Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa vain tehdä omia juttujaan vapaapäivinään
21.10.2016 |
Mies sanoi aamulla, että hänellä alkaa olla työaikapankissa tunteja vapaapäivän pitämiseksi. Ehdotin, että hän viettää sen lapsen kanssa ja vähän järjestelee kotona. Hän suuttui ja sanoi, että se on hänen vapaapäivänsä, miksi minä sitä yritän hänelle ohjelmoida.
Miten mokomaan pitäisi suhtautua? Sanoin, että hyvä on, jos hän haluaa tehdä jotakin salaista, mennä luuhaamaan baariin tai muiden naisten luo, niin tehköön mitä haluaa. Voin minä poiskin lähteä hänen elämäänsä häiritsemästä.
Mutta sekin oli väärin ja mies lähti ovet paukkuen töihin.
On varmaan kiva tunnelma illalla.
Kommentit (58)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän hyvin sekä sinua, että miestä.
Mielestäni kysymys onkin ensinnäkin siitä, että saatteko te tasapuolisesti vapaata ja teettekö te tasapuolisesti kotihommat/lapsen kanssa ajan viettämiset? Toinen kysymys on, että miksi edes ehdotit mitään miehellesi? Miksei hän saanut itse edes kertoa mitä oli mielessä, ennen kuin sinä kerroit mitä sinä haluaisit, että toinen tekisi vapaapäivänään?
En tiedä, miksi ihmiset teeskentelevät täällä että eivät ikinä "määrää" kumppanilleen mitä tämän pitää tehdä. Kyllä se lipsahtaa jokaisella, kun ollaan yhtään pitemmässä suhteessa. "Et kai sä noita kenkiä laita?" "Miten sä voit käyttää noin paljon suolaa?" "Etkö voi meikata yhtään nopeammin?" jne. Jokainen määräilee sitä kumppaniaan, koko ajan. Johtuuko tämä teeskentely nyt tuosta provoaloituksesta, vai eivät ihmiset oikeasti tajua tekevänsä tuota? Ja kyllä, juuri sinä joka aiot vasta "Vaikka sinä teet tuota, en minä..." Kyllä sinäkin teet samaa.
Eivät kaikki ole samanlaisia. Minä en puutu puolisoni menoihin tai vaatteisiin yms. Minä kerron hänelle mitä minä haluan. Jos mies kertoo, että hänellä on viikon työkeikka Moskovaan, sanon ok, merkkaan sen kalenteriin ja kerron esim. jos haluan lähteä Suomeen/USAan/mökille tms ja milloin aion lähteä. Mies pyrkii pääsemään mukaan tai ehdottaa parempaa aikaa. Minä joustan hänen asioilleen ja hän joustaa minun.
Ei kaikkia miehiä voi komennella tai määräillä. Ihan sama, jos mieheni ryhtyisi katsomaan hampurilaistani ja kysymään, että etkai oikeasti aio syödä tuota... En minäkään sellaista sietäisi. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä.
Totta kai mekin riitelemme, mutta siitä huolimatta arkeemme ei kuulu toisen arvosteleminen tai toisen arjesta päättäminen.
Väität siis, että et ole IKINÄ sanonut mitään tuon suuntaista? En puhu matkoista ja muista isoista suunnitelmista, vaan arkielämästä. Et ole ikinä ihmetellyt mitään mitä hän tekee ja hän ei ole ikinä ihmetellyt yhtään mitään mitä sinä teet? Ei ole pyytänyt perusteluja? Et ole ikinä kysynyt, missä olit, kuka soitti jne.? Nuo ovat juuri niitä, että toisen tekemisiin sekaannutaan. Tai no, älä vastaakaan näihin. Et ole tilivelvollinen minulle eikä minua oikeastaan kiinnosta yksityiselämäsi. Ei yhden ihmisen kokemuksella tässä olekaan mitään merkitystä.
Joo, en kyllä usko että kenelläkään voi sellaista suhdetta olla. Tiedän sen siitä, että olen itse todella itsenäinen ihminen enkä tykkää selitellä enkä vaatia selityksiä. Mutta lipsahtaa se minullakin monesti ja siedän toiselta näitä lipsahduksia. Näin käy, jos ollaan oikeasti hyvin läheisissä ja tuttavallisissa väleissä. Mutta kai on avioliittojakin, missä aviopari on viileän kohteliaita ja etäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin noiden repliikkien perusteella provoksi... mutta vastataan nyt kuitenkin
1. Et voi kommunikoida puolisollesi noin - syyttää pettämisestä tai uhkailla erolla aina kun joku asia ei mene mielesi mukaan.
2. Silloin kun perheessä on pieniä lapsia, ei ole mitään miehen saldovapaita, vaan kaikesta ajankäytöstä on sovittava yhdessä. Äiti on todennäköisesti huolehtinut lapsesta ja kodista silloin, kun mies on näitä ylitöitä tehnyt, joten yhtälailla äiti on ansainnut itselleen "saldovapaita".
Kotiäitiys on naisen itsekäs oma valinta , eikä ole koskaan rinnastettavissa työntekoon.
Että oikein saldovapaita pitäisi saada muumilauluista ja palstailusta?
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Siinä on ohje jota kandee noudattaa. Älkää jumalauta täyttäkö omilla mielihaluillanne niitä miehen vapaapäiviä alituiseen, siitä ei meinaan tule mitään muuta kuin kyrpiintynyttä naamaa & käytöstä. Oli niitä lapsia tai ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Onko nyt kyse yhdestä vapaapäivästä vai eikö hän vietä ollenkaa aikaa lapsen kanssa, eikä osallistu kotitöihin, eikä perheen muihin yhteisiin asioihin?
No kyllä hän osallistuu, siivoaa ja tiskaa, pelaa lautapelejä, rakentaa legoilla, katsotaan elokuvia jne. Mutta sitten hän jurottaa paljon tietokoneen ääressä, lukee kirjoja, on ajatuksissaan, joskus haluaa lähteä kaupungille, ja muutenkin pyrkii pakoon.
Hetkinen nyt...eikö sinusta ihmisellä saisi enää olla mitään omaa kun hänestä tulee vanhempi? Ei nuo asiat ole mitään pakenmista vaan ihan perusarkea.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän olisi palstalla tuumattu naisesta, joka ei halua viettää vapaapäiväänsä oman lapsensa kanssa?
Mä ainakin ymmärtäisin hyvin. Mutta meillä onkin miehen kanssa sovittu, että saldovapaat saa käyttää ihan omiin juttuihin, koska molemmilla normivapaat menee perheen parissa hyvin pitkälti. Itse pidin just viikko sitten shoppailupäivän kaupungilla. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän olisi palstalla tuumattu naisesta, joka ei halua viettää vapaapäiväänsä oman lapsensa kanssa?
Mä ainakin ymmärtäisin hyvin. Mutta meillä onkin miehen kanssa sovittu, että saldovapaat saa käyttää ihan omiin juttuihin, koska molemmilla normivapaat menee perheen parissa hyvin pitkälti. Itse pidin just viikko sitten shoppailupäivän kaupungilla. 😊
Ja shoppailit paljon lastenvaatteita ja muita perheeseen lliityä asioita. Käytit tuon ajan perheen eteen. ;-)
Kuulostat aloittaja ihan mun äidiltä. Typerä, ärsyttävä marttyyri jonka mielestä mies on aina lähtökohtaisesti väärässä. Mistä olet noin katkera?
Et tietenkään voi päättää, että mies viettää vapaapäivänsä siivoten. Lapsen kanssa hän ehkä olisi halunnut muutenkin olla, mutta inhottava asenteesi varmaan aiheutti sen, että häntä ei huvita se enää.
"Voin minä poiskin lähteä hänen elämäänsä häiritsemästä..." Voi jeesus että voi ottaa pattiin tollaset akat! Miehes ansaitsis parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän hyvin sekä sinua, että miestä.
Mielestäni kysymys onkin ensinnäkin siitä, että saatteko te tasapuolisesti vapaata ja teettekö te tasapuolisesti kotihommat/lapsen kanssa ajan viettämiset? Toinen kysymys on, että miksi edes ehdotit mitään miehellesi? Miksei hän saanut itse edes kertoa mitä oli mielessä, ennen kuin sinä kerroit mitä sinä haluaisit, että toinen tekisi vapaapäivänään?
En tiedä, miksi ihmiset teeskentelevät täällä että eivät ikinä "määrää" kumppanilleen mitä tämän pitää tehdä. Kyllä se lipsahtaa jokaisella, kun ollaan yhtään pitemmässä suhteessa. "Et kai sä noita kenkiä laita?" "Miten sä voit käyttää noin paljon suolaa?" "Etkö voi meikata yhtään nopeammin?" jne. Jokainen määräilee sitä kumppaniaan, koko ajan. Johtuuko tämä teeskentely nyt tuosta provoaloituksesta, vai eivät ihmiset oikeasti tajua tekevänsä tuota? Ja kyllä, juuri sinä joka aiot vasta "Vaikka sinä teet tuota, en minä..." Kyllä sinäkin teet samaa.
Eivät kaikki ole samanlaisia. Minä en puutu puolisoni menoihin tai vaatteisiin yms. Minä kerron hänelle mitä minä haluan. Jos mies kertoo, että hänellä on viikon työkeikka Moskovaan, sanon ok, merkkaan sen kalenteriin ja kerron esim. jos haluan lähteä Suomeen/USAan/mökille tms ja milloin aion lähteä. Mies pyrkii pääsemään mukaan tai ehdottaa parempaa aikaa. Minä joustan hänen asioilleen ja hän joustaa minun.
Ei kaikkia miehiä voi komennella tai määräillä. Ihan sama, jos mieheni ryhtyisi katsomaan hampurilaistani ja kysymään, että etkai oikeasti aio syödä tuota... En minäkään sellaista sietäisi. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä.
Totta kai mekin riitelemme, mutta siitä huolimatta arkeemme ei kuulu toisen arvosteleminen tai toisen arjesta päättäminen.
Väität siis, että et ole IKINÄ sanonut mitään tuon suuntaista? En puhu matkoista ja muista isoista suunnitelmista, vaan arkielämästä. Et ole ikinä ihmetellyt mitään mitä hän tekee ja hän ei ole ikinä ihmetellyt yhtään mitään mitä sinä teet? Ei ole pyytänyt perusteluja? Et ole ikinä kysynyt, missä olit, kuka soitti jne.? Nuo ovat juuri niitä, että toisen tekemisiin sekaannutaan. Tai no, älä vastaakaan näihin. Et ole tilivelvollinen minulle eikä minua oikeastaan kiinnosta yksityiselämäsi. Ei yhden ihmisen kokemuksella tässä olekaan mitään merkitystä.
Joo, en kyllä usko että kenelläkään voi sellaista suhdetta olla. Tiedän sen siitä, että olen itse todella itsenäinen ihminen enkä tykkää selitellä enkä vaatia selityksiä. Mutta lipsahtaa se minullakin monesti ja siedän toiselta näitä lipsahduksia. Näin käy, jos ollaan oikeasti hyvin läheisissä ja tuttavallisissa väleissä. Mutta kai on avioliittojakin, missä aviopari on viileän kohteliaita ja etäisiä.
En minä koe sitä, että kysyn minne hän menee tai missä hotellissa yöpyy toisen asioihin puuttumisena. Toki kysyn myös onko mies ok, jos on ollut tiukka puhelu tms. Sen kokisin, jos ehdottaisin että miksi mies yöpyy siinä ja siinä hotellissa, ja pyytäisin yöpymään toisessa hotellissa. Kyllä minä saatan kysyä, että ehtiikö mies katsomaan lasten perään jos aion käydä jossain - se joko sopii tai ei. En kuitenkaan koe että se on sama asia kuin sanoa toiselle mitä toisen pitäisi pukea päälleen tai syödä, tai arvostella niitä. On tietysti mahdollista että meillä eletään viileän kohteliaina ja etäisinä, mies on todella yksityinen ja minä hyvin rauhallinen ja kotikissa. Sekin on taas temperamenttikysymys ja muokkaa hyvin paljon suhdetta. Voihan olla, että ap on muutenkin räiskyvä luonne?
Luulen siis, että meillä on tässä ketjussa kaiken muun lisäksi erilainen käsitys 'toisen asioihin sekaantumisesta', temperamenteista ja 'yhteisistä oletuksista'.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen miehen pitäisi kotona järjestellä? Onko kämppänne joku kaatopaikka?
Ja mies tekisi kuitenkin tämänkin väärin ja aloittaja märisisi palstalla kuinka mies järjesteli villahousut ja kausiverhot ihan väärin.
Tälle voisi antaa 100 peukkua ylöspäin, niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pian ymmärtää, että vapaapäivistä ei kannata ilmoittaa kotiin.
Joopa joo... Jos ÄITI ottaa päivän vapaata niin, että lapset ovat hoidossa, niin hänet haukutaan palstalla saman tien maanrakoon - miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei halua olla jne jne. Nyt kun mies haluaa pitää vapaapäivän omiin juttuihin, niin se on ihan ok ja miehen oikeus, ja vaimo on rasittava nalkuttajaämmä, joka kehtaa tunkea nenänsä arvokkaan miehen asioihin. Perussettiä.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Et v*ttu oo tosissasi ! Aikuista ihmistä pitäisi kohdella kun lasta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän hyvin sekä sinua, että miestä.
Mielestäni kysymys onkin ensinnäkin siitä, että saatteko te tasapuolisesti vapaata ja teettekö te tasapuolisesti kotihommat/lapsen kanssa ajan viettämiset? Toinen kysymys on, että miksi edes ehdotit mitään miehellesi? Miksei hän saanut itse edes kertoa mitä oli mielessä, ennen kuin sinä kerroit mitä sinä haluaisit, että toinen tekisi vapaapäivänään?
En tiedä, miksi ihmiset teeskentelevät täällä että eivät ikinä "määrää" kumppanilleen mitä tämän pitää tehdä. Kyllä se lipsahtaa jokaisella, kun ollaan yhtään pitemmässä suhteessa. "Et kai sä noita kenkiä laita?" "Miten sä voit käyttää noin paljon suolaa?" "Etkö voi meikata yhtään nopeammin?" jne. Jokainen määräilee sitä kumppaniaan, koko ajan. Johtuuko tämä teeskentely nyt tuosta provoaloituksesta, vai eivät ihmiset oikeasti tajua tekevänsä tuota? Ja kyllä, juuri sinä joka aiot vasta "Vaikka sinä teet tuota, en minä..." Kyllä sinäkin teet samaa.
Eivät kaikki ole samanlaisia. Minä en puutu puolisoni menoihin tai vaatteisiin yms. Minä kerron hänelle mitä minä haluan. Jos mies kertoo, että hänellä on viikon työkeikka Moskovaan, sanon ok, merkkaan sen kalenteriin ja kerron esim. jos haluan lähteä Suomeen/USAan/mökille tms ja milloin aion lähteä. Mies pyrkii pääsemään mukaan tai ehdottaa parempaa aikaa. Minä joustan hänen asioilleen ja hän joustaa minun.
Ei kaikkia miehiä voi komennella tai määräillä. Ihan sama, jos mieheni ryhtyisi katsomaan hampurilaistani ja kysymään, että etkai oikeasti aio syödä tuota... En minäkään sellaista sietäisi. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä.
Totta kai mekin riitelemme, mutta siitä huolimatta arkeemme ei kuulu toisen arvosteleminen tai toisen arjesta päättäminen.
Väität siis, että et ole IKINÄ sanonut mitään tuon suuntaista? En puhu matkoista ja muista isoista suunnitelmista, vaan arkielämästä. Et ole ikinä ihmetellyt mitään mitä hän tekee ja hän ei ole ikinä ihmetellyt yhtään mitään mitä sinä teet? Ei ole pyytänyt perusteluja? Et ole ikinä kysynyt, missä olit, kuka soitti jne.? Nuo ovat juuri niitä, että toisen tekemisiin sekaannutaan. Tai no, älä vastaakaan näihin. Et ole tilivelvollinen minulle eikä minua oikeastaan kiinnosta yksityiselämäsi. Ei yhden ihmisen kokemuksella tässä olekaan mitään merkitystä.
Joo, en kyllä usko että kenelläkään voi sellaista suhdetta olla. Tiedän sen siitä, että olen itse todella itsenäinen ihminen enkä tykkää selitellä enkä vaatia selityksiä. Mutta lipsahtaa se minullakin monesti ja siedän toiselta näitä lipsahduksia. Näin käy, jos ollaan oikeasti hyvin läheisissä ja tuttavallisissa väleissä. Mutta kai on avioliittojakin, missä aviopari on viileän kohteliaita ja etäisiä.
En minä koe sitä, että kysyn minne hän menee tai missä hotellissa yöpyy toisen asioihin puuttumisena. Toki kysyn myös onko mies ok, jos on ollut tiukka puhelu tms. Sen kokisin, jos ehdottaisin että miksi mies yöpyy siinä ja siinä hotellissa, ja pyytäisin yöpymään toisessa hotellissa. Kyllä minä saatan kysyä, että ehtiikö mies katsomaan lasten perään jos aion käydä jossain - se joko sopii tai ei. En kuitenkaan koe että se on sama asia kuin sanoa toiselle mitä toisen pitäisi pukea päälleen tai syödä, tai arvostella niitä. On tietysti mahdollista että meillä eletään viileän kohteliaina ja etäisinä, mies on todella yksityinen ja minä hyvin rauhallinen ja kotikissa. Sekin on taas temperamenttikysymys ja muokkaa hyvin paljon suhdetta. Voihan olla, että ap on muutenkin räiskyvä luonne?
Luulen siis, että meillä on tässä ketjussa kaiken muun lisäksi erilainen käsitys 'toisen asioihin sekaantumisesta', temperamenteista ja 'yhteisistä oletuksista'.
No niin, tuo on juuri sitä mitä tarkoitin. Kysyt voiko mies katsoa lasten perään. Se on sitä kumppanin arkista määräilyä. Mitäpä tuumisit, jos vastaisi "ei" ja menisi lukemaan lehteä, mitenkään asiaan palaamatta? Voi olla että sinä palaisit asiaan, kohtalaisen ärtyneenä.
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Tämähän on ihan kuin siitä 50-luvun kotirouvan oppaasta. "Kun miehesi tulee väsyneenä töistä, älä rasita häntä omilla huolillasi vaan anna hänen levätä. Ole huoliteltu ja suihkunraikas hänen saapuessaan. Huolehdi että lapset eivät melua, sillä kodin pitää olla miehelle rauhan satama..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin noiden repliikkien perusteella provoksi... mutta vastataan nyt kuitenkin
1. Et voi kommunikoida puolisollesi noin - syyttää pettämisestä tai uhkailla erolla aina kun joku asia ei mene mielesi mukaan.
2. Silloin kun perheessä on pieniä lapsia, ei ole mitään miehen saldovapaita, vaan kaikesta ajankäytöstä on sovittava yhdessä. Äiti on todennäköisesti huolehtinut lapsesta ja kodista silloin, kun mies on näitä ylitöitä tehnyt, joten yhtälailla äiti on ansainnut itselleen "saldovapaita".
Kotiäitiys on naisen itsekäs oma valinta , eikä ole koskaan rinnastettavissa työntekoon.
Että oikein saldovapaita pitäisi saada muumilauluista ja palstailusta?
Onko sut joku huijannut isäksi, vai mistä moinen vihamielisyys?
Meillä ainakin lapset hankittiin yhteisellä päätöksellä ja lapset ovat meidän yhteisiä - eivät mikään äidin oma harrastus! Näin ollen lapsista ja kodista huolehtiminen on tietenkin molempien vastuulla. Kun toinen vanhemmista, isä tai äiti on kotona, siitä hyötyy myös työssäkäyvä vanhempi. Hän voi herätä aamulla ja huolehtia vain itsensä töihin. Ei tarvitse vaatettaa ja ruokkia unista ja kiukuttelevaa taaperoa ja kuskata toiselle puolelle kaupunkia hoitoon. Ei kiirehtiä töistä kotiin ennen päiväkodin sulkeutumista. Eikä tarvitse kesken työpäivän lähteä neuvolaan tai hakemaan sairasta lasta kotiin. Alle 3-vuotiailla päiväkotilapsillahan on keskimäärin 100 infektio-oireista päivää vuodessa... Noh, onhan näitä hommia. JOkainen lapsiperheen arkea pyörittävä tietää miten paljon sitä hommaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pian ymmärtää, että vapaapäivistä ei kannata ilmoittaa kotiin.
Joopa joo... Jos ÄITI ottaa päivän vapaata niin, että lapset ovat hoidossa, niin hänet haukutaan palstalla saman tien maanrakoon - miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei halua olla jne jne. Nyt kun mies haluaa pitää vapaapäivän omiin juttuihin, niin se on ihan ok ja miehen oikeus, ja vaimo on rasittava nalkuttajaämmä, joka kehtaa tunkea nenänsä arvokkaan miehen asioihin. Perussettiä.
Minäkin ihmettelen tätä haukkumaryöppyä. Ihan kuin naisen velvollisuus olisi huoöehtia kodista ja lapsista ja mies saisi vaan viettää omaa aikaa. Jos tilanne olisi toisinpäin, kaikki haukkuisivat naisen silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi aamulla, että hänellä alkaa olla työaikapankissa tunteja vapaapäivän pitämiseksi. Ehdotin, että hän viettää sen lapsen kanssa ja vähän järjestelee kotona. Hän suuttui ja sanoi, että se on hänen vapaapäivänsä, miksi minä sitä yritän hänelle ohjelmoida.
Miten mokomaan pitäisi suhtautua? Sanoin, että hyvä on, jos hän haluaa tehdä jotakin salaista, mennä luuhaamaan baariin tai muiden naisten luo, niin tehköön mitä haluaa. Voin minä poiskin lähteä hänen elämäänsä häiritsemästä.
Mutta sekin oli väärin ja mies lähti ovet paukkuen töihin.
On varmaan kiva tunnelma illalla.
Kuulostais vähän siltä, että sinun pillukortti ei enää toimi, sinun täytyy käydä lataamassa sitä. Voimia sinulle, taistelussasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettaisin noiden repliikkien perusteella provoksi... mutta vastataan nyt kuitenkin
1. Et voi kommunikoida puolisollesi noin - syyttää pettämisestä tai uhkailla erolla aina kun joku asia ei mene mielesi mukaan.
2. Silloin kun perheessä on pieniä lapsia, ei ole mitään miehen saldovapaita, vaan kaikesta ajankäytöstä on sovittava yhdessä. Äiti on todennäköisesti huolehtinut lapsesta ja kodista silloin, kun mies on näitä ylitöitä tehnyt, joten yhtälailla äiti on ansainnut itselleen "saldovapaita".
Kotiäitiys on naisen itsekäs oma valinta , eikä ole koskaan rinnastettavissa työntekoon.
Että oikein saldovapaita pitäisi saada muumilauluista ja palstailusta?
Onko sut joku huijannut isäksi, vai mistä moinen vihamielisyys?
Meillä ainakin lapset hankittiin yhteisellä päätöksellä ja lapset ovat meidän yhteisiä - eivät mikään äidin oma harrastus! Näin ollen lapsista ja kodista huolehtiminen on tietenkin molempien vastuulla. Kun toinen vanhemmista, isä tai äiti on kotona, siitä hyötyy myös työssäkäyvä vanhempi. Hän voi herätä aamulla ja huolehtia vain itsensä töihin. Ei tarvitse vaatettaa ja ruokkia unista ja kiukuttelevaa taaperoa ja kuskata toiselle puolelle kaupunkia hoitoon. Ei kiirehtiä töistä kotiin ennen päiväkodin sulkeutumista. Eikä tarvitse kesken työpäivän lähteä neuvolaan tai hakemaan sairasta lasta kotiin. Alle 3-vuotiailla päiväkotilapsillahan on keskimäärin 100 infektio-oireista päivää vuodessa... Noh, onhan näitä hommia. JOkainen lapsiperheen arkea pyörittävä tietää miten paljon sitä hommaa on.
Tämä "muumilauluäijä" on palstan vakiolompakkoloistarinatrolli.
Olettaisin noiden repliikkien perusteella provoksi... mutta vastataan nyt kuitenkin
1. Et voi kommunikoida puolisollesi noin - syyttää pettämisestä tai uhkailla erolla aina kun joku asia ei mene mielesi mukaan.
2. Silloin kun perheessä on pieniä lapsia, ei ole mitään miehen saldovapaita, vaan kaikesta ajankäytöstä on sovittava yhdessä. Äiti on todennäköisesti huolehtinut lapsesta ja kodista silloin, kun mies on näitä ylitöitä tehnyt, joten yhtälailla äiti on ansainnut itselleen "saldovapaita".