Täytän 40v. Yksikään parisuhde ei ole onnistunut

Ap, jos suhteesi kestävät vain vuoden tai pari, oletko miettinyt koskaan että kyllästyt helposti? Se ei muutu vaikka saisi sen johon on rakastunut... Kyllästymisen tunne on yksi syy miksi suhteen eteen tehdään töitä.

Kuulostaa hyvältä kun muilla on samoja ongelmia kuin itsellä, siis on kohtalotovereita

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Minä olen 40v muutaman teinin äiti, ja tällä hetkellä yksin, mutta näin on todella hyvä, en enää ikinäkoskaanmilloinkaan ottaisi yhtään ukkoa asuntooni. Ei ei ja Ei. Seurustella ja tapailla voin, mutta yhteenmuuttoa en tule tässä elämässä enää tekemään. Yksin on ihanaa! Ja lasten rakkaiden kanssa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 40v. En ole seurustellut tai harrastanut seksiä koskaan. Mutta, koska olen mies niin se on ymmärrettävää. Harva mies yltää naisten vaatimustasoihin. Ei elämäni kuitenkaan ilotonta ole.

Itse asiassa päinvastoin. Harva mies EI yllä naisten vaatimustasoihin. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on naimisissa. Sitten on lisäksi avoliitot, seurustelut ynnä muut sekalaiset suhdevirielmät.

Tietäsitpä vaan millanen kihinä noiden suhteiden sisällä on. Monesti se vaatimustaso alkaa vielä nousta suhteesa ollessa. Moni nainen valittaa suhteessa, että miehessä on puutteita.

Jos sinulla olisi ollut itselläsi joskus jonkinlainen suhde, tietäisit että kaikissa suhteissa on sitä kihinää koko ajan. Ei se lopu ennen kuin ihmiset joko kuolevat tai kyllästyvät toisiinsa niin, että eivät enää välitä toisen tekemisistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Siis jos olet oikeasti hoitanut puolet kotitöistä ja suostunut tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole mukavimpia, niin mistä asioista naiset sinua ovat sitten komennelleet? Kerrotko ihan konkreettisia esimerkkejä?

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

Ei ollut ap tuo kirjoittaja..:(

Ap

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Minä tulkitsin viestiä siten, että suhde jatkui, mutta molemmilla on omat asunnot riitojen ja kahnausten välttämiseksi. Voihan tuon "nykyisen tilanteen" tosiaan ymmärtää myös uudeksi suhteeksi eri ihmisen kanssa. Se jää kirjoittajalta määrittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Siis jos olet oikeasti hoitanut puolet kotitöistä ja suostunut tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole mukavimpia, niin mistä asioista naiset sinua ovat sitten komennelleet? Kerrotko ihan konkreettisia esimerkkejä?

Kummallakin kertaa naiselle vaikutti olevan tärkeätä pystyä kontrolloimaan, aivan typerissäkin pienissä asioissa. En nyt ala täällä aiempien suhteiden ongelmia tuon tarkemmin avaamaan. 

Nykyisen naisen kanssa tämä mahdollisuus on pois pöydältä (koska kumpikin asuu omassa kodissaan), eli mikään pakko ei ole katsella toisen naamaa jos kerran ärsyttää.

M42

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Minä tulkitsin viestiä siten, että suhde jatkui, mutta molemmilla on omat asunnot riitojen ja kahnausten välttämiseksi. Voihan tuon "nykyisen tilanteen" tosiaan ymmärtää myös uudeksi suhteeksi eri ihmisen kanssa. Se jää kirjoittajalta määrittelemättä.

Niin, eihän ero ole tietenkään mikään ensisijainen ratkaisumalli. Kuten sanoin, olen muutamaan otteeseen yrittänyt  (mm. yli 10 vuoden suhde). Ratkaisu ei myöskään ole toistaa virheitä jatkuvasti. Eikö joku viisaskin sanonut:

"Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."

M42

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

No siihen ymmärtämisongelmaasi auttaisi kyllä ihmeesti se, että lukisit nuo kommentit. Näkyvät tuossa lainauksissa kyllä. Jos et jaksa lukea, älä sekaannu keskusteluun. Täällä saa kyllä puhua muustakin kuin aloittajan ongelmasta. Niinhän teki tuo mieskin jonka kanssa keskustelin. Mutta minulle sitten aloit aukoa päätäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Siis jos olet oikeasti hoitanut puolet kotitöistä ja suostunut tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole mukavimpia, niin mistä asioista naiset sinua ovat sitten komennelleet? Kerrotko ihan konkreettisia esimerkkejä?

Kummallakin kertaa naiselle vaikutti olevan tärkeätä pystyä kontrolloimaan, aivan typerissäkin pienissä asioissa. En nyt ala täällä aiempien suhteiden ongelmia tuon tarkemmin avaamaan. 

Nykyisen naisen kanssa tämä mahdollisuus on pois pöydältä (koska kumpikin asuu omassa kodissaan), eli mikään pakko ei ole katsella toisen naamaa jos kerran ärsyttää.

M42

Minä en ole pitänyt kotrollointina, jos mies on joskus sanonut minulle miten jokin asia pitää hoitaa. Joskus olen tehnyt hänelle mieliksi, joskus en. Ei kukaan jaksa olla ihmisen kanssa, joka pitää kontrollointina kaikkea pikku arkiasioista huomauttelua.

Tuo ehdottomuus tulkinnoissa on se yhdessä asumisen este ihan yhtä paljon kuin se komentelu.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Samaa mieltä. Vielä kun kirjoittaja käytti sanamuotoa "kaksi kertaa yritin" eikä "yritimme".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Siis jos olet oikeasti hoitanut puolet kotitöistä ja suostunut tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole mukavimpia, niin mistä asioista naiset sinua ovat sitten komennelleet? Kerrotko ihan konkreettisia esimerkkejä?

Kummallakin kertaa naiselle vaikutti olevan tärkeätä pystyä kontrolloimaan, aivan typerissäkin pienissä asioissa. En nyt ala täällä aiempien suhteiden ongelmia tuon tarkemmin avaamaan. 

Nykyisen naisen kanssa tämä mahdollisuus on pois pöydältä (koska kumpikin asuu omassa kodissaan), eli mikään pakko ei ole katsella toisen naamaa jos kerran ärsyttää.

M42

Minä en ole pitänyt kotrollointina, jos mies on joskus sanonut minulle miten jokin asia pitää hoitaa. Joskus olen tehnyt hänelle mieliksi, joskus en. Ei kukaan jaksa olla ihmisen kanssa, joka pitää kontrollointina kaikkea pikku arkiasioista huomauttelua.

Tuo ehdottomuus tulkinnoissa on se yhdessä asumisen este ihan yhtä paljon kuin se komentelu.

Vai "ehdottomuus tulkinnoissa", no ihan miten vain. Miksi yhdessä edes pitäisi asua? Onko yhdessä asuminen jokin status kysymys, ja estääkö sen puuttuminen hyvän parisuhteen? 

M42

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Joo, kiitos paljon. Saivarteluista onkin minulle apua. Pyysin neuvoja omaan tilanteeseeni, en yrittänyt kyseenalaistaa edellistä kirjoittajaa. Ei ole pakko vastailla minulle, jos ei ole neuvoja tarjota.

Ei tuosta viestistäsi käy mitenkään ilmi, (a) kuka olet tai (b) että kaipaat apua omaan tilanteeseesi. Jos olet ketjun aloittaja, laita viestisi loppuun "ap".

No siihen ymmärtämisongelmaasi auttaisi kyllä ihmeesti se, että lukisit nuo kommentit. Näkyvät tuossa lainauksissa kyllä. Jos et jaksa lukea, älä sekaannu keskusteluun. Täällä saa kyllä puhua muustakin kuin aloittajan ongelmasta. Niinhän teki tuo mieskin jonka kanssa keskustelin. Mutta minulle sitten aloit aukoa päätäsi.

Ei tuosta viestiketjusta mitenkään erota, kuinka monta keskustelijaa siinä on. Tällä palstalla on aivan tavallista liittyä keskusteluun kesken kaiken juuri tuollaisilla kysymyksillä, jonka sinä esitit. Vaikka sinä tietysti tiedät, mitkä viestit olet kirjoittanut, muut eivät voi sitä tietää. Jos haluat tulla yksilöidyksi etkä kestä väärikäsityksiä, rekisteröi itsellesi nimimerkki tai allekirjoita kommenttisi ensimmäisen viestisi numerolla.

Ja sanon tämän ihan ystävällisenä ohjeena. En auo sinulle päätäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Ettekö yrittäneet ratkoa tilannetta mitenkään?

Eikö tuossa ole tilanne ratkaistu aika hyvin?

Ohis, mutta kun yhteen on muutettu, niin ei minusta ero ole mikään ensisijainen ratkaisumalli kun ongelmia ilmenee. Eikö sun mielestä, ihmissuhdeasiantuntija kun kerran olet, tosiaan kannata yrittää muita keinoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin?

Samaa mieltä. Vielä kun kirjoittaja käytti sanamuotoa "kaksi kertaa yritin" eikä "yritimme".

Aika köykäistä takertua sanamuotoihin, faktahan ei siitä muutu mihinkään. Yhdessä asuminen ei ollut toimiva ratkaisu, vaan toimivin ratkaisu omalla kohdallani on ollut asua omassa asunnossa. Eihän siitä toki tarvitse pitää. Ap kun pyysi neuvoja/vinkkejä, niin tuo toimi ainakain omalla itsellä.

M42

Miten sulla noin kauan kesti tuo tajuta? Itse tiesin tämän jo 16-vuotiaana. Nyt 25v enkä todellakaan kuvittele, että olisin seuraavan vakavan kumppanin kanssa loppuelämää. Toisaalta "epäonnistuneen" parisuhteen määrittelty on moniulotteinen. Mielestäni minun jotkut pidemmät suhteet ovat onnistuneita, vaikka ne päättyivätkin eroon. Kyllähän seksisuhdekin voi olla onnistunut, vaikka siitä ei varsinaista seurustelusuhdetta syntyisikään.

Epäonnistuneeksi suhteeksi voisi sanoa esimerkiksi ihmissudetta, jossa on väkivaltaa tai sairasta mustasukkaisuutta tai pettämistä ja toistuvia, toiselle aiheutettuja pettymyksiä.

Eri asia määritellä "onnistunut" suhde loppuelämän kestäväksi. Mielestäni tämä määritelmä sellaisenaan on aika paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin tyytyväinen asuessani yksin/lapsen kanssa. Pari kertaa yritin olla/asua yhdessä naisen kanssa, ei siitä mitään tullut. Muutama kuukausi, ja sitten alkaa erinäisten vaatimusten esittäminen sekä komentelu. Ei kiitos.

Kaikkein paras kun jokainen asuu omissa asunnoissaan ja tapailee silloin tällöin. Ei tarvitse kenenkään vittuuntua.

M42

Minua ihmetyttää, miksi miehet eivät anna naiselle muuta mahdollisuutta kuin joko komennella tai hoitaa kokkaaminen, tiskaus, siivous ym. yksin. (En tarkoita sanoa että sinulla näin, tuli vain kommentistasi mieleen.) Miehet kuitenkin hoitavat sen oman huushollinsa, mutta kun talossa on nainen niin yritetään elää kuin hotellissa. Minä en halua komennella, se on alentavaa. Mutta on piian roolikin alentava. Miten siis hoidan tilanteen? Fiksut neuvot kelpaisivat.

Ainakin omien kokemuksieni valossa voin todeta, vaikka hoidan oman osani kotihommista kiitettävästi, se ei riitä. Siitä huolimatta alkaa parin kuukauden jälkeen aina sama ruljanssi (ja todellakin kaksi kertaa yritin).

Suhde pysyy huomattavasti parempana, kun ei asu yhdessä (nykyinen tilanne). En enää koe mitään tarvetta jakaa asuntoa kenenkään kanssa.

M42

Siis jos olet oikeasti hoitanut puolet kotitöistä ja suostunut tekemään myös niitä hommia, jotka eivät ole mukavimpia, niin mistä asioista naiset sinua ovat sitten komennelleet? Kerrotko ihan konkreettisia esimerkkejä?

Kummallakin kertaa naiselle vaikutti olevan tärkeätä pystyä kontrolloimaan, aivan typerissäkin pienissä asioissa. En nyt ala täällä aiempien suhteiden ongelmia tuon tarkemmin avaamaan. 

Nykyisen naisen kanssa tämä mahdollisuus on pois pöydältä (koska kumpikin asuu omassa kodissaan), eli mikään pakko ei ole katsella toisen naamaa jos kerran ärsyttää.

M42

Minä en ole pitänyt kotrollointina, jos mies on joskus sanonut minulle miten jokin asia pitää hoitaa. Joskus olen tehnyt hänelle mieliksi, joskus en. Ei kukaan jaksa olla ihmisen kanssa, joka pitää kontrollointina kaikkea pikku arkiasioista huomauttelua.

Tuo ehdottomuus tulkinnoissa on se yhdessä asumisen este ihan yhtä paljon kuin se komentelu.

Vai "ehdottomuus tulkinnoissa", no ihan miten vain. Miksi yhdessä edes pitäisi asua? Onko yhdessä asuminen jokin status kysymys, ja estääkö sen puuttuminen hyvän parisuhteen? 

M42

Kyllä, ehdottomuus tulkinnoissa. Se juuri. Ja siis sinun tulkinnoissasi.

En minä tiedä miksi yhdessä pitäisi asua, päättäköön kukin pari itse pitääkö vai ei. Otti vain silmään kun kippaat kaiken syyn samasta asiasta kahden eri naisen niskoille, kun yhdessä asuminen ei toimi.