KonMari - äärimmäinen manifesti nykyihmisen uusavuttomuudesta

Vierailija kirjoitti:

Minun ei tarvitse lukea konmarisijoiden kirjaa, sillä osaan pitää asunnostani ja taloudestani huolta ihan suomalaisella maalaisjärjellä. En myöskään tarvitse japanilaisia filosofioita enkä japanilaista raakaa kalaa. Jos sinä tarvitset, ollos hyvä, mutta älä tuputa niitä minulle. Kiitos.

Mitä sitten teet tässä ketjussa marisemassa? Eikö sinun pikemmin kannattaisi välttää kaikkia konmari-keskusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.

Kun saavut kotiin, tyhjennä käsilaukkusi tavarat oikeille paikoilleen.

Tosin minä käytän yleensä reppua, mutta pätee se siihenkin, samoin kuin takin taskuihin.

That's it?? Minä olen tuota tehnyt aina, en tarvitse kirjaa sitä kertomaan. :D Minun laukussani ei koskaan ole kotona muuta kuin lompakko laukun takapuolen vetoketjutaskussa. Lompakon otan aina siitä useimmin käyttämästäni (iso musta nahkainen), jos vaihdan laukkua, kun olen lähdössä kotoa. Ai niin, onhan minulla laukuissa aina muutakin! Kaksi tai kolme paperinenäliinaa vetoketjullisessa sisätaskussa siltä varalta, ettäjoudun pyyhkimään käsiäni tai takintaskunenäliinani tulee läpiniistettyä. :D Hienoa, että konmari on ottanut oppinsa minulta. ;) :D

Miksi kaltaistasi täydellisyyden ja järjen perikuvaa edes kiinnostaa kirja ja siihen liittyvät keskustelut? Miksi tuomitset, jos kaikki on kerta hallussa omassa kotona? Siksi, että et puhu totta, et oikeasti hallitse elämääsi niin hyvin, kuin ehkä haluaisit. Sinullakin on "se kaappi" tai "se tuoli" tai omistat asioita, joita et edes ole tajunnut kyseenalaistaa, kuten kirjahylly tai sohvapöytä. Kun oma elämä ei ole hallinnassa, toisten siisteyskäsitykset häiritsevät eniten.

Siitäkin oli kirjassa ;)

Ahaa, siis kirjahyllyä tai sohvapöytää ei saa omistaa. Kiitos, kun kerroit. Kai kaikki kirjan lukeneet ovat jo kuskanneet omansa kierrät... anteeksi, kaatopaikalle? :)

Kuule, homma on minulla hallinnassa. Siksi minä tätä asiaa niin ihmettelenkin, että miksi muut joutuvat lukemaan siitä kirjasta. Ehkä tämä on sitten sukupolvikysymys: me vanhat hallitsemme nämä jutut, nuoremmat eivät.

Kuule, saa omistaa mitä haluaa, kuten sen sohvapöydän, mutta ei sen takia, että on ollut tapana, vaan että itse tarvitsee. Idiootti. Pidä toki kii tost sun iloa tuottavasta asenteestas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihminen tarvitsee kirjan että voi luopua lahjaksi saaduista laukuista joita ei käytä? Voi apua, onko normijärkinen?

Ei me varmaan kaikki olla normijärkisiä, myönnän. Mutta eikös tuollainen kirja sentään ole aika halpa apu? Ainakin jos vertaa siihen, että kävisi jonkun terapeutin vastaanotolla.

Miksi tavaroiden järjesteleminen vaatisi terapeuttia?? Kertokaa, miksi en ymmärrä, mikä vaatteiden ja tavaroiden järjestelemisessä ja paikoillaan pitämisessä ja turhasta luopumisessa on niin vaikeaa, että siitä täytyy ottaa oppia jostain kirjasta? Jossain täytyy olla jotain, mikä minulta on mennyt täysin ohi...

Terapeuttiin viittaaminen liittyi tuohon vihjeeseen normijärjen puuttumisesta. Jos normijärki puuttuu niin eikös se ole hyvä, että koettaa korjata tilanteen jotenkin?

Kiinnyn tavaroihin, siinä se. Sinä varmaan et. En minä osaa selittää asiaa sinulle. Kyllä, se on (onneksi) mennyt sinulta ihan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa liittyä Fbn Konmari Suomi- ryhmään jos haluaa viihdettä.

Se tuntuisi olevan yp:n asuntomyynti-ilmoitus ja oman siivouskirjan markkinoinnin väylä. Melko häikäilemätöntä. Oliko toi Mira käyny sen konmari-ohjaajalisenssin? Kuitenki googlettamalla huomasin hänen pitävän maksullisia koulutuksia aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Mariehan kertoo kirjassa, kuinka hän on käynyt asiakkaidensa kodeissa useita kuukausia prosessin jälkeen ja huomannut marituksen muuttuneen elämäntavaksi - kodeissa on edelleen siistiä, ja lisäksi on tullut paljon kauniita uusia tavaroita.

Toteuttakaa vain kirjan sanomaa jos haluatte, mutta älkää väittäkö kirjan liittyvän mitenkään kestävään kehitykseen tai terveeseen järkeen.

Sehän on niitten ihmisten asia, mitä ostavat. Ei kirja heitä siihen käske. Luultavasti olisivat ostaneet nuo tavarat entisten lisäksi, ja tavarapaljous kotona olisi vain lisääntynyt.

Itse en ole hankkinut uutta kaunista muuta kuin tarpeeseen ts. kun vanha hajoaa niin ettei voi korjata. Mutta moni jo ennestään omistamani kaunis esine on päässyt esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.

Kun saavut kotiin, tyhjennä käsilaukkusi tavarat oikeille paikoilleen.

Tosin minä käytän yleensä reppua, mutta pätee se siihenkin, samoin kuin takin taskuihin.

That's it?? Minä olen tuota tehnyt aina, en tarvitse kirjaa sitä kertomaan. :D Minun laukussani ei koskaan ole kotona muuta kuin lompakko laukun takapuolen vetoketjutaskussa. Lompakon otan aina siitä useimmin käyttämästäni (iso musta nahkainen), jos vaihdan laukkua, kun olen lähdössä kotoa. Ai niin, onhan minulla laukuissa aina muutakin! Kaksi tai kolme paperinenäliinaa vetoketjullisessa sisätaskussa siltä varalta, ettäjoudun pyyhkimään käsiäni tai takintaskunenäliinani tulee läpiniistettyä. :D Hienoa, että konmari on ottanut oppinsa minulta. ;) :D

Mutta sinä et ole tullut minulle kertomaan tuota niksiä, jonka olet tiennyt aina :(. Niinpä minä olen tarvinnut kirjan kertomaan sen. Kotonakaan ei opetettu. Kas kun on meitä tynnyrissäkin kasvaneita!

Kyllähän sitä kuvittelisi että älytöntä turhaa työtä tuollainen, mutta on se vaan helpompi kiireisinä aamuhetkinä poimia tarpeelliset tavarat paikoilaan juuri siihen laukkuun jota sinä päivänä käyttää, sen sijaan että etsiskelisi, mihin hittoon olen tälläkin kertaa sen matkakortin/pyörän avaimet/tms. taas lykännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä konmareilu on tämän syksyn kuukuppeilu. Yhtä fanaattinen sakki pitää ääntä kummastakin.

Tämän syksyn? Minulla on ollut kuukuppi yli 10 vuotta ja KonMarin ostin eKirjana heti kun se löytyi englanninkielisenä Amazon.comista..

Siis täysi fanaatikko. Onneksi en tunne sinua, sillä me emme todellakaan olisi ystäviä.

Ja sinähän et tiedä, onko minulla kuukuppi emättimessä ja mitä kirjoja iPadillani on :)

Kirjailija on iskenyt hyvään saumaan ja tekee tiliä. 

Tee sinä samoin, JOS keksit aiheen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mariehan kertoo kirjassa, kuinka hän on käynyt asiakkaidensa kodeissa useita kuukausia prosessin jälkeen ja huomannut marituksen muuttuneen elämäntavaksi - kodeissa on edelleen siistiä, ja lisäksi on tullut paljon kauniita uusia tavaroita.

Toteuttakaa vain kirjan sanomaa jos haluatte, mutta älkää väittäkö kirjan liittyvän mitenkään kestävään kehitykseen tai terveeseen järkeen.

Uh! Uh! Uh! Kauniita tavaroita! :D Kauneus on kyllä ihan takuuvarmasti katsojan silmissä. Monet kertovat oman kotinsa olevan kaunis (blogit), ja kun minä selaan niitä kuvia, ihmettelen, miksi joku on noin kamalia tavaroita tai muita sisustusratkaisuja halunnut. Ja monet olisivat varmasti samaa mieltä minun kodistani. Mikä tekee yhdestä ihmisestä Kaikkien Tyylien Ensimmäisen Tietäjän Ja Arvostelijan (who died and lifted you up to perfection), jonka mielipide on Se Ainoa Oikea?

Ja miksi kauniita tavaroita tarvitaan aina vain lisää, eikö vain yksi todella kaunis tavara riitä ihasteluun ja kodin arvostamiseen?

Ehkäpä ne kauniit tavarat eivät ole uusia, ne vain nousevat nyt esille kun kaikki roina on siivottu pois. Tai ne kauniit tavarat on kaivettu kaapeista ja nostettu esille.

Vierailija kirjoitti:

Uh! Uh! Uh! Kauniita tavaroita! :D Kauneus on kyllä ihan takuuvarmasti katsojan silmissä.

Juuri näin, aivan konmarin mukainen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi kauniita tavaroita tarvitaan aina vain lisää, eikö vain yksi todella kaunis tavara riitä ihasteluun ja kodin arvostamiseen?

Ehkä ei ole konmarin opettama jo olemassaolevien tavaroiden arvostaminen mennyt ihan perille, jos tarvitaan aina vain lisää uusia kauniita tavaroita. Tai sitten on jollakin väärällä perusteella valittu ne tavarat, jotka säilytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt muutava mullistava asia minkä olette siitä kirjasta oppineet niin harkitsen ostamista.

Kun saavut kotiin, tyhjennä käsilaukkusi tavarat oikeille paikoilleen.

Tosin minä käytän yleensä reppua, mutta pätee se siihenkin, samoin kuin takin taskuihin.

That's it?? Minä olen tuota tehnyt aina, en tarvitse kirjaa sitä kertomaan. :D Minun laukussani ei koskaan ole kotona muuta kuin lompakko laukun takapuolen vetoketjutaskussa. Lompakon otan aina siitä useimmin käyttämästäni (iso musta nahkainen), jos vaihdan laukkua, kun olen lähdössä kotoa. Ai niin, onhan minulla laukuissa aina muutakin! Kaksi tai kolme paperinenäliinaa vetoketjullisessa sisätaskussa siltä varalta, ettäjoudun pyyhkimään käsiäni tai takintaskunenäliinani tulee läpiniistettyä. :D Hienoa, että konmari on ottanut oppinsa minulta. ;) :D

Miksi kaltaistasi täydellisyyden ja järjen perikuvaa edes kiinnostaa kirja ja siihen liittyvät keskustelut? Miksi tuomitset, jos kaikki on kerta hallussa omassa kotona? Siksi, että et puhu totta, et oikeasti hallitse elämääsi niin hyvin, kuin ehkä haluaisit. Sinullakin on "se kaappi" tai "se tuoli" tai omistat asioita, joita et edes ole tajunnut kyseenalaistaa, kuten kirjahylly tai sohvapöytä. Kun oma elämä ei ole hallinnassa, toisten siisteyskäsitykset häiritsevät eniten.

Siitäkin oli kirjassa ;)

Ahaa, siis kirjahyllyä tai sohvapöytää ei saa omistaa. Kiitos, kun kerroit. Kai kaikki kirjan lukeneet ovat jo kuskanneet omansa kierrät... anteeksi, kaatopaikalle? :)

Kuule, homma on minulla hallinnassa. Siksi minä tätä asiaa niin ihmettelenkin, että miksi muut joutuvat lukemaan siitä kirjasta. Ehkä tämä on sitten sukupolvikysymys: me vanhat hallitsemme nämä jutut, nuoremmat eivät.

Itse en tarvitse enää kirjahyllyä, sillä konmaritin kirjani ja vaihdoin sähköisiin kirjoihin. Sohvapöydän tarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt.

Olen jo viisikymppinen ("vanha"). KonMarin kirja on mielestäni loistava ja antoisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ei tarvitse lukea konmarisijoiden kirjaa, sillä osaan pitää asunnostani ja taloudestani huolta ihan suomalaisella maalaisjärjellä. En myöskään tarvitse japanilaisia filosofioita enkä japanilaista raakaa kalaa. Jos sinä tarvitset, ollos hyvä, mutta älä tuputa niitä minulle. Kiitos.

Mitä sitten teet tässä ketjussa marisemassa?

Eikö sinun pikemmin kannattaisi välttää kaikkia konmari-keskusteluja?

Oletko  sinä sitten sitä mieltä että kaikilla tähän  keskusteluun  osallistuvilla olisi oltava tästä  keskustelun kohteena olevasta kirjasta sama jo etukäteen sovittu mielipide,jonka olisi oltava sitä kohtaan ehdottomasti myönteinen ja täysin kritiikitön ?

Vain sellainenko on mielestäsi 'keskustelua' ?

Vierailija kirjoitti:

Jos pankkitililläsi oli saldoa tuo 12 miljoonaa euroa,niin viitsisitkö ihan oikeasti viikkailla t-paitoja kotona pahvilaatikoihin ja taitella niitä sukkia tms.ja höpötellä illalla sille ainoalle rakkaalle käsilaukullesi ?

Jaa, miksi en? Minähän pidän niistä kaikista. Miten se 12 miljoonaa asiaan liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Kirjahyllyyni ja levykokoelmani kimppuun taas  en rva Kondoa laskisi ollenkaan. Niissä vallitkoon kummassakin  ihan se minun oma järjestykseni niille,jonka uskon kyllä tietäväni itse  häntä paremmin.

Kyllä, juuri näin. Konmarin mukaan jokainen päättää itse tuollaisten tavaroittensa järjestämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi sitä Kondon kirjaa on erilaisissa nettifoorumeissa käsitelty jo niin paljon ja niin tarkasti,että johan koko opuksen sisältö selviää kokonaisuudessaan jo niistäkin.

Eipä näytä ainakaan sinulle selvinneen, päätellen siitä mitä kirjoitat.

Joo, ei se kirjan ostaminen varmaan täysin välttämätöntä ole, mutta väärää infoa liikkuu niin paljon, että siksi melkein suosittelisin. Tässä ketjussakin on ties mitä virhekäsityksiä levitelty taas.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, siis kirjahyllyä tai sohvapöytää ei saa omistaa. Kiitos, kun kerroit. Kai kaikki kirjan lukeneet ovat jo kuskanneet omansa kierrät... anteeksi, kaatopaikalle? :)

Saa ne omistaa. Jopa konmarittaja, kun on ensin miettinyt, haluaako omistaa ne ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, homma on minulla hallinnassa. Siksi minä tätä asiaa niin ihmettelenkin, että miksi muut joutuvat lukemaan siitä kirjasta. Ehkä tämä on sitten sukupolvikysymys: me vanhat hallitsemme nämä jutut, nuoremmat eivät.

Kuinkahan vanha mahdat olla?

Mutta on se sukupolvikysymys myös. Vielä äitini sukupolvi edustaa ajattelumallia, jonka mukaan mitään ei saa heittää pois, sillä sitä saattaa vielä tarvita. Ja jos halvalla saa jotakin niin kannattaa ostaa varastoon suuri määrä mahdollisen tulevan tarpeen varalle. Lahjaksi saatua nyt varsinkaan ei saa heittää pois. Kyllähän tuo ehkä toimii jossakin maalaistalossa jossa on ullakkotilaa ja ulkorakennuksia ja pihanperää toimimaan lautojen, tiilten, autonromujen ym. varastona. Kaupungissa se tarkoittaa, että joko asuu romukaaoksen keskellä, tai sitten pitää ostaa kalliita neliöitä lähinnä varastotilaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ei tarvitse lukea konmarisijoiden kirjaa, sillä osaan pitää asunnostani ja taloudestani huolta ihan suomalaisella maalaisjärjellä. En myöskään tarvitse japanilaisia filosofioita enkä japanilaista raakaa kalaa. Jos sinä tarvitset, ollos hyvä, mutta älä tuputa niitä minulle. Kiitos.

Mitä sitten teet tässä ketjussa marisemassa?

Eikö sinun pikemmin kannattaisi välttää kaikkia konmari-keskusteluja?

Oletko  sinä sitten sitä mieltä että kaikilla tähän  keskusteluun  osallistuvilla olisi oltava tästä  keskustelun kohteena olevasta kirjasta sama jo etukäteen sovittu mielipide,jonka olisi oltava sitä kohtaan ehdottomasti myönteinen ja täysin kritiikitön ?

Vain sellainenko on mielestäsi 'keskustelua' ?

Minun mielestäni KonMaria saa arvostella. Mutta pitää tuntea se asia, josta on puhumassa. Suuri osa arvostelusta tässäkin keskustelussa on koskenut jotakin sellaista, mitä kuvitellaan KonMariksi, mutta joka ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mariehan kertoo kirjassa, kuinka hän on käynyt asiakkaidensa kodeissa useita kuukausia prosessin jälkeen ja huomannut marituksen muuttuneen elämäntavaksi - kodeissa on edelleen siistiä, ja lisäksi on tullut paljon kauniita uusia tavaroita.

Toteuttakaa vain kirjan sanomaa jos haluatte, mutta älkää väittäkö kirjan liittyvän mitenkään kestävään kehitykseen tai terveeseen järkeen.

Uh! Uh! Uh! Kauniita tavaroita! :D Kauneus on kyllä ihan takuuvarmasti katsojan silmissä. Monet kertovat oman kotinsa olevan kaunis (blogit), ja kun minä selaan niitä kuvia, ihmettelen, miksi joku on noin kamalia tavaroita tai muita sisustusratkaisuja halunnut. Ja monet olisivat varmasti samaa mieltä minun kodistani. Mikä tekee yhdestä ihmisestä Kaikkien Tyylien Ensimmäisen Tietäjän Ja Arvostelijan (who died and lifted you up to perfection), jonka mielipide on Se Ainoa Oikea?

Ja miksi kauniita tavaroita tarvitaan aina vain lisää, eikö vain yksi todella kaunis tavara riitä ihasteluun ja kodin arvostamiseen?

Ehkäpä ne kauniit tavarat eivät ole uusia, ne vain nousevat nyt esille kun kaikki roina on siivottu pois. Tai ne kauniit tavarat on kaivettu kaapeista ja nostettu esille.

Kyllä Marie nimenomaan kirjoittaa positiivisena asiana, miten asiakkaiden koteihin on tullut uusia esineitä.

Kuten kaunis sanonta näissä ketjuissa kuuluu: lue se kirja.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo KonMari sodi itseään vastaan, kun se pitäisi ostaa, mutta samalla ostaa vielä uuden tavaran, jonka pitäisi aika pian tehdä itsenä tarpeettomaksi ja heittää menemään (kirjassa vissiin vielä kehotetaan heittämään roskiin esim. kirpparille viemisen sijaan) ? Monet kirjaan hurahtaneetkin kehottavat ostamaan kirjan ja heidän mielestään netissä olevat ohjeet tai raivaus -ja viikkausvideot eivät riitä.

Toki kirjoittaja haluaa, että kirja heitetään menemään kirpparille viemisen sijasta, koska näin ollen kaikki halukkaat lukijat joutuvat ostamaan uuden kirjan. Enemmän kolikoita kirjoittajan kirstuun, paskat ekologisuudesta...

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siinä kirjassa suomalaisille mullistavinta ole pystyviikkaaminen, tavararyhmittäin läpikäynti, kotivaatteiksi alentamattomuus ja käsilaukkuasema.

Juuri nämä. Sekä miten lahjoihin saa suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, siis kirjahyllyä tai sohvapöytää ei saa omistaa. Kiitos, kun kerroit. Kai kaikki kirjan lukeneet ovat jo kuskanneet omansa kierrät... anteeksi, kaatopaikalle? :)

Saa ne omistaa. Jopa konmarittaja, kun on ensin miettinyt, haluaako omistaa ne ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, homma on minulla hallinnassa. Siksi minä tätä asiaa niin ihmettelenkin, että miksi muut joutuvat lukemaan siitä kirjasta. Ehkä tämä on sitten sukupolvikysymys: me vanhat hallitsemme nämä jutut, nuoremmat eivät.

Kuinkahan vanha mahdat olla?

Mutta on se sukupolvikysymys myös. Vielä äitini sukupolvi edustaa ajattelumallia, jonka mukaan mitään ei saa heittää pois, sillä sitä saattaa vielä tarvita. Ja jos halvalla saa jotakin niin kannattaa ostaa varastoon suuri määrä mahdollisen tulevan tarpeen varalle. Lahjaksi saatua nyt varsinkaan ei saa heittää pois. Kyllähän tuo ehkä toimii jossakin maalaistalossa jossa on ullakkotilaa ja ulkorakennuksia ja pihanperää toimimaan lautojen, tiilten, autonromujen ym. varastona. Kaupungissa se tarkoittaa, että joko asuu romukaaoksen keskellä, tai sitten pitää ostaa kalliita neliöitä lähinnä varastotilaksi.

Oma äitini on yli 80-vuotias ja hän haluaisi siivota paljon enemmän turhaa tavaraa pois, mutta isäni puolestaan on lievästi hamstraaja.

Niin, miksi normaalijärkisillä ihmisillä on ylipäänsä ongelmia kun maalaisjärjellä isosta osasta selvittäisiin? Miksi ihmiset syövät liikaa ja liikkuvat liian vähän, roikkuvat huonoissa ihmissuhteissa, joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin tai päätyvät liian suuren tavaramäärän keskelle, kun maalsijärjellähän kaikki ratkeaa heti! Viis siitä millaiset taustat kunkin tapauksen kohdalla on, kaikilla on aina samat mahdollisuudet ja valmiudet toimia kuten minä, jolla ei ole juuri tuota kyseistä ongelmaa!

No joo, muutamia syitä miksi monilla on liikaa tavaraa:

-pula-ajan perintö eli säästetään pahan päivän varalle, oli tarvetta tai ei. Tämä saadaan usein lapsuudenkodista, mutta voi johtua myös siitä jos on ollut tiukka rahatilanne ja ollut pakko ottaa vastaan ja/tai säästää tavaroita joista muuten hankkiiutuisi eroon siksi ettei ole varaa hankkia uusia.

-liittyy edellelliseen, mutta tuhlaamisen paheksuminen. Käyttökelpoista ei saa heittää pois, ja siksi säästetään jokainen irtonappi ja vanha vetskari, ruuvi ja mutteri, matkalaukullinen kulahtaneita ja hikitahraisia vaatteita jotka on kuitenkin vielä periaatteessa käytettökelpoisia muttei niitä kenellekään muulle voi lahjoittaa, vanhat laturit, lahjapaperit, jätsirasiat ja lasipurkit.

-lahjoista pitää olla kiitollinen ja ne pitää säästää-ajattelu. Itsekin olen kasvanut ympäristössä jossa oli näitä turhien posliinikissojen ja valaistujen tulppaanikimppujen antajia jotka kyselivät antamiensa lahjojen perään ja loukkaantuivat jos niitä ei enää ollut. On muuten tälläkin palstalla saanut lukea paheksumista siitä kun ihana uniikkilahja onkin nähty myynnissä kirppiksellä tai huutonetissä. Röyheää, lahjahan pitää säästää vaikkei siitä olisi iloa tai hyötyä! Samoin voidaan paheksua jos joku heittää varsinkin itsetehtyjä joulukortteja roskiin, tokihan kaikki sellaiset pitää säilyttää, ikuisesti...

-tunnesiteet tavaroihin. Aika monella on tallessa vanhoja lempivaatteita, lapsuuden leluja ja kirjoja, mummon perintökoruja, suvun vanhoja valokuvia, isoisän veistämä jakkara, muksi jonka sai kavereilta opiskeluaikoina, entisen kumppanin jättämiä levyjä, matkamuistoja jne  jne. Eikä siinä mitään, kivahan se on jos tavaroilla on tarinoita mutta joskus muistoesineitäkin voi olla liikaa.

-"toivioesineet": kyllä mä vielä mahdun noihin 20 v vanhoihin farkkuihin / käytän tuota kuntopyörää / alan opiskella ranskaa / teen noista langoista villapaidan / alan tehdä itse leipää leipäkoneella

-lapsuudessa opitut tavat. Kaikkien vanhemmat eivät harrasta säännöllistä tavaran karsimista, esim. omat vanhempani ovat tekemässä sitä vasta nyt, yli 60-vuotiaina ensimmäistä kertaa kun muuttavat pois omakotitalosta. Karsimisen hallinnan opettelu vie aikansa, etenkin jos ei ole mitään pakottavaa syytä kuten tiheät muutot tai tilanpuute.