Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa vain tehdä omia juttujaan vapaapäivinään
21.10.2016 |
Mies sanoi aamulla, että hänellä alkaa olla työaikapankissa tunteja vapaapäivän pitämiseksi. Ehdotin, että hän viettää sen lapsen kanssa ja vähän järjestelee kotona. Hän suuttui ja sanoi, että se on hänen vapaapäivänsä, miksi minä sitä yritän hänelle ohjelmoida.
Miten mokomaan pitäisi suhtautua? Sanoin, että hyvä on, jos hän haluaa tehdä jotakin salaista, mennä luuhaamaan baariin tai muiden naisten luo, niin tehköön mitä haluaa. Voin minä poiskin lähteä hänen elämäänsä häiritsemästä.
Mutta sekin oli väärin ja mies lähti ovet paukkuen töihin.
On varmaan kiva tunnelma illalla.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän olisi palstalla tuumattu naisesta, joka ei halua viettää vapaapäiväänsä oman lapsensa kanssa?
Sanoiko mies, ettei hän halua viettää päivää lapsensa kanssa? Minä en löydä muuta tietoa kuin:
"Hän suuttui ja sanoi, että se on hänen vapaapäivänsä, miksi minä sitä yritän hänelle ohjelmoida."
Eli mies suuttui siitä, että hänelle alettiin sanella mitä hänen pitää tehdä. Me emme voi tietää, mitä hän itse ajatteli tekevänsä.
Eli hän halusi mielellään olla lapsensa kanssa, mutta repesi raivosta kun puoliso sanoi ääneen saman mitä meis ajatteli? Tosi uskottavaa. Noinhan jokainen järkevä ihminen käyttäytyy. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VAPAAPÄIVINÄ ON HYVIN AIKAA TEHDÄ PEPPUSEKSIÄ! <3
Mitä sen miehen pitäisi kotona järjestellä? Onko kämppänne joku kaatopaikka?
Ja mies tekisi kuitenkin tämänkin väärin ja aloittaja märisisi palstalla kuinka mies järjesteli villahousut ja kausiverhot ihan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Ero miehestä, koska hän ei ole sinä? Minustakin äärestä kivaa viettää aikaa lasteni kanssa, mutta en heidän kanssa kaikkea vapaa-aikaani vietä. Kyllä aikuinenkin saa olla joskus itsekäs.
Onks tämä provo, emmätiiä, tämä voi olla ihan yhtä hyvin kuin voi olla olematta.
Tuollaisia naisia on kyllä, tunnen minäkin sellaisen joka voisi tuollaista ihan suvereenisti laukoa, mutta niin, kaikenlaista sitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon aloitusta.
Oma eukko mankuu että voisin pitää etätyöpäiviä useammin. Hän siis käytännössä haluaa että minä viihdytän taaperoa, jotta hän voi katsoa rauhassa TV-sarjojaan. Ja sitten kun yritin töitä tehdä niin alkoi tuhahtelu siitä kun en ole läsnä!
Ratkaisin asian niin että kerroin että osaston uusi iso johtaja kielsi etätyöpäivät :-)
Toisaalta ymmärrän hyvin sekä sinua, että miestä.
Mielestäni kysymys onkin ensinnäkin siitä, että saatteko te tasapuolisesti vapaata ja teettekö te tasapuolisesti kotihommat/lapsen kanssa ajan viettämiset? Toinen kysymys on, että miksi edes ehdotit mitään miehellesi? Miksei hän saanut itse edes kertoa mitä oli mielessä, ennen kuin sinä kerroit mitä sinä haluaisit, että toinen tekisi vapaapäivänään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Onko nainen sitten nyrkin ja hellan välissä jossain rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa? Eiköhän se nainenkin jo ihan iso tyttö ole, joka ihan itse tekee omian valintoja omassa elämässään.
Miestä ei fyysisesti voi pakottaa pysymään kotona. Meillä mies myös kosti minun omat menoni lapsille kiukuttelemalla, kun olin vaikka parisen tuntia salilla.
Ainoa lääke oli ero, koska mikään keskustelu eikä edes parisuhdeterapia auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Kannattaisiko tulla välillä pois sieltä äitikuplasta? Etsiä elämään jotain muutakin mielekästä sisältöä kuin lapsi, ettet sitten putoa ihan tyhjän päälle kun lapsi alkaa itsenäistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon aloitusta.
Oma eukko mankuu että voisin pitää etätyöpäiviä useammin. Hän siis käytännössä haluaa että minä viihdytän taaperoa, jotta hän voi katsoa rauhassa TV-sarjojaan. Ja sitten kun yritin töitä tehdä niin alkoi tuhahtelu siitä kun en ole läsnä!
Ratkaisin asian niin että kerroin että osaston uusi iso johtaja kielsi etätyöpäivät :-)
Ongelmasi poistuu jos alat kantaa vastuun omasta lapsestasi ja jäät kotiin häntä hoitamaan. Laitat sen "eukon" töihin. "Niinmutku ei mies voi."
Mitä muuta? Käy ainakin palkkatöissä, entä kotityöt, lastenhoito, viettäkö kanssasi aikaa, kuinka paljon teillä on omaa aikaan, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän hyvin sekä sinua, että miestä.
Mielestäni kysymys onkin ensinnäkin siitä, että saatteko te tasapuolisesti vapaata ja teettekö te tasapuolisesti kotihommat/lapsen kanssa ajan viettämiset? Toinen kysymys on, että miksi edes ehdotit mitään miehellesi? Miksei hän saanut itse edes kertoa mitä oli mielessä, ennen kuin sinä kerroit mitä sinä haluaisit, että toinen tekisi vapaapäivänään?
En tiedä, miksi ihmiset teeskentelevät täällä että eivät ikinä "määrää" kumppanilleen mitä tämän pitää tehdä. Kyllä se lipsahtaa jokaisella, kun ollaan yhtään pitemmässä suhteessa. "Et kai sä noita kenkiä laita?" "Miten sä voit käyttää noin paljon suolaa?" "Etkö voi meikata yhtään nopeammin?" jne. Jokainen määräilee sitä kumppaniaan, koko ajan. Johtuuko tämä teeskentely nyt tuosta provoaloituksesta, vai eivät ihmiset oikeasti tajua tekevänsä tuota? Ja kyllä, juuri sinä joka aiot vasta "Vaikka sinä teet tuota, en minä..." Kyllä sinäkin teet samaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon aloitusta.
Oma eukko mankuu että voisin pitää etätyöpäiviä useammin. Hän siis käytännössä haluaa että minä viihdytän taaperoa, jotta hän voi katsoa rauhassa TV-sarjojaan. Ja sitten kun yritin töitä tehdä niin alkoi tuhahtelu siitä kun en ole läsnä!
Ratkaisin asian niin että kerroin että osaston uusi iso johtaja kielsi etätyöpäivät :-)
Tuttu tunne. Pitäisin mielelläni etätyöpäiviä että voi rauhassa keskittyä TYÖNTEKOON ilman jatkuvaa palaverirumbaa ja työkavereitten pölötystä. Puoliso taas ymmärtää etätyöpäivät jonkinlaisiksi kotityöpäiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Onko nyt kyse yhdestä vapaapäivästä vai eikö hän vietä ollenkaa aikaa lapsen kanssa, eikä osallistu kotitöihin, eikä perheen muihin yhteisiin asioihin?
Etkö tosiaan ymmärrä miksi miehesi suuttui? On lapsellista lähteä ovet paukkuen, mutta mies siis teki ylitöitä, että sai vapaa päivän, jotta voisi tehdä lisää töitä kotona. Moinen ei ole kovin varmasti palkitseva...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Onko nyt kyse yhdestä vapaapäivästä vai eikö hän vietä ollenkaa aikaa lapsen kanssa, eikä osallistu kotitöihin, eikä perheen muihin yhteisiin asioihin?
No kyllä hän osallistuu, siivoaa ja tiskaa, pelaa lautapelejä, rakentaa legoilla, katsotaan elokuvia jne. Mutta sitten hän jurottaa paljon tietokoneen ääressä, lukee kirjoja, on ajatuksissaan, joskus haluaa lähteä kaupungille, ja muutenkin pyrkii pakoon.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän hyvin sekä sinua, että miestä.
Mielestäni kysymys onkin ensinnäkin siitä, että saatteko te tasapuolisesti vapaata ja teettekö te tasapuolisesti kotihommat/lapsen kanssa ajan viettämiset? Toinen kysymys on, että miksi edes ehdotit mitään miehellesi? Miksei hän saanut itse edes kertoa mitä oli mielessä, ennen kuin sinä kerroit mitä sinä haluaisit, että toinen tekisi vapaapäivänään?
En tiedä, miksi ihmiset teeskentelevät täällä että eivät ikinä "määrää" kumppanilleen mitä tämän pitää tehdä. Kyllä se lipsahtaa jokaisella, kun ollaan yhtään pitemmässä suhteessa. "Et kai sä noita kenkiä laita?" "Miten sä voit käyttää noin paljon suolaa?" "Etkö voi meikata yhtään nopeammin?" jne. Jokainen määräilee sitä kumppaniaan, koko ajan. Johtuuko tämä teeskentely nyt tuosta provoaloituksesta, vai eivät ihmiset oikeasti tajua tekevänsä tuota? Ja kyllä, juuri sinä joka aiot vasta "Vaikka sinä teet tuota, en minä..." Kyllä sinäkin teet samaa.
Eivät kaikki ole samanlaisia. Minä en puutu puolisoni menoihin tai vaatteisiin yms. Minä kerron hänelle mitä minä haluan. Jos mies kertoo, että hänellä on viikon työkeikka Moskovaan, sanon ok, merkkaan sen kalenteriin ja kerron esim. jos haluan lähteä Suomeen/USAan/mökille tms ja milloin aion lähteä. Mies pyrkii pääsemään mukaan tai ehdottaa parempaa aikaa. Minä joustan hänen asioilleen ja hän joustaa minun.
Ei kaikkia miehiä voi komennella tai määräillä. Ihan sama, jos mieheni ryhtyisi katsomaan hampurilaistani ja kysymään, että etkai oikeasti aio syödä tuota... En minäkään sellaista sietäisi. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä.
Totta kai mekin riitelemme, mutta siitä huolimatta arkeemme ei kuulu toisen arvosteleminen tai toisen arjesta päättäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Kannattaisiko tulla välillä pois sieltä äitikuplasta? Etsiä elämään jotain muutakin mielekästä sisältöä kuin lapsi, ettet sitten putoa ihan tyhjän päälle kun lapsi alkaa itsenäistyä.
Kun tuo kupla puhkeaa ap. kiukuttelee yksinään mihin hävisi mies, kaverit, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta aviossa olleena sanoisin tuohon ap:n kysymykseen että joskus miehen on hyvä antaa tehdä vapaapäivänä mitä haluaa.Tehdä sitä mitä haluaa :urheilla,käydä kavereilla tai vaikka lukea kirjaa rauhassa.Puolison ei ole syytä ohjelmoida miehelle tekemistä.Eri asia jos puhuttaisisin viikoista mutta kyllä nyt yhden saldovapaapäivän suo puolisolle.Jos mun puolisolla on vapaapäivä en järjestä tehtävälistaa enkä halua että minullekaan sellainen järjestetään vapaapäiväksi.
Jos perheessä on lapsia, on aika karua, jos äiti on kaikki vapaapäivänsä sidottu lapsiin 24/7 miehen viilettäessä omissa tekemisissään. Miksi miehellä olisi oikeus ohjelmoida kaikki puolisonsa vapaa-aika yhteisen jälkikasvun ja kodin hoidolle?
Minulle ei tarvitse mitään ohjelmoida, jos vapaapäivän saan niin mikä sen parempaa kuin viettää se lapsen seurassa, katsoa touhuja leikkikentällä, syödä välipalaa jne. Mutta miehelle se on vaikeaa, enkä voi kuin ihmetellä miksi.
Ehkä minä tosiaan olen väärä ihminen hänelle. Pitää kai päästää hänet vapaaksi, vaikka hän väittääkin ettei tahdo eroa.
- ap
Onko nyt kyse yhdestä vapaapäivästä vai eikö hän vietä ollenkaa aikaa lapsen kanssa, eikä osallistu kotitöihin, eikä perheen muihin yhteisiin asioihin?
No kyllä hän osallistuu, siivoaa ja tiskaa, pelaa lautapelejä, rakentaa legoilla, katsotaan elokuvia jne. Mutta sitten hän jurottaa paljon tietokoneen ääressä, lukee kirjoja, on ajatuksissaan, joskus haluaa lähteä kaupungille, ja muutenkin pyrkii pakoon.
Eli hienosti hänellä on asiat tasapainossa. Miten sinulla?
Äitihullu?