Lue keskustelun säännöt.
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Meillä myös anoppi tuonut omin päin tarjottavia ristiäisiin. Suuttui, kun en pistänyt niitä tarjolle. Oli myös vihainen siitä, että ei oltu kutsuttu häntä auttamaan aamusta ristiäisjärjestelyihin. (tämä johtui siitä, että saan laitettua kattauksen kuten haluan, eikä anoppi käy enää laittamassa astioita uuteen järjestykseen). Ja siitäkin otti isoon nokkaansa muutaman palkokasvin, ettei hänelle kerrottu etukäteen vauvan nimeä. Tämä perinne on mun suvusta, ja sitä myöten totaalisen väärin.
Sen lisäksi, että lapsemme ristiäisten tarjottavat olivat "liian erikoiset" (useampaa erilaista kakkua, keksejä jne) niin loukkaannuttiin myös kun nimeä ei kerrottu etukäteen. Ja tokihan asiaa oli tivattu jo positiivisesta raskaustestistä asti. Myönnän kyllä, että mitä lähemmäs ristiäiset tulivat, sitä tympääntyneempi se "kuulet nimen ristiäisissä" alkoi olla, mutta kun ei vaan jaksa hokea aikuiselle ihmiselle samaa asiaa kuukausitolkulla ja kerrasta toiseen. Anoppi kun vielä on sen sortin juoruakka, että nimi ei kymmentä minuuttia olisi pysynyt vain hänen tiedossaan. Mutta myös tämä, niin kuin moni muuki asia, tehtiin kuulemma vain ja ainoastaan hänen kiusakseen, jotta hän ei voisi puhutella vauvaa.. Ai niin, kutsuimme myös vääriä ihmisiä juhliin, koska kutsuimme vain ne, jotka itse halusimme kutsua.
Meillä taas oli kauhea poru siitä, että meillä oli kuopuksen ristiäisissä väärä pappi. Siitäkin huolimatta, että anoppi oli kieltänyt meitä juuri tuota pappia ottamasta juhlallisuuksiin. Onhan se nyt ihan hirveää, kun pappi ei osaa laulaa... Suuttui mulle uudestaan, kun ristiäisten jälkeen haukkui mulle pappia. Ttokaisin, että tuli homma silti hoidettua, vaikka epävireisesti veisaakin. Keskustelu loppui siihen :D lasten nimissäkin vikaa. Esikoiselka toinen nimi mun suvusta perintönä, kuopuksella isänisänsä suvusta nimi. Anoppia on tässä syrjitty!
Meillä nousi metakka kun mentiin maistraatissa naimisiin.
Appivanhempien poika ei kuulunut kirkkoon. 😂 Mikä tietenkin minun vikani vaikka erosikin jo kauan ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Mä odotan innolla mun joskus tulevia polttareita anopin takia... Miehen veli on menossa naimisiin, niin tällä hetkellä anoppi ja ystävänsä (kyllä, siis anopin ystävät, ei morsiamen) suunnittelevat polttareita tulevalle morsiamelle. Todella innoissaan ovat ja veikkaan, että kyllä nuori morsiokin on, kun saa tietää, että viiskymppiset tädit on hänen polttarinsa järjestäneet. Jos morsian on 23-v (miehen pikkuveljen häät siis kyseessä), niin eikös se ole silloin ihan normaalia, että polttareiden keski-ikä on 45-v. ja että polttareihin osallistuu esimerkiksi kaikki sulhasen serkut ja tädit, mutta vain yksi morsiamen kaveri? Huoh...
Siksi odotan ”innolla”, että minun mahdollisiin polttareihini ei anoppia edes kutsuta, se on varma. Katsotaan, minkälainen itkushow syntyy.
Enpä ole ikinä kuullut, että anoppi järkkää miniän polttarit :D Niissä polttareissa, joissa itse olen ollut, niin anoppia ei ole edes kutsuttu. Ei kyllä morsiamen äitinäkään...
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Mä odotan innolla mun joskus tulevia polttareita anopin takia... Miehen veli on menossa naimisiin, niin tällä hetkellä anoppi ja ystävänsä (kyllä, siis anopin ystävät, ei morsiamen) suunnittelevat polttareita tulevalle morsiamelle. Todella innoissaan ovat ja veikkaan, että kyllä nuori morsiokin on, kun saa tietää, että viiskymppiset tädit on hänen polttarinsa järjestäneet. Jos morsian on 23-v (miehen pikkuveljen häät siis kyseessä), niin eikös se ole silloin ihan normaalia, että polttareiden keski-ikä on 45-v. ja että polttareihin osallistuu esimerkiksi kaikki sulhasen serkut ja tädit, mutta vain yksi morsiamen kaveri? Huoh...
Siksi odotan ”innolla”, että minun mahdollisiin polttareihini ei anoppia edes kutsuta, se on varma. Katsotaan, minkälainen itkushow syntyy.
Enpä ole ikinä kuullut, että anoppi järkkää miniän polttarit :D Niissä polttareissa, joissa itse olen ollut, niin anoppia ei ole edes kutsuttu. Ei kyllä morsiamen äitinäkään...
Joo sama, ja oman äitini kanssa kun puhuin, niin hän piti selviönä, ettei minun polttareihin osallistu. Ei ole osallistunut myöskään siskojeni. Tässä tapauksessa anoppi taisi alkaa niin nopeasti ja innokkaasti järjestelemään niitä miniän polttareita, että kukaan ei uskalla sanoa vastaan. En minä ainakaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juhlissa tarjottu sushista lähtien ja kyllä on maistanut vanhempikin väki ja jopa tykännyt. Jos jollekulle ei tarjoilut kelpaa niin olkoon kohteliaasti hiljaa. Käytöstavat koskee myös niitä appivanhempia ja on suorastaan junttia valittaa ruuasta.
No niinpä! En ole koskaan miehen vanhempien luona valittanut ruuasta ja maistanut myös niitä omia inhokkiruokia. Edes raskaana ollessa en valittanut, vaikka suurin osa ruuista oli aina sellaisia, joita en voinut syödä, vaan otin sitten niitä, mitä pystyin syömään. Mutta eipä mene näin, jos me tarjoamme jotain. Aina tulee oikein valittavalla äänellä "hyi, minä en ainakaan syö/maista/tykkää." Tästä syystä olen kyllä aika paljon höllännyt tarjottavien suhteen jos tulevat meille; en nykyään enää leivo tai tee ruokaa heille, vaan korkeintaan tarjoan jotain kaupan valmiita juttuja, mutta usein ei ole niitäkään, koska mieheni kanssa emme itse sellaisia koskaan syö niin ei niitä myöskään ole kotona valmiina.
Olen jostain syystä luullut, että äitin on ainoa ruoasta valittava vanhempi nainen.
Ravintolaruokailut ovat hänen kanssaan aivan omaa luokkaansa.
Hän mulkoilee aina, ihan joka kerta, ruoka-annostaan naama nurinpäin. Ja kun tarjoilija tulee kysymään "maistuuko", niin ottaa hirveän tekohymyn kasvoilleen ja kehuu ruokaansa innokkaasti.
Meitä muita opastaa, että aina pitää kehua ruokaa vaikka olisi kuinka pahaa.
Meillä kun käy syömässä, niin kaikki tarjolla olevan on aina outoa ja kummallista. Hedelmätkin ovat outoja. Yleensä tuo omat eväät mukanaan. Sitten syödä mussuttaa itse ostamaansa banaania, kun meidän banaani on jotenkin outo.
Veljeni perheen luona saadaan sekoitus kahdesta edellisestä.
Mulkoilee tarjottavia pahasti ja minulle supattaa kaikista tarjottavista kuinka ne ovat outoja ja kummallisia. Neuvoo kuitenkin että pakko on maistaa niitä silti. Ja veljen vaimolle sitten kehuu epäuskottavalla äänellä kuinka hyviä tarjoiluita on taas laittanut.
Sitten taas supattaa minulle ja arvostelee miniäänsä. Aina muistaa kertoa kuinka ei yhtään pidä koko ihmisestä.
Kun huomautan hänelle käytöksestään, niin alkaa haukkumaan minua oudoksi ja kummalliseksi.
484 taas. Tuohan tässä hankalinta onkin. Miehelle ei millään ole mennä läpi, miten pahan olon tuo muori mulle aiheuttaa, koska hänelle rouva on aina mitä kiltein ja ihanin. Olen useampaan otteeseen yrittänyt ratakiskosta vääntää, miksi en kestä mummun luona vierailla, mutta mies on niin tunnesokea ja arka kaikenlaiselle konfrontaatiolle, että vastaan tulee lähinnä olankohauttelua. "Ei se mitään pahalla tarkoita", "Aina se on tuollainen ollut" sun muuta. Miehen isää lukuunottamatta en ole muulle suvulle asiasta avautunut, koska yritän aina olla viimeisen päälle kohtelias ja kiltti, enkä oikeasti halua käydä läpi (tai aloittaa!) mitään draamaa linjoilta "Hei mieheni äiti, tiedätkö, että mutsis on kusipää ja nauttii silminnähden siitä, että saa mut itkemään?" Yleensä muorin luona vierailemme kerrallaan vain minä ja siippani, joten kukaan muu ei ole näkemässä tai kuulemassa mitään.
Miehen isä (joka siis eron myötä on tuosta haaskasta eroon päässyt) nauraa ja sympatisoi, mikä tuo toki lohtua. :-) Plus omat sukulaiseni Suomen puolelta ovat useampaan otteeseen olleet valmiita lentämään Itävaltaan ja julistamaan seuraavan maailmansodan tätä mummua vastaan näitä tarinoita kuullessaan, joten tukea löytyy kyllä jonkin verran. :-) Inhottava tilanne vain sinällään. Mä en vain tiedä, miten tällaisessa asiassa pitäisi toimia--jos yli kahdeksankymppinen muori käyttäytyy yhä kuin piloille hemmoteltu ja semipsykoottinen 14-vuotias teini suoraan jostakin jenkkidraamasta, onko mitään pointtia nostaa kissaa pöydälle ja yrittää saada jotakin muutosta aikaan? Vai purenko hammasta ja vedänkö sisulla läpi, kunnes mammasta aika jättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
484 taas. Tuohan tässä hankalinta onkin. Miehelle ei millään ole mennä läpi, miten pahan olon tuo muori mulle aiheuttaa, koska hänelle rouva on aina mitä kiltein ja ihanin. Olen useampaan otteeseen yrittänyt ratakiskosta vääntää, miksi en kestä mummun luona vierailla, mutta mies on niin tunnesokea ja arka kaikenlaiselle konfrontaatiolle, että vastaan tulee lähinnä olankohauttelua. "Ei se mitään pahalla tarkoita", "Aina se on tuollainen ollut" sun muuta. Miehen isää lukuunottamatta en ole muulle suvulle asiasta avautunut, koska yritän aina olla viimeisen päälle kohtelias ja kiltti, enkä oikeasti halua käydä läpi (tai aloittaa!) mitään draamaa linjoilta "Hei mieheni äiti, tiedätkö, että mutsis on kusipää ja nauttii silminnähden siitä, että saa mut itkemään?" Yleensä muorin luona vierailemme kerrallaan vain minä ja siippani, joten kukaan muu ei ole näkemässä tai kuulemassa mitään.
Miehen isä (joka siis eron myötä on tuosta haaskasta eroon päässyt) nauraa ja sympatisoi, mikä tuo toki lohtua. :-) Plus omat sukulaiseni Suomen puolelta ovat useampaan otteeseen olleet valmiita lentämään Itävaltaan ja julistamaan seuraavan maailmansodan tätä mummua vastaan näitä tarinoita kuullessaan, joten tukea löytyy kyllä jonkin verran. :-) Inhottava tilanne vain sinällään. Mä en vain tiedä, miten tällaisessa asiassa pitäisi toimia--jos yli kahdeksankymppinen muori käyttäytyy yhä kuin piloille hemmoteltu ja semipsykoottinen 14-vuotias teini suoraan jostakin jenkkidraamasta, onko mitään pointtia nostaa kissaa pöydälle ja yrittää saada jotakin muutosta aikaan? Vai purenko hammasta ja vedänkö sisulla läpi, kunnes mammasta aika jättää?
Kai miehesi maistoi sitä sinulle katettua keittoa?
Anoppi on tehnyt aika selväksi vuosien aikana ettei halua tutustua. Oon aina se pojan TÄMÄNHETKINEN tyttöystävä, josta ei haluta tietää mitään. 5 vuotta on liian lyhyt aika oppia edes muistamaan etunimi. Toisaalta tilanne on hyvä, koska ei jouduta ikinä vastailemaan uteluihin häistä, lapsista, isommasta asunnosta yms. Mitkä anopin toinen miniä todennäköisesti kiroaa alimpaan helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
484. Ei, koska mummu oli jo palannut takaisin huoneeseen. Uskoi kyllä, kun jälkeenpäin majapaikassa kerroin, mutta aika laiha lohtu. Reaktio oli vain, "Ai, no joo. Ihmettelinkin, kun et syönyt. No, onko sulla vielä nälkä? Tee vaikka voileipä itsellesi tuosta jääkaapista." Siippani on silloin tällöin ylittämätön ykkönen kategoriassa "Kuinka missata pointti ja saada kumppani huutamaan sisäisesti kuin sumutorvi"... Muorinsa suhteen valitettavasti täysin sokea, vaikka muuten oikein ihana ja fiksu onkin.
Sori jos menee ketjun ohi, mutta äitini kertoi tämän tarinan:
80-luvulla äitini ystävätär sai vauvan ja tuolloinhan nimi yleisesti ilmoitettiin papille vasta ristiäispäivänä. No, tämä ystävä oli jo kertonut anopilleen, että tytöstä tulee Johanna Katariina (nimet muutettu) ja anoppi oli hehkuttanut että hyvä nimi , mutta tuore äiti päättikin ristiäispäivän aamuna vaihtaa nimijärjestystä , Katariina Johanna.
Anoppihan oli tästä pillastunut, heittänyt kahvikupin maahan , polkenut jalkaa ja ulissut. Oli sitten poistettu paikalta, kun pelästytti lapset mutta myöhemmin oli ollut yhteydessä seurakuntaan ja tiedustellut, onko hänellä valta vaihtaa lapsen nimi ! Ja anopin nimi ei ollut Johanna eikä Katariina, tällä ei ollut mitään tunnesuhdetta kys. nimiin. Otti kai vain henkilökohtaisesti, kun hänen hyväksymänsä nimi ei sitten kelvannutkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Ei tuossa kyllä ollut kyse ruskeasta kastikkeesta ja perunasta.
Mutta onneksi en tunne tuollaisia itsekeskeisiä voi voi- tyyppejä jotka eivät välitä olla vieraanvaraisia.
Kysymys siis kuitenkin on piireistä joissa tuo on tavallista. Siksi en tunne näitä.
Vierailija kirjoitti:
484. Ei, koska mummu oli jo palannut takaisin huoneeseen. Uskoi kyllä, kun jälkeenpäin majapaikassa kerroin, mutta aika laiha lohtu. Reaktio oli vain, "Ai, no joo. Ihmettelinkin, kun et syönyt. No, onko sulla vielä nälkä? Tee vaikka voileipä itsellesi tuosta jääkaapista." Siippani on silloin tällöin ylittämätön ykkönen kategoriassa "Kuinka missata pointti ja saada kumppani huutamaan sisäisesti kuin sumutorvi"... Muorinsa suhteen valitettavasti täysin sokea, vaikka muuten oikein ihana ja fiksu onkin.
Anteeksi nyt, että sanon tämän sinulle, mutta vaikenemalla tai "silmänsä sulkemalla" siippasi hyväksyy ja tukee sinun kiusaamista. Puhu siitä miehellesi. Olet arvokkaampi kuin kynnysmatto ja ansaitset muutakin kuin vaahteranlehtiä (jestas millaista toimintaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Ei tuossa kyllä ollut kyse ruskeasta kastikkeesta ja perunasta.
Mutta onneksi en tunne tuollaisia itsekeskeisiä voi voi- tyyppejä jotka eivät välitä olla vieraanvaraisia.Kysymys siis kuitenkin on piireistä joissa tuo on tavallista. Siksi en tunne näitä.
Mitä tässä yritetään sanoa?
Hyviin käytöstapoihin kuuluu olla myös kohtelias vieras. Ylenmääräinen nirsoilu ja yökkäily ja vaatiminen on moukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Miksi oletetaan että vanhat ihmiset ei voi syödä kuin jotain perinneruokia?
Oma isä on aina ollut hyvin perinteinen ruokamaussaan, perunaa ja ruskeaa kastiketta meillä syötiin joka päivä. Isä ei myöskään ymmärtänyt, miten jotkut syövät äyriäisiä ja se oli hänen vakiopuheenaiheensa.
Lasten synttäreille leivoin aina paljon kaikenlaista ja lasten toiveesta jokaiseen juhlaan piti olla katkarapupiirakka. Yksi vuosi en ehtinyt kertoa, mitä missäkin on, joten hieman hämmästyin, kun isä otti lisää katkarapupiirakkaa ja kehui, että onpa tämä hyvää.
Vaikka vanhat ihmiset olisivat eläneet pula-ajan ja muistavat vieläkin kertoa, miten ruuasta pitää olla kiitollinen, niin silti he voivat olla hyvin ennakkoluuloisia. Mitään epäilyttävältä kuuloista ei voida edes maistaa, kun "eihän tuollaisia ennenkää ole syöty".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Miksi oletetaan että vanhat ihmiset ei voi syödä kuin jotain perinneruokia?
Oma isä on aina ollut hyvin perinteinen ruokamaussaan, perunaa ja ruskeaa kastiketta meillä syötiin joka päivä. Isä ei myöskään ymmärtänyt, miten jotkut syövät äyriäisiä ja se oli hänen vakiopuheenaiheensa.
Lasten synttäreille leivoin aina paljon kaikenlaista ja lasten toiveesta jokaiseen juhlaan piti olla katkarapupiirakka. Yksi vuosi en ehtinyt kertoa, mitä missäkin on, joten hieman hämmästyin, kun isä otti lisää katkarapupiirakkaa ja kehui, että onpa tämä hyvää.
Vaikka vanhat ihmiset olisivat eläneet pula-ajan ja muistavat vieläkin kertoa, miten ruuasta pitää olla kiitollinen, niin silti he voivat olla hyvin ennakkoluuloisia. Mitään epäilyttävältä kuuloista ei voida edes maistaa, kun "eihän tuollaisia ennenkää ole syöty".
Ei se silti ole mikään syy. Sitten on ilman. On siellä Afrikassa edelleen ne nälkäänäkevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Miksi oletetaan että vanhat ihmiset ei voi syödä kuin jotain perinneruokia?
Oma isä on aina ollut hyvin perinteinen ruokamaussaan, perunaa ja ruskeaa kastiketta meillä syötiin joka päivä. Isä ei myöskään ymmärtänyt, miten jotkut syövät äyriäisiä ja se oli hänen vakiopuheenaiheensa.
Lasten synttäreille leivoin aina paljon kaikenlaista ja lasten toiveesta jokaiseen juhlaan piti olla katkarapupiirakka. Yksi vuosi en ehtinyt kertoa, mitä missäkin on, joten hieman hämmästyin, kun isä otti lisää katkarapupiirakkaa ja kehui, että onpa tämä hyvää.
Vaikka vanhat ihmiset olisivat eläneet pula-ajan ja muistavat vieläkin kertoa, miten ruuasta pitää olla kiitollinen, niin silti he voivat olla hyvin ennakkoluuloisia. Mitään epäilyttävältä kuuloista ei voida edes maistaa, kun "eihän tuollaisia ennenkää ole syöty".
Ennen on syöty pettuleipää ja sieniä, klimppi- ja perunasoppaa, kotipolttoista päällikkeeksi. Suuri sukupolvi on itse kokenut muutoksen oman sukupolvensa aikana, joten hallussa pitäisi olla muutosymmärrys nykysukupolvien myötä tulleisiin ruokailutottumuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Ei tuossa kyllä ollut kyse ruskeasta kastikkeesta ja perunasta.
Mutta onneksi en tunne tuollaisia itsekeskeisiä voi voi- tyyppejä jotka eivät välitä olla vieraanvaraisia.Kysymys siis kuitenkin on piireistä joissa tuo on tavallista. Siksi en tunne näitä.
Että ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että kaikki tarjottavat on aina tehtävä sen yhden mukaan, joka pitää vain niistä tietyistä jutuista? Aina pitää olla kahvipöydässä Marie-keksejä tai anopin itse leipomaa pullaa, koska mikään muu ei ole hyvää ja sen tietää maistamattakin? Itselleni on ainakin opetettu sen verran käytöstapoja, että ollessani jossain vieraana, en todellakaan ala kiukutella kun ei ole tarjolla MINUN lempikeksejäni vaan jotain muuta.
Lisään vielä, että itse en myöskään KOSKAAN ole kysynyt juhlien järjestäjiltä etukäteen, että onhan teillä sitten tätä ja tätä tarjolla, kun minä en sitten tykkää mistään muusta.
Kuten joku aiemmin sanoinkin, niin todellakin voi ja pitää vaatia myös niiltä appivanhemmilta peruskäytöstapoja.
T.509
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Meillä myös anoppi tuonut omin päin tarjottavia ristiäisiin. Suuttui, kun en pistänyt niitä tarjolle. Oli myös vihainen siitä, että ei oltu kutsuttu häntä auttamaan aamusta ristiäisjärjestelyihin. (tämä johtui siitä, että saan laitettua kattauksen kuten haluan, eikä anoppi käy enää laittamassa astioita uuteen järjestykseen). Ja siitäkin otti isoon nokkaansa muutaman palkokasvin, ettei hänelle kerrottu etukäteen vauvan nimeä. Tämä perinne on mun suvusta, ja sitä myöten totaalisen väärin.
Pitää kertoa juoruilevalle anopille etukäteen ihan väärä nimi. Siinähän sitten selittelee juorukavereilleen miksei siitä tullutkaan se Pikku-Myy...
Se on jännä tuo ruokajuttu, kun minun odotetaan syövän anoppilassa kaikkea mille olen allerginen. Muuten vedetään oitis esiin ne Afrikan nälkää näkevät ja muistellaan koko sota-aika (vaikkei siitä mitenkään kumpikaan voi mitään muistaakaan).
Sitten taas meidän luonamme appi tai anoppi ei syö mitään mistä HE EIVÄT TYKKÄÄ. Ja se lista on tosi pitkä: Riisi on vinosilmille, rehuja syö vain jänikset, 90 prosenttia on "kaupunkilaisten hienostelua". Eli yks kaks nälänhätä onkin hoidettu.
Tuo soppajuttu on jo todella sairasta. Miten miehesi / muu suku tuohon reagoi?