Lue keskustelun säännöt.
KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta
21.10.2016 |
Miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat maksaneet, että heille kädestä pitäen opastetaan miten järjestää vaatekaappi, mitä tavaraa heittää pois ja mitä säilyttää! Marie Kondo, oman elämänsä Jari Sarasvuo, onkin tehnyt hyvän tilin naurettavan yksinkertaisella KonMari-menetelmällään, joka on kuitenkin normaalille lapsellekin pelkkää itsestäänselvyyttä itsestäänselvyyden perään. Mikä on mennyt kasvatuksessa vikaan, kun joistain kasvaa näin avuttomia? Ovatko nämä ihmiset niitä, jotka kaupasta ostavat yksinomaan sitä valmiseinestä, kun yksinkertainenkin ruoanlaittaminen on liian monimutkaista?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi normaalijärkisillä ihmisillä on ylipäänsä ongelmia kun maalaisjärjellä isosta osasta selvittäisiin? Miksi ihmiset syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän, roikkuvat huonoissa ihmissuhteissa, joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin tai päätyvät liian suuren tavaramäärän keskelle, kun maalsijärjellähän kaikki ratkeaa heti! Viis siitä millaiset taustat kunkin tapauksen kohdalla on, kaikilla on aina samat mahdollisuudet ja valmiudet toimia kuten minä, jolla ei ole juuri tuota kyseistä ongelmaa!
No joo, muutamia syitä miksi monilla on liikaa tavaraa:
-pula-ajan perintö eli säästetään pahan päivän varalle, oli tarvetta tai ei. Tämä saadaan usein lapsuudenkodista, mutta voi johtua myös siitä jos on ollut tiukka rahatilanne ja ollut pakko ottaa vastaan ja/tai säästää tavaroita joista muuten hankkiiutuisi eroon siksi ettei ole varaa hankkia uusia.
-liittyy edellelliseen, mutta tuhlaamisen paheksuminen. Käyttökelpoista ei saa heittää pois, ja siksi säästetään jokainen irtonappi ja vanha vetskari, ruuvi ja mutteri, matkalaukullinen kulahtaneita ja hikitahraisia vaatteita jotka on kuitenkin vielä periaatteessa käytettökelpoisia muttei niitä kenellekään muulle voi lahjoittaa, vanhat laturit, lahjapaperit, jätsirasiat ja lasipurkit.
-lahjoista pitää olla kiitollinen ja ne pitää säästää-ajattelu. Itsekin olen kasvanut ympäristössä jossa oli näitä turhien posliinikissojen ja valaistujen tulppaanikimppujen antajia jotka kyselivät antamiensa lahjojen perään ja loukkaantuivat jos niitä ei enää ollut. On muuten tälläkin palstalla saanut lukea paheksumista siitä kun ihana uniikkilahja onkin nähty myynnissä kirppiksellä tai huutonetissä. Röyheää, lahjahan pitää säästää vaikkei siitä olisi iloa tai hyötyä! Samoin voidaan paheksua jos joku heittää varsinkin itsetehtyjä joulukortteja roskiin, tokihan kaikki sellaiset pitää säilyttää, ikuisesti...
-tunnesiteet tavaroihin. Aika monella on tallessa vanhoja lempivaatteita, lapsuuden leluja ja kirjoja, mummon perintökoruja, suvun vanhoja valokuvia, isoisän veistämä jakkara, muksi jonka sai kavereilta opiskeluaikoina, entisen kumppanin jättämiä levyjä, matkamuistoja jne jne. Eikä siinä mitään, kivahan se on jos tavaroilla on tarinoita mutta joskus muistoesineitäkin voi olla liikaa.
-"toivioesineet": kyllä mä vielä mahdun noihin 20 v vanhoihin farkkuihin / käytän tuota kuntopyörää / alan opiskella ranskaa / teen noista langoista villapaidan / alan tehdä itse leipää leipäkoneella
-lapsuudessa opitut tavat. Kaikkien vanhemmat eivät harrasta säännöllistä tavaran karsimista, esim. omat vanhempani ovat tekemässä sitä vasta nyt, yli 60-vuotiaina ensimmäistä kertaa kun muuttavat pois omakotitalosta. Karsimisen hallinnan opettelu vie aikansa, etenkin jos ei ole mitään pakottavaa syytä kuten tiheät muutot tai tilanpuute.
No kyllä minä sitten sinuna luottaisin siihen,että ne vanhempasi (sikäli kun ovat molemmat saaneet säilyä) pystyvät kyllä ihan itsekin ihan itsekin arvioimaan sen,mitä esineitään säilyttävät ja mitä eivät.
Uskoisin ,että ihan ilman tätä siivoamisgurun kirjoittamaa opastakin.
Ovathan he sentään molemmat paikallisia ihmisiä,jotka tietävät ja tuntevat varmasti 'suomalaisen kierrätyksen konstit ja salat' paremmin kuin joku japanilainen,heitä puolet nuorempi ihminen joka asuu toisella puolella maapalloa....
....ja huitelee nytkin varmaan, jossain maailmalla (ties missä) tuota ikiomaa ihmeoppiaan saarnaamassa (...ilmeisesti nyt on kiire saada loputkin painoksista myytyä ,kun hintakin on jo tippunut alkuperäisestä enää kolmannekseen siitä)
On se varmaan hienoa ja ylevää olla tuollainen shintolaisen järjestysopin ylipapitar maailmalla ja pistää koko maailma opillaan järjestykseen !
Kyllä sellaisilla tekijöillä kuin alkuperämaa,sen kulttuuri,kirjoittajan ikä,sukupuoli,sosiaalinen asema ja tausta on mielestäni jotain merkitystä siihen miten hyvin opas myy ja miten täyteen luentosalit saadaan.
Ajatellaanpa jos kirjan olisi kirjoittanut esim. joku mies,sanotaan vaikka 58-vuotias sveitsiläinen rakennusinsinööri tai olkoon sitten vaikka 23-vuotias puolalainen hitsaaja nimeltä Jerzy, tai Zbigniew, niin kukapa rupeaisi 'jerzyttämään' saati 'zbigniewittämään' omaa kotiaan uuteen uskoon tykönään?
Sitäpaitsi sen enempää puolalainen katolisuus,kuin sveitsiläinen kalvinismikaan eivät ole kovin mediaseksikkäitä oppeja tukeutua.
Oma eittämätön merkityksensä on myös tuollaisen oppaan kirjoittamisen ajankohdalla.
Esim. toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa, jolloin oli lähes krooninen pula kaikesta,materiaalista,tavarasta,raaka-aineista ja suurinpiirtein kaikesta,mitä sai silloin ehkä vain 'mustan pörssin' kauppiailta,olisi suhtautuminen kustantamoissa ollut tuollaisen oppaan myyntimenestykseen toisenlainen kun itse paperikin oli säännöstelyssä. (Olisihan noiden oppien kirjoittaja saattanut silloin joutua pelkäämään jopa oman turvallisuutensakin puolesta,kun kaikesta välttämättömimmästäkin oli ankara puute ja pula kaikkialla )
No nyt on aika onneksi toinen, mutta oman järjen käyttö suhteessa materiaan toimii kyllä nytkin-jos sitä osaa käyttää.
Hyödyllistähän sitä on pohdiskella ja antoihan tuo opas ja sen maailmanmenestys siihen aihetta,mutta ilman nettiä se tuskin olisi niin laajaa levikkiä koskaan saavuttanut.
Kuten eivät monet muutkaan opit ja ideat olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin klisee: "olen tietämättäni marittanut koko elämäni, en tarvinnut siihen kirjaa"
Ei, et ole. Olet ehkä siivonnut ja raivannut, muttet taatusti konmarin tapaan. Lue se v*tun kirja.
Miksi pitäisi tehdä japanilaiseen tapaan, vaikka suomalainen tapa on yhtä hyvä? Sinä olet hölmö. Ja muodin mukana menevä huijattava.
En ole edellinen kirjoittaja, mutta pakko kommentoida. Eihän tässä puhuttu siitä mikä on hyvä tapa siivota, vaan siitä että osaako ihminen sisäsyntyisesti konmarittaa ilman kirjan (tms.) lukemista ja ovatko kirjassa kerrotut asiat itsestäänselvyyksiä.
Minä nimittäin olen mielestäni hyvä järjestelijä ja siivoaja, mutta monet konmarin ajatukset ovat mielestäni niin outoja, että eivät olisi tulleet mieleenkään. Enkä niitä siis aio noudattaa. Esim. se että vanhoja tavaroitaan ei saa antaa tutuille tai viedä kirppikselle, vaan ne pitää viedä roskiin. Myös se tavaroiden kiittäminen on ihan ufoa. Ja esim. sammutuspeitto pitäisi varmaan myös viedä roskiin, koska ei se tuo minulle mitään mielihyvää, tuolla se roikkuu ihan turhana.
Kirjaa ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Kirjassa käsiteltiin tavaran kierrättämisen. Ongelmana on tavaran dumppaaminen ystäville ja sukulaisille. Hyvä esimerkki on pieneksi menneet vaateet voi antaa sukulaistytölle. Sukulaistyttö ei kohteliaisuutta kieltäydy vaatteista. Lopputulos on vaateet jäävät lojumaan kaapin pohjalle koska vaateet eivät ole hänen tyyliään. Eli jätetään tavarat muiden riesaksi. Kirjassa ei kielletä kirpputoreja vaan yritetään estää "romujen" kiertoon päätyminen.
Musta tuntuu että meidän kodista on tullut anopille joku ihme krääsän dumppausmesta :/ joka kerta kun hän käy niin hän tuo jotain tyynyjä ja ryijyjä jostain 70-80- luvulta joille on hänelle tunnearvoa mutta ei tilaa. Ärsyttävää :/
Pitääkö se kirja nyt ottaa kirjaimellisesti vai ei?
Vai voitaisiinko hyväksyä, että kaikkiin meistä tuo kirja ei vetoa, vaikka sen sisältöä kuinka vääntäisi ja kääntäisi ja selittäisi parhain päin.
Miksi sen nimi on raiskattu näin pahasti vaikka se on Marie Kondo?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen nimi on raiskattu näin pahasti vaikka se on Marie Kondo?
Että kuulostaisi hienommalta ja Japanialaisemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.
Kun saavut kotiin, tyhjennä käsilaukkusi tavarat oikeille paikoilleen.
Tosin minä käytän yleensä reppua, mutta pätee se siihenkin, samoin kuin takin taskuihin.
Miksi ihmeessä? Niiden paikka on siellä repussa, miksi minä sellaisia tavaroita kotiini levittäisin joita kannan repussa kodin ulkopuolella? Samoin takin taskut. Siellä on avaimet ja lompakko. Mitä minä niillä kotona teen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen nimi on raiskattu näin pahasti vaikka se on Marie Kondo?
'Marie' on tietääkseni ranskalainen nimi. Japanilainen olisi Mariko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen nimi on raiskattu näin pahasti vaikka se on Marie Kondo?
Että kuulostaisi hienommalta ja Japanialaisemmalta.
KonMari on hänen lempinimensä.
Arkijärki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi normaalijärkisillä ihmisillä on ylipäänsä ongelmia kun maalaisjärjellä isosta osasta selvittäisiin? Miksi ihmiset syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän, roikkuvat huonoissa ihmissuhteissa, joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin tai päätyvät liian suuren tavaramäärän keskelle, kun maalsijärjellähän kaikki ratkeaa heti! Viis siitä millaiset taustat kunkin tapauksen kohdalla on, kaikilla on aina samat mahdollisuudet ja valmiudet toimia kuten minä, jolla ei ole juuri tuota kyseistä ongelmaa!
No joo, muutamia syitä miksi monilla on liikaa tavaraa:
-pula-ajan perintö eli säästetään pahan päivän varalle, oli tarvetta tai ei. Tämä saadaan usein lapsuudenkodista, mutta voi johtua myös siitä jos on ollut tiukka rahatilanne ja ollut pakko ottaa vastaan ja/tai säästää tavaroita joista muuten hankkiiutuisi eroon siksi ettei ole varaa hankkia uusia.
-liittyy edellelliseen, mutta tuhlaamisen paheksuminen. Käyttökelpoista ei saa heittää pois, ja siksi säästetään jokainen irtonappi ja vanha vetskari, ruuvi ja mutteri, matkalaukullinen kulahtaneita ja hikitahraisia vaatteita jotka on kuitenkin vielä periaatteessa käytettökelpoisia muttei niitä kenellekään muulle voi lahjoittaa, vanhat laturit, lahjapaperit, jätsirasiat ja lasipurkit.
-lahjoista pitää olla kiitollinen ja ne pitää säästää-ajattelu. Itsekin olen kasvanut ympäristössä jossa oli näitä turhien posliinikissojen ja valaistujen tulppaanikimppujen antajia jotka kyselivät antamiensa lahjojen perään ja loukkaantuivat jos niitä ei enää ollut. On muuten tälläkin palstalla saanut lukea paheksumista siitä kun ihana uniikkilahja onkin nähty myynnissä kirppiksellä tai huutonetissä. Röyheää, lahjahan pitää säästää vaikkei siitä olisi iloa tai hyötyä! Samoin voidaan paheksua jos joku heittää varsinkin itsetehtyjä joulukortteja roskiin, tokihan kaikki sellaiset pitää säilyttää, ikuisesti...
-tunnesiteet tavaroihin. Aika monella on tallessa vanhoja lempivaatteita, lapsuuden leluja ja kirjoja, mummon perintökoruja, suvun vanhoja valokuvia, isoisän veistämä jakkara, muksi jonka sai kavereilta opiskeluaikoina, entisen kumppanin jättämiä levyjä, matkamuistoja jne jne. Eikä siinä mitään, kivahan se on jos tavaroilla on tarinoita mutta joskus muistoesineitäkin voi olla liikaa.
-"toivioesineet": kyllä mä vielä mahdun noihin 20 v vanhoihin farkkuihin / käytän tuota kuntopyörää / alan opiskella ranskaa / teen noista langoista villapaidan / alan tehdä itse leipää leipäkoneella
-lapsuudessa opitut tavat. Kaikkien vanhemmat eivät harrasta säännöllistä tavaran karsimista, esim. omat vanhempani ovat tekemässä sitä vasta nyt, yli 60-vuotiaina ensimmäistä kertaa kun muuttavat pois omakotitalosta. Karsimisen hallinnan opettelu vie aikansa, etenkin jos ei ole mitään pakottavaa syytä kuten tiheät muutot tai tilanpuute.
No kyllä minä sitten sinuna luottaisin siihen,että ne vanhempasi (sikäli kun ovat molemmat saaneet säilyä) pystyvät kyllä ihan itsekin ihan itsekin arvioimaan sen,mitä esineitään säilyttävät ja mitä eivät.
Uskoisin ,että ihan ilman tätä siivoamisgurun kirjoittamaa opastakin.
Ovathan he sentään molemmat paikallisia ihmisiä,jotka tietävät ja tuntevat varmasti 'suomalaisen kierrätyksen konstit ja salat' paremmin kuin joku japanilainen,heitä puolet nuorempi ihminen joka asuu toisella puolella maapalloa....
....ja huitelee nytkin varmaan, jossain maailmalla (ties missä) tuota ikiomaa ihmeoppiaan saarnaamassa (...ilmeisesti nyt on kiire saada loputkin painoksista myytyä ,kun hintakin on jo tippunut alkuperäisestä enää kolmannekseen siitä)
On se varmaan hienoa ja ylevää olla tuollainen shintolaisen järjestysopin ylipapitar maailmalla ja pistää koko maailma opillaan järjestykseen !
Kyllä sellaisilla tekijöillä kuin alkuperämaa,sen kulttuuri,kirjoittajan ikä,sukupuoli,sosiaalinen asema ja tausta on mielestäni jotain merkitystä siihen miten hyvin opas myy ja miten täyteen luentosalit saadaan.
Ajatellaanpa jos kirjan olisi kirjoittanut esim. joku mies,sanotaan vaikka 58-vuotias sveitsiläinen rakennusinsinööri tai olkoon sitten vaikka 23-vuotias puolalainen hitsaaja nimeltä Jerzy, tai Zbigniew, niin kukapa rupeaisi 'jerzyttämään' saati 'zbigniewittämään' omaa kotiaan uuteen uskoon tykönään?
Sitäpaitsi sen enempää puolalainen katolisuus,kuin sveitsiläinen kalvinismikaan eivät ole kovin mediaseksikkäitä oppeja tukeutua.
Oma eittämätön merkityksensä on myös tuollaisen oppaan kirjoittamisen ajankohdalla.
Esim. toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa, jolloin oli lähes krooninen pula kaikesta,materiaalista,tavarasta,raaka-aineista ja suurinpiirtein kaikesta,mitä sai silloin ehkä vain 'mustan pörssin' kauppiailta,olisi suhtautuminen kustantamoissa ollut tuollaisen oppaan myyntimenestykseen toisenlainen kun itse paperikin oli säännöstelyssä. (Olisihan noiden oppien kirjoittaja saattanut silloin joutua pelkäämään jopa oman turvallisuutensakin puolesta,kun kaikesta välttämättömimmästäkin oli ankara puute ja pula kaikkialla )
No nyt on aika onneksi toinen, mutta oman järjen käyttö suhteessa materiaan toimii kyllä nytkin-jos sitä osaa käyttää.
Hyödyllistähän sitä on pohdiskella ja antoihan tuo opas ja sen maailmanmenestys siihen aihetta,mutta ilman nettiä se tuskin olisi niin laajaa levikkiä koskaan saavuttanut.
Kuten eivät monet muutkaan opit ja ideat olisi.
Olipa lapsellisen alentuva asenne sinulla. Ongelmasi tuntuu liittyvän lähinnä kahteen, KonMariin liittymättömään asiaan: japanilaisuuteen ja ikään. Marie on japanilainen ja nuori. Jopa ehkä shintolainenkin! Oletko n. 150-vuotias, lestadiolainen tai elänyt elämäsi jossain erämaamökissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen nimi on raiskattu näin pahasti vaikka se on Marie Kondo?
Tämäkin asia käy selville kirjasta, mutta paljastan sen tässä niin et joudu uhraamaan 10 euroa kirjan hankintaan. KonMari on Marie Kondon lempinimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.
Kun saavut kotiin, tyhjennä käsilaukkusi tavarat oikeille paikoilleen.
Tosin minä käytän yleensä reppua, mutta pätee se siihenkin, samoin kuin takin taskuihin.
Miksi ihmeessä? Niiden paikka on siellä repussa, miksi minä sellaisia tavaroita kotiini levittäisin joita kannan repussa kodin ulkopuolella? Samoin takin taskut. Siellä on avaimet ja lompakko. Mitä minä niillä kotona teen?
Jos on vain yksi reppu ja yksi takki, tuo varmaan toimiikin. Minulla on useampi, ja sitten tulee niitä tilanteita, etten olekaan muistanut ottaa lompakkoa tai matkakorttia mukaan, vaan ne ovat jääneet toiseen kassiin tai toisen takin taskuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden marittajan. Tuo työpaikan kahvihuoneen tukkeeksi poistamansa krääsän kotoa ja kertoo kuinka on menossa ostamaan trendikkäämpää tilalle ja konmarista puhuu.
Sano sille, että tuo on tasan vastoin sitä, mitä konmari opettaa. Jos haluat niin kaivan sinulle vielä the Kirjasta sivut, jotka voit käskeä sen lukemaan huolella ja sisäistämään.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö se kirja nyt ottaa kirjaimellisesti vai ei?
Vai voitaisiinko hyväksyä, että kaikkiin meistä tuo kirja ei vetoa, vaikka sen sisältöä kuinka vääntäisi ja kääntäisi ja selittäisi parhain päin.
Eivät nuo ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Kirjahan alkaa kysymyksellä, onko sinulla ongelmaa haluamasi laisen järjestyksen ylläpidossa, ja jos vastaus on myöntävä, tarjoaa ratkaisua.
Jos olet heti alkuun sitä mieltä että sinulla ei tuollaista ongelmaa ole, voit ottaa kirjan kirjaimellisesti ja todeta, ettei sinun tarvitse lukea pidemmälle.
Missään ei väitetä, että kaikki tuosta menetelmästä hyötyisivät. Ja olennaista menetelmässä on, että ihan itse vain voi kukin tietää ja päättää, millaisessa huushollissa haluaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MarKon omana oppina sanoisin, että krääsää kertyy vääjäämättä mm. ihmismielen takia ja raivaamisesta pitää tulla tapa. Mielestäni Fight Club:ssa on hyvä listaus mitä kannattaa olla. En muista tarkkaan miten meni, mutta ajatus oli kutakuinkin 7 paria sukkia ja kalsareita ja mitkä mahtuu matkakassiin.
Arkijärki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-lapsuudessa opitut tavat. Kaikkien vanhemmat eivät harrasta säännöllistä tavaran karsimista, esim. omat vanhempani ovat tekemässä sitä vasta nyt, yli 60-vuotiaina ensimmäistä kertaa kun muuttavat pois omakotitalosta. Karsimisen hallinnan opettelu vie aikansa, etenkin jos ei ole mitään pakottavaa syytä kuten tiheät muutot tai tilanpuute.
No kyllä minä sitten sinuna luottaisin siihen,että ne vanhempasi (sikäli kun ovat molemmat saaneet säilyä) pystyvät kyllä ihan itsekin ihan itsekin arvioimaan sen,mitä esineitään säilyttävät ja mitä eivät.
Uskoisin ,että ihan ilman tätä siivoamisgurun kirjoittamaa opastakin.
Ovathan he sentään molemmat paikallisia ihmisiä,jotka tietävät ja tuntevat varmasti 'suomalaisen kierrätyksen konstit ja salat' paremmin kuin joku japanilainen,heitä puolet nuorempi ihminen joka asuu toisella puolella maapalloa....
Sinulta meni nyt lainaamasi kirjoittajan pointti kokonaan ohi.
Eihän siitä ollut kysymys, että hän suosittelisi KonMari-menetelmää vanhemmilleen. Vaan siitä, että kaikki (kuten esim. hän itse) eivät ole saaneet lapsuudenkodissaan oppia, miten tavarapaljoutta karsitaan, ja että sitä myös pitää karsia.
Arkijärki kirjoitti:
Ajatellaanpa jos kirjan olisi kirjoittanut esim. joku mies,sanotaan vaikka 58-vuotias sveitsiläinen rakennusinsinööri tai olkoon sitten vaikka 23-vuotias puolalainen hitsaaja nimeltä Jerzy, tai Zbigniew, niin kukapa rupeaisi 'jerzyttämään' saati 'zbigniewittämään' omaa kotiaan uuteen uskoon tykönään?
Sitäpaitsi sen enempää puolalainen katolisuus,kuin sveitsiläinen kalvinismikaan eivät ole kovin mediaseksikkäitä oppeja tukeutua.
Ihan sama kuka ja mistä oleva tyyppi sen on kirjoittanut. Jos systeemi toimii niin se on hyvä.
Olen muuten lukenut erinomaisen hyviä katolilaisten kirjoittamia kirjoja, joskaan en juuri puolalaisten enkä juuri tavaroiden järjestelyä koskevia, mutta joissa kuitenkin on samantapaista ajatusta kuin Marie Kondolla: Arvosta sitä, mitä sinulla on, ihan pieniä arkipäiväisiä asioitakin.
Vierailija kirjoitti:
Arkijärki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksi normaalijärkisillä ihmisillä on ylipäänsä ongelmia kun maalaisjärjellä isosta osasta selvittäisiin? Miksi ihmiset syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän, roikkuvat huonoissa ihmissuhteissa, joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin tai päätyvät liian suuren tavaramäärän keskelle, kun maalsijärjellähän kaikki ratkeaa heti! Viis siitä millaiset taustat kunkin tapauksen kohdalla on, kaikilla on aina samat mahdollisuudet ja valmiudet toimia kuten minä, jolla ei ole juuri tuota kyseistä ongelmaa!
No joo, muutamia syitä miksi monilla on liikaa tavaraa:
-pula-ajan perintö eli säästetään pahan päivän varalle, oli tarvetta tai ei. Tämä saadaan usein lapsuudenkodista, mutta voi johtua myös siitä jos on ollut tiukka rahatilanne ja ollut pakko ottaa vastaan ja/tai säästää tavaroita joista muuten hankkiiutuisi eroon siksi ettei ole varaa hankkia uusia.
-liittyy edellelliseen, mutta tuhlaamisen paheksuminen. Käyttökelpoista ei saa heittää pois, ja siksi säästetään jokainen irtonappi ja vanha vetskari, ruuvi ja mutteri, matkalaukullinen kulahtaneita ja hikitahraisia vaatteita jotka on kuitenkin vielä periaatteessa käytettökelpoisia muttei niitä kenellekään muulle voi lahjoittaa, vanhat laturit, lahjapaperit, jätsirasiat ja lasipurkit.
-lahjoista pitää olla kiitollinen ja ne pitää säästää-ajattelu. Itsekin olen kasvanut ympäristössä jossa oli näitä turhien posliinikissojen ja valaistujen tulppaanikimppujen antajia jotka kyselivät antamiensa lahjojen perään ja loukkaantuivat jos niitä ei enää ollut. On muuten tälläkin palstalla saanut lukea paheksumista siitä kun ihana uniikkilahja onkin nähty myynnissä kirppiksellä tai huutonetissä. Röyheää, lahjahan pitää säästää vaikkei siitä olisi iloa tai hyötyä! Samoin voidaan paheksua jos joku heittää varsinkin itsetehtyjä joulukortteja roskiin, tokihan kaikki sellaiset pitää säilyttää, ikuisesti...
-tunnesiteet tavaroihin. Aika monella on tallessa vanhoja lempivaatteita, lapsuuden leluja ja kirjoja, mummon perintökoruja, suvun vanhoja valokuvia, isoisän veistämä jakkara, muksi jonka sai kavereilta opiskeluaikoina, entisen kumppanin jättämiä levyjä, matkamuistoja jne jne. Eikä siinä mitään, kivahan se on jos tavaroilla on tarinoita mutta joskus muistoesineitäkin voi olla liikaa.
-"toivioesineet": kyllä mä vielä mahdun noihin 20 v vanhoihin farkkuihin / käytän tuota kuntopyörää / alan opiskella ranskaa / teen noista langoista villapaidan / alan tehdä itse leipää leipäkoneella
-lapsuudessa opitut tavat. Kaikkien vanhemmat eivät harrasta säännöllistä tavaran karsimista, esim. omat vanhempani ovat tekemässä sitä vasta nyt, yli 60-vuotiaina ensimmäistä kertaa kun muuttavat pois omakotitalosta. Karsimisen hallinnan opettelu vie aikansa, etenkin jos ei ole mitään pakottavaa syytä kuten tiheät muutot tai tilanpuute.
No kyllä minä sitten sinuna luottaisin siihen,että ne vanhempasi (sikäli kun ovat molemmat saaneet säilyä) pystyvät kyllä ihan itsekin ihan itsekin arvioimaan sen,mitä esineitään säilyttävät ja mitä eivät.
Uskoisin ,että ihan ilman tätä siivoamisgurun kirjoittamaa opastakin.
Ovathan he sentään molemmat paikallisia ihmisiä,jotka tietävät ja tuntevat varmasti 'suomalaisen kierrätyksen konstit ja salat' paremmin kuin joku japanilainen,heitä puolet nuorempi ihminen joka asuu toisella puolella maapalloa....
....ja huitelee nytkin varmaan, jossain maailmalla (ties missä) tuota ikiomaa ihmeoppiaan saarnaamassa (...ilmeisesti nyt on kiire saada loputkin painoksista myytyä ,kun hintakin on jo tippunut alkuperäisestä enää kolmannekseen siitä)
On se varmaan hienoa ja ylevää olla tuollainen shintolaisen järjestysopin ylipapitar maailmalla ja pistää koko maailma opillaan järjestykseen !
Kyllä sellaisilla tekijöillä kuin alkuperämaa,sen kulttuuri,kirjoittajan ikä,sukupuoli,sosiaalinen asema ja tausta on mielestäni jotain merkitystä siihen miten hyvin opas myy ja miten täyteen luentosalit saadaan.
Ajatellaanpa jos kirjan olisi kirjoittanut esim. joku mies,sanotaan vaikka 58-vuotias sveitsiläinen rakennusinsinööri tai olkoon sitten vaikka 23-vuotias puolalainen hitsaaja nimeltä Jerzy, tai Zbigniew, niin kukapa rupeaisi 'jerzyttämään' saati 'zbigniewittämään' omaa kotiaan uuteen uskoon tykönään?
Sitäpaitsi sen enempää puolalainen katolisuus,kuin sveitsiläinen kalvinismikaan eivät ole kovin mediaseksikkäitä oppeja tukeutua.
Oma eittämätön merkityksensä on myös tuollaisen oppaan kirjoittamisen ajankohdalla.
Esim. toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa, jolloin oli lähes krooninen pula kaikesta,materiaalista,tavarasta,raaka-aineista ja suurinpiirtein kaikesta,mitä sai silloin ehkä vain 'mustan pörssin' kauppiailta,olisi suhtautuminen kustantamoissa ollut tuollaisen oppaan myyntimenestykseen toisenlainen kun itse paperikin oli säännöstelyssä. (Olisihan noiden oppien kirjoittaja saattanut silloin joutua pelkäämään jopa oman turvallisuutensakin puolesta,kun kaikesta välttämättömimmästäkin oli ankara puute ja pula kaikkialla )
No nyt on aika onneksi toinen, mutta oman järjen käyttö suhteessa materiaan toimii kyllä nytkin-jos sitä osaa käyttää.
Hyödyllistähän sitä on pohdiskella ja antoihan tuo opas ja sen maailmanmenestys siihen aihetta,mutta ilman nettiä se tuskin olisi niin laajaa levikkiä koskaan saavuttanut.
Kuten eivät monet muutkaan opit ja ideat olisi.
Olipa lapsellisen alentuva asenne sinulla. Ongelmasi tuntuu liittyvän lähinnä kahteen, KonMariin liittymättömään asiaan: japanilaisuuteen ja ikään. Marie on japanilainen ja nuori. Jopa ehkä shintolainenkin! Oletko n. 150-vuotias, lestadiolainen tai elänyt elämäsi jossain erämaamökissä?
Eli KonMari, (jolla nimellä tuo rva Kondo luennossaan siis kehotti itseään kutsumaan) ei siis mielestäsi liitykään japanilaisuuteen, eikä ikään ja sitten toteat heti perään,että kyllä hän on japanilainen ja nuori...
Näinkö siis se oli?
Ja sanot vielä ,että "jopa ehkä shintolainenkin"...
(...sitä valtio-uskontoahan ei muuten esiinny missään muussa maassa maailmassa, kuin ainoastaan ja vain siellä Japanissa...)
Tiedoksi sinulle,että minä asun Suomessa, omassa omakotitalossani eräässä n. 40 000:n asukkaan kaupungissa ,en ole lestadiolainen, enkä myöskään ole 150-vuotias.
Japanilaisuuden tai japanilaisten kanssa minulla ei ole mitään heidän kanssaan toimeentulemiseen liittyviä ongelmia ja olen tuntenut kyllä moniakin japanilaisia,miehiä ja naisia,nuorempia sekä vanhempia.
Sehän olisikin muuten jo melkoinen saavutus jos joku siihen 150-vuoden kunnioitettavaan ikään saakka olisi säilyttänyt vielä jonkun 'lapsellisen' ominaisuudenkin!
Miten taas se 'lapsellinen' asenne toisaalta voisi heijastua 'alentuvana suhtautumisena' ?
Etkö itse näe noissa mainitsemissasi ominaisuuksissa yhtään mitään ristiriitaa ?
Käyttäytyvätkö siis lapset mielestäsi luonnostaan jotenkin 'alentuvasti'?
Itse et nyt siis ainakaan ole lukenut Marie Kondoa koskevaa Wikipedia-artikkelia, jossa hänen siis aivan selvästi kerrotaan olevan shintolaisen ja olleen peräti viiden vuoden ajan siellä ns. temppelipalvelijana (ns. 'shrine-maid'),ennenkuin tuon oppinsa kirjaksi kehitti ja kehkeytti myyntiin maailmalle.
Mitäpä jos nyt siis lukisit vaikka sen wiki-artikkelin hänestä ?
Tietäisit sitten edes jotain ko. henkilöstä itsestään
( keskustelun pohjaksi siis)
...eikä sinun sitten ehkä enää tarvitsisi turvautua noihin lapsellisiin keinoihisi,kuten vaikkapa noiden aivan kummallisten käsitystesi ja olettamustesi esittämiseen täällä muista kirjoittajista ja jostain suomalaisista 'erämaamökeistä ',esimerkiksi
(...tulisit nyt vaan siis itse ensin sieltä Suomen asutuskulttuurin käsityksistäsi vaikka edes viime vuosisadalle ! )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö se kirja nyt ottaa kirjaimellisesti vai ei?
Vai voitaisiinko hyväksyä, että kaikkiin meistä tuo kirja ei vetoa, vaikka sen sisältöä kuinka vääntäisi ja kääntäisi ja selittäisi parhain päin.
Eivät nuo ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Kirjahan alkaa kysymyksellä, onko sinulla ongelmaa haluamasi laisen järjestyksen ylläpidossa, ja jos vastaus on myöntävä, tarjoaa ratkaisua.
Jos olet heti alkuun sitä mieltä että sinulla ei tuollaista ongelmaa ole, voit ottaa kirjan kirjaimellisesti ja todeta, ettei sinun tarvitse lukea pidemmälle.
Missään ei väitetä, että kaikki tuosta menetelmästä hyötyisivät. Ja olennaista menetelmässä on, että ihan itse vain voi kukin tietää ja päättää, millaisessa huushollissa haluaa elää.
Nyt sinulta taisi mennä pointti ohi.
Rautalangasta. Tässäkin ketjussa on esitetty asiallista kritiikkiä metodia kohtaan. Osa kritiikistä (kulutuskeskeisyys, epäekologisuus) on kuitattu sanomalla, ettei kirjaa tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Osa kritiikistä (metodin toimimattomuus jonkun tietyn henkilön kohdalla) taas on kuitattu sanomalla, ettei henkilö ole suhtautunut kirjaan riittävän kirjaimellisesti.
Eräs henkilö sanoi tämän ketjun alkupuolella Konmarin vetoavan erityisesti sellaisiin ihmisiin, joilla on vaikeuksia erottaa omaa persoonaansa omistamistaan tavaroista. Hänelle vastattiin, että "sinä ilmeisesti olet juuri sellainen, kun olet kirjaan tarttunut".
Edelleen rautalangasta. Konmari on ihan tavallinen kirja. Siihen saa tarttua sitoutumatta siihen. Sen saa lukea, vaikka ei edes etsisi akuuttia apua elämänhallinnan ongelmiin. Sitä saa kritisoida, vaikka ei olisi käyttänyt puolta vuotta ja kolmea neljäsosaa omaisuudestaan testatakseen kirjan ajatuksia. Sitä saa myös tarkastella kuvana meidän ajastamme: sitä voi lukea vaikkapa rinnakkain vaikkapa kehitysmaiden materiaalisia ongelmia käsittelevän opuksen kanssa.
Kaikki nämä ovat ihan oikeita lukutapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen nimi on raiskattu näin pahasti vaikka se on Marie Kondo?
'Marie' on tietääkseni ranskalainen nimi. Japanilainen olisi Mariko.
Japanilaiset naistennimet päättyvät yleensä melkein kaikki päätteeseen '-ko'
Siis esim . Yoshiko,Yukiko, Haruko, Keiko, Aiko jne. tuo '-ko' sinänsä merkitsee japaniksi 'pientä'.
( Turhaa ja totuudenvastaista siis alapeukuttaa sitä faktaa,että ' Marie' on japanilaisille ulkomaalainen nimi ja sitä vastaan,etteikö se nimenä olisi nimenomaan juuri ranskalainen ja ranskankielinen nimi.)
Luin tuon kirjan eilen kokonaan. Hieman olin pettynyt sisältöön. Se oli sellaista höttöä, saman asian pyörittelyä. Montaakaan neuvoa siinä ei ollut. Olihan siinä missä järjestyksessä urakka on suoritettava ja hyviä tapoja miten tunnistaa mistä tavarasta voi jo luopua. Ainakaan kirjan noudattaminen ei tule olemaan vaikeaa. Aloitan urakan tänään kun saan ensin nuorimmaisen unille.
Tästä tulikin mieleen, että miten kirjan noudattaminen käy käytännössä silloin kun perheessä on useampi jäsen? Jos itse valitsee tavaroille paikat, mutta muut perheenjäsenet jättääkin ne miten sattuu.
Millainenkohan tämä seuraava ilmestyvä kirja on? Samaa tarinaa mutta kuvilla maustettuna?
Tunnen yhden marittajan. Tuo työpaikan kahvihuoneen tukkeeksi poistamansa krääsän kotoa ja kertoo kuinka on menossa ostamaan trendikkäämpää tilalle ja konmarista puhuu.