Kamalat anopit - kertokaa kokemuksia!

Anoppi oli alusta asti hankala, törkeysaste kasvanut vuosien kuluessa. Aluksi purin kaiken kiukun mieheeni. Mies yritti puhua äitinsä kanssa, tulokset heikot. Kunnes lopulta mitta tuli täyteen, ja huusin anopille päin naamaa ihan kaiken. Miten mua hänen jatkuva arvostelu ja ilkeys loukkaa. Ja miten jatkuva mitätöinti, tauoton kritiikki ja pahat sanat loppuvat tähän. Samoin jokapäiväiset vierailut. Ja samoin myös loppuu mun aikana mun miehen ja sisarusten haukkuminen, mun vanhemmista, siskosta ja kavereista vikojen etsiminen.

Anoppi toki vielä jatkoi, mutta kolmannen kerran jälkeen ymmärsi, että olen tosissani. Sen jälkeen ei olla juuri oltu missään tekemisissä. Lasten synttäreille mies kutsuu.

Ainoa asia mikä kaduttaa on se, että miksi tuohon meni niin monta vuotta? Mä oon ihan hyvä tyyppi, mä ansaitsen sen, että kukaan tule minua kotiini haukkumaan. Varsinkaan joka päivä. Mä saan pitää puoleni! Ja jos anoppi tuosta loukkaantui, niin mitä sitten? Kyllä hänkin on minua loukannut aika monta kertaa. Ihan varmasti useammin kuin minä häntä. Yritin sietää ihan kauan.

Että terveisiä vain omille vanhemmille, jotka ovat opettaneet, ettei omaa pahastumistaan ei ole syytä tuoda esille, jos toinen saa pahan mielen. Opetitte minut kynnysmatoksi. Mutta kyllä mä lopulta opin puoleni pitämään!

Mun anoppi latelee ”vahingossa” sellaisia ”huomaamattomia” kommentteja. Eli siis sanoo esim jollekin muulle jotain, ja olen siinä vieressä kuulemassa. En tiedä tekeekö tarkoituksella, minulle ei ole kyllä kahdesta muusta miniästään puhunut ikävästi. Mutta yksi on kyllä selkeästi meistä kolmesta se suosikki, hänestä puhutaan vain hyvää.

Esimerkki: olimme vaateostoksilla minä, anoppi ja toinen miniä ja halusin sovittaa erästä mekkoa. Anoppi tästä sitten tälle toiselle miniälle kuiskasi, että ”onko toi muka mekko vai enemmänkin paita”, niin että minä kyllä kuulin. En ollut siis edes sovittanut vaatetta vielä päälleni ja kerrottakoon, että kyseessä oli minulle lähes polviin ulottuva mekko. Eli ei edes mikään vesiraja.

Tähän kuitenkin vielä anopin puolustuksena se, että minulla ja anopilla on 15cm pituuseroa ja muutenkin kokoeroa. Eli anopin silmään minun xs-kokoinen mekkoni voi kyllä näyttää lähes paidalta. Mutta ei se silti minusta ole oikein kommentoida tuollaisia, varsinkaan kun ei edes minulle suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Niin. Tiedä vaikka olisi Salellekin soitellut. Hän pillastui siitä, että halusin itse leipoa lapseni synttärikakun. Kun se kuulemma ”perinteisesti kuului hänelle”.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi latelee ”vahingossa” sellaisia ”huomaamattomia” kommentteja. Eli siis sanoo esim jollekin muulle jotain, ja olen siinä vieressä kuulemassa. En tiedä tekeekö tarkoituksella, minulle ei ole kyllä kahdesta muusta miniästään puhunut ikävästi. Mutta yksi on kyllä selkeästi meistä kolmesta se suosikki, hänestä puhutaan vain hyvää.

Esimerkki: olimme vaateostoksilla minä, anoppi ja toinen miniä ja halusin sovittaa erästä mekkoa. Anoppi tästä sitten tälle toiselle miniälle kuiskasi, että ”onko toi muka mekko vai enemmänkin paita”, niin että minä kyllä kuulin. En ollut siis edes sovittanut vaatetta vielä päälleni ja kerrottakoon, että kyseessä oli minulle lähes polviin ulottuva mekko. Eli ei edes mikään vesiraja.

Tähän kuitenkin vielä anopin puolustuksena se, että minulla ja anopilla on 15cm pituuseroa ja muutenkin kokoeroa. Eli anopin silmään minun xs-kokoinen mekkoni voi kyllä näyttää lähes paidalta. Mutta ei se silti minusta ole oikein kommentoida tuollaisia, varsinkaan kun ei edes minulle suoraan.

Mä en menis mistään hinnasta nopein kanssa kauppaan. Satunnainen kohtaaminen s-marketissakin on vähän liikaa.

Mutta tuommoinen piilov*ttuilu on joko tahallista, tai sitten anoppi on todella tyhmä. Oli kumpaa tahansa, niin loukkaavaa silti.

Mulle ei vieläkään valkene miksi annatte anoppienne kohdella teitä noin?

Ei puolta sanaa olis mulle sanonu, kun homma olisi loppunut.

Samoin mies olisi ex, jos ei olisi vaimoaan/tyttöystäväänsä piolustanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Niin. Tiedä vaikka olisi Salellekin soitellut. Hän pillastui siitä, että halusin itse leipoa lapseni synttärikakun. Kun se kuulemma ”perinteisesti kuului hänelle”.

Oliko ihan itse keksinyt tämän perinteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Niin. Tiedä vaikka olisi Salellekin soitellut. Hän pillastui siitä, että halusin itse leipoa lapseni synttärikakun. Kun se kuulemma ”perinteisesti kuului hänelle”.

Oliko ihan itse keksinyt tämän perinteen?

Muun muassa sen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei vieläkään valkene miksi annatte anoppienne kohdella teitä noin?

Ei puolta sanaa olis mulle sanonu, kun homma olisi loppunut.

Samoin mies olisi ex, jos ei olisi vaimoaan/tyttöystäväänsä piolustanut.

Aikansa kutakin, kunnes anoppi sai hyvästit. Miehestä ei tullut ex.

Vierailija kirjoitti:

En osaa pukeutua juhliin, kuulemma ylipukeudun joka on noloa. Toisaalta taas haukkuu vaatteistani silloinkin jos kuljen pieruverkkareissa kotina töiden jälkeen.

Tämä onkin varsin mukavaa. Miehen suku harrastaa samaa, suorastaan kiukuttelua, jos jonkun puoliso on "ylipukeutunut". Todellisuudessa sellaiset tilanteet on näitä häitä ja hautajaisia yms. Yksissä isomman budjetin häissä anoppi ja pari hänen aikuista lastaan olivat ihan oikeasti täysin arkivaatteissa. Eikä mitenkään edustavissa sellaisissa. Sitten katsotaan poikien puolisoita nokka pitkällään ja naljaillaan että mitä tuokin nyt yrittää kun on oikeen mekon ja korkkarit laittanut, ja tukka ja meikki asialliset

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei vieläkään valkene miksi annatte anoppienne kohdella teitä noin?

Ei puolta sanaa olis mulle sanonu, kun homma olisi loppunut.

Samoin mies olisi ex, jos ei olisi vaimoaan/tyttöystäväänsä piolustanut.

Meillä anoppi saa vaan lisää vettä myllyyn kun sanoo takasin oli se sitten minä tai mies.

Kyllä sitä tekee kaikkensa että tulis oman rakkaansa perheen kanssa toimeen. Enhän minä parisuhteessa sen anopin kanssa ole vaan sen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Niin. Tiedä vaikka olisi Salellekin soitellut. Hän pillastui siitä, että halusin itse leipoa lapseni synttärikakun. Kun se kuulemma ”perinteisesti kuului hänelle”.

Oliko ihan itse keksinyt tämän perinteen?

Tämä on ilmeisesti anoppien salaisen sisarkunnan perinne. Anoppini ei ole mikään erityisen hyvä kakkuleipuri (käyttää mm. valmispohjia) ja oli syvästi järkyttynyt kun halusimme tehdä itse lapsemme 1-vuotissynttäreille itse tarjottavat. Kun järkytyksestä sai sanat suustaan, ne olivat: enkö minä edes sitä kakkua leivo? Ymmärtäisin (jokseenkin) jos anoppi olisi kondiittori että näin olettaisi, mutta ehei, kaukana siitä. Ja tulipa tässä mieleen sekin, että miksi se olisi anopin homma, jos kerta mummolle kuuluisi, entä jos minunkin äitini penäisi tällaista perinnettä? Mitä ei kyllä todellakaan tee.

2-vuotissynttäreille tuli ja alkoi suoraan laittamaan tarjolle omia leipomisiaan, pullaa ja jotain muuta mitä en enää muista. Mies hermostui, otti leipomukset ja nakkasi ne pakkaseen. Mutta niihin 2-vuotispäiviin mennessä oli jo monta muuta rajanylittämistä tapahtunut, normaalisti ei toki mies noin tylysti kenellekään tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Niin. Tiedä vaikka olisi Salellekin soitellut. Hän pillastui siitä, että halusin itse leipoa lapseni synttärikakun. Kun se kuulemma ”perinteisesti kuului hänelle”.

Oliko ihan itse keksinyt tämän perinteen?

Tämä on ilmeisesti anoppien salaisen sisarkunnan perinne. Anoppini ei ole mikään erityisen hyvä kakkuleipuri (käyttää mm. valmispohjia) ja oli syvästi järkyttynyt kun halusimme tehdä itse lapsemme 1-vuotissynttäreille itse tarjottavat. Kun järkytyksestä sai sanat suustaan, ne olivat: enkö minä edes sitä kakkua leivo? Ymmärtäisin (jokseenkin) jos anoppi olisi kondiittori että näin olettaisi, mutta ehei, kaukana siitä. Ja tulipa tässä mieleen sekin, että miksi se olisi anopin homma, jos kerta mummolle kuuluisi, entä jos minunkin äitini penäisi tällaista perinnettä? Mitä ei kyllä todellakaan tee.

2-vuotissynttäreille tuli ja alkoi suoraan laittamaan tarjolle omia leipomisiaan, pullaa ja jotain muuta mitä en enää muista. Mies hermostui, otti leipomukset ja nakkasi ne pakkaseen. Mutta niihin 2-vuotispäiviin mennessä oli jo monta muuta rajanylittämistä tapahtunut, normaalisti ei toki mies noin tylysti kenellekään tee.

Meillä lapsi täytti kuusi. Siihen mennessä yksi kakku oli ollut siskoni leipoma, seuraava oli konditoriasta, sitä seuraavan tein minä, samoin seuraavan ja sitten oli ostokakku. Eli mitään perinnettä että juuri anoppi leipoisi kakun ei kyllä ollut.

T. Oikeuskanslerille kanneltu

Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.

T. Oikeuskanslerille kanneltu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi uhkaili lastensuojelulla jos ei saanut tahtoaan läpi. Veti herneen nenään lapsen synttärijärjestelyistä (hän ei saanut tahtoaan läpi kakun kanssa) ja marssi sosiaalivirastoon että meille pitää pitää joku läheisneuvonpito koska ”lapsen turva-aikuista” ei kuunnella tarpeeksi.

Mitä sossu sanoi?😂

Nauroi. Sitten anoppi raivosi valittavansa oikeuskanslerille. Sieltä ei ole kyl kuulunut mitään...

Voi luoja, kakun takia? Presidentillehän tämä juttu kuuluisi! Entäs Amnesty? Selkeä ihmisoikeusrikkomus!!!

Niin. Tiedä vaikka olisi Salellekin soitellut. Hän pillastui siitä, että halusin itse leipoa lapseni synttärikakun. Kun se kuulemma ”perinteisesti kuului hänelle”.

Oliko ihan itse keksinyt tämän perinteen?

Tämä on ilmeisesti anoppien salaisen sisarkunnan perinne. Anoppini ei ole mikään erityisen hyvä kakkuleipuri (käyttää mm. valmispohjia) ja oli syvästi järkyttynyt kun halusimme tehdä itse lapsemme 1-vuotissynttäreille itse tarjottavat. Kun järkytyksestä sai sanat suustaan, ne olivat: enkö minä edes sitä kakkua leivo? Ymmärtäisin (jokseenkin) jos anoppi olisi kondiittori että näin olettaisi, mutta ehei, kaukana siitä. Ja tulipa tässä mieleen sekin, että miksi se olisi anopin homma, jos kerta mummolle kuuluisi, entä jos minunkin äitini penäisi tällaista perinnettä? Mitä ei kyllä todellakaan tee.

2-vuotissynttäreille tuli ja alkoi suoraan laittamaan tarjolle omia leipomisiaan, pullaa ja jotain muuta mitä en enää muista. Mies hermostui, otti leipomukset ja nakkasi ne pakkaseen. Mutta niihin 2-vuotispäiviin mennessä oli jo monta muuta rajanylittämistä tapahtunut, normaalisti ei toki mies noin tylysti kenellekään tee.

Mahtaa teillä olla kestämistä tollasessa ihmisessä o_O

Meillä taistelua käytiin ristiäisten tarjottavista, jotka me halusimme tehdä itse. Avusta en olisi kieltäytynyt ja sitä sainkin muutamalta ystävältä, mutta kun anoppi olisi halunnut aivan erilaiset tarjottavat. Pidin pääni ja siitähän sitten oltiin naama väärinpäin koko juhlien ajan. Kai sitä nyt pitää alkaa valmistautua, että sama vääntö käydään myös syntymäpäivien tarjottavista..

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.

T. Oikeuskanslerille kanneltu

Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.

T. Oikeuskanslerille kanneltu

Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D

No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi latelee ”vahingossa” sellaisia ”huomaamattomia” kommentteja. Eli siis sanoo esim jollekin muulle jotain, ja olen siinä vieressä kuulemassa. En tiedä tekeekö tarkoituksella, minulle ei ole kyllä kahdesta muusta miniästään puhunut ikävästi. Mutta yksi on kyllä selkeästi meistä kolmesta se suosikki, hänestä puhutaan vain hyvää.

Esimerkki: olimme vaateostoksilla minä, anoppi ja toinen miniä ja halusin sovittaa erästä mekkoa. Anoppi tästä sitten tälle toiselle miniälle kuiskasi, että ”onko toi muka mekko vai enemmänkin paita”, niin että minä kyllä kuulin. En ollut siis edes sovittanut vaatetta vielä päälleni ja kerrottakoon, että kyseessä oli minulle lähes polviin ulottuva mekko. Eli ei edes mikään vesiraja.

Tähän kuitenkin vielä anopin puolustuksena se, että minulla ja anopilla on 15cm pituuseroa ja muutenkin kokoeroa. Eli anopin silmään minun xs-kokoinen mekkoni voi kyllä näyttää lähes paidalta. Mutta ei se silti minusta ole oikein kommentoida tuollaisia, varsinkaan kun ei edes minulle suoraan.

Voi miten järkyttävä anoppi sulla!!! Kannatti tulla tosiaankin tuo kammottava tapaus tänne kertomaan. Ihan hirveä anoppi sulla, kun tuollaista supattaa!!! Huoh...

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei vieläkään valkene miksi annatte anoppienne kohdella teitä noin?

Ei puolta sanaa olis mulle sanonu, kun homma olisi loppunut.

Samoin mies olisi ex, jos ei olisi vaimoaan/tyttöystäväänsä piolustanut.

Todella hyvä kysymys.

Mä en ole ikinä tavannut anoppini kaltaista ihmistä aiemmin. Hankalia persoonia kyllä, mutta noin rajatonta, itsekeskeisiä, suorastaan narsistista tapausta en. Ihan hirveästi en anoppini seurusteluaikana nähnyt, joten sen ämmän kamaluus paljastui vasta sitten, kun muutin mieheni luokse. Anoppilaan alle km matkaa. Näin jälkikäteen myönnän, että tämä oli iso virhe.

Mulla oli aika huono itsetunto pitkään, enkä suoraan sanoen osannut pitää puoliani. Ja olishan sellainen kiva anoppi mukava lisä elämään. Ehkä vähän naiivisti ajattelin, että olemalla anopille ystävällinen ja vähän ottaisin pskaa niskaan, niin tilanne muuttuisi. Hah! Pahemmaksi meni.

Mieheni on ollut koko elämänsä äitinsä talutusnuorassa kovin tiukasti. On kyllä tiedostanut, että äidissään on esim juoruämmä vikaa. Ennen kuin tapasin Anopin, mies varoitti, että anopille ei kannata kertoa mitään, mitä ei halua jaettavan koko kyläyhteisön ja suvun kanssa. Mieheni on antanut äitinsä hallita paljolti elämäänsä, koska on kokenut pääsevänsä helpommalla sillä tavalla. Lisäksi anoppi on tosi loistelias ymmärtämään asioita väärin (koska ei kuuntele). Kyllä mies on yrittänyt pitää puoliani, mutta en usko, että anoppi on halunnut ymmärtää. Mies sitten toteuttanut pesäeroa pitämällä etäisyyttä äitiinsä. Välillä voi mennä kuukausikin, ettei käy vierailulla.

Nykyään tilanne on tyydyttävällä tasolla. Nähdään harvoin, tosin vieläkin harvempi tapaamistahti olisi parempi. Muuttoa olen yrittänyt ehdottaa miehelle, mutta hän on tähän taloon kovasti kiintynyt (rakentanut itse).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen asia mistä palkokasvit kimpoili oli erilaiset kevätjuhlat. Anoppi käsitti, että häntä pyritään estämään osallistumasta kerhon ja harrastusten juhliin. Erityisesti häntä. Molemmista paikoista oli tullut pyyntö että tilanahtauden takia vain vanhemmat ja sisarukset voi tulla. Mutta tietenkinhän minun anoppini otti tämän henk koht ja rynni sitten sinne harrastukseen ja haukkui ohjaajan.... samaten kerho-ohjaajan kanssa meni sukset ristiin. Kerran annoin hakea sieltä, kun ensin ruikutti puoli vuotta. HUOH.

T. Oikeuskanslerille kanneltu

Ei saisi nauraa, mutta jestas minkä luokan hullun olet miehesi mukana saanut elämääsi :'D

No höpöhöpö, täysin keksittyjä juttuja, mitä lennokkaampi, sitä enemmän peukutuksia. Niillä näköjään jotkut täällä elävät. 🤓

Niinpä, koska eihän kauheita anoppeja edes oikeasti ole olemassa vaan juuri niitä vain hyvää tarkoittavia ja uhrautuvia, pyhimyksen kaltaisia äiti-ihmisiä, joita itsekkäät paholaisminiät sitten sortavat, kun ovat ensin jotenkin valheilla ja vääryydellä saaneet jonkun poikarukan pauloihinsa.