Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!
21.10.2016 |
En voi olla ainoa, josta anoppi ei vaan pidä; ensimmäisen vuoden aikana ei ollut mitään ongelmia, kunnes eräänä päivänä haukkui minut pystyyn, ulkonäköä myöten ja kun en sen episodin jälkeen ollut kovin puhelias enää anopin lähettyvillä, hän totesi, että minulla on mielenterveysongelmia ja epäili, että käytän huumeita. Ok...ikinä en ole huumeisiin koskenut.
Kertokaas 😊
Kommentit (651)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?
Ristiäiset ovat kahvitilaisuus, jonne ei tulla nälissään.
Toisten tarjottavia juhlissa ei ole tapana arvostella, ei vaikka se isomummo jäisi ilman suupalaa, kun mikään ei maistu.
Jos isomummo on niin huonokuntoinen, ettei jostain syystä pysty erikoisia ruokia maistamaan, niin hän kyllä itse sen varmasti pystyy hyväksymään, ja lähtee saattajan kanssa aiemmin. Ihan tosi, ei niin huonokuntoinen ihminen pullan vuoksi ristiäisiin tule.
Toisten puolesta loukkaantuminen ja arvostelu ylipäätään on aina hölmöä. Ei tuossa ole mitään sen kummempaa, kuin että anoppi on käyttäytynyt törpösti, jos on juhlien emännälle arvostellut tarjottavia - tai vieraille selän takana. Ei maailman vakavin rikos, mutta huonotapaista yksiselitteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Yritin tehdä kompromissia oman anoppini kanssa. Mentiin kihloihin ja anoppi halusi järjestää meille juhlat, minne kutsutiin koko suku paikalle. En olisi halunnut itse koko juhlia pitää, mutta suostuin anopin mieliksi. Alkuun anoppi kyseli meiltä mielipiteitä koristeluihin ja tarjoiluihin mutta mitä lähemmäs juhlat tuli niin sitä selkeämmäksi kävi että anoppi määrää ja päättää kaiken. Kaikki minun ehdottamani hylättiin ja haukuttiin. Juhlissa muisti kyllä sitten kovaan ääneen kehua kuinka HÄN on kaiken tehnyt kun minä olen niin saamaton enkä osaa edes juhlia suunnitella. Muistutti vielä puheessaan vieraille kuinka minä en edes olisi juhlia halunnut vaan hän hyvää hyvyyttään meille ne järjesti.
Tässä on yksi syy, miksi meillä ei tulla ikinä järjestämään häitä. Tai järjestetään, mutta käväistään maistraatissa ja sitten oman perheen kesken ulos syömään. Oma perhe tässä tapauksessa me kaksi ja lapsemme. Miehen siskon häitä järjestettäessä anoppi yritettiin rajata järjestelyiden ulkopuolelle, mutta silti jyräsi hyvin monessa asiassa. Ja sen yhden asian, mitä häneltä pyydettiin, jätti sen hoitamatta... Ei minkäänlaista epäilystä, etteikö tekisi meille ihan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Yritin tehdä kompromissia oman anoppini kanssa. Mentiin kihloihin ja anoppi halusi järjestää meille juhlat, minne kutsutiin koko suku paikalle. En olisi halunnut itse koko juhlia pitää, mutta suostuin anopin mieliksi. Alkuun anoppi kyseli meiltä mielipiteitä koristeluihin ja tarjoiluihin mutta mitä lähemmäs juhlat tuli niin sitä selkeämmäksi kävi että anoppi määrää ja päättää kaiken. Kaikki minun ehdottamani hylättiin ja haukuttiin. Juhlissa muisti kyllä sitten kovaan ääneen kehua kuinka HÄN on kaiken tehnyt kun minä olen niin saamaton enkä osaa edes juhlia suunnitella. Muistutti vielä puheessaan vieraille kuinka minä en edes olisi juhlia halunnut vaan hän hyvää hyvyyttään meille ne järjesti.
Tässä on yksi syy, miksi meillä ei tulla ikinä järjestämään häitä. Tai järjestetään, mutta käväistään maistraatissa ja sitten oman perheen kesken ulos syömään. Oma perhe tässä tapauksessa me kaksi ja lapsemme. Miehen siskon häitä järjestettäessä anoppi yritettiin rajata järjestelyiden ulkopuolelle, mutta silti jyräsi hyvin monessa asiassa. Ja sen yhden asian, mitä häneltä pyydettiin, jätti sen hoitamatta... Ei minkäänlaista epäilystä, etteikö tekisi meille ihan samalla tavalla.
Meillä on loppuvuodesta häät. Anoppia ei sattuneesta syystä kutsuta paikalle. Kaikkia sukulaisia on vannotettu kertomasta häiden ajankohtaa anopille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?
Niin.
Minä olen kasvissyöjä. Tämä on appivanhemmille ylitsepääsemätön ongelma. Eivät voi ollenkaan syödä meillä, koska "syötän ituja".
Ekan kerran kun tulivat meille kylään, asennoituivat heti näin. Ehdotin että käydään yhdessä kauppahallissa ja ostetaan esim tuoretta kalaa ja laitan siitä ruokaa.
Ei käynyt. Ei. Koska ne idut.
Monen tunnin venkoilun jälkeen oli todettava, että appivanhemmat kuolevat meillä todennäköisesti nälkään, joten päätimme viedä heidät ulos syömään. Kiersimme ainakin 20 ravintolan ulko-ovet, kunnes löytyi sellainen, joka anopin mielestä välttävästi tarjosi ruokaa.
Ja mitä se anoppi siellä ravintolassa sitten tilasi? KASVISMUNAKKAAN. Munakas, johon lisätty pakastevihanneksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Meillä myös anoppi tuonut omin päin tarjottavia ristiäisiin. Suuttui, kun en pistänyt niitä tarjolle. Oli myös vihainen siitä, että ei oltu kutsuttu häntä auttamaan aamusta ristiäisjärjestelyihin. (tämä johtui siitä, että saan laitettua kattauksen kuten haluan, eikä anoppi käy enää laittamassa astioita uuteen järjestykseen). Ja siitäkin otti isoon nokkaansa muutaman palkokasvin, ettei hänelle kerrottu etukäteen vauvan nimeä. Tämä perinne on mun suvusta, ja sitä myöten totaalisen väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin.
Minä olen kasvissyöjä. Tämä on appivanhemmille ylitsepääsemätön ongelma. Eivät voi ollenkaan syödä meillä, koska "syötän ituja".
Ekan kerran kun tulivat meille kylään, asennoituivat heti näin. Ehdotin että käydään yhdessä kauppahallissa ja ostetaan esim tuoretta kalaa ja laitan siitä ruokaa.
Ei käynyt. Ei. Koska ne idut.
Monen tunnin venkoilun jälkeen oli todettava, että appivanhemmat kuolevat meillä todennäköisesti nälkään, joten päätimme viedä heidät ulos syömään. Kiersimme ainakin 20 ravintolan ulko-ovet, kunnes löytyi sellainen, joka anopin mielestä välttävästi tarjosi ruokaa.
Ja mitä se anoppi siellä ravintolassa sitten tilasi? KASVISMUNAKKAAN. Munakas, johon lisätty pakastevihanneksia.
Mutta ei ollut kasvismunakkaassa ituja?
Nauroin tälle ääneen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin.
Minä olen kasvissyöjä. Tämä on appivanhemmille ylitsepääsemätön ongelma. Eivät voi ollenkaan syödä meillä, koska "syötän ituja".
Ekan kerran kun tulivat meille kylään, asennoituivat heti näin. Ehdotin että käydään yhdessä kauppahallissa ja ostetaan esim tuoretta kalaa ja laitan siitä ruokaa.
Ei käynyt. Ei. Koska ne idut.
Monen tunnin venkoilun jälkeen oli todettava, että appivanhemmat kuolevat meillä todennäköisesti nälkään, joten päätimme viedä heidät ulos syömään. Kiersimme ainakin 20 ravintolan ulko-ovet, kunnes löytyi sellainen, joka anopin mielestä välttävästi tarjosi ruokaa.
Ja mitä se anoppi siellä ravintolassa sitten tilasi? KASVISMUNAKKAAN. Munakas, johon lisätty pakastevihanneksia.
Mutta ei ollut kasvismunakkaassa ituja?
Nauroin tälle ääneen :D
Salaattibuffassa itse asiassa oli kyllä.
Sen sijaan minä en koskaan ole edes tarjonnut heille ituja, vaan esim tuolloin yritin tarjota uunikalaa, perunasosetta ja porkkanaraastetta. Päälle korvapuusteja ja kahvia. Mutta tähän suhtauduttiin kuin olisin myrkyttämässä heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lopen uupunut tähän ruokashöyhyn minäkin:
Kälyllä ”maitoallergia”. Minun äidillä diabetes. Siskon ulkomaalainen mies ei voi syödä perinneruokia. Toinen siskoni kasvissyöjä, mutta voi syödä kalaa. Appivanhemmat ei syö mitään muuta kuin perunaa ja lihaa.
Ja aina joku vetää herneet nenään. Esim siskoni yleensä aina tunkee omia ruokiaan meille, mutta jostain suuttuneena yhtenä jouluna ei tuonutkaan. Eikä voinut ilmoittaa.
Äitini tekee taudistaan hirveän metakan eikä voi syödä kuin aina jotain ”diabeetikon ruokia”, joista ei saa mitään selvää.
Appivanhemmat pyörtyy nähdessään kasviksia. Paitsi sitä pottua, jota pitää olla aina. Myös esim kiinalaisen lihakastikkeen kanssa.
Jos yritän ehdottaa, että jokainen tuo sitten jptain mitä varmasti itse syö, haukutaan laiskaksi.
Jos yritän laittaa kaikille jotain, kukaan ei ole tyytyväinen.
Minun miesystävä ei halua olla äitinsä kanssa tekemisissä eikä varsinkaan halua, että minä "joudun" olla. Miehen äiti on kyllä ilmoittanut, että ei hyväksy suhdettamme, mutta kuitenkin ollut asiallinen minua kohtaan jos olemme pikaisesti jossain törmänneet.
Miesystävän isän kanssa olen ollut jonkin verran tekemisissä ja isäänsä mieheni tapaakin säännöllisesti. Tavallaan anopin virkaa ajavat kyllä miehen siskot jotka käskyttävät nuorempaa veljeään ja huolehtivat turhanpäiten onko hän hoitanut omat asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Meillä myös anoppi tuonut omin päin tarjottavia ristiäisiin. Suuttui, kun en pistänyt niitä tarjolle. Oli myös vihainen siitä, että ei oltu kutsuttu häntä auttamaan aamusta ristiäisjärjestelyihin. (tämä johtui siitä, että saan laitettua kattauksen kuten haluan, eikä anoppi käy enää laittamassa astioita uuteen järjestykseen). Ja siitäkin otti isoon nokkaansa muutaman palkokasvin, ettei hänelle kerrottu etukäteen vauvan nimeä. Tämä perinne on mun suvusta, ja sitä myöten totaalisen väärin.
Sen lisäksi, että lapsemme ristiäisten tarjottavat olivat "liian erikoiset" (useampaa erilaista kakkua, keksejä jne) niin loukkaannuttiin myös kun nimeä ei kerrottu etukäteen. Ja tokihan asiaa oli tivattu jo positiivisesta raskaustestistä asti. Myönnän kyllä, että mitä lähemmäs ristiäiset tulivat, sitä tympääntyneempi se "kuulet nimen ristiäisissä" alkoi olla, mutta kun ei vaan jaksa hokea aikuiselle ihmiselle samaa asiaa kuukausitolkulla ja kerrasta toiseen. Anoppi kun vielä on sen sortin juoruakka, että nimi ei kymmentä minuuttia olisi pysynyt vain hänen tiedossaan. Mutta myös tämä, niin kuin moni muuki asia, tehtiin kuulemma vain ja ainoastaan hänen kiusakseen, jotta hän ei voisi puhutella vauvaa.. Ai niin, kutsuimme myös vääriä ihmisiä juhliin, koska kutsuimme vain ne, jotka itse halusimme kutsua.
Ei anoppi, vaan miehen mummu. Jeesus, mikä tapaus...
Ensitapaamisella rouvan eka toteama ei ollut tervehdys, vaan tyly "No, onpas ruma mekko. Tosi rumalta näyttää. Onko tää raskaana?" (Huom. Olen täysin normaalipainoinen, plus ikävällä itsetunnolla varustettu ex-anorektikko, joten kiva, kiitti.) Ja tästä on vuosien saatossa menty vain alaspäin.
Esimerkkitapauksina mm. vieraillessa mummun luona hän pitää huolta siitä, että ruokana on aina jotakin, jota hän tietää minun inhoavan. Mamma ihan oikeasti tarjoilee kermakakkua pääruoaksi, koska joskus mainitsin, etten siitä välitä. Ja hymyssä suin sitä sitten lusikoidaan. Ruoan jälkeen hän käskyttää aina kylpyhuoneeseen purskuttelemaan suun puhtaaksi vastapuristetulla sitruunamehulla (for real, ei oo muuten kivaa :-D). Mulla on aina rumat vaatteet, tukka väärän värinen, en puhu oikein (rouva on itävaltalainen, joten kielenä on saksa. Puhun täysin sujuvaa saksaa, mutta kun ei ole paikallista vuoristokyläaksenttia sattuneesta syystä, niin mamma ei muka ymmärrä mitään). En myöskään kahdesta maisterintutkinnosta huolimatta tiedä mistään mitään, suomi ei ole "oikea kieli" ja niin edelleen... Olen ollut väärässä esimerkiksi siitä, että Suomessa ei ole vuoristoja ("Onpas, kyllä minä tiedän!"). Myöskään poroja tai ilveksiä ei ole olemassa, koska hän ei ole niitä koskaan nähnyt. Kerran kesällä, hänen saatuaan tietää että olen allerginen ampiaisille, lounaskattaus sijoitettiin spontaanisti omenapuun alle. Puussa oli tietenkin ampiaispesä. Epikynälle ei onneksi tullut käyttöä, vaikka mamma vahtasikin ampiaisia ja huitoi ympäriinsä kuin Manaajan mukelo. Muisti myös mainita useampaan otteeseen, että lähin sairaala on yli 40 km päässä.
Vuoden kohokohta on aina jouluvierailu tämän rouvan tykönä. Pari vuotta sitten hän suureen ääneen lahjoitti lapsenlapsilleen (eli myös minun miehelleni) 1000€ kirjekuorissa, ja juhlallisesti ojensi myös minulle kirjekuoren. Sisällä oli kaksi kuivattua vaahteranlehteä. Seuraavana vuonna sain n. 10 cm x 20 cm -kokoisen lasten leikkuulaudan, ja meidän hänelle antama lahja lensi avaamattomana suoraan roskiin. Sitä seuraavana ansaitsin avatun paketin nenäliinoja. Ja näitä tarinoita riittää, luovuutta ei mummulta puutu.
Varmaan joskus tulevaisuuessa näille osaa jo nauraa, mutta nyt ei kauheasti hymyilytä. Aina ennen ja jälkeen vierailujen on hirveän paha olo, mutta eipä niitä kokonaan välttääkään voi. Ja toki miehen suku tuppaa elämään yli satavuotiaiksi, eli tätä riemua on mahdollisesti edessä vielä parisenkymmentä vuotta... jes. Onneksi muut sukulaiset ovat kuitenkin aivan ihania. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on juhlissa tarjottu sushista lähtien ja kyllä on maistanut vanhempikin väki ja jopa tykännyt. Jos jollekulle ei tarjoilut kelpaa niin olkoon kohteliaasti hiljaa. Käytöstavat koskee myös niitä appivanhempia ja on suorastaan junttia valittaa ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei anoppi, vaan miehen mummu. Jeesus, mikä tapaus...
Ensitapaamisella rouvan eka toteama ei ollut tervehdys, vaan tyly "No, onpas ruma mekko. Tosi rumalta näyttää. Onko tää raskaana?" (Huom. Olen täysin normaalipainoinen, plus ikävällä itsetunnolla varustettu ex-anorektikko, joten kiva, kiitti.) Ja tästä on vuosien saatossa menty vain alaspäin.
Esimerkkitapauksina mm. vieraillessa mummun luona hän pitää huolta siitä, että ruokana on aina jotakin, jota hän tietää minun inhoavan. Mamma ihan oikeasti tarjoilee kermakakkua pääruoaksi, koska joskus mainitsin, etten siitä välitä. Ja hymyssä suin sitä sitten lusikoidaan. Ruoan jälkeen hän käskyttää aina kylpyhuoneeseen purskuttelemaan suun puhtaaksi vastapuristetulla sitruunamehulla (for real, ei oo muuten kivaa :-D). Mulla on aina rumat vaatteet, tukka väärän värinen, en puhu oikein (rouva on itävaltalainen, joten kielenä on saksa. Puhun täysin sujuvaa saksaa, mutta kun ei ole paikallista vuoristokyläaksenttia sattuneesta syystä, niin mamma ei muka ymmärrä mitään). En myöskään kahdesta maisterintutkinnosta huolimatta tiedä mistään mitään, suomi ei ole "oikea kieli" ja niin edelleen... Olen ollut väärässä esimerkiksi siitä, että Suomessa ei ole vuoristoja ("Onpas, kyllä minä tiedän!"). Myöskään poroja tai ilveksiä ei ole olemassa, koska hän ei ole niitä koskaan nähnyt. Kerran kesällä, hänen saatuaan tietää että olen allerginen ampiaisille, lounaskattaus sijoitettiin spontaanisti omenapuun alle. Puussa oli tietenkin ampiaispesä. Epikynälle ei onneksi tullut käyttöä, vaikka mamma vahtasikin ampiaisia ja huitoi ympäriinsä kuin Manaajan mukelo. Muisti myös mainita useampaan otteeseen, että lähin sairaala on yli 40 km päässä.
Vuoden kohokohta on aina jouluvierailu tämän rouvan tykönä. Pari vuotta sitten hän suureen ääneen lahjoitti lapsenlapsilleen (eli myös minun miehelleni) 1000€ kirjekuorissa, ja juhlallisesti ojensi myös minulle kirjekuoren. Sisällä oli kaksi kuivattua vaahteranlehteä. Seuraavana vuonna sain n. 10 cm x 20 cm -kokoisen lasten leikkuulaudan, ja meidän hänelle antama lahja lensi avaamattomana suoraan roskiin. Sitä seuraavana ansaitsin avatun paketin nenäliinoja. Ja näitä tarinoita riittää, luovuutta ei mummulta puutu.
Varmaan joskus tulevaisuuessa näille osaa jo nauraa, mutta nyt ei kauheasti hymyilytä. Aina ennen ja jälkeen vierailujen on hirveän paha olo, mutta eipä niitä kokonaan välttääkään voi. Ja toki miehen suku tuppaa elämään yli satavuotiaiksi, eli tätä riemua on mahdollisesti edessä vielä parisenkymmentä vuotta... jes. Onneksi muut sukulaiset ovat kuitenkin aivan ihania. :-)
Apua!!! Onko se muita lastenlasten puolisoita kohtaan noin ilkeä vai onko ottanut sut vaan silmätikuksi? Mä en kyllä pystyisi pilaamaan jouluani menemälle tuon mummon luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lopen uupunut tähän ruokashöyhyn minäkin:
Kälyllä ”maitoallergia”. Minun äidillä diabetes. Siskon ulkomaalainen mies ei voi syödä perinneruokia. Toinen siskoni kasvissyöjä, mutta voi syödä kalaa. Appivanhemmat ei syö mitään muuta kuin perunaa ja lihaa.
Ja aina joku vetää herneet nenään. Esim siskoni yleensä aina tunkee omia ruokiaan meille, mutta jostain suuttuneena yhtenä jouluna ei tuonutkaan. Eikä voinut ilmoittaa.
Äitini tekee taudistaan hirveän metakan eikä voi syödä kuin aina jotain ”diabeetikon ruokia”, joista ei saa mitään selvää.
Appivanhemmat pyörtyy nähdessään kasviksia. Paitsi sitä pottua, jota pitää olla aina. Myös esim kiinalaisen lihakastikkeen kanssa.
Jos yritän ehdottaa, että jokainen tuo sitten jptain mitä varmasti itse syö, haukutaan laiskaksi.
Jos yritän laittaa kaikille jotain, kukaan ei ole tyytyväinen.
Lakkaat palvelemasta tuota porukkaa, kun seuraavan kerran tulevat, keität kahvit ja pöytään soijamaito ja hermesetaspurkki. Ei voi mennä metsään. Diabeetinkon ruokavalio on ihan sama kuin kaikille meillä, ainoa mitä pitää vahtia on määrät ja ruokailurytmi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juhlissa tarjottu sushista lähtien ja kyllä on maistanut vanhempikin väki ja jopa tykännyt. Jos jollekulle ei tarjoilut kelpaa niin olkoon kohteliaasti hiljaa. Käytöstavat koskee myös niitä appivanhempia ja on suorastaan junttia valittaa ruuasta.
No niinpä! En ole koskaan miehen vanhempien luona valittanut ruuasta ja maistanut myös niitä omia inhokkiruokia. Edes raskaana ollessa en valittanut, vaikka suurin osa ruuista oli aina sellaisia, joita en voinut syödä, vaan otin sitten niitä, mitä pystyin syömään. Mutta eipä mene näin, jos me tarjoamme jotain. Aina tulee oikein valittavalla äänellä "hyi, minä en ainakaan syö/maista/tykkää." Tästä syystä olen kyllä aika paljon höllännyt tarjottavien suhteen jos tulevat meille; en nykyään enää leivo tai tee ruokaa heille, vaan korkeintaan tarjoan jotain kaupan valmiita juttuja, mutta usein ei ole niitäkään, koska mieheni kanssa emme itse sellaisia koskaan syö niin ei niitä myöskään ole kotona valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Meillä myös anoppi tuonut omin päin tarjottavia ristiäisiin. Suuttui, kun en pistänyt niitä tarjolle. Oli myös vihainen siitä, että ei oltu kutsuttu häntä auttamaan aamusta ristiäisjärjestelyihin. (tämä johtui siitä, että saan laitettua kattauksen kuten haluan, eikä anoppi käy enää laittamassa astioita uuteen järjestykseen). Ja siitäkin otti isoon nokkaansa muutaman palkokasvin, ettei hänelle kerrottu etukäteen vauvan nimeä. Tämä perinne on mun suvusta, ja sitä myöten totaalisen väärin.
Sen lisäksi, että lapsemme ristiäisten tarjottavat olivat "liian erikoiset" (useampaa erilaista kakkua, keksejä jne) niin loukkaannuttiin myös kun nimeä ei kerrottu etukäteen. Ja tokihan asiaa oli tivattu jo positiivisesta raskaustestistä asti. Myönnän kyllä, että mitä lähemmäs ristiäiset tulivat, sitä tympääntyneempi se "kuulet nimen ristiäisissä" alkoi olla, mutta kun ei vaan jaksa hokea aikuiselle ihmiselle samaa asiaa kuukausitolkulla ja kerrasta toiseen. Anoppi kun vielä on sen sortin juoruakka, että nimi ei kymmentä minuuttia olisi pysynyt vain hänen tiedossaan. Mutta myös tämä, niin kuin moni muuki asia, tehtiin kuulemma vain ja ainoastaan hänen kiusakseen, jotta hän ei voisi puhutella vauvaa.. Ai niin, kutsuimme myös vääriä ihmisiä juhliin, koska kutsuimme vain ne, jotka itse halusimme kutsua.
Mun äiti veti herneen nenään samasta syystä... mutta se oli tasapuolinen kohtelu kaikille, ja koska kälylle ei voi kertoa mitään etukäteen, ei sitten kerrottu mun äidillekkään. Eipä tuohon kukaan kuollut...
Mä odotan innolla mun joskus tulevia polttareita anopin takia... Miehen veli on menossa naimisiin, niin tällä hetkellä anoppi ja ystävänsä (kyllä, siis anopin ystävät, ei morsiamen) suunnittelevat polttareita tulevalle morsiamelle. Todella innoissaan ovat ja veikkaan, että kyllä nuori morsiokin on, kun saa tietää, että viiskymppiset tädit on hänen polttarinsa järjestäneet. Jos morsian on 23-v (miehen pikkuveljen häät siis kyseessä), niin eikös se ole silloin ihan normaalia, että polttareiden keski-ikä on 45-v. ja että polttareihin osallistuu esimerkiksi kaikki sulhasen serkut ja tädit, mutta vain yksi morsiamen kaveri? Huoh...
Siksi odotan ”innolla”, että minun mahdollisiin polttareihini ei anoppia edes kutsuta, se on varma. Katsotaan, minkälainen itkushow syntyy.
484 täällä. :-) Omaa sukuaan kohtaan on maailman ihanin mummu, mutta kaikki ns. sukuun naidut saavat ilmeisesti enemmän tai vähemmän saman kohtelun. Mä olen tätänykyä se pahin ja ainoa silmätikku, mutta myös siippani isä kertoilee samanlaisia tarinoita ajalta, jolloin hän oli tuon perkeleen vävy. Kai tässä täytyy joku tukiryhmä pikkuhiljaa perustaa, kunhan muut lapsenlapset alkavat vakiintumaan parisuhteisiin. :-D
Ja jep, en minäkään sinne vapaaehtoisesti menisi, mutta kun. Miehen koko suku asuu samassa vuoristokylässä, ja siellä vieraillessa yövymme aina hänen äitinsä (eli tämän mummusaatanan tyttären) luona. Vaikka kuinka pahalta tuntuukin mummun nälvimistä ja ilkeilyä kestää, en vain ilkeä sanoa, että hei, kiitti vieraanvaraisuudesta ja muusta, mutta sori, en mee poikasi kanssa sun äitiäs tapaamaan, koska sillä on vieläkin naarmut polvissa ajalta, jolloin se ryömi helvetistä tänne maan päälle. :-( Joten hupi jatkuu!
Unohdin muuten viimevisiitin, jolloin mummu oli laittanut ruoaksi mieheni lempikeittoa. En ollut tätä soppaa koskaan aiemmin maistanut, ja se osoittautui aivan hirvittäväksi. Kuin merivettä Talvivaaralla maustettuna olisi juonut. Hetken sitä koitin närppiä, ja muorin poistuttua keittiöön noutamaan jotakin maistoin lusikallisen mieheni lautaselta... ihan eri soppaa. Oli ilmeisesti minun lautaseni kohdalla sattunut joku suolavahinko. Jätin syömättä, ja siitähän seurasi haukut, etten arvosta kunnon itävaltalaista ruokaa, joka kaikille muille maistuu, ja varmasti pidän miehenikin nälässä. Toki. Ai että, kyllä sukulaiset tuo elämään iloa ja valoa. :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.
T. Oikeuskanslerille kanneltu
Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D
No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓
Hah, jos sulla on vaikeuksia uskoa edes tuota, niin tulet pitämään täysin satuina juttuja minun ex-anopista. En ole vielä saanut aikaiseksi tähän niitä kirjoittaa, koska ensinnäkin juttuja on paljon ja toisekseen osa niistä niin kummallisia että pitää keksiä miten niistä kirjoittaa tarpeeksi suurpiirteisesti ettei kukaan tunnistaisi. Mutta siis pointti oli että jos ei omalle kohdalle ole sattunut oikeasti hankalia ja pimeitä tyyppejä, voi olla vaikeaa uskoa niiden olemassaoloon. Minua taas ei hämmästytä enää mikään.
Näitä juttuja on todella vaikea uskoa kun ei ole tähän päivään mennessä nähnyt eikä kuullut tuollaisista.
Luulisi että nuo ihmiset perseilee muuallakin mutta en minä ainakaan törmää tuollaisiin kuin joskus hyvin harvoin.
Miniän ja anopin suhde on latautunut , ei ole välttämättä helppoa löytää tasapainoa auttamisen ja tukena olemisen ja toisaalta liiallisen puuttumisen ja tuputtamisen välille.
Kun tyylit saattavat olla niin erilaiset eri perheissä ja suvuissa.
Kun nyt mietin näitä näkemäni miniä- anoppi suhteita, niin kyllä tosi usein vikaa on molemmissa osapuolissa jos ongelmia on. Sivusta sen usein näkee selvimmin.Mieleeni tuli yksi oikein hyvä esimerkki.
Miniä piti juhlat perheensä kanssa. Perhejuhlat tyyliin ristiäiset tms. joihin siis oli tulossa isomummoa myöten vanhojakin sukulaisia.
Miniä suunnitteli hyvin erikoiset tarjottavat, en muista mitä kun en ollut itse juhlissa.
Mutta molemmat osapuolet kertoivat varmasti toisistaan tietämättä oman versionsa.
Miniä tuohtui kun anoppi arvosteli menuuta ja oli sitä mieltä että he saavat tarjota mitä itse haluavat.
Näin toki on.
Anopin mielestä tarjottavat olivat niin erikoisia ettei suvun vanhimmat olisi löytäneet mitään syötävää pöydästä.
Lieneekö vähän liioittelua mutta kyllähän tarjoamiset pitäisi olla mietitty niin että kaikki vieraat löytävät jotain suuhunsa.
Ei kai ole häpeä ottaa vanha ihminenkin huomioon, kun ei välttämättä enää uudet jutut mene heillä läpi.
Olisiko voinut tehdä tuossa kompromissia?Niin. Anoppi sekaantui asiaan joka ei hänelle kuulu.
Jos ei tarjottavat kelpaa niin se on voi, voi.
Meillä appivanhemmat ei syö muuta kuin pullaa, perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Meillä ei tällaisia tarjota.
Meillä myös anoppi tuonut omin päin tarjottavia ristiäisiin. Suuttui, kun en pistänyt niitä tarjolle. Oli myös vihainen siitä, että ei oltu kutsuttu häntä auttamaan aamusta ristiäisjärjestelyihin. (tämä johtui siitä, että saan laitettua kattauksen kuten haluan, eikä anoppi käy enää laittamassa astioita uuteen järjestykseen). Ja siitäkin otti isoon nokkaansa muutaman palkokasvin, ettei hänelle kerrottu etukäteen vauvan nimeä. Tämä perinne on mun suvusta, ja sitä myöten totaalisen väärin.
Sen lisäksi, että lapsemme ristiäisten tarjottavat olivat "liian erikoiset" (useampaa erilaista kakkua, keksejä jne) niin loukkaannuttiin myös kun nimeä ei kerrottu etukäteen. Ja tokihan asiaa oli tivattu jo positiivisesta raskaustestistä asti. Myönnän kyllä, että mitä lähemmäs ristiäiset tulivat, sitä tympääntyneempi se "kuulet nimen ristiäisissä" alkoi olla, mutta kun ei vaan jaksa hokea aikuiselle ihmiselle samaa asiaa kuukausitolkulla ja kerrasta toiseen. Anoppi kun vielä on sen sortin juoruakka, että nimi ei kymmentä minuuttia olisi pysynyt vain hänen tiedossaan. Mutta myös tämä, niin kuin moni muuki asia, tehtiin kuulemma vain ja ainoastaan hänen kiusakseen, jotta hän ei voisi puhutella vauvaa.. Ai niin, kutsuimme myös vääriä ihmisiä juhliin, koska kutsuimme vain ne, jotka itse halusimme kutsua.
Meillä taas oli kauhea poru siitä, että meillä oli kuopuksen ristiäisissä väärä pappi. Siitäkin huolimatta, että anoppi oli kieltänyt meitä juuri tuota pappia ottamasta juhlallisuuksiin. Onhan se nyt ihan hirveää, kun pappi ei osaa laulaa... Suuttui mulle uudestaan, kun ristiäisten jälkeen haukkui mulle pappia. Ttokaisin, että tuli homma silti hoidettua, vaikka epävireisesti veisaakin. Keskustelu loppui siihen :D lasten nimissäkin vikaa. Esikoiselka toinen nimi mun suvusta perintönä, kuopuksella isänisänsä suvusta nimi. Anoppia on tässä syrjitty!
Alue: Aihe vapaa
Mun mummulle kävi joskus 90-luvulla kamala tapaus kahvilassa. Oli tilannut suolaista piirakkaa. Ja kun se piirakka tuotiin pöytään, niin mummu olikin tullut tilanneeksi PIZZAA! Joka ihan näytti piirakalta! Selkeää huijausta! Varmaan oli ihan hyvää ollut, mutta kun oli pizzaa, niin piti edes muodon vuoksi vähän marista.
Vanhuksilla on oma makumaailmansa, mutta heilläkin "ei löydy syömistä" -asenne johtuu usein ennakkoluulosta. Aika erikoinen juhlapöytä pitää olla, ettei mitään syötävää löydy, ellei sit ole joku moniallerginen tapaus.