Siis mitä? Käteen jää vain 2800€ kuussa vuokran jälkeen ja nää on köyhiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näin otsikon, ajattelin, että siihen on tullut vahingossa yksi nolla liikaa perään. Sellainen juttu olisi kertonut oikeasta selviytymisestä ja vaatinut marjastusta, sienestystä, kalastusta, vaate- ja huonekalulahjoitusten etsintää, säännöllistä leipäjonossa käymistä, juureskeittojen syöntiä ja Facebookin avustusryhmien puoleen kääntymistä. Parsimista, itse leivän leipomista, kaurapuuroa. Se olisi ollut myös kiinnostavampi lukea. Nyt jää ihmettelemään, miten tuolla muka ei pärjää. Tuntuu, että pitää olla muutakin vikaa, kuten masennusta tai heikkolahjaisuutta.

Ja muuten, 120-kiloisen ruokiin menee tasan kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin 60-kiloisen.

Kakut ovat kyllä hienoja.

Ohis, tuli tuosta mieleen oma lapsuus 90-l alun laman aikaan. Isä lomautettiin (ei onneksi jäänyt kokonaan työttömäksi) ja vanhemmilla oli juuri otettu iso velka silloisella järkyttävällä korolla. Silloin meidän perheellä oli käytössä kaikki nuo keinot leipäjonoa ja tietty facea lukuunottamatta. Mitään uutta ei ostettu vuosiin, kaikki hankittiin kirppareilta. Jonkin aikaa taidettiin elää todella tiukasti, muistan vieläkin sen oudon tunnelman kotona ja äidin "salassa" itketyt itkut.

Meillä saman lamana aikaan myös iso asuntovelka  isolla korolla (16%). Oli toki perhetilanteeseen ja tuloihin mitoitettu mutta lama tuli ja työttömyys sen mukana. Itsellä oli töitä mutta mies joutui odottamaan 6kk ennen kuin sai työttömyyskorvauksen - niin kova ruuhka hakemuksissa oli. Mun palkka meni kokonaan lainan korkoihin. Lapsilisillä ostettiin ruokaa, siinä kaikki meidän tulot. Vanhempani toivat joskus voipaketin ja kinkkua  leivän päälle. Kerran kävin sossussa pyytämässä 20mk viikonlopun ruokiin (normaalisti käytimme 50mk/pvä) mutta palkansaajina ja omassa kodissa asuvina emme saaneet. Sen jälkeen en ole Suomen sosiaaliturvaan luottanut.

Yli puoli vuotta elettiin todella kädestä suuhun, lapset saivat onneksi ruokaa koulussa mutta kotona vain yhden pienen annoksen soppaa tai mitä sattuikaan olemaan. Ei välipaloja, ei karkkipäivä eikä harrastuksia tuona aikana - uusista vaatteista puhumattakaan. Ja me olimme todella laihoja silloin.

Tuon artikkelin perhe ei ole koskaan nähnyt todellista hätää eikä nälkää.... köyhimpiä Suomessa on pienellä palkalla sinnittelevät rehelliset ihmiset.

Siis onko nuo vanhemmat serkuksia keskenään, vai miksi samassa perheessä on kaksi kehitysvammaista ja kaksi aspergeria sairastavaa? 

Veti kyllä hiljaiseksi tuo lehtijuttu. Ei sillä että perheen huono-osaisuus jotenkin olisi kolahtanut, vaan se että olen pitänyt meidän perhettä ihan hyvin toimeentulevana, mutta mehän ollaan oikeasti köyhiä.

 Meillä on 5 henkinen perhe ja tuo 2800€ saadaan käteen kuukaudessa, mutta siitä maksetaan ihan kaikki, myös asuminen. Tukea ei tule mistään.  5 päivänä viikossa lähdetään aamulla aikaisin töihin. Lapset tulee koulusta tyhjään kotiin, kun vanhemmat ovat töissä. Kirppareita ei ehdi kiertää kun ollaan töissä ja illat ja vapaapäivät menee siinä että yritetään pistää asiat sille mallille että taas seuraava viikko pärjätään. Autoa pitää pitää ja tankata että päästään töihin, julkistaliikennettä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kai tuossa on kyse siitä, että perhe elää jonkinlaisessa omassa kuplassaan. Kuvittelevat, että "kaikki muut" voivat ostaa mitä tahansa tavaraa, matkustella miten huvittaa ja rahaa on kuin roskaa. Tästä sitten vetävät johtopäätöksiä, että kyllä heillä on myös oikeus samanlaiseen elämään. Heidät pitäisi tutustuttaa jonkun oikeasti pienituloisen, työelämässä olevan perheen talouteen. Ehkä sitten valkenisi, että ei todellakaan ole "kaikilla muilla" niitä pleikkareita, kalliita uusia vaatteita ja jatkuvaa matkustelua.

Juuri näin. Mulla on yks kaveri joka elää tällaisessa luulossa. Hankki lapsen ilman aikomustakaan elättää sitä itse. Odottelee kotona, että ulosottovelat vanhenee. Ehdottaa tapaamista ja se on sovittu, ilmoittaa ettei ole rahaa. Olettaa, että mä maksan. Toivoo, että ostaisin hänen lapselle sitä ja tätä. On pyytänyt multa kaikkea mahdollista, en edes viitsi kertoa, mitä kaikkea. Lapsia meillä on kolme ja ei mitkään kummat tulot, mut pärjätään. Ei matkustella tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näin otsikon, ajattelin, että siihen on tullut vahingossa yksi nolla liikaa perään. Sellainen juttu olisi kertonut oikeasta selviytymisestä ja vaatinut marjastusta, sienestystä, kalastusta, vaate- ja huonekalulahjoitusten etsintää, säännöllistä leipäjonossa käymistä, juureskeittojen syöntiä ja Facebookin avustusryhmien puoleen kääntymistä. Parsimista, itse leivän leipomista, kaurapuuroa. Se olisi ollut myös kiinnostavampi lukea. Nyt jää ihmettelemään, miten tuolla muka ei pärjää. Tuntuu, että pitää olla muutakin vikaa, kuten masennusta tai heikkolahjaisuutta.

Ja muuten, 120-kiloisen ruokiin menee tasan kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin 60-kiloisen.

Kakut ovat kyllä hienoja.

Ohis, tuli tuosta mieleen oma lapsuus 90-l alun laman aikaan. Isä lomautettiin (ei onneksi jäänyt kokonaan työttömäksi) ja vanhemmilla oli juuri otettu iso velka silloisella järkyttävällä korolla. Silloin meidän perheellä oli käytössä kaikki nuo keinot leipäjonoa ja tietty facea lukuunottamatta. Mitään uutta ei ostettu vuosiin, kaikki hankittiin kirppareilta. Jonkin aikaa taidettiin elää todella tiukasti, muistan vieläkin sen oudon tunnelman kotona ja äidin "salassa" itketyt itkut.

Meillä saman lamana aikaan myös iso asuntovelka  isolla korolla (16%). Oli toki perhetilanteeseen ja tuloihin mitoitettu mutta lama tuli ja työttömyys sen mukana. Itsellä oli töitä mutta mies joutui odottamaan 6kk ennen kuin sai työttömyyskorvauksen - niin kova ruuhka hakemuksissa oli. Mun palkka meni kokonaan lainan korkoihin. Lapsilisillä ostettiin ruokaa, siinä kaikki meidän tulot. Vanhempani toivat joskus voipaketin ja kinkkua  leivän päälle. Kerran kävin sossussa pyytämässä 20mk viikonlopun ruokiin (normaalisti käytimme 50mk/pvä) mutta palkansaajina ja omassa kodissa asuvina emme saaneet. Sen jälkeen en ole Suomen sosiaaliturvaan luottanut.

Yli puoli vuotta elettiin todella kädestä suuhun, lapset saivat onneksi ruokaa koulussa mutta kotona vain yhden pienen annoksen soppaa tai mitä sattuikaan olemaan. Ei välipaloja, ei karkkipäivä eikä harrastuksia tuona aikana - uusista vaatteista puhumattakaan. Ja me olimme todella laihoja silloin.

Tuon artikkelin perhe ei ole koskaan nähnyt todellista hätää eikä nälkää.... köyhimpiä Suomessa on pienellä palkalla sinnittelevät rehelliset ihmiset.

Mä muistan kans ton laman, kun itse olin opiskelija ja mies jäikin työttömäksi. Odotti 5 kk työttömyyspäivärahoja. Vanhemmat toi joskus ruokaa tai joskus käytiin heillä syömässä. Yhden kerran käytiin sitten sossussa pyytämässä rahaa, kun laskut alkoivat kasaantua, pyydettiin että saataisiin vaikka lainana niin että se summa otettaisiin sitten miehen liiton rahoista kun ne tulee. Lopulta antoivat, ja työntekijä tiuskaisi vielä mulle että tää tarkoittaa sit sitä, että nyt kun rahaa sait, niin sua ei täällä sit enää näy. No en käyny enää ikinä, mut kyllä vituttaa nyt kun lukee miten helposti sitä rahaa sieltä nyt saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näin otsikon, ajattelin, että siihen on tullut vahingossa yksi nolla liikaa perään. Sellainen juttu olisi kertonut oikeasta selviytymisestä ja vaatinut marjastusta, sienestystä, kalastusta, vaate- ja huonekalulahjoitusten etsintää, säännöllistä leipäjonossa käymistä, juureskeittojen syöntiä ja Facebookin avustusryhmien puoleen kääntymistä. Parsimista, itse leivän leipomista, kaurapuuroa. Se olisi ollut myös kiinnostavampi lukea. Nyt jää ihmettelemään, miten tuolla muka ei pärjää. Tuntuu, että pitää olla muutakin vikaa, kuten masennusta tai heikkolahjaisuutta.

Ja muuten, 120-kiloisen ruokiin menee tasan kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin 60-kiloisen.

Kakut ovat kyllä hienoja.

Ohis, tuli tuosta mieleen oma lapsuus 90-l alun laman aikaan. Isä lomautettiin (ei onneksi jäänyt kokonaan työttömäksi) ja vanhemmilla oli juuri otettu iso velka silloisella järkyttävällä korolla. Silloin meidän perheellä oli käytössä kaikki nuo keinot leipäjonoa ja tietty facea lukuunottamatta. Mitään uutta ei ostettu vuosiin, kaikki hankittiin kirppareilta. Jonkin aikaa taidettiin elää todella tiukasti, muistan vieläkin sen oudon tunnelman kotona ja äidin "salassa" itketyt itkut.

Meillä saman lamana aikaan myös iso asuntovelka  isolla korolla (16%). Oli toki perhetilanteeseen ja tuloihin mitoitettu mutta lama tuli ja työttömyys sen mukana. Itsellä oli töitä mutta mies joutui odottamaan 6kk ennen kuin sai työttömyyskorvauksen - niin kova ruuhka hakemuksissa oli. Mun palkka meni kokonaan lainan korkoihin. Lapsilisillä ostettiin ruokaa, siinä kaikki meidän tulot. Vanhempani toivat joskus voipaketin ja kinkkua  leivän päälle. Kerran kävin sossussa pyytämässä 20mk viikonlopun ruokiin (normaalisti käytimme 50mk/pvä) mutta palkansaajina ja omassa kodissa asuvina emme saaneet. Sen jälkeen en ole Suomen sosiaaliturvaan luottanut.

Yli puoli vuotta elettiin todella kädestä suuhun, lapset saivat onneksi ruokaa koulussa mutta kotona vain yhden pienen annoksen soppaa tai mitä sattuikaan olemaan. Ei välipaloja, ei karkkipäivä eikä harrastuksia tuona aikana - uusista vaatteista puhumattakaan. Ja me olimme todella laihoja silloin.

Tuon artikkelin perhe ei ole koskaan nähnyt todellista hätää eikä nälkää.... köyhimpiä Suomessa on pienellä palkalla sinnittelevät rehelliset ihmiset.

Meillä oli lapsena tuollaista lamanaikana kun isä jäi työttömäksi. En muista kauan sitä kesti mutta laiha olin minäkin. Ja meitä on 5 lasta. Äidin palkalla elettiin. Nykymittapuulla vanhempani on todella varakkaita, mutta silloin... Puuro tuli tutuksi myös päivällisellä.

Pitipä ihan laskea, mikä meillä on tilanne. 3 lasta ja asuntolainan+vastikkeen jälkeen jää aika tasan 2500e. Näistä maksellaan iloisesti myös luottokorttivelkoja (syntyneet mun opintojen aikana), autolainaa (kohta loppuu), lasten harrastuksia ja muuta. Onpa pidetty hulppeat 10 000 euron häätkin näillä tienesteillä (otettiin laina ja sekin on ajallaan jo hoidettu).

Mikä ero? Ei ole ainoatakaan lemmikkiä (eikä tule, koska niiden kanssa ei voi kuluja ennakoida) ja lapset ovat kaikki terveitä ja isolla ikäerolla. Omien voimien ja henkisten ja taloudellisten resurssien mukaan. Tiedän, että monen mielestä näytämme ulospäin itse asiassa varakkailta. Johtuneeko sitten siitä, että en ole värjännyt hiuksia siniseksi.. 

Tuolla on molemmat vanhemmat kaiket päivät kotona. Säästöä tulisi, jos leipoisivat itse leivät ja tekisivät isoja satseja ruokaa. Bensakulut pienentyisivät, kun miettisivät, kenellä milloinkin on koulusta haku tai terapia, ja tekisi sen homman kävellen, asuvat kuitenkin aika lähellä keskustaa. Ja monet terapiat annetaan myös koululla, koska se tulee halvemmaksi kun esim. puhe- tai toimintaterapeutti tulee sinne ja hoitaa useamman avuntarvitsijan saman päivän aikana. Ekaluokkalainen ei tarvii puhelinta, jos aina on joku kotona. Ja miten ruokajonossa ei koulun alettua voinut olla, kun kaksi ihmistä ei ole missään työssä? Toinen hakee lapsia, toinen jonottaa. Ja molempien työssäkäyntikin onnistuu, omaishoitajana ei ole pakko olla, vaan on olemassa henkilökohtaisia avustajia. he tulevat aamulla kun vanhemmat lähtee töihin, ovat koulussa apuna ja taas iltapäivällä koulun jälkeen, kunnes vanhemmat palaavat töistä. Palkka heille pitää maksaa, mutta riippuen vamman laajuudesta, kaupunki maksaa osan palkasta, ellei kokonaan. Fibroon on olemassa lääkitys, se ei estä työntekoa muuta kuin ehkä yötyön.

Katsokaapa emännän fb-profiili ja tehnyt lomamatkat...

Sanoo etteivät pääse matkoille kun ei ole rahaa. Facesta kuitenkin selvästi näkee et tallinnassa on käyty tänä vuonna ainakin kaksikin kertaa ja lintsillä, Oulusta saakka. Varmaan rahaa vievä reissu. Facen iltasanomien sivuilla uutisen kommenttikentässsä perustelee et matkat ovat olleet lahjoja, samoin kuin hiusten leikkaus ja värjäys kampaajalla.

Niin eli eikö niitä ole tapahtunut kun ovat olleet lahjoja? Kun eivät kerta pääse mihinkään eikä oo rahaa ylimääräiseen mutta kuitenkin ovat mutta ei se mitään kun lahjana ovat saaneet nämä asiat. Kannattaisi mennä töihin jotta voisi kustantaa itse ko ylellisyydet.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko nuo vanhemmat serkuksia keskenään, vai miksi samassa perheessä on kaksi kehitysvammaista ja kaksi aspergeria sairastavaa? 

Kyllä sen vaan näkee ihmisestä kantaako hän hyviä geenejä vai ei..

Itse olen opiskelija ja mulla jää 120€/kk vuokran jälkeen. Niinä kuukausina kun tulee vesilasku (3kk välein), jää n. 60€. No kesätöistä säästämällä onneksi pärjään. En tajua, millä logiikalla noin iso perhekään on köyhä jos jää melkein kolme tonnia vuokran jälkeen.

En jaksa lukea juttua, mutta onko nää siis työttömiä vielä kaiken lisäks? Eivät kyllä ole köyhiä. Järkyttävää. :(

Kylläpä täällä on kateellista ROSKASAKKIA kirjottelemassa. Pienimunasia sipilän kannattajia.

Taas niin turhaa jauhantaa. Miksi ihmeessä on otettu köyhästä esimerkkinä perhe jolle jää vuokranmaksun jälkeen 2800€! Eihän tuo ole köyhimmästä päästä eikä esim. normi minimitukien varassa elävä perhe saa noin paljon! Nyt taas jotkut innostuu "ei kannata käydä töissä kun noin hyvin saa kotona makaamalla" No voin kertoa ei saa, en jaksa lukea koko höttö juttua mutta jos tuollainen summa jää niin kyseessä ei ole normituet. Esim. viisihenkinen perhe saa tukea sen verran että asumiskulujen jälkeen (mukaanlukien vesi, ja sähkö) jää käyttörahaa ruokaan, vaatteisiin, huvituksiin ja laskuihin (puhelin, netti, kulutuslainat, autolainat jos sellaisia on jne) n. 1750€. Tämän lisäksi voi saada maksatettua jotkut halvat lasten harrastukset ja päivähoito on ilmaista, mutta siitä huolimatta tuo on mielestäni tosi vähän, ei sitä enempää tarvitsekaan saada ei, mutta mielestäni tuollaisen summan kanssa viisihenkisen perheen elämä on jo tosi kurjaa ja niukkaa.

Hyvät ihmiset muistakaa ainakin että kyseinen perhe ei kuvasta ollenkaan sitä  mitä esim. tyypillinen kahden työttömän vanhemman, kolmilapsisen toimeentulotukea saava perhe elää.

Onko näillä ihmisillä minkäänlaista koulutusta peruskoulun jälkeen? Mitä he ovat tehneet työkseen ennen työttömyyttä?

Miestä suostuteltiin lähihoitajakoulutukseen, jonka saa käytä työttömyystuella. Mitäs sitten tapahtuu, kun on valmistunut? Saakohan töitä vai alkaakohan ruikutus, että tuet putoaa liikaa, ei voi mennä työhön?

Tuosta jutusta saa sallaisen kuvan, että nämä eivät ole itse valmiita lsittamaan rikkaa ristiin oman elämänsä eteen, käsi ojossa ollaan kyllä vaatimassa mutta unohdetaan, että aikuisena olemiseen kuuluu myös oma vastuu omasta elämästä.

Harmittaa lasten puolesta, eivät ole päässeet päättämään millaisille vanhemmille syntyvät. Uskallan väittää, että ainakin perheen äiti on koko aikuisikänsä ollut poissa työelämästä, joten tuskin ovat missään vaiheessa olleet kovinkaan varakkaita.

Painakaa alapeukkua, mutta itse näen asian siinä valossa etteivät vanhemmat kovinkaan paljoa välitä lapsistaan, jos huonoon elämäntilanteeseen pusketaan lisää lapsia. Ei elämä helpotu millään osa-alueella! Millainen vanhempi huonontaa oman lapsensa lähtökohtia tekemällä lisää lapsia joita ei pysty elättämään?

Miten voi mennä 500e/kk apteekkiin kun Suomessa on lääkekatto 610e

Sen jälkeen maksat lääkkeistä 2.5e kpl

Jos pystyy tosta vaan laittaan 500 egee vaatteisiin, miten ihminen on köyhä??

Mä en pysty ostamaan vaatteita ollenkaan.

Tulot 800 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää vuokran jälkeen 200e. Siis 9kk vuodesta. Loput kolme kuukautta elän lainalla koska kesätöitä ei ole pahemmin ollut tarjolla vaikka hakenut olen joka vuosi.

Enkä edes asu kalliisti, vaan ihan solussa.

Opiskelija

Opiskelijat, jotka eivät saa kesätöitä, saavat hakea toimeentulotukea kesän ajaksi.

Eivät saa. Opiskelija voi tehdä kesäopintoja tai nostaa lainaa, mutta toimeentulotukea ei saa.