Kasvatatko lasta tasa-arvoon?
Sukupuolitietoisen kasvatuksen edistämisestä nousi kohu tiistaina, kun Helsingin Sanomien Nyt-liite uutisoi Opetushallituksen kouluille tarkoittamasta tasa-arvo-oppaasta. Uutisen pohjalta julkisuuteen levisi väärinkäsitys, ettei poikia saisi enää kutsua kouluissa pojiksi ja tyttöjä tytöiksi.
Tosiasiassa kyse on pohjimmiltaan siitä, kohdellaanko tyttöjä ja poikia samalla vai eri tavalla. Voivatko he esimerkiksi leikkiä samoja leikkejä. Sukupuolitietoisen kasvatuksen tavoite on, ettei lasten mahdollisuuksia rajoiteta stereotypioilla.
Vanhempienkin on hyvä miettiä, vaikuttaako sukupuoli lapsen kohteluun ja kasvattamiseen. Voit miettiä esimerkiksi seuraavia asioita:
Ohjaatko
tyttöjä ja poikia erilaisiin kotitöihin?
Saako lapsesi
kutsua syntymäpäivilleen kenet haluaa vai määritteleekö sukupuoli vieraslistaa?
Miten toimit,
kun lapsi keskeyttää sinut tai toisen ihmisen?
Saako lapsi
valita leikkinsä ja lelunsa itse vai ohjaatko häntä valinnassa?
Missä tilanteissa
sisko ja veli ohjataan leikkimään erikseen, miksi?
Onko pojalla
lupa koristautua?
Miten monipuolisesti
värit näkyvät teillä lastenhuoneessa, lastenvaatteissa ja leluissa?
Millaisista
asioista kehut lastasi? Onko tytön ja pojan saamissa kehuissa eroa? Huomaatko eroa siinä, miten lapsen toimintaan ja ulkonäköön kohdistuvat kehut vaihtelevat sukupuolten välillä?
Milloin viimeksi
opit ennakkoluulottomuutta lapseltasi?
Lähde: Naisasialiitto Unioni, Opetus- ja kulttuuriministeriö
Kommentit (34)
Meillä tyttö haluaa ja ennen kaikkea saa leikkiä isoveljiensä leluilla. Emme pakota häntä prinsessamuottiin. Päiväkodissa on tullut useaan kertaan "ihmettelyä", kuinka sujuvasti tyttö valitsee leikit poikien kanssa ja poikien leluilla. Antavat kyllä niin tehdä, mutta käytös näemmä herättää ihmetystä. Kun muut tytöt leikkivät keskenänsä niitä tyttöjen juttuja, niin meidän tyttö leikkii poikien kanssa. Itse en näe siinä mitään ihmeellistä.
Ei ole tytöllä 11v sisaruksia eikä mulla miestä, joten kotitöiden suhteen ei voi valikoida näkee, kun minä teen niitä "miesten" töitä. Lisäksi olen miesvaltaisella IT-alalla töissä. Lapsella on kavereissa poikia ja synttäreillä oli viime vuonna poikia. Vaateet on sellaiset mistä itse tykkää.
Aika vaikea on poikien vaatteita/kenkiä ostella kun ne on väärän mallisia, värisiä eikä ole muutenkaan makuun. Tummia vaatteita pitää. Paljon on mustaa. ja harmaata.
Ei ole tarvinnut kasvattaa kun mies ja minä olemme hyvin tasa- arvoisia. Kaikki tekee kaikkia hommia ja värit on värejä.
Mielestäni tasa- arvoon ei tarvitse kasvattaa mutta epätasa- arvoon pitää..
Miksi en kasvattaisi?
Ehkä ongelma on siinä, että kaikki vanhemmat eivät edes tiedosta erilaista kohtelua. Toisaalta, helppoahan se on ollut, kun kaikki lapset ovat samaa sukupuolta. Nyt aikuisena suurin osa heistä 'toisen sukupuolen' töissä.
Onko tämä totta, että NYKYÄÄN päiväkodeissa lajitellaan leikit ja muut sukupuolten mukaan?! Mulla on jotenkin vaikea uskoa tätä, kun jo viime vuosisadalla syrjäisen maaseudun pikkuisessa päiväkodissa ei vuosien mittaan nähty vaihtuvissa hoitajissa ja johtajissa kuin yksi sellainen, joka oli kovasti vaivautunut lapseni 'väärästä' sukupuoli-identiteetistä ja halusi tehdä sille jotain.
Olin kyllä jo 1990-luvulla sitä mieltä, että kun lapseni ovat aikuisia, ei sukupuoli-identiteetillä ole mitään väliä ja suurempiakin ihmeitä nähdään kuin se, että poika tuo perheeseen vävyn ja tyttö miniän. Ja näinhän siinä on käynytkin.
Kyllä meillä pojilla olisi vapaus leikkiä tai touhuta vapaasti, eikä heitä ole millään tavoin ainakaan kotona ohjattu tällaiseen voimakkaasti sukupuolittuneeseen ajatteluun. Jopa kotiroolit meillä menevät niinpäin, että isä hoitaa tarhan, neuvolat, ym ja on ollut koti-isänäkin. Siitä huolimatta pinkki on "yäk, tyttöjen väri" ja kaikki, mikä liittyy tyttöihin, on niiin kamalaa, niiin kamalaa ja tietyt toiminnat ovat selkeästi muka tyttöjen juttu. Toinen poika ei takuulla esittäisi vaikkapa keijua tai enkeliä missään koulun mäytelmässä tms.
Sanokaa, mitä sanotte, minusta sukupuolet ovat erilaisia tietyllä tapaa ja aivan luonnostaan. Siitä huolimatta ne ovat tasa-arvoisia ja nainen voi olla vaikkapa erinomainen sotilas, vaikkei olisi tippaakaan miehekäs ulkomuodoltaan. Nykyisin tuntuu, että tasa-arvo on pelkkää tasapäistämistä kaikessa. Jokaisen pitää tehdä ihan kaikkea ja miehen ja naisenkin pitäisi olla kaikessa ihan samanlaisia ja sukupuolierot pitäisi himmentää: miehen pitäisi olla naisellisempi ja naisen miehekkäämpi, eli pyrkimys johonkin androgyyniyteen.
Meillä päiväkodissa pojat lähtivät ajamaan cartingia ja tytöt jäivät päiväkodille leikkimään keppihepoilla.
Eli ihan asiallinen aloite ministeriöltä.
Päiväkodissa on todella vahvana ajatus tyttöjen ja poikien leikeistä ja siitä, että tytöt ja pojat leikkivät eri porukoissa.
Omat pojat ovat jo aikuisia ja aika hyvin heidän kasvatus on onnistunut. Kun itse tyttönä jouduin kokemaan, että olen poikia alempiarvoinen, niin halusin omien lasten välttävän siltä. Pojat ovat saaneet leikkiä millä haluavat, meillä on ollut autoja ja nukkeja, vaatteiden väreinä on ollut mitä sattuu.
Jo pienestä olen teroittanut pojille, että koti ei ole kenenkään hotelli, jokaisen pitää laittaa ruokaa ja siivota. Olen myös sanonut, että sitten kun olette isoja, esimiehenä voi olla violetinvärinen avaruusolio, joten ihonväri ei ole syy kohdella toista väärin.
Entä helsingin sanomat itse.
Antaako lukijalle tietoa monipuolisesti ja antaako lukijan itse tehdä johtopäätökset saamansa tiedon perusteella.
Vai esittääkö hesarin toimittajakunta että mitä mieltä lukijan kuuluu kulloinkin olla ?
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolitietoisen kasvatuksen edistämisestä nousi kohu tiistaina, kun Helsingin Sanomien Nyt-liite uutisoi Opetushallituksen kouluille tarkoittamasta tasa-arvo-oppaasta. Uutisen pohjalta julkisuuteen levisi väärinkäsitys, ettei poikia saisi enää kutsua kouluissa pojiksi ja tyttöjä tytöiksi.
Tosiasiassa kyse on pohjimmiltaan siitä, kohdellaanko tyttöjä ja poikia samalla vai eri tavalla. Voivatko he esimerkiksi leikkiä samoja leikkejä. Sukupuolitietoisen kasvatuksen tavoite on, ettei lasten mahdollisuuksia rajoiteta stereotypioilla.
Vanhempienkin on hyvä miettiä, vaikuttaako sukupuoli lapsen kohteluun ja kasvattamiseen. Voit miettiä esimerkiksi seuraavia asioita:
Ohjaatko
tyttöjä ja poikia erilaisiin kotitöihin?Saako lapsesi
kutsua syntymäpäivilleen kenet haluaa vai määritteleekö sukupuoli vieraslistaa?Miten toimit,
kun lapsi keskeyttää sinut tai toisen ihmisen?Saako lapsi
valita leikkinsä ja lelunsa itse vai ohjaatko häntä valinnassa?Missä tilanteissa
sisko ja veli ohjataan leikkimään erikseen, miksi?Onko pojalla
lupa koristautua?Miten monipuolisesti
värit näkyvät teillä lastenhuoneessa, lastenvaatteissa ja leluissa?Millaisista
asioista kehut lastasi? Onko tytön ja pojan saamissa kehuissa eroa? Huomaatko eroa siinä, miten lapsen toimintaan ja ulkonäköön kohdistuvat kehut vaihtelevat sukupuolten välillä?Milloin viimeksi
opit ennakkoluulottomuutta lapseltasi?Lähde: Naisasialiitto Unioni, Opetus- ja kulttuuriministeriö
Mites hesari itse toimii lukijaa valistaessaan :)
"Älä tee kuten minä teen, vaan tee kuten minä sanon" :)
Taas voisin vänkyttää jotain tuosta " laadukkaasta varhaiskasvatuksesta" Onneksi meillä lapset kotona hoidettu niin eivät ole sitä saaneet...
Kasvatan, meillä pojat saavat harrastaa mitä haluavat (esikoinen tanssii balettia ja nuorempi pelaa rugbya). Kumpikin osallistuu kaikkiin kotitöihin mutta eritysesti tykkäävät leipoa ja laittaa ruokaa. Huoneensa sisustukseen saavat esittää toiveensa nyt isoina ja niitä sitten mahdollisuuksien mukaan toteutetaan. Pukeutumisen määrittelee koulupuku aika pitkälle.
Synnttäreille ovat aina saaneet kutsua ketä haluavat ja kummallakin on aina ollut sekä tyttöjä että poikia kavereina.
Tyttöjä meillä ei ole. Pojat nyt 10 ja 12.
Kasvatan poikiani ymmärtämään, että ovat tärkeitä ja hyviä yksilöitä myös ilman naista ja ettei naisten vaatimuksille tai pomottelulle tule koskaan antaa periksi. Näytän omalla esimerkillä tasa-arvoa mm. tekemällä kotitöitä ja kannattamalla kaikille mahdollisuutta tavoitella haluamiaan asioita sukupuolesta riippumatta. Painotan kuitenkin, että jos annetaan yhtälaiset mahdollisuudet niin se ei saa tarkoittaa mitään sukupuolikiintiöitä tai helpotuksia naissukupuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä päiväkodissa pojat lähtivät ajamaan cartingia ja tytöt jäivät päiväkodille leikkimään keppihepoilla.
Eli ihan asiallinen aloite ministeriöltä.
No niin, nyt sitten poltatte ne satukirjat ja alatte lukea ministeriön määräyksiä siitä tilalta.
Mä en usko tuommoseen tasa-arvohömpötykseen. Meillä lapset saa leikkiä ihan miten haluavat, en puutu siihen millään tavalla. Minusta se on tasa-arvoa, ettei vanhempi ole määräämässä lapsen leikkiä suuntaan eikä toiseen. Ja värejä ostan sen mukaan mistä minä pidän siihen ikään asti kunnes lapsi itse sanoo mitä haluaa. Ja poikia sanon pojiksi ja tyttöjä tytöiksi.
En tuollaiseen, koska oikean tasa-arvoisuuden kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.
Oppaan tehnyt Naisasialiitto Unioni. Eikös se ole yhdistys, johon ei huolita miehiä?
Missä oli tasa-arvo kun opasta tehtiin? Vai onko tasa-arvo sitä, että naiset kyllä osaavat päättää, mikä sopii pojille ja miehille. Miesten mielipiteet kun ovat kuitenkin vääriä.
Ei todellinen tasa-arvo ole sitä, että tyttö ei saa käyttää pinkkiä eikä poika sinistä vaan ainoastaan neutraalit värit ovat sallittuja. Ei ole sitäkään, että tytöt saavat leikkiä vain nukeilla ja pehmoleluilla, ja pojat autoilla ja aseilla - tai tyttöjenkin PITÄÄ leikkiä autoilla.
Tasa-arvo on sitä, että lapsi saa pukeutua pinkkiin tai mustaan ihan siitä riippumatta, millaiset vehkeet on jalkojen välissä. Monilapsisissa perheissä se menee niin, että ensimmäiselle lapselle hankitaan "oikeanvärisiä" vaatteita, ja seuraavat käyttävät isommalta sisarukselta pieniksi jääneitä, sukupuolesta riippumatta.
Tasa-arvo on sitä, että ulkopuolisten sukupuolen mukaan asettamat odotukset eivät estä esimerkiksi ammatinvalintaa. Koulussa pitäisi olla täsmälleen sama opetussuunnitelma niin tytöille kuin pojille. Silti sukupuolierot on tunnustettava, ja sen vuoksi eräissä oppiaineissa osa tunneista pitäisi olla erikseen tytöille ja pojille. Näin siksi, että voi käydä niin että vain toiseen sukupuoleen kuuluvat tekevät suurimman osan töistä. Näin ainakin teknisessä työssä ja kotitaloudessa, mutta myös liikunnassa ja tekstiilityössä.
Kyllä mää tässä lajissa oon aika vahvoilla.