Täytän 40v. Yksikään parisuhde ei ole onnistunut

On olemassa eräs joka rakastaa sinua vielä enemmän kuin koskaan voisit ymmärtää.

Hänen nimensä on Jeesus Kristus :) Siunausta.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

No siihen ymmärtämisongelmaasi auttaisi kyllä ihmeesti se, että lukisit nuo kommentit. Näkyvät tuossa lainauksissa kyllä. Jos et jaksa lukea, älä sekaannu keskusteluun. Täällä saa kyllä puhua muustakin kuin aloittajan ongelmasta. Niinhän teki tuo mieskin jonka kanssa keskustelin. Mutta minulle sitten aloit aukoa päätäsi.

Ei tuosta viestiketjusta mitenkään erota, kuinka monta keskustelijaa siinä on. Tällä palstalla on aivan tavallista liittyä keskusteluun kesken kaiken juuri tuollaisilla kysymyksillä, jonka sinä esitit. Vaikka sinä tietysti tiedät, mitkä viestit olet kirjoittanut, muut eivät voi sitä tietää. Jos haluat tulla yksilöidyksi etkä kestä väärikäsityksiä, rekisteröi itsellesi nimimerkki tai allekirjoita kommenttisi ensimmäisen viestisi numerolla.

Ja sanon tämän ihan ystävällisenä ohjeena. En auo sinulle päätäni.

Eikö se mussutus lopu? Jos et erota keskustelijoita ja et kuitenkaan pysty tarjoamaan mitään keskusteluun ilman että tiedät kuka siinä kirjoittaa, miksi kuitenkin huutelet sinne väliin? Usko tai älä, muutkin kuin sinä ymmärtävät jostain jotain, kuten esim. että palstalla on tapana laittaa viestiin "ap" jos vastaaja on aloittaja. Sen tietävät kaikki. Joten jos allekirjoituksessa ei ole ap, voit olettaa että ei ole ap.

Alkaa mennä hermot tuohon. Aina kun jotenkin mokaat ja sekaannut keskusteluun jota et ymmärrä, alkaa pahimmillaan päivien mittainen vääntäminen siitä miten itse olit täysin oikeassa ja koko muu palsta väärässä.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa eräs joka rakastaa sinua vielä enemmän kuin koskaan voisit ymmärtää.

Hänen nimensä on Jeesus Kristus :) Siunausta.

Niin, lapsetonta miestä aloittaja tosiaan haikailikin. Tosin en tiedä, miten aloittaja sutautuu porttojen kanssa vehtailuun ja siihen, että Jesse on melko kova uskis.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

No siihen ymmärtämisongelmaasi auttaisi kyllä ihmeesti se, että lukisit nuo kommentit. Näkyvät tuossa lainauksissa kyllä. Jos et jaksa lukea, älä sekaannu keskusteluun. Täällä saa kyllä puhua muustakin kuin aloittajan ongelmasta. Niinhän teki tuo mieskin jonka kanssa keskustelin. Mutta minulle sitten aloit aukoa päätäsi.

Ei tuosta viestiketjusta mitenkään erota, kuinka monta keskustelijaa siinä on. Tällä palstalla on aivan tavallista liittyä keskusteluun kesken kaiken juuri tuollaisilla kysymyksillä, jonka sinä esitit. Vaikka sinä tietysti tiedät, mitkä viestit olet kirjoittanut, muut eivät voi sitä tietää. Jos haluat tulla yksilöidyksi etkä kestä väärikäsityksiä, rekisteröi itsellesi nimimerkki tai allekirjoita kommenttisi ensimmäisen viestisi numerolla.

Ja sanon tämän ihan ystävällisenä ohjeena. En auo sinulle päätäni.

Eikö se mussutus lopu? Jos et erota keskustelijoita ja et kuitenkaan pysty tarjoamaan mitään keskusteluun ilman että tiedät kuka siinä kirjoittaa, miksi kuitenkin huutelet sinne väliin? Usko tai älä, muutkin kuin sinä ymmärtävät jostain jotain, kuten esim. että palstalla on tapana laittaa viestiin "ap" jos vastaaja on aloittaja. Sen tietävät kaikki. Joten jos allekirjoituksessa ei ole ap, voit olettaa että ei ole ap.

Alkaa mennä hermot tuohon. Aina kun jotenkin mokaat ja sekaannut keskusteluun jota et ymmärrä, alkaa pahimmillaan päivien mittainen vääntäminen siitä miten itse olit täysin oikeassa ja koko muu palsta väärässä.

Ymmärrän, että sinulla on hankala elämäntilanne, johon kaipaat apua, ja sen vuoksi varmaan pinna aika kireällä, mutta nyt viestiesi sävy alkaa jo mennä asiattomaksi. Kannattaisiko sinun vaikka vetää henkeä hetki ja pitää pieni paussi palstailusta? Ei tämän kirjoittelun noin vakavaa ja tunteisiin käyvää sentään tarvitse olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Samaa mieltä. Vielä kun kirjoittaja käytti sanamuotoa "kaksi kertaa yritin" eikä "yritimme".

Aika köykäistä takertua sanamuotoihin, faktahan ei siitä muutu mihinkään. Yhdessä asuminen ei ollut toimiva ratkaisu, vaan toimivin ratkaisu omalla kohdallani on ollut asua omassa asunnossa. Eihän siitä toki tarvitse pitää. Ap kun pyysi neuvoja/vinkkejä, niin tuo toimi ainakain omalla itsellä.

M42

Ei ole köykäistä. Minä kun lähden siitä, että sanat tarkoittavat jotain. Siinä ei voi sitten alkaa: "en mä sitä tarkottanu" "No mitä sitten" "No muuta".

Kerrot tänne omasta elämästäsi, mutta pihtaat kuitenkin kaikkea tietoa siitä parhaasi mukaan. Ihmiset eivät lakkaa tekemästä tulkintoja siksi että tietoa ei anneta. Jokainen tekee omat päätelmänsä, halusit tai et.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

No siihen ymmärtämisongelmaasi auttaisi kyllä ihmeesti se, että lukisit nuo kommentit. Näkyvät tuossa lainauksissa kyllä. Jos et jaksa lukea, älä sekaannu keskusteluun. Täällä saa kyllä puhua muustakin kuin aloittajan ongelmasta. Niinhän teki tuo mieskin jonka kanssa keskustelin. Mutta minulle sitten aloit aukoa päätäsi.

Ei tuosta viestiketjusta mitenkään erota, kuinka monta keskustelijaa siinä on. Tällä palstalla on aivan tavallista liittyä keskusteluun kesken kaiken juuri tuollaisilla kysymyksillä, jonka sinä esitit. Vaikka sinä tietysti tiedät, mitkä viestit olet kirjoittanut, muut eivät voi sitä tietää. Jos haluat tulla yksilöidyksi etkä kestä väärikäsityksiä, rekisteröi itsellesi nimimerkki tai allekirjoita kommenttisi ensimmäisen viestisi numerolla.

Ja sanon tämän ihan ystävällisenä ohjeena. En auo sinulle päätäni.

Eikö se mussutus lopu? Jos et erota keskustelijoita ja et kuitenkaan pysty tarjoamaan mitään keskusteluun ilman että tiedät kuka siinä kirjoittaa, miksi kuitenkin huutelet sinne väliin? Usko tai älä, muutkin kuin sinä ymmärtävät jostain jotain, kuten esim. että palstalla on tapana laittaa viestiin "ap" jos vastaaja on aloittaja. Sen tietävät kaikki. Joten jos allekirjoituksessa ei ole ap, voit olettaa että ei ole ap.

Alkaa mennä hermot tuohon. Aina kun jotenkin mokaat ja sekaannut keskusteluun jota et ymmärrä, alkaa pahimmillaan päivien mittainen vääntäminen siitä miten itse olit täysin oikeassa ja koko muu palsta väärässä.

Ymmärrän, että sinulla on hankala elämäntilanne, johon kaipaat apua, ja sen vuoksi varmaan pinna aika kireällä, mutta nyt viestiesi sävy alkaa jo mennä asiattomaksi. Kannattaisiko sinun vaikka vetää henkeä hetki ja pitää pieni paussi palstailusta? Ei tämän kirjoittelun noin vakavaa ja tunteisiin käyvää sentään tarvitse olla.

Sinun tekstisi käyvät täällä ihmisten hermoille ihan elämäntilanteesta riippumatta. Miten joku voikin olla noin itseään täynnä oleva besserwisser? Ihmissuhdeasiantuntija, jolla ei ole ikinä parisuhdetta ollut.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

No siihen ymmärtämisongelmaasi auttaisi kyllä ihmeesti se, että lukisit nuo kommentit. Näkyvät tuossa lainauksissa kyllä. Jos et jaksa lukea, älä sekaannu keskusteluun. Täällä saa kyllä puhua muustakin kuin aloittajan ongelmasta. Niinhän teki tuo mieskin jonka kanssa keskustelin. Mutta minulle sitten aloit aukoa päätäsi.

Ei tuosta viestiketjusta mitenkään erota, kuinka monta keskustelijaa siinä on. Tällä palstalla on aivan tavallista liittyä keskusteluun kesken kaiken juuri tuollaisilla kysymyksillä, jonka sinä esitit. Vaikka sinä tietysti tiedät, mitkä viestit olet kirjoittanut, muut eivät voi sitä tietää. Jos haluat tulla yksilöidyksi etkä kestä väärikäsityksiä, rekisteröi itsellesi nimimerkki tai allekirjoita kommenttisi ensimmäisen viestisi numerolla.

Ja sanon tämän ihan ystävällisenä ohjeena. En auo sinulle päätäni.

Eikö se mussutus lopu? Jos et erota keskustelijoita ja et kuitenkaan pysty tarjoamaan mitään keskusteluun ilman että tiedät kuka siinä kirjoittaa, miksi kuitenkin huutelet sinne väliin? Usko tai älä, muutkin kuin sinä ymmärtävät jostain jotain, kuten esim. että palstalla on tapana laittaa viestiin "ap" jos vastaaja on aloittaja. Sen tietävät kaikki. Joten jos allekirjoituksessa ei ole ap, voit olettaa että ei ole ap.

Alkaa mennä hermot tuohon. Aina kun jotenkin mokaat ja sekaannut keskusteluun jota et ymmärrä, alkaa pahimmillaan päivien mittainen vääntäminen siitä miten itse olit täysin oikeassa ja koko muu palsta väärässä.

Ymmärrän, että sinulla on hankala elämäntilanne, johon kaipaat apua, ja sen vuoksi varmaan pinna aika kireällä, mutta nyt viestiesi sävy alkaa jo mennä asiattomaksi. Kannattaisiko sinun vaikka vetää henkeä hetki ja pitää pieni paussi palstailusta? Ei tämän kirjoittelun noin vakavaa ja tunteisiin käyvää sentään tarvitse olla.

Sinun tekstisi käyvät täällä ihmisten hermoille ihan elämäntilanteesta riippumatta. Miten joku voikin olla noin itseään täynnä oleva besserwisser? Ihmissuhdeasiantuntija, jolla ei ole ikinä parisuhdetta ollut.

Näin sivustaseuraajan silmin: Sä käyt nyt pikkusen ylikierroksilla. Ihan niin kuin sua olis pahastikin loukattu. Ethän sä saa mitään muuta kuin sotaa aikaiseksi, kun lähdet tuolla tavalla raivoamaan kaikille, jotka eivät toimi täällä niin kuin sinä odotat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Samaa mieltä. Vielä kun kirjoittaja käytti sanamuotoa "kaksi kertaa yritin" eikä "yritimme".

Aika köykäistä takertua sanamuotoihin, faktahan ei siitä muutu mihinkään. Yhdessä asuminen ei ollut toimiva ratkaisu, vaan toimivin ratkaisu omalla kohdallani on ollut asua omassa asunnossa. Eihän siitä toki tarvitse pitää. Ap kun pyysi neuvoja/vinkkejä, niin tuo toimi ainakain omalla itsellä.

M42

Mutta siis jatkuiko sinulla parisuhde saman naisen kanssa vielä sen jälkeen kun muutitte erillenne? Vai erositko tuolloin kokonaan sen naisen kanssa? Sitähän tässä nyt on spekuloitu, että oliko sinun kohdalla kyse erosta vai suhteen jatkamisesta erillään asuen.