Miksi köyhienkin pitää saada lahjoituksena suht uutta (tv, pesukone...)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen välttämättömyys telkkari on? Tietokoneen ymmärrän, koska niin monet asiat hoidetaan nykyään netin kautta. Ilman konetta on oikeasti hankala pärjätä. Mutta ei TV ole mikään välttämätön kapistus. Meilläkin elettiin monta vuotta ilman, koska oli rahasta tiukkaa. Hyvin siihen tottui, eikä meillä nytkään olla telkkarin suurkuluttajia, vaikka sellainen härveli olohuoneesta löytyykin.

Minusta se on välttämättömyys, näin köyhälle, yksinäiselle ja syrjäytyneelle. Jotenkin helpottaa oloa se telkkarin olemassaolo, vaikka hyvin vähän varsinaisesti jaksan keskittyä katsomaan.

Itsekin hankin uuden, vaikka vanha kuvaputki vielä toimikin, tosin siristen ja lähellä olevat kalusteet olivat jo mustuneet jostain syystä.

Tosin se uusi maksoi uutena alle 50e, on vain 7 tuumainen. Samalla varmaan säästyy sitä sähköä.

Ymmärrän jos telkkari tuo sinun elämääsi sisältöä. Se ei silti ole välttämättömyys. Samalla logiikalla minkä tahansa asian voi luokitella välttämättömäksi.

Jotenkin löydän itseni aina molemmilta puolilta näitä väittelyjä... ehkä siksi, että kumpikin ääripää on niin ärsyttävä?

Tunnen ihmisiä, joiden mielestä "jokainen on oman onnensa seppä", köyhän on oltava nöyrä, masentuneiden otettava itseään niskasta kiinni, työttömien kerättävä marjoja ja pulloja, ja köyhillä ei muuta olekaan kuin tekosyitä. Toisaalta sitten "jokainen on oman onnensa seppä" -tyyppi itse on saanut kaikki työpaikkansa suhteilla ja syntynyt hopealusikka suussa.

Toisaalta tunnen myös "köyhiä", jotka repivät kaiken minkä irti saa, kerjäävät lahjoituksia keksityin nyyhkytarinoin, kuppaavat sossua pärstäkertoimen avulla (jostain syystä tässä kaupungissa harkinnanvaraisella on ilmeisesti iso merkitys), ovat jostain salaperäisestä syystä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja lapset totta kai traumatisoituvat jos ei ole uusinta pleikkaa, merkkireppua ja sitä sun tätä. Jostain löytyy tosiaan aina rahaa niihin legendaarisiin ripsien- ja hiustenpidennyksiin, geelikynsiin, salille, tatskoihin ja röökiin.

Suurin osa tuntemistani ihmisistä ei tietenkään oli stereotyyppisiä "sossupummeja" eikä stereotyyppisiä köyhien syyllistäjiä. Mutta siksi nämä ääripäät niin ottavatkin päähän. Kumpikin ääripää on läpimätä ja tekee elämästä muille kovin hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan oikeasti, koittakaa ymmärtää. Ei valtiolla ole enää varaa elättää tällä nykyisellä elintasolla! Tän ketjun vastauksia lukiessa alan ymmärtää yhä paremmin, miksi Suomi on ihan suossa...

Ei valtio niitä telkkareita hommaa, jos joku minimitoimeentulotuestaan käytettyyn (uuteen, omg) telkkariin säästää tai saa sen ilmaiseksi, niin anna olla. Vaikuttaa vähän siltä, että sinun itsetunnollesi olisi tärkeää, että voisit olla materian tasolla muita ylempänä ja sitten vähän sirotella vanhoja roiniasi muille, jotta tuntisit itsesi niin jaloksi ja hyväksi ihmiseksi.

Päinvastoin. Eikö ap:lle nimenomaan tunnu olevan ihan ok käyttää vanhaa telkkariaan ja hän vain ihmettelee, miksi köyhemmille tukia saaville tuntuu olevan niin kovin tärkeää saada joku hieno uusi/uudehko tv? Vaikka tukea ei suoraan uutta tv:tä varten saisi, niin jos sen kuitenkin jotain kautta pystyy ostamaan/säästämään siihen, niin eikö silloin tämä henkilö saa tukia liikaa? Eikö kannattaisi ottaa se ilmainen vanhempi tv vastaan, jos sellaisia on saatavilla ja säästää vaikka pahan päivän varalle, ettei tarvitsisi jatkossa elää sossun tuella?

No siis kovin iäkästä romua ei välttämättä kannata ottaa syistä, jotka on ketjussa selitetty moneen kertaan. Ja eiköhän suurin osa tuilla eläjistä ota ihan mielellään ilmaisen suht hyvän telkkarin, jos sellainen eteen tulee ja sellaiselle on käyttöä. Uskoisin että nämä ahneet ovat pieni osa oikeasti köyhistä.

Kyllä on työssäkäyvällä elämän hallinnassa ongelmia, jos 8 euron netflix on kadehdittavaa..

Vierailija kirjoitti:

Provosoiva otsikko ehkä, mut ihan oikeasti...

Meillä on itsellä vanha vielä loistavasti toimiva kuvaputkitelkkari 2000-luvun alusta. Leivänpaahdinkin on mummovainaan peruja jostain 80-luvulta ehkä ja sekin toimii oikein hyvin. Olemme ihan hyvin toimeentuleva suht "nuori" pariskunta, emme ole mitään hippejä, emmekä asu keskellä metsää, muuta uutta teknologiaa meiltä kyllä löytyy. Nuo edellä mainitut vain sattuvat toimimaan niin moitteetta, ettemme koe tarpeelliseksi ostaa vielä uutta tilalle. Välillä sitä kyllä toivoo, että esim. tuo tv hajoaisi, niin "voisi" ostaa uuden. Mutta toisaalta ne uudet kai hajoaa aika tiuhaan ja rahaa menisi enemmän kuin nyt...

Tässä yks päivä etsin netistä yhteystietoja, minne voisin lahjoittaa vanhoja vaatteita. Pisti silmään monessa paikassa, että "emme ota vastaan yli viisi vuotta vanhoja telkkareita". Sossusta myös ilmeisesti saa tukea, että saa ostettua jonkin paremman tv:n? Eräs läheiseni joutui aikanaan hakemaan sieltä tukea talousvaikeuksiensa takia vähän pidemmän aikaa eikä hänelle edes olisi kelvannut vanha hyvin toimiva kuvaputkitv...

Ihan oikeasti, siis mitä hittoa??? Jos on täysin varaton, niin miksi hitossa pitäisi saada viimeisintä huutoa olevat vempeleet? Ja vielä ilmaiseksi?

En lukenut kuin tämän aloituksesi, mutta sossusta ei kyllä automaattisesti saa. En oikein tiedä, millä perusteella niitä harkinnanvaraisia tukijuttuja myönnetään, mutta ystäväni sai muuttaessaan kupongin, jolla sai valita Pakilan työkeskuksesta yhden hengen sängyn, verhot, yhden räsymaton, kaksi tuolia. That´s it. Ei mitään muuta avustusta, penniäkään. Ja ennestään hänellä oli mummon nurkista saadut eriparikipot, aterimet, lamppu, pussilakana. Ei telkkua, tietokonetta, kahvinkeitintä, pesukonetta, imuria, mitään kodinkoneita.. eikä muuten patjaakaan siihen sänkyyn. Eli ei sieltä automaattisesti saa.

Siitä en käy kiistelemään, kuuluuko sieltä saada vai ei, se on sitten politiikkaa jo, mutta sitä en ymmärrä, miksi säännöt eivät ole kaikille samat? Kun jotkut sieltä kuitenkin saavat enemmänkin jelppiä, jos tukiverkkoja ei ole. 

Läpinäkyvyyttä toimintaan kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provosoiva otsikko ehkä, mut ihan oikeasti...

Meillä on itsellä vanha vielä loistavasti toimiva kuvaputkitelkkari 2000-luvun alusta. Leivänpaahdinkin on mummovainaan peruja jostain 80-luvulta ehkä ja sekin toimii oikein hyvin. Olemme ihan hyvin toimeentuleva suht "nuori" pariskunta, emme ole mitään hippejä, emmekä asu keskellä metsää, muuta uutta teknologiaa meiltä kyllä löytyy. Nuo edellä mainitut vain sattuvat toimimaan niin moitteetta, ettemme koe tarpeelliseksi ostaa vielä uutta tilalle. Välillä sitä kyllä toivoo, että esim. tuo tv hajoaisi, niin "voisi" ostaa uuden. Mutta toisaalta ne uudet kai hajoaa aika tiuhaan ja rahaa menisi enemmän kuin nyt...

Tässä yks päivä etsin netistä yhteystietoja, minne voisin lahjoittaa vanhoja vaatteita. Pisti silmään monessa paikassa, että "emme ota vastaan yli viisi vuotta vanhoja telkkareita". Sossusta myös ilmeisesti saa tukea, että saa ostettua jonkin paremman tv:n? Eräs läheiseni joutui aikanaan hakemaan sieltä tukea talousvaikeuksiensa takia vähän pidemmän aikaa eikä hänelle edes olisi kelvannut vanha hyvin toimiva kuvaputkitv...

Ihan oikeasti, siis mitä hittoa??? Jos on täysin varaton, niin miksi hitossa pitäisi saada viimeisintä huutoa olevat vempeleet? Ja vielä ilmaiseksi?

En lukenut kuin tämän aloituksesi, mutta sossusta ei kyllä automaattisesti saa. En oikein tiedä, millä perusteella niitä harkinnanvaraisia tukijuttuja myönnetään, mutta ystäväni sai muuttaessaan kupongin, jolla sai valita Pakilan työkeskuksesta yhden hengen sängyn, verhot, yhden räsymaton, kaksi tuolia. That´s it. Ei mitään muuta avustusta, penniäkään. Ja ennestään hänellä oli mummon nurkista saadut eriparikipot, aterimet, lamppu, pussilakana. Ei telkkua, tietokonetta, kahvinkeitintä, pesukonetta, imuria, mitään kodinkoneita.. eikä muuten patjaakaan siihen sänkyyn. Eli ei sieltä automaattisesti saa.

Siitä en käy kiistelemään, kuuluuko sieltä saada vai ei, se on sitten politiikkaa jo, mutta sitä en ymmärrä, miksi säännöt eivät ole kaikille samat? Kun jotkut sieltä kuitenkin saavat enemmänkin jelppiä, jos tukiverkkoja ei ole. 

Läpinäkyvyyttä toimintaan kiitos.

Lisäys vielä.. olisihan hän kyllä joo ruokapöydän saanut myös tuolta työkeskuksesta, mutta asunto on niin pieni, ettei sinne mahdu pöytää. Kysyi, voisiko saada pöydän tilalta ostaa esim. kahvinkeittimen tai imurin, ei käynyt. 

Joo, onhan toimentulotuen myöntämisessäkin eroja eri paikakkunnilla.

katselin muinoin tv-sarjaa kukkaron herraksi.

Siinä annettiin kuva, että sosiaalitoimistot myöntävät "sosiaalista luottoa, jolla pystyy maksamaan yhdellä kertaa lainat, velat ja laskut pois ja maksaa sitten vain yhtä summaa , niin saa raha-asiansa kuntoon ja elämä selkiintyy siltä osin.

Menin kysmään ko. luottoa pakkakuntanoi sosiaalitoimistosta. Ylläty yllätys: sosiaalinen luotto ei ole kakilla paikkakunnilla käytössä.

Esim. just minun asuinkunnassani.

Ohjelmassa ei kertaakaan annettu tätä asiaa tiedoksi.

Eli paljon on ns. urbaanilegendaa näissä toimeentulotukiasioissa, ei se ole todellisuudessa niin helppoa ja ruususita kuin sivusta seurattuna luulee.

Vielä tuosta "ahneudesta", varmaan on joillakin ärsytystä tästä ihan aiheellisestikin.

Mutta on myös varsin paljon hyväosaisia "ahneita": joka euro ja sentti lasketaan, käydään kaikki ilmaiset kahvitarjoilut ja makkaranpaistot, kaikki ystävät "muistetaan" jos tarvii jotain palvelusta tai halpaa/ilmaista vuokramökkiä Lapista, viedään etelänmatkalle omat eväät hotelliin jne.

Silloin kun mullakin oli varaa käydä ravintolassa, niin nauratti kun ikänsä työssäkäynyt kaverini  kauhisteli vesilasin hintaa, (50 c). Itse ostin ja maksoin, mutta hän otti tyhjän lasini ja mentiin vessaan, jossa hän täytti lasin ja joi sen siellä. Säästö nääs 50 c (vaikka ei mitään tarvetta). Huom! olisin maksanut hänekin vetensä, mutta ei kuulemma kannata maksaa kun saa sieltä vessasta ilmaiseksi.

Että kyllä näitä ahneita ja (turhan)nuukia löytyy ihan kaikista "luokista".

Jos on köyhä, vai pitäskö sanoa "köyhä" sen vuoksi että ei osaa käyttää rahaa oikein, ei ole taloudellista ajattelutapaa ja törsää rahansa kaikkeen paskaan, niin ei, sellaiset valeköyhät eivät ansaitse mitään uutta tavaraa. Koska ne ei ole oikeasti köyhiä, eivät vain osaa käyttää rahaa oikein!

Mutta miksi oikeasti köyhien ihmisten pitäisi olla tyytyväisiä että saa edes sen kivikautisen vanhan kuvaputki telkkarin, vaan siksi että on köyhä, vastoin omaa tahtoaan? Eli oikeasti köyhiä ihmiä rangaistaan siitä, että ovat köyhiä, vaikka eivät omalla toiminnallaan olisi ajautuneet siihen tilaan.

Oikeasti köyhilläkin ihmisillä on ihmisarvo ja tunteet. Tottakai köyhäkin haluaa uuden telkkarin ennemmin kuin vanhan. Miksi tämä olisi vain hyvätuloisten ihmisten oikeus?

Mä oon kuntoutustuella vakavan masennuksen, traumaperäisen stressihäiriön, paniikkihäiriön ja sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Lisäksi mulla on selkä paskana kun jouduin aikoinaan onnettomuuteen.

Ei kauheasti ole enään toivoa, että työelämään koskaan pääsisin.

Miksi esim. minunlaisen ihmisen pitäisi tyytyä kaikkeen vanhaan ja rumaan tavaraan, koska "sä oot köyhä, et sä tarvi niin tasokasta elämää kuin ne, jotka käyvät töissä ja ansaitsevat leipänsä itse, toisin kuin sinä."

Minä kun en näitä sairauksia ole itselleni halunnut enkä taikonut.

Mulla onneksi on se 60'' taulu-tv. Enkä ole saanut sitä lahjoituksena. Mutta monilla ei ole. Ja kuvaputki telkkarit on aika last season, harva semmosta haluaa. Ehkä jonneki mummonmökkiin sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vähävaraiset ovat oikeasti kiitollisia hyvin pienestäkin avusta. En haluaisi siis yleistää, että kaikki olisivat jotenkin vaativia, koska näin ei ole.

Silti on niitä, joilla on suhteellisuudentaju kadonnut täysin. Muutimme miehen kanssa yhteen ja koska molemmilla oli telkkarit omasta takaa, niin päätimme antaa toisen pois. Minun taulutelkkarini, josta päätimme luopua, oli 32", täydellisesti toimiva ja alle neljä vuotta vanha. Siitä olisi varmasti saanut rahaakin, mutta ajateltiin, että annetaan jollekin, jolla ei ole varaa ostaa. Eräs tuttu sitten otti yhteyttä ja alkoi kysellä yksityiskohtaisia kysymyksiä telkkarin ominaisuuksista. Ei lopulta kelvannut, koska ei ollut LED-telkkari... Samaten Facen kirppisryhmän kautta tuli aivan ihmeellisiä vaatimuksia ja tenttauksia. Siis ILMAISESTA telkkarista, jossa ei ollut mitään vikaa! Telkkari onneksi löysi lopulta omistajan ja jäi hyvä mieli, kun se selvästi ilahdutti vastaanottajaa.

Enkä nyt yritä kuulostaa jotenkin ylemmyydentuntoiselta, koska olen myös elänyt vähävaraisen elämää joskus sairaana ja työttömänä. Tiedän kyllä, miten loputtomalta suolta se voi tuntua ja miten siinä voi elämänhallinta kadota. Ihmettelen vain, miten joillakin on pokkaa olla noin vaativia tai suorastaan röyhkeitä.

Hmm. Minusta ei ole lainkaan röyhkeää selvittää, vastaako ilmainen telkkari omiin vaatimuksiin. Röyhkeää olisi ottaa se omiin nurkkiin joka tapauksessa, koska se oli ILMAINEN. On myös hassua ajatella, että köyhän (ja mistä sitä tietää, kyllä ilmaiseksi annettava tavara monesti ihan normituloisillekin kelpaa, mitä just vaikka FB:n kirppisryhmiä seuraa!) nyt vain on tyydyttävä mihin tahansa koska se on köyhä, ei saa tehdä valintaa välillä ei telkkari ollenkaan tai vain LED-telkkari kelpaa. 

Hyvä kommentti! olen aivan samaa mieltä. 

Itse kyselin pölynimuria lahjoituksena kierrätysryhmässä, kun tiedän että monella niitä ylimääräisenä kaapeissa pyörii. Joku tarjosi isoa Electroluxia, joka on varmasti tosi hyvä pölkkäri mutta minun pikkuyksiössäni jäisi olkkarin lattialle lojumaan kun ei siivouskaappiinkaan mahtuisi. Kieltäydyin kohteliaasti, ja sain jonkun tympeän "ei sitten jos ei ilmainen kelpaa" -viestin. Siis mitä ihmettä? Parempihan se olisi että imuri menisi sellaiselle, jolle se olisi sopiva.

Jotkut tuttavat ovat myös yrittäneet työntää vanhoja vedenkeittimiä, mikroja, popparikoneita minulle, ja loukkaantuneet kun olen sanonut etten halua turhaa tavaraa pieneen asuntooni. 

Jotenkin näen että nämä ihmiset ovat materialisteina niin samastuneet tavaroihinsa, että he kokevat henkilökohtaisena loukkauksena jos ne eivät toiselle kelpaa. Ja ehkä he haluaisivat tuntea itsensä jotenkin paremmiksi ihmisiksi kun näkisivät kiitollisuuden kyyneleet juuttisäkkiin pukeutuneen köyhän silmissä.

Jotkuthan tosin ovat sellaisia, että mikä tahansa kelpaa kun on ilmainen, pistävät vaikka sitten myyntiin jos ei itse tarvitse. Törkeämpää se minusta on.