Kasvatatko lasta tasa-arvoon?

up

Tyttöni on vielä kovin pieni, mutta selvästi äitiään feminiinisempi. Vaatteet ja ulkonäkö näyttävät kiinnostavan kovin vaikkakaan nuket eivät kiinnosta pätkääkään. Eikä tarvitsekaan. Leikkiköön millä leikkii. Toivomukseni on osata kasvattaa tyttärestäni vahva nainen, joka valitsee ihan itse alan, jolle tuntee kutsua oli se sitten miesten tai naisten ala. Haluan tyttärelleni hyvän itsetunnon, joka mahdollistaa sen, että naisen menestyminen tässä maailmassa on todellakin mahdollista ja sitä ei tarvitse edes kyseenalaistaa tai sitä varten luoda erilaisia ohjeistuksia.  Toisekseen tasa-arvo ei tarkoita sitä, että hyvät tavat voitaisiin unohtaa. Nainen voi olettaa, että hänelle fiksu mies avaa oven ja puoliso kantaa kauppakassit kotiin.

Ihmisillä tuntuu menevän käsittämättömällä tavalla ohi, ettei tämä tasa-arvo homma tarkoita sitä, että kaikkien pitää tehdä kaikkea ja erot sukupuolten välillä pitää häivyttää. Että tyttöjen pitäisi väkisin tehdä pojille suunnattuja juttuja ja poikia pitäisi väkisin pukea pinkkiin.

Rautalangasta väännettynä: Jos tyttölapsi haluaa leikkiä autoilla, hänen tulee näin saada tehdä. Jos tyttölapsi haluaa leikkiä prinsessaa, hän saa näin tehdä. Myös poikalapsi saa leikkiä autoilla tai prinsessaa, ihan, mikä tuntuu hyvältä. Mutta lapsia ei saa pakottaa tekemään tai olemaan tekemättä tiettyjä juttuja sillä syyllä, että kuuluvat väärään sukupuoleen.

Näillä asioilla ei varsinaisesti ole tekemistä tasa-arvon kanssa vaan vapauden.

Kasvatan lapseni vapaasti sukupuolen osalta, mutta en sukupuolettomasti. Kehun tyttöä enimmäkseen nättiydestä ja poikaa vahvuudesta elleivät he ilmaise selkeästi haluavansa olla jotain muuta. Fakta kuitenkin on, että tytöistä ei yleensä tule fyysisesti vahvoja eikä pojista nättejä, vaikka naisasialiikkeet sanoisivat mitä.

Translapset ja intersukupuoliset ovat sitten vielä eri asia. Jos minulla olisi transsukupuolinen poika, hän saisi kasvaa poikana niin pitkälle kuin mahdollista ja toisin päin. Intersukupuolinen lapsi saisi itse ilmaista mitä kokee olevansa ja hänen kehoonsa ei kajottaisi ellei hän itse ilmaisisi murrosiässä, että tarvitsee jotain gelitaalikirurgiaa.

Ohjaatko

tyttöjä ja poikia erilaisiin kotitöihin? On vaan poikia, mutta kyllä, he tekevät kotitöitä.

Saako lapsesi

kutsua syntymäpäivilleen kenet haluaa vai määritteleekö sukupuoli vieraslistaa? On saanut kutsua ja on kylässä tyttöjä ollut muutenkin kuin synttäreillä.

Miten toimit,

kun lapsi keskeyttää sinut tai toisen ihmisen? Kerron, että hän keskeytti toisen puheen. Eli keskeytän hänet.

Saako lapsi

valita leikkinsä ja lelunsa itse vai ohjaatko häntä valinnassa? Saa, meillä on ollut leikkihuoneessa mm. parkkitalo ja leikkikassa vierekkäin.

Missä tilanteissa

sisko ja veli ohjataan leikkimään erikseen, miksi? Ei oo kun poikia, mutta joutuu niitäkin välillä siirtämään omiin touhuihinsa yksinään.

Onko pojalla

lupa koristautua? Molemmilla on korvikset ja toisella pitkät hiukset, ikää on nyt 12v ja 15v

Miten monipuolisesti

värit näkyvät teillä lastenhuoneessa, lastenvaatteissa ja leluissa? Joka viikko pesen täyden 7kg koneen punaisia vaatteita että kyllä kait sitten. Mun vaatteita niistä ei ole koskaan yksikään.

Millaisista

asioista kehut lastasi? Onko tytön ja pojan saamissa kehuissa eroa? Huomaatko eroa siinä, miten lapsen toimintaan ja ulkonäköön kohdistuvat kehut vaihtelevat sukupuolten välillä? Edelleen vaan niitä poikia kasvatan...

Milloin viimeksi

opit ennakkoluulottomuutta lapseltasi? Varmaan päivittäistä, kun ei tule yhtään esimerkkiä nyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä pojilla olisi vapaus leikkiä tai touhuta vapaasti, eikä heitä ole millään tavoin ainakaan kotona ohjattu tällaiseen voimakkaasti sukupuolittuneeseen ajatteluun. Jopa kotiroolit meillä menevät niinpäin, että isä hoitaa tarhan, neuvolat, ym ja on ollut koti-isänäkin. Siitä huolimatta pinkki on "yäk, tyttöjen väri" ja kaikki, mikä liittyy tyttöihin, on niiin kamalaa, niiin kamalaa ja tietyt toiminnat ovat selkeästi muka tyttöjen juttu. Toinen poika ei takuulla esittäisi vaikkapa keijua tai enkeliä missään koulun mäytelmässä tms.

Sanokaa, mitä sanotte, minusta sukupuolet ovat erilaisia tietyllä tapaa ja aivan luonnostaan. Siitä huolimatta ne ovat tasa-arvoisia ja nainen voi olla vaikkapa erinomainen sotilas, vaikkei olisi tippaakaan miehekäs ulkomuodoltaan. Nykyisin tuntuu, että tasa-arvo on pelkkää tasapäistämistä kaikessa. Jokaisen pitää tehdä ihan kaikkea ja miehen ja naisenkin pitäisi olla kaikessa ihan samanlaisia ja sukupuolierot pitäisi himmentää: miehen pitäisi olla naisellisempi ja naisen miehekkäämpi, eli pyrkimys johonkin androgyyniyteen.

Meillä poika oppi tämän vasta mentyään päiväkotiin. Sitä ennen lempielokuva oli Hello Kitty ja lempparipaitakin oli varustettu Hello Kittyn kuvalla. Hän siis ilmeisesti oppi päiväkodissa, että Hello Kitty on tyttöjen juttu eikä hän ikinä enää laita lempipaitaansa päälle. Tai oli se paita kerran päiväkodissa päällä. Muut lapset olivat nauraneet ja poika itki asiaa kotona. Ei hän voinut ymmärtää, mitä kummallista siinä paidassa oli ollut. Vikaa oli minussakin. Ehkä olisi pitänyt vähän varoitella että kaikki muut eivät välttämättä suhtaudu asiaan samalla samalla tavalla kuin hän. Jännä juttu sinänsä, sillä tyttö taasen tykkää hirviövaatteista yms. eikä ole koskaan (tiettävästi) saanut kommenttia siitä, että pukeutuu mukamas poikien vaatteisiin.

Olen pyrkinyt siihen että lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat mutta yleiset asenteet tekevät tästä kovin hankalaa.

WraithTodd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä pojilla olisi vapaus leikkiä tai touhuta vapaasti, eikä heitä ole millään tavoin ainakaan kotona ohjattu tällaiseen voimakkaasti sukupuolittuneeseen ajatteluun. Jopa kotiroolit meillä menevät niinpäin, että isä hoitaa tarhan, neuvolat, ym ja on ollut koti-isänäkin. Siitä huolimatta pinkki on "yäk, tyttöjen väri" ja kaikki, mikä liittyy tyttöihin, on niiin kamalaa, niiin kamalaa ja tietyt toiminnat ovat selkeästi muka tyttöjen juttu. Toinen poika ei takuulla esittäisi vaikkapa keijua tai enkeliä missään koulun mäytelmässä tms.

Sanokaa, mitä sanotte, minusta sukupuolet ovat erilaisia tietyllä tapaa ja aivan luonnostaan. Siitä huolimatta ne ovat tasa-arvoisia ja nainen voi olla vaikkapa erinomainen sotilas, vaikkei olisi tippaakaan miehekäs ulkomuodoltaan. Nykyisin tuntuu, että tasa-arvo on pelkkää tasapäistämistä kaikessa. Jokaisen pitää tehdä ihan kaikkea ja miehen ja naisenkin pitäisi olla kaikessa ihan samanlaisia ja sukupuolierot pitäisi himmentää: miehen pitäisi olla naisellisempi ja naisen miehekkäämpi, eli pyrkimys johonkin androgyyniyteen.

Meillä poika oppi tämän vasta mentyään päiväkotiin. Sitä ennen lempielokuva oli Hello Kitty ja lempparipaitakin oli varustettu Hello Kittyn kuvalla. Hän siis ilmeisesti oppi päiväkodissa, että Hello Kitty on tyttöjen juttu eikä hän ikinä enää laita lempipaitaansa päälle. Tai oli se paita kerran päiväkodissa päällä. Muut lapset olivat nauraneet ja poika itki asiaa kotona. Ei hän voinut ymmärtää, mitä kummallista siinä paidassa oli ollut. Vikaa oli minussakin. Ehkä olisi pitänyt vähän varoitella että kaikki muut eivät välttämättä suhtaudu asiaan samalla samalla tavalla kuin hän. Jännä juttu sinänsä, sillä tyttö taasen tykkää hirviövaatteista yms. eikä ole koskaan (tiettävästi) saanut kommenttia siitä, että pukeutuu mukamas poikien vaatteisiin.

Olen pyrkinyt siihen että lapset saavat olla juuri sellaisia kuin ovat mutta yleiset asenteet tekevät tästä kovin hankalaa.

Tämä on mielestäni lopulta sama ilmiö mikä näkyy erityisen hyvin suhtautumisessa homoihin vrt. lesboihin - miksi monet (hetero)miehet ottavat homouden ja joidenkin miesten "feminiinisen" käytöksen itseensä ja ilmaisevat avointa halveksuntaa, kun taas heteronaiset suhtautuvat lesboihin neutraalimmin? Sama asia ilmenee eräinä (kuvottavina) fraaseina, esim. "tuolla naisella on munaa" tai "onko jätkällä pillu vai miks sua pelottaa" jne.

Pieni poika halventaa _miehisyyttään_ pukeutumalla "tyttöjen vaatteisiin" kun taas pieni tyttö NOSTAA itseään pukeutumalla vastaavasti "poikien vaatteisiin" vaikka on tyttö.

Tyttöys, naiseus, feminiinisyys (stereotypiana) edustaa syvällä meidän alitajunnassa heikkoutta, jotakin passiivista ja halveksuttavaa. Tämän ajattelun peruskiveä on alettu vasta aivan viime vuosina tietoisesti purkamaan, tai yrittämään sen purkamista. (Kuka muistaa upean mainoksen jossa nuoret tytöt tekivät asioita "kuin tyttö" - eli hemmetin hyvin?)

Olen jo nyt se meidän perheen mies. Mies on minua pehmeämpi, kotona lasten kanssa. Eiköhän siinä ole lapsille tarpeeksi mallia siitä, etten ohjaa ketään sukupuolen mukaan. Meillä ainakin lasten persoonat vaikuttavat enemmän siihen, miten suhtaudun keskeyttämiseen tms kuin sukupuoli.

Koristautuminen on pojalle ok, mutta en halua, että lapsi saa kiusaamiskokemuksen, johon ei ole ymmärtänyt varautua. En siis jyrkästi kiellä, mutta katson vähän perään, ettei voi altistaa itseään typerimmälle kiusaamiselle.

En ymmärrä koko vouhotusta tästä sukupuoliasiasta, meillä kotona ollaan mielestäni siinä pisteessä, että se ei näyttele roolia, enkä ole sitä itse ikinä kokenut ongelmaksi. Äitini oli myöskin hyvin miehinen persoona, eikä silti mikään miesten alistaja. Mutta ei todellakaan mikään alistettu puolisko.

Unioni voisi aloittaa tasa-arvotyönsä ottamalla sinne miehiä ja ne poikalapset voisi sitten kasvattaa kertomalla, että nekin voivat joskus olla Unionin jäseniä. Huvittaa myös kun Unionia pidetään ääriliikkeena (mm. em. syystä) vaikka melko maistreamiä vaikuttaa olevan kun ministeriön kanssa näitä ohjelmia laativat. Tosiaan ei kirkossakaan haluta sinne ketään kyseenalaistamaan, että ihanko totta, että käveli vetten päällä eli toisaalta on ihan ymmärrettävääkin. Naisille muutenkin on tärkeämpää miltä tuntuu kuin varsinaiset faktat.

"kun taas pieni tyttö NOSTAA itseään pukeutumalla vastaavasti "poikien vaatteisiin" vaikka on tyttö."

Mikä sellainen poikien vaate nyt sitten olisi? Farkut? Ei tule yhtään mieleen. Poikien tapauksessa esimerkkejä on paljon.

Nykyaikana ongelma on feministien keskuudessa lähinnä liiallinen "sukupuolineutraaliuden" tuputus, vaikka niin kuin tässä tapauksessa:

http://www.dailymail.co.uk/news/article-3883880/Parents-bitter-battle-c…

Transgender-ihmisten parissa tehdyissä tutkimuksissa on melko selvästi todettu, että on ns. mies- ja naisaivot ja näillä sitten sattuu olemaan (erinäisistä syistä) aivot eri sukupuolta kuin kroppa. Transut käytännössä ovat niitä kaikkein jyrkimpiä kahden sukupuolen teorian kannattajia koska ovat niin ehdottomasti juuri sitä väärää sukupuolta, että haluavat sukupuolensa vaihtaa vaikka leikkauksilla vaikka heistä ei koskaan voi tulla kovin hyviä toisen sukupuolen edustajia kuitenkaan. Me muut emme noin jyrkkiä ole emmekä koko ajan ajattele sukupuoliasioita. Tässä mielessä ainakaan.

Tottakai kasvatan. Moni asia on kuitenkin huomioitava jotta et loukkaa toista, mies ei voi synnyttää, naisilla ei ole yhtä paljon fyyssistä voimaa kuin mies, köyhää ei voida olettaa haaskaavan yhtä paljon rahaa kun rikkaan, vanhoilla on enempi viisautta, nuorilla on nopeutta.

Vaikka koulu pyrkii opettamaan tasa-arvoa se ei siinä ole onnistunut. Rikkaita ja rikkautta palvotaan ja köyhiä ja köyhyyttä halveksitaan ja inhotaan. Siksi kiusaaminen ei saada loppumaan ikinä ennenkuin rahan palvoaminen loppuu

Siis jos nuo on peruste, niin kasvatan. Mutta yleisellä tasolla hyväksyn/suosin tytöltä tyttömäisyyttä ja pojalta poikamaisuutta. Miksi näin? Siksi, että meitä on kaksi sukupuolta, ja eläköön se ero!

Erityisesti pojan kohdalla en tosiaan ala kuohita poikaa vaan antaa mennä vaan pikkumachoilu. Aikuisena mies on onnellisempi, jos saa parisuhteen ja menestystä naisten kanssa. Ei naiset halua  piipittävää miestä vaan miehekkäät peruspiirteet on kuumaa valuuttaa, kun pariudutaan. Siksi nämä ns. jännämiehetkin saavat laumoittain naisia, kun testostroni haisee. Fakta on, että sellainen vähän äijämäinen mies on naisten mielestä seksikkäämpi ja biologia näitä asioita hallitsee...

...

Ihmisyksilöt eivät ole ominaisuuksiltaan tasa-arvoisia, toiset ovat älykkäitä toiset eivät. Jotkut ovat terveitä, jotkut kauniita, toiset taas eivät. En halua opettaa lapsilleni jotain mikä ei ole totta. En ole heille joulupukkiakaan opettanut.

Yhtäläinen ihmisarvo on mielestäni eri asia kuin tasa-arvo. Sitä kyllä opetan.