Lue keskustelun säännöt.
Vammainen lapseni tuli koulusta itkien kotiin, move-testi!
25.10.2016 |
Pahoittelen raflaavaa otsikkoa! Minä olen nyt niiiin vihainen että en oikein tiedä mitä tehdä. Koululle on jo laitettu palautetta, harkitsen asian viemistä mediaan omalla nimelläni.
Lapseni oli siis laitettu koulussa 5-luokkalaisten Move-testiin. Lapsellani on monella osa-alueella kehitysviivästymiä ja diagnooseja on useampi, ei niistä sen enempää tähän muuta kuin että vaikuttavat kyllä mm. hienomotoriikkaan ja on kovin kömpelö.
Tytölläni on myös paha astma ja on alipainoinen, luokan pienin. Testin ottajat eivät ottaneet tätä millään tavalla huomioon!
Tuloshan yllättäen oli että sai surullisen naaman joka ikiselle osa-alueelle! Nyt tyttö itkee, kokee että on surkea, ei kuulemma halua enää koskaan liikkua eikä edes kouluun. Aloitamme taas pisteestä 0 hänen kanssaan. Olimme jo saaneet hänet vuosien saatossa houkuteltua liikkumaan erinäisissä harrastuksissa useamman kerran viikossa toimintaterapian yms. lisäksi. Olemme uhranneet käsittämättömän määrän aikaa, rahaa jne. että lapsen kyky liikkua ja pysyä edes jotenkin ikätason mukana säilyisi.
Mitä näiden tutkijoiden päässä oikein liikkuu? Kyllä me tiedämme jo että tyttö ne toimintakyky on alentunut jos sitä tällä testillä muka haluttiin todeta? Jos halusitte masentaa lapsen ja vanhemmat surunaamoilla niin onnistuitte kyllä! 10 vuoden loputon uurastus ja toinen samanlainen vielä edessä, palkkioksi saamme surunaaman!? Kiitos kannustuksesta! Ja mille tuntuu tytöstä joka yrittää kaikkensa ja yli sen, joka ikinen päivä? Kannustusta hän tarvitsee eikä latistusta!
Lisäksi huoltajien lupaa tällaiselle testille ei ole kysytty missään vaiheessa! Törkeää!
Kommentit (413)
Olisi niin helppo jäädä testistä pois jos olisi kotona sairaana mutta kun se testi tehtiin niin ettei vanhemmat tiedä milloin tehdään ja ei tiennyt teinikään.
Onneksi mun teini sellainen ettei välitä yhtään vaikka menisi huonosti.
Lapset on niin erilaisia, toiset ottaa vakavasti kaikki asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa monessa pärjää kuntosali treenaajat eli vahvoilla lihaksilla.
Kyykkyy, vatsalihaksia ja punnerruksia.
Ei koululaisilla vielä lihakset ole siinä kunnossa vaikka muuten liikkuisivatkin.
Pitkäaikaissairaat ja joilla jokin pysyvä este...eivät tee noita normi testejä vaan sovelletusti.
Eikös sitä ilmoitettu tai kysytty lainkaan?
Mun mielestä yksi suuri ongelma liikunnanopettajissa on se, että itse ovat ikänsä liikkuneita, ja siinä kovin taitavia. Useimmilta tuntuu täysin puuttuvan ymmärrys sitä kohtaan, että jotkut eivät juuri saa nautintoa liikunnasta, tai ovat luonnostaan kovin epäliikunnallisia tai liikunnallisesti rajoittuneita, ellei ole näkyvää vammaa. Tai että oppilaalta voi puuttua kokonaan kilpailuhenki, eikä saa mitään kicksejä siitä, että on nopeampi kuin kaveri. tai hitaampi. Kun ei vaan voisi vähempää kiinnostaa.
Omista liikuntatunneista on jo kohta 20 vuotta. Yhdeltäkään liikunnanopettajalta en saanut ikinä minkäänlaista tsemppiä tai kannustusta, olenhan ollut kouluaikana pikkuisen tanakka (liikuntaharrastuksesta huolimatta). Silti päihitin monessa asiassa hoikemmat kanssasisaret, esim. kaikissa palloilulajeissa, luistelussa ja ihan kaikessa, missä tarvittiin ketteryyttä tai voimaa. Nopea en ole ollut ikinä. Mutta ainakin omalle kohdalle on sattunut näitä tosi "päteviä" liikunnanopettajia, jotka ilmeisesti eivät tajunneet, että ovat siellä yläasteella opettajina, eivät valmentajina.
Lukekaa sieltä move.fi
Se on kaikille suunnattua tietoa.
Meillä ainakin jaettiin wilmassa se linkki huoltajille ja oppilaille.
Meillä pyydettiin myös ilmoittamaan opettajalle, jos on pysyvä haitta...joka taas on peruste sille, että testit tehdään sovelletusti niiltä osin, mihin haitta /vamma/ pitkäaikaissairaus vaikuttaa.
Ne menee terveydenhuollon käyttöön. Sekin vain luvan kanssa. Ketään ei kylläkään pysty sieltä tuloksista tunnistamaan, kun menee sinne isoon aineistoon....
Ei vaikuta testitulokset liikunnan numeroon paitsi se aktiivisuus voidaan huomioida siellä tunnilla osallistumisesta ( ...ei testitulokset).
Että tän voisi ottaa ihan rauhassa nyt...tän move -testauksen.
Joillakin tavallisillekin oppilaalla pääsi itkua, kun ei punnerrus kulkenut.
Voisihan siinä olla tavoitteena se, että tajuaa, että on jossain parempi ja jossain heikompi.
Ja vaikka kuinka toitotetaan oppilaille ja aikuisille, ettei täs tehdä numeroarviointia, niin silti se on yksi katastrofi ja pakottamista joillekin....
Jotenkin olisi hyvä oppia asennoitumaan erilaisiin testeihin, että ne on vaan testejä eikä mitään ihmismittareita...ei ihmisen arvo ole se, miten onnistuu testissä. Sitäpaitsi sallikaa ne onnistumiset niille, jotka ovat näissä hyviä.
Joku toinen on hyvä matikan valtakunnallisissa ja joku toisessa.... Joku liikunnassa ja joku laulaa kauniisti ja joku piirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli surkea, sai surkean arvostelun ja tajusi itsekin olevansa surkea. Mikä meni väärin? Olisko pitäny antaa kiitettävä p+skasta vai valehdella jälkeenpäin et olet sä hallakuuraunelma melkoinen peto?
Vierailija kirjoitti:
Siis lasten kuntoa ja liikkumista ei saisi mitata tai arvioida?
Pitäisi varmaan vaan silitellä päätä ja leikkiä loruleikkejä, ettei tulisi kultamussukoille paha mieli?
Tämän takia, juuri TÄMÄN takia suomalainen nuoriso ja lapset on niin sekaisin ja pilalle hemmoteltuja, kun elämästä pitäisi saada selviytyä ilman negatiivisia tunteia, pettymyksiä tai haasteita. Kaiken pitäisi vaan olla kivaa ja hauskaa, jee.
Taidat trollata, mutta vastaan silti. Mistä olet saanut harhan että suomalainen nuoriso olisi ”sekaisin” tai ”hemmoteltu”? Tutkimusten mukaan nykynuoriso on fiksua ja päihteetöntä porukkaa. Jos pidät itsetuntoa vahvistavaa kasvatusta hemmotteluna, olet aika pihalla. Sinun sukupolveasi on ehkä pieksetty ja koulussa näytetty kuka on hyvä ja kuka ei, mutta luojan kiitos nykykasvattajat ovat suurimmaksi osaksi tajunneet sellaisen vahingollisuuden.
Koululiikunnan traumaattisuudesta on jauhettu tälläkin palstalla vuodesta toiseen, ei väliä millä vuosikymmenellä on syntynyt, muistot ovat enimmäkseen negatiivisia. Miten tästä ei VIELÄKÄÄN olla päästy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli surkea, sai surkean arvostelun ja tajusi itsekin olevansa surkea. Mikä meni väärin? Olisko pitäny antaa kiitettävä p+skasta vai valehdella jälkeenpäin et olet sä hallakuuraunelma melkoinen peto?
Kuulostaa siltä ettei sinulla ole yhtään lasta (toivottavasti).
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä yksi suuri ongelma liikunnanopettajissa on se, että itse ovat ikänsä liikkuneita, ja siinä kovin taitavia. Useimmilta tuntuu täysin puuttuvan ymmärrys sitä kohtaan, että jotkut eivät juuri saa nautintoa liikunnasta, tai ovat luonnostaan kovin epäliikunnallisia tai liikunnallisesti rajoittuneita, ellei ole näkyvää vammaa. Tai että oppilaalta voi puuttua kokonaan kilpailuhenki, eikä saa mitään kicksejä siitä, että on nopeampi kuin kaveri. tai hitaampi. Kun ei vaan voisi vähempää kiinnostaa.
Omista liikuntatunneista on jo kohta 20 vuotta. Yhdeltäkään liikunnanopettajalta en saanut ikinä minkäänlaista tsemppiä tai kannustusta, olenhan ollut kouluaikana pikkuisen tanakka (liikuntaharrastuksesta huolimatta). Silti päihitin monessa asiassa hoikemmat kanssasisaret, esim. kaikissa palloilulajeissa, luistelussa ja ihan kaikessa, missä tarvittiin ketteryyttä tai voimaa. Nopea en ole ollut ikinä. Mutta ainakin omalle kohdalle on sattunut näitä tosi "päteviä" liikunnanopettajia, jotka ilmeisesti eivät tajunneet, että ovat siellä yläasteella opettajina, eivät valmentajina.
Samaa mieltä. Kun kympin liikkujat opettavat seiskan liikkujia, niin tarpeet ja halut eivät monestikaan kohtaan. Olin itse huono liikunnassa, kestoseiska koko kouluajan. Kun menin lukioon, luulin, että liikunta on hieman vapaaehtoista. Mikä harhaluulo. En mielestäni hyötynyt liikuntatunneista paljon mitenkään. Mieluummin olisin liikuntatuntien ajan keskittynyt mieluisampiin kouluaineisiin. Liikunnan olisin voinut hoitaa vapaa-ajallani kävellen, pyöräillen, retkeillen jne. Mielestäni koululiikuntaan pitäisi saada paljon enemmän vapaavalintaisuutta ja lukiossa ja muissa toisen asteen kouluissa liikunta voisi olla täysin vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 40v paha tyyppi. Tällaiset jutut saa munkin silmäkulmaan kyyneleen. Saisivat työntää kaikki testinsä hanuriin. Liikunnan pitäisi olla kivaa eikä mikään "kilpailu".
Jos tietää, että lapsellaan on haasteita, vois tehdä pelisääntöjä liikunnantuntien suhteen selviksi jo etukäteen ettei tule yllätyksiä. Siksi se wilma on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taidan ensi lukuvuotena ilmoittaa koululle heti koulun alkaessa että lapseni EI osallistu move-testeihin yliliikkuvien nivelien vuoksi. Ei ne voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä yksi suuri ongelma liikunnanopettajissa on se, että itse ovat ikänsä liikkuneita, ja siinä kovin taitavia. Useimmilta tuntuu täysin puuttuvan ymmärrys sitä kohtaan, että jotkut eivät juuri saa nautintoa liikunnasta, tai ovat luonnostaan kovin epäliikunnallisia tai liikunnallisesti rajoittuneita, ellei ole näkyvää vammaa. Tai että oppilaalta voi puuttua kokonaan kilpailuhenki, eikä saa mitään kicksejä siitä, että on nopeampi kuin kaveri. tai hitaampi. Kun ei vaan voisi vähempää kiinnostaa.
Omista liikuntatunneista on jo kohta 20 vuotta. Yhdeltäkään liikunnanopettajalta en saanut ikinä minkäänlaista tsemppiä tai kannustusta, olenhan ollut kouluaikana pikkuisen tanakka (liikuntaharrastuksesta huolimatta). Silti päihitin monessa asiassa hoikemmat kanssasisaret, esim. kaikissa palloilulajeissa, luistelussa ja ihan kaikessa, missä tarvittiin ketteryyttä tai voimaa. Nopea en ole ollut ikinä. Mutta ainakin omalle kohdalle on sattunut näitä tosi "päteviä" liikunnanopettajia, jotka ilmeisesti eivät tajunneet, että ovat siellä yläasteella opettajina, eivät valmentajina.
Samaa mieltä. Kun kympin liikkujat opettavat seiskan liikkujia, niin tarpeet ja halut eivät monestikaan kohtaan. Olin itse huono liikunnassa, kestoseiska koko kouluajan. Kun menin lukioon, luulin, että liikunta on hieman vapaaehtoista. Mikä harhaluulo. En mielestäni hyötynyt liikuntatunneista paljon mitenkään. Mieluummin olisin liikuntatuntien ajan keskittynyt mieluisampiin kouluaineisiin. Liikunnan olisin voinut hoitaa vapaa-ajallani kävellen, pyöräillen, retkeillen jne. Mielestäni koululiikuntaan pitäisi saada paljon enemmän vapaavalintaisuutta ja lukiossa ja muissa toisen asteen kouluissa liikunta voisi olla täysin vapaaehtoista.
Ei varmaan voi vapaaehtoistaa, jos opettaja on sitä varten palkattu. Sehän saisi potkut,jos kukaan ei haluaisi liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostetaan taas kun uudet uhrit joutuvat tähän syksyllä
NYT HETI SOITTAMAAN ILTALEHTEEN!!!! MINÄ AINAKIN SOITTAISIN!!! MEISSÄ ERITYISSPESIAALILASTEN ÄIDEISSÄ ON VOIMAA!!!!! Nousta tuhkasta ja raunioista!
Se on ihan klassikko, että koulussa liikuntatunneilla testataan ihan loputtomasti ja suositaan niitä oppilaita, jotka harrastavat tavoitteellista liikuntaa. Se, että testit ”eivät vaikuta liikuntanumeroon”, on roskaa.Omat lapseni eivät olleet liikunnasta kiinnostuneita ja selviytymismetodi oli lyödä loputtomat testit läskiksi. Esim. juoksutestit he kävelivät jne. ja ihan äidin kannustamina. En nähnyt mitään hyötyä heille siitä, että heitä verrattiin vaikkapa 3-vuotiaasta asti urheilua tavoitteellisesti harrastaneisiin, kun heitä kiinnostivat muut asiat.
Meillä nelosluokkalainen, jolla on motorisen kehityksen hitautta. Älyssä ei ole ongelmaa, eikä mitään ulospäin näkyvää vammaa. Monimutkaiset liikesarjat ja kehonhallinta sekö koordinaatio tuottavat vaikeuksia, perusasioista selviää kyllä mutta esim voimisteluliikkeet (kärrynpyörät yms) ovat mahdottomia ja esim luistelemaan oppiminen kesti kauan. Lapsella on huono itsetunto ja olemme pyrkineet luomaan hänessä liikunnaniloa niihin lajeihin, joihin hänellä on vahvuutta. Tuollainen testi musertaisi hänet, siitä tulisi varmaan rivi surunaamoja. En ymmärrä, miten se motivoisi itsensä kehittämiseen. Ne liikunnassa lahjakkaat motivoituvat joka tapauksessa ja tietysti kun saavat hymynaaman. Ne, jotka tarvitsisivat lisämotivaatiota, menettävät viimeisenkin innon tuollaisen ilkeilyn jälkeen. Oikein pahaa tekee :( toivon todella, että ensi vuonna lapseni ollessa vitosella, koulusta ilmoitettaisiin etukäteen testin ajankohta, jotta lapseni voi jäädä kotiin ko päiväksi. Kumma juttu, jos testii osallistumiseen ei kysellä lupaa huoltajalta.
Mainittakoon vielä, että Jyväskylän liikuntatieteelliseen menevät just ne tyypit ketkä itse ois saaneet move testistä rivin iloisia hymyjä. En ymmärrä, miten liikunnanopettajilla ja liikuntatieteellisessä ei vieläkään ymmärretä mitään psykologiasta, motorisesta kehityksestä ja sen variaatioista, ja siitä, että kaikki eivät ole samanlaisia ja että nöyryyttämisellä ja lannistamisella ei innosteta ketään. Epäilen, että sine hakeutuvat ovat keskimääräistä epäempaattisempia ja kilpailuhenkisiä ihmisiä, jotka nauttivat tällaisestä kiusanteosta, joka vahvistaa myös heidän omaa näkemystään siitä, että he ovat sporttisina ihmisinä ei sporttisia parempia.
Siinä testissä mitataan jotain nuoren kestävyyttä, lihaskuntoa, koordinaatiota ja liikkuvuutta. (Siinä ei välttämättä ollu kaikkii ja oon tosi myöshäs joten en tiiä että luetko ees tän)