiä, joilla ei ole lapsia. Eikä minun tarvitse olla kenellekään selittämässä miksi lapset on kynnyskysymys tai joutua tälläisen "hyökkäyksen" kohteeksi, kuinka miehet on paskoja.
Vaikutat aika katkeralta, ehkä tapailisit miehiä, mutta miehet eivät halua tavata sinua?
Mitä vittua? Olenko minä jotenkin ilmaissut, että minulla olisi ongelmia tavata miehiä. : D
Olen yhden lapsen yh. Kun mietin aikaa ennen lasta, niin en olisi voinut kuvitella seurustelevani miehen kanssa, jolla on lapsia. Siksi en pidä kummallisena, jos joku menettäisi mielenkiintonsa minuun lapsen vuoksi. Tosin en deittaile kun ei ole aikaa tai energiaa. Ymmärrän, että vaikeaa se olisi.
Kuulostat ylimieliseltä ihmiseltä. Ehkä miehet vaistoavat sen ja siksi suhtautuvat itsekin ikävällä tavalla? Sinun tulee nöyrtyä.