Synnytykseen liittyvät harhaluulot.tuu

Myöhäistä se on siinä jälkikasvua ulos pakertaessa harmitella että käy kipeästi, jos ei ole valmistautunut sellaiseen.

Kuka tuleva äiti ajattelee, ettei synnytys koske? O.o En ikinä ole kuullut kenenkään sanovan näin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ensisynnyttäjä "tiesi" että itse se vauva on puskettava tähän maailmaan ja että sivutuotteena oli suuri määrä kipua (epäreilua tai ei)?

Tuntuu että moni menee synnyttämään asenteella; "kyllä ne siellä sairaalassa tietää mitä pitää tehdä". Totta, kyllähän kätilöt hommansa osaavat mutta entäs sitten prinsessa-syndroomalla varustetut synnyttäjät. Kyllä se lapsi on ihan itse ponnistettava ja jossain määrin joutuu kipua siinä ohessa kärsimään.

Ollaanko nykyään liian kauakana todellisuudesta kun ei edes neuvolassa kerrota että nyt kannattaa valmistautua henkisesti elämäsi kovimpaan koitokseen.

Jotenkin vituttaa tulevat äidit jotka ajattelee ettei synnytys koske tai että kipu on jonkun muun vika...

Mielipiteitä kiitos.

Häh? En ole ikinä törmännyt kenelläkään ensisynnyttäjällä tuollaiseen kuvailemaasi epätietoisuuteen. Prinsessa-syndrooma? 

Ovatko lähipiirisi ensisynnyttäjät kasvaneet jossain tynnyrissä?

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vituttaa tulevat äidit jotka ajattelee ettei synnytys koske tai että kipu on jonkun muun vika...

.

Kyllä synnytyksessä joutuu työtä tekemään ja myös kipua sietämään, mutta kyllä synnyttäjällä on oikeus myös riittävään kivun lievitykseen. Jos esim. epiduraali ei lainkaan auta, on se väärässä paikassa ja silloin se kuuluu laittaa uudelleen. Jos esim. kätilö ei tällaisessa tilanteessa ota yhteyttä anestesialääkäriin, on ammattitaidossa vikaa.

Oletko ap näitä kätilöitä, jotka panttaa viimeiseen asti kaikkia kivunlievityksiä (kauratyynyjä lukuunottamatta) ja sanot nelikymppiselle synnyttäjälle: "ei tätä hyvä tyttö voi ilman kipua hoitaa".

Jos tätä ei ymmärrä/tiedä siinä vaiheessa kun menee synnyttämään niin on kyllä varmasti ihan pihalla monesta muustakin asiasta! Ei ole normaalia.

Kiitos vastauksista. Mutta siis todellakin lähipiirini synnyttäjät ovat asennoituneet synnytykseen siten että heti ovelta kaikki kipulääkkeet kehiin mitä maa päällään kantaa ja että joku sen sieltä kyllä ulos auttaa. Tai sitten ettei edes harkita alatiesynnytystä "koska se sattuu ja saattaa revetä"

Itse synnytin edellisen luomuna ja ekaa yritin mutta synnytys venyi pitkäksi ja "luovutin". Epiduraalista sain tauon ja ilman epiä jatkettiin loppuun.

Mutta pääasiassa synnyttäneet tutut voivottelee kun eivät heti saaneet epiduraalia tai että synnytys sattui.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ensisynnyttäjä "tiesi" että itse se vauva on puskettava tähän maailmaan ja että sivutuotteena oli suuri määrä kipua (epäreilua tai ei)?

Tuntuu että moni menee synnyttämään asenteella; "kyllä ne siellä sairaalassa tietää mitä pitää tehdä". Totta, kyllähän kätilöt hommansa osaavat mutta entäs sitten prinsessa-syndroomalla varustetut synnyttäjät. Kyllä se lapsi on ihan itse ponnistettava ja jossain määrin joutuu kipua siinä ohessa kärsimään.

Ollaanko nykyään liian kauakana todellisuudesta kun ei edes neuvolassa kerrota että nyt kannattaa valmistautua henkisesti elämäsi kovimpaan koitokseen.

Jotenkin vituttaa tulevat äidit jotka ajattelee ettei synnytys koske tai että kipu on jonkun muun vika...

Mielipiteitä kiitos.

Kätilöopistolla lounastauko? Jospa yrittäisit olla yhteistyökykyinen ja tarjota saatavilla olevia kivunlievitysmenetelmiä synnyttäjille. Et ole huono kätilö, vaikka soittaisit anestesialääkärille tai et saisi synnyttäjää puskemaan 4 kg vauvaa ulos luomuna.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Mutta siis todellakin lähipiirini synnyttäjät ovat asennoituneet synnytykseen siten että heti ovelta kaikki kipulääkkeet kehiin mitä maa päällään kantaa ja että joku sen sieltä kyllä ulos auttaa. Tai sitten ettei edes harkita alatiesynnytystä "koska se sattuu ja saattaa revetä"

Itse synnytin edellisen luomuna ja ekaa yritin mutta synnytys venyi pitkäksi ja "luovutin". Epiduraalista sain tauon ja ilman epiä jatkettiin loppuun.

Mutta pääasiassa synnyttäneet tutut voivottelee kun eivät heti saaneet epiduraalia tai että synnytys sattui.

Mitä väärää siinä on, että haluaa käyttää kaikki saatavilla olevat kivunlievitysmenetelmät? Itse en usko, että äitiyteen tuo lisäarvoa se, että on saanut "puuduttamaton sankarilehmä" -mitalin?

Jaa. Mä menin synnyttämään sillä asenteella, että eipä tätä enää saa peruttuakaan.

Kipeää teki, mutta kipua en pelännyt. Paitsi että sattuipa pikkuisen paljon enemmän kuin koskaan olisin kyennyt kuvittelemaan. Tai oikeastaan en pysty vieläkään kuvittelemaan tai edes muistamaan, miten paljon se sattui.

Ja ammattilaiset siellä on paikalla. Itte se homma on loppuun saatettava, mutta jos jotain menee vikaan niin Joku Toinen ottaa vastuun jatkosta.

Synnytin toukokuussa esikoiseni luomuna ja se on kauheinta ja kauneinta mitä olen ikinä tehnyt/kokenut.

Tiesin että sattuu ja päätin vaan yrittää pysyä mahdollisimman rauhallisena ja se auttoi.

Siellä el voi olla " too posh to push" kun lapsesi henki on pelissä.

Itse ajattelen ettei ole "huonoa synnyttäjää" tai väärää tapaa synnyttää. Mutta jotenkin vaan kummastuttaa tämä lähipiiri joka miettii synnytyksen "siveellisyyttä" ja kovasti on kuvitellut ettei se oikeastaan kuulu koskea tai jos koskee, niin ratkaisuna on kovemmat mömmöt.

Itse hyväksyn kipulääkkeet jos ne kokee tarvitsevansa mutta jos pärjää ilman, niin hyvähän se on yrittää. Se paljonko synnytys koskee ei tee kenestäkään sankaria.

Myös tämä "pelkosektio" on vähän väärin ymmärretty lähipiirissäni. Useasti olen kuullut toteamuksen että "varmasti repeän, ei kannata edes yrittää alateitse".

Itse ajattelen että jos tulee repeämä, niin tuskin niin paha että koko loppu elämä pilalle menee...

Olenko epäreilu ajatuksineni?

Ap.

Oma synnytykseni lähestyy piakkoin ja vaikka haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset, niin en ole kyllä täysin kivuttomasta synnytyksestä koskaan kuullut tai sellaista olettanut olevan olemassa. Toiset haluavat kaiken mahdollisen lääkityksen ja toiset taas haluavat synnyttää luomuna ja antaa jokaisen tehdä itse omat valintansa. Jokaisen synnytys on sellainen kuin se on, ei kai siitä tarvitse mitään suoritusta tehdä, "hei, mä synnytinkin paremmin kuin sä". Tämä keskustelun aloitus on mielestäni vähän outo ja lapsellinen. 

En ole koskaan kuullut kenenkään luulevan synnytyksen olevan kivuton. Synnytysvalmennuksessa kerrottiin kivunlievityksestä, mutta kukaan ei sielläkään kivutonta synnytystä luvannut. Uskoisin että lähes jokainen raskaana oleva nainen lukee netistä tai kirjoista tietoa synnytyksestä ja missään ei varmasti luvata kivutonta synnytystä ja eiköhän se vauvan ulos omin voimin puskeminenkin jo ole jokaisen tiedossa. Ainakin minä olen kyllä kuullut neuvolassa ja myös lukenut eri lähteistä, että lantiopohjalihaksia on hyvä treenata jo raskausaikana, jotta sen vauvan jaksaa ulos pungertaa. 

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että suomalaisen synnyttäjän on varauduttava kipuun synnyttämään mennessään. Tässä suhteessa Suomi ei nimittäin ole mikään sivistysvaltio, jossa lääketieteen ammattilaiset pyrkisivät minimoimaan inhimillisen kärsimyksen. Esimerkiksi Jenkeissä annetaan suosiolla voimakkaampia epiduraaliannoksia, täällä säästellään annoksissa, koska synnytyksen kuuluu sattua. Moni suomalainen synnyttäjä luulee, että ilman epiduraalia täytyy koittaa pärjätä niin myöhään kuin mahdollista (ja sitten voi olla jo liian myöhäistä sitä laittaa), sillä kätilöt eivät aina kerro, että sitä voi laittaa lisää. Samaten siitä ei kaikille puhuta, että epiduraalin lisäksi (jos vaikutus ei ole riittävä tai se alkaa hiipua) voidaan kohdunkaula ja häpyhermo puuduttaa.

Sitten ihmetellään kun nykyiset nuoret koulutetut naiset eivät halua lapsia. Mitä jos jokainen saisi valita sektion ja alatieläiset saisi riittävästi puudutteita?

Ei kai se kipu ja repeämät kenestäkään hellempää äitiä tee. Ei kukaan täällä väitä että isiä pitäisi synnärillä iskeä lekalla päähän, koska lapsensaannin kuuluu sattua?

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen ettei ole "huonoa synnyttäjää" tai väärää tapaa synnyttää. Mutta jotenkin vaan kummastuttaa tämä lähipiiri joka miettii synnytyksen "siveellisyyttä" ja kovasti on kuvitellut ettei se oikeastaan kuulu koskea tai jos koskee, niin ratkaisuna on kovemmat mömmöt.

Itse hyväksyn kipulääkkeet jos ne kokee tarvitsevansa mutta jos pärjää ilman, niin hyvähän se on yrittää. Se paljonko synnytys koskee ei tee kenestäkään sankaria.

Myös tämä "pelkosektio" on vähän väärin ymmärretty lähipiirissäni. Useasti olen kuullut toteamuksen että "varmasti repeän, ei kannata edes yrittää alateitse".

Itse ajattelen että jos tulee repeämä, niin tuskin niin paha että koko loppu elämä pilalle menee...

Olenko epäreilu ajatuksineni?

Ap.

Tuota ajattelua en ymmärrä, että miksi on hyvä yrittää ilman kipulääkkeitä, jos tuntee pärjäävänsä ilman. Mitä hyötyä siitä on ja kenelle? Vaikka se ei sattuisi enempää kuin nilkan nyrjähtäminen, niin mitä hyötyä siitä on, että se sattuu sen verran verrattuna vähemmän kivuliaaseen kokemukseen? Miksi ilman kipulääkitystä pärjääminen olisi tavoiteltavaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että suomalaisen synnyttäjän on varauduttava kipuun synnyttämään mennessään. Tässä suhteessa Suomi ei nimittäin ole mikään sivistysvaltio, jossa lääketieteen ammattilaiset pyrkisivät minimoimaan inhimillisen kärsimyksen. Esimerkiksi Jenkeissä annetaan suosiolla voimakkaampia epiduraaliannoksia, täällä säästellään annoksissa, koska synnytyksen kuuluu sattua. Moni suomalainen synnyttäjä luulee, että ilman epiduraalia täytyy koittaa pärjätä niin myöhään kuin mahdollista (ja sitten voi olla jo liian myöhäistä sitä laittaa), sillä kätilöt eivät aina kerro, että sitä voi laittaa lisää. Samaten siitä ei kaikille puhuta, että epiduraalin lisäksi (jos vaikutus ei ole riittävä tai se alkaa hiipua) voidaan kohdunkaula ja häpyhermo puuduttaa.

Tämä on liittyy kätilöiden ammatti-identiteetin pönkittämiseen, jota he tekevät synnyttäjien hyvinvoinnin kustannuksella. Kätilöt haluavat hoitaa synnytyksen mahdollisimman omavaltaisesti, ilman lääkäreitä. Suurimpaan osaan tehokkaista kivunlievitysmenetelmistä tarvitaan lääkäriä ja kätilöt haluavat viimeiseen asti välttää lääkärin kutsumista. Kahvihuoneissa ja viikkopalavereissa kätilöt kilpailevat sillä, kuinka monesta synnytyksestä he ovat selvinneet ilman lääkäriä.

Minä luulin mennessäni, että pääosa ajasta punnerretaan sitä vauvaa ulos mutta sehän jäi ihan sivuseikaksi niissä kivuissa ja odottelussa ja sormella koittelussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että suomalaisen synnyttäjän on varauduttava kipuun synnyttämään mennessään. Tässä suhteessa Suomi ei nimittäin ole mikään sivistysvaltio, jossa lääketieteen ammattilaiset pyrkisivät minimoimaan inhimillisen kärsimyksen. Esimerkiksi Jenkeissä annetaan suosiolla voimakkaampia epiduraaliannoksia, täällä säästellään annoksissa, koska synnytyksen kuuluu sattua. Moni suomalainen synnyttäjä luulee, että ilman epiduraalia täytyy koittaa pärjätä niin myöhään kuin mahdollista (ja sitten voi olla jo liian myöhäistä sitä laittaa), sillä kätilöt eivät aina kerro, että sitä voi laittaa lisää. Samaten siitä ei kaikille puhuta, että epiduraalin lisäksi (jos vaikutus ei ole riittävä tai se alkaa hiipua) voidaan kohdunkaula ja häpyhermo puuduttaa.

Mulle on ihan sama, mitä ja kuinka paljon kivunlievitystä kukin haluaa synnytyksessään käyttää, mutta mielestäni tieto siitä, mitä muita vaikutuksia vaikkapa epiduraalilla voi olla synnytyksen kulkuun, pitäisi myös olla tiedossa ennen synnytykseen menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että suomalaisen synnyttäjän on varauduttava kipuun synnyttämään mennessään. Tässä suhteessa Suomi ei nimittäin ole mikään sivistysvaltio, jossa lääketieteen ammattilaiset pyrkisivät minimoimaan inhimillisen kärsimyksen. Esimerkiksi Jenkeissä annetaan suosiolla voimakkaampia epiduraaliannoksia, täällä säästellään annoksissa, koska synnytyksen kuuluu sattua. Moni suomalainen synnyttäjä luulee, että ilman epiduraalia täytyy koittaa pärjätä niin myöhään kuin mahdollista (ja sitten voi olla jo liian myöhäistä sitä laittaa), sillä kätilöt eivät aina kerro, että sitä voi laittaa lisää. Samaten siitä ei kaikille puhuta, että epiduraalin lisäksi (jos vaikutus ei ole riittävä tai se alkaa hiipua) voidaan kohdunkaula ja häpyhermo puuduttaa.

Tämä on liittyy kätilöiden ammatti-identiteetin pönkittämiseen, jota he tekevät synnyttäjien hyvinvoinnin kustannuksella. Kätilöt haluavat hoitaa synnytyksen mahdollisimman omavaltaisesti, ilman lääkäreitä. Suurimpaan osaan tehokkaista kivunlievitysmenetelmistä tarvitaan lääkäriä ja kätilöt haluavat viimeiseen asti välttää lääkärin kutsumista. Kahvihuoneissa ja viikkopalavereissa kätilöt kilpailevat sillä, kuinka monesta synnytyksestä he ovat selvinneet ilman lääkäriä.

Saman asian vuoksi Kätilöliitto ajaa agressiivisesti kaikenmaailman synnytystupia yms., joissa synnytykset hoidetaan kätilöiden voimin ilman lääketieteellistä (lue: lääkärin) puuttumista. Kätilöt polkevat synnyttäjien oikeuksia nostaakseen omaa ammattikuntaansa.

Joku nosti esille että miksi pitäisi ilman kivunlievitystä yrittää jos pärjää ilman. No varmaan siksi että turha lääkitseminen on turhaa lääkitsemistä. Kyllä sen vauvankin on parempi syntyä virkeänä kuin lääketokkurassa.

Mutta siis vain jos äiti kokee että pärjää ilman. Ei mitään että kuole nyt kipuun tai ole huono äiti asetelmaa.

Ap.