Kamala, kamala neuvolakokemus
Onko täällä muita äitejä, jotka kokevat että neuvola on pilannut ison osan raskautta?
Me miehemme kanssa hartaasti odotettiin ja suunniteltiin lasta. Itse valmistauduin raskauden olevan elämäni onnellisinta aikaa. Mutta ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen kaikki nuo iloiset ja positiivset tunteet raskaudesta hävisivät.
Neuvolassa meitä on kohdeltu suorastaan törkeällä tavalla. Raskauteen suhaudutaan kuin sairauteen. Olemme monta kertaa maininneet, että emme mielellään kuuntele joka ikisellä tapaamisella kaikkea sitä, mikä voi mennä vikaan. Toiveemme on täysin ignoorattu, vaikka minulla ei ole ollut kerrassaan minkäänlaisia fyysisiä oireita mistään vakavammasta. Neuvolahoitajaa ollaan vaihdettu jo kolme kertaa ja nyt koko neuvolaakin, olemme tehneet yhdestä hoitajasta valituksen, mikä johti siihen että lopulta halusin lopettaa koko neuvolassakäymisen mistä seurasi tietenkin ennakoiva lastensuojeluilmoitus ja nyt kävimme kolmannella hoitajalla, joka oli kamalin kaikista. Hän syytti minua ja miestäni siitä, että olemme hoitajia vaihdelleet, hän sai sen kuulostamaan siltä, että meissä olisi jotain vikaa. Mieheni äidinkieli on englanti, mutta he olivat nyt neuvolan esimiehen kanssa oikein yhteistoimin päättäneet, että meidän kanssa asioidaan vain ja ainoastaan suomeksi väärinkäsitysten välttämiseksi. Mieheni todella haluaa olla lapsen elämässä mukana ja tuntee jo valmiiksi, että hänet ignoorataan täysin, ja hän purskahti itkuun tapaamisessa. Hoitaja ignoorasi mieheni reaktion lähes täysin puhuen minulle kirkkain silmin vain suomea, jolloin mieheni täytyi poistua tapaamisesta.
Neuvolatäti oli erittäin tyly minuakin kohtaan, ei hymyillyt kertaakaan, ei kuunnellut vastauksiani esittämiinsä kysymyksiinsä loppuun, ei kysynyt kertaakaan, onko minulla jotain epäselvyyttä jostain. Kun iloitsin painoni ollessa täysin normaalilukemissa, hän korosti, miten se voi vielä muuttua epänormaaliksi ja miten tärkeää on mittailla ja seurata kaikkea mahdollista. Hän mainitsi raskausmyrkytyksen mahdollisuuden ainakin 3 kertaa tapaamisen aikana, vaikka mitään siihen viittavia oireita minulla ei ole. Muutenkin hän oli hyvin kylmäkiskoinen epämukavan oloinen ihminen, ja käynnistä jäi hyvin pettynyt ja epämukava olo.
Minulla on myös todettu eräs mielenterveyden häiriö, mutta olen oman kokemukseni mukaan parantunut siitä täysin, mutta neuvolan painostuksesta olen kuitenkin käynyt psykiatrisella poliklinikalla säännöllisesti lääkärin seurannassa. Neuvolatäti kuitenkin näki tarpeelliseksi kirjata sen jopa äitiyskorttiin, ja kirjoittaa perään vielä, että käytössäni ei ole lääkitystä (mitä siis en todellakaan enää tarvitse + en uhraisi lapsen terveyttä sillä). Nyt en voi olla miettimättä, saavatko he väärän kuvan synnytyssairaalassa voinnistani jos näytän neuvolakortta tuollaisella informaatiolla mikä siis on hyvin harhaanjohtavaaa ja täysin turhaa.
Tuntuu vahvasti siltä, että neuvolatäti ja neuvolan esimies ovat ihan tarkoituksella päättäneet tehdä tämän raskauden minulle ja miehelleni mahdollisimman vaikeaksi. Heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta minua kohtaan äitinä, saatika sitten lapsen isää. Olen pettynyt tilanteeseen, en voi lopettaakaan neuvolassa käyntiä lastensuojelutoimenpiteiden takia, yksityiseen lääkäriin meillä ei ole varaa.
Onko kenelläkään jotain neuvoja/lohduttavia sanoja tähän tilanteeseen?
Kommentit (138)
Missä ap asut? Ovatko kaikki ihmiset siellä inhottavia ja kamalia? Jos ei, niin en oikein jaksa uskoa, että jokainen th on kamala ja inhottava.
Minulla oli äitiysneuvolassa hiukan outo th, mutta ihan mukava. Tuijotteli ehkä hiukan liikaa suosituksia kaikessa, mutta tiesi kyllä asiat tarpeeksi hyvin ja osasi asiansa. Kyllä hänkin minulle kertoi raskausmyrkytyksen oireista, sen riskihän on sitä paitsi moninkertainen ensimmäisessä raskaudessa. Joka kerralla kylläkin kysyi, että onko ollut tällaista tai tuollaista oiretta. Se on hänen työtään ja se on hyvin salakavala kun se iskee. Monilla ei ole ollut minkäänlaista oiretta ja tunnin päästä voi olla sairaalassa hätäsektiossa raskausmyrkytyksen takia.
Vauvan kanssa kun ollaan käyty neuvolassa, ensimmäisillä kerroilla oli sama th kuin äitiysneuvolassa henkilöstövajauksen takia, niistä asioista hän ei kyllä tiennyt tarpeeksi. Mm. käski huudattaa vauvalla nälkää, kun söi niin paljon että oksensi. Se asia sitten hoidettiin itse tutkimalla ja aloittamalla vellit.
Sitten tuli normaali th takaisin neuvolan puolelle, hän oli vallan ihana, ehkä hiukan liikaa hänkin tuijotti suosituksia, mutta ihan järki päässä kyllä oli. Nyt sitten muutama kuukausi sitten jäi äitiyslomalle ja tämä nykyinenkin on hyvä työssään. Tähän mennessä mielestäni paras. Viime kerralla kuitenkin sanoi saaneensa työpaikan toisesta kaupungista, joten vaihtuu taas th, jännittää hiukan millainen on.
Lastenlääkäri on aina ollut hiukan nuiva, mutta työtahti taitaa olla aika kova, mitä olen sivusta huomannut. Nyt tosin hänkin on jäänyt jollekin lomalle, joten hänellä on sijainen jostain muualta, mukava nainen tämä, mielestäni parempi kuin normaali lastenlääkäri.
Mutta pääosin olen ollut ihan tyytyväinen neuvolan toimintaan ja kuulostaa kyllä aika pahasti siltä, että teissä miehesi kanssa on ne ongelmat, ei terveydenhoitajissa. Ja neuvolassa käynti tosiaan on vapaaehtoista, ei sinne ketään pakoteta, jätät nyt jotakin kertomatta, että miksi lasu ilmoitus on tehty. Pitäisiköhän sinulle harkita sen lääkityksen aloittamista uudestaan? Tai edes olla avoimemmin mielin?
Säälittää ne neuvolatätiparat joiden vastaanotolla olet käynyt perseilemässä :(
Meillä on kolme lasta. Mä oon aina tykännyt käydä neuvoloissa, niin äitiys- kuin lastenneuvolassa. Hoitajia on ollut näinä vuosina neljä.
Ainoastaan tämä neljäs on hoitsu on sellainen josta en pidä. On tyly, hymytön ja saa mut tuntemaan vastauksillaan tyhmäksi, eipä tee enää mieli kysyä siltä mitään.
Onneksi ei tartte mennä sinne enää kun kerran, sitten nuorinkin siirtyy koulun puolelle.
"Minulla on myös todettu eräs mielenterveyden häiriö"
Tässähän se syy neuvolan huonouteen tulikin.
Mulla eka raskaus meneillään ja ollut jo 3 eri terkkaa, koska raskauden aikana ensin neuvola vaihtui asunnonvaihdon takia, ja sitten vaihtui terkka kun uuden neuvolan sisällä tehtiin muutoksia. Ensimmäinen th oli ihan kiva, ja vähän harmittikin että jouduin vaihtamaan. Toinenkin oli mukava ja ystävällinen, mutta tunsin käynnit todella hyödyttömiksi. Ikinä terkka ei puhunut mitään oleellisia juttuja. Hän puhui yliystävällisesti, sillä tavalla lempeästi lässyttäen. Varmaan tulee tosi hyvin lasten kanssa toimeen, mutta minuun ei oikein uponnut.
Kun sain vaihdon kolmannelle, niin kävikin tuuri. Tosi ammattitaitoinen henkilö, joka itse asiassa ääneen ihmetteli miten edellinen terkka ei ollut hoitanut tiettyjä juttuja eteenpäin vaikka yleensä ne on tehty jo aiemmin raskauden edetessä. Kuten sähköinen esitietolomake synnytyssairaalalle ja sokerirasitustestilähete labraan.
Lisäksi uusi terkka on keskittynyt vain oleelliseen ja on painottanut terveydellisiä seikkoja, kuten raskausmyrkytysoireuden tarkkailu. Edellinen terkka ei käynyt läpi oikein mitään juttuja, kunhan kyseli aina lässyttäen että miten voin ja hymisteli jotain vastaukseksi.
Isän neuvolakäynteihin liittyen pakko mainita, että täällä (Turku) ollaan koko ajan kehotettu isejä osallistumaan ja on jopa kyselty että voisikohan isä tulla jollekin käynnille mukaan kun olisi mukavaa tavata molemmat vanhemmat. Vaikka nainen raskaana onkin ja tutkimusten kohteena.
Ihme juttu. Itselläni 13 synnytystä ja jokainen neuvolakäynti(äitiys/lastenneuvola)mukavia kokemuksia. Niin metsä vastaa....
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä mutta neuvolassa käynti on vapaaehtoista. Ei siitä lasua tule jos ei käy.
Onko edelleen näin?
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi teillä on sosiaalityöntekijä?
Mikä mt-häiriö sinulla on? Käyt siis edelleen psykiatrin vastaanotolla?
No mitä sitten törppö! Ap vaikuttaa ihan tasapainoiselta, toisin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa mitataan raskauden aikana verenpaine, stixataan pissa ja seurataan painonnousua. Kaikki nämä voi halutessaan tehdä jo kotona. Vaikka ihan pelkästään kotona. Ymmärrän, jos joku tarvitsee erityistä tukea raskausaikana, se jokaiselle sallittakoon.
Neuvola ei kuitenkaan ole kenellekään pakollinen eikä sen käyttämättä jättämisestä rangaista. Kävin itse ekassa raskaudessa ensimmäisen neuvolakäynnin kunnallisessa neuvolassa, eka käynti riitti. Terkka oli sen verran törppö, että totesin etten todellakaan halua tuollaista natsitanttaa seuraavien 9kk ajaksi - vaihdoin suosiolla yksityiseen äitiysneuvolaan.
Ekassa raskaudessa kävin neuvolassa 5 kertaa, toisessa ja kolmannessa raskaudessa 3 kertaa ja viimeisessä raskaudessa tasan kerran. Mittasin verenpaineen, verensokerin ja stixasin pissani sekä punnitsin painoni ihan itse kotona (*gasp*), ajattelin että eiköhän insinööri tuollaisista suoriudu. Kunnallinen neuvola luokitteli minutkin raskausdiabeteksen riskiryhmään, joten piruuttani kirjasin verensokerit tunnollisesti ylös koko ekan raskauden ajan. Sokerirasitukseen en edes mennyt, sillä sokerit olivat ihannetasolla. Jokainen lapsi syntyi noin kolmikiloisina ja terveinä.
Sain kuulla valinnastani muilta samaan aikaan raskaana olevilta - heidän mielestään vaaransin lapsen terveyden. Kuitenkaan kukaan heistä ei osannut kertoa miten sen tein. Näin neuvolauskovaisiksi meidät on kasvatettu.
Selvä. Insinöörit äitiysneuvolaan ja maailma pelastuu.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa mitataan raskauden aikana verenpaine, stixataan pissa ja seurataan painonnousua. Kaikki nämä voi halutessaan tehdä jo kotona. Vaikka ihan pelkästään kotona. Ymmärrän, jos joku tarvitsee erityistä tukea raskausaikana, se jokaiselle sallittakoon.
Neuvola ei kuitenkaan ole kenellekään pakollinen eikä sen käyttämättä jättämisestä rangaista. Kävin itse ekassa raskaudessa ensimmäisen neuvolakäynnin kunnallisessa neuvolassa, eka käynti riitti. Terkka oli sen verran törppö, että totesin etten todellakaan halua tuollaista natsitanttaa seuraavien 9kk ajaksi - vaihdoin suosiolla yksityiseen äitiysneuvolaan.
Ekassa raskaudessa kävin neuvolassa 5 kertaa, toisessa ja kolmannessa raskaudessa 3 kertaa ja viimeisessä raskaudessa tasan kerran. Mittasin verenpaineen, verensokerin ja stixasin pissani sekä punnitsin painoni ihan itse kotona (*gasp*), ajattelin että eiköhän insinööri tuollaisista suoriudu. Kunnallinen neuvola luokitteli minutkin raskausdiabeteksen riskiryhmään, joten piruuttani kirjasin verensokerit tunnollisesti ylös koko ekan raskauden ajan. Sokerirasitukseen en edes mennyt, sillä sokerit olivat ihannetasolla. Jokainen lapsi syntyi noin kolmikiloisina ja terveinä.
Sain kuulla valinnastani muilta samaan aikaan raskaana olevilta - heidän mielestään vaaransin lapsen terveyden. Kuitenkaan kukaan heistä ei osannut kertoa miten sen tein. Näin neuvolauskovaisiksi meidät on kasvatettu.
Sama, tein seurannat kotona ja kävin ultrissa sekä hakemassa tarvikkeita.
Mulla on ollut pelkästään positiivista kokemusta neuvolasta. Ensimmäisen lapsen kohdalla koko raskaus- ja lapsuusaika. Toisen lapsen kohdalla raskaus-ja vauva-aikana oli ihanat th:t. Vasta erokriisin aikana uusi th käyttäytyikin selän takana kaksinaamaisesti. Löi lyötyä. Vaihdoin sitten elämäni ensimmäistä kertaa terveydenhoitajaa ja taas sujuu mukavasti.
Mä haluan tätä nyt päivittää siksi, että jos jollain on ollut samankaltaisia ongelmia ja etsii apua.
Sain jotain apua neuvoista täällä, mutta suurimman helpotukseen tunteen toi se, että me löydettiin paras mahdollinen tukihenkilö tähän tilanteeseen, doula. Hän ymmärtää täysin huoleni, ja hän on luvannut avustaa meitä loppuraskauden ajan ja mikä tärkeintä, avustaa kommunikaatiossa meidän ja henkilökunnan välillä synnytyssairaalassa. Hän kokee sen olevan hyvin tärkeää, että äidin ei tarvitse alkaa oikeuksistaan taistella synnytyshetkellä, vaan synnytystilanteen tulisi olla mahdollisimman rauhallinen ja stressitön, koska se voi vaikuttaa hyvin pitkälle syntyvän lapsen elämään. En voisi olla enempää samaa mieltä, ja olen äärettömän kiitollinen että meitä on siunattu tälläisellä avulla.
Myös huoleni neuvolan kanssa ratkesivat, kun varailin uutta aikaa. Ajanvarauspalvelusta ehdotettiin itse meille, että varaisimme ajan eri hoitajalle, koska heidän ehdottama aamuaika ei minulle sopinut. Muutenkaan en enää kanna huolta neuvolan toiminnasta, etenkin nyt kun meillä on sellaista tukea, jota oikeasti tarvitsemme.
Myös läheiseni ovat luvanneet tulla synnytykseen myös tukemaan meitä, jos jostain syystä jotain mahdollisia ongelmia ilmenee, vaikka vain tukemaan sitä, että olen henkisesti tasapainoinen diagnoosistani huolimatta. Tottakai hormonivaihtelut kuuluvat raskauteen ja niitä on lähes jokaisella, mutta niitä ei voi silloin kutsua oireeksi mielenterveyshäiriöstä.
Olen hyvin kiitollinen, että tilanne ratkesi näin, ja nyt voin vihdoin ihan kunnolla nauttia ja olla hyvillä mielin. Huoli on vaihtunut onneksi, ja entisen pelon sijalle on astunut kasvava innostus lapsen syntymästä. Luen parhaillani kirjoja lapsen luonnonmukaisesta kasvatuksesta ja synnyttämisestä, ja uskon, että synnytys voi parhaillaan olla hyvin voimaannuttava ja kasvattava kokemus.
Ap
<3
Meillä neuvolakäynnit keskittyivät raskaudenaikana perusmittausten tekemisiin (paino,U-kem.seul,RR+sydänäänten kuuntelu). Minkäänlaista tukea ja kuuntelemisen jalontaidon noudattamista th:mme ei osannut, eikä hän varmaan edes välittänyt. Lapsi syntyi ja edelleen neuvolakäynnit samaisella th:lla jatkuvat, kuukaudesta toiseen samat mittaukset samalla kaavalla, minkäänlaista tukea ns. varsinaiseen arkeen ei tipu, kuten kuinka lasta ruokitaan (paitsi no IMETTÄMINEN JA IMETTÄMINEN),unesta, kasvun ja kehittämisen tukemista...
Kaiken huippu oli viime käynnillä "lapsenne on ylikäyrällä pituuden suhteen, ette saakkaan nyt sen pituista lasta kun olitte suunnitelleet" ÖÖÖÖÖH..joo tuota noin, lapsesta nyt mitään alle 170cm pituista ei olisi meidän geeneillä tulossakaan ja onko sillä nyt kovin suuri merkitys jos kerran yhdessä mittauksessa lapsi käy käyrän ylä- tai alapuolella? Ja ihan oikeasti, mitä sitten jos lapsestamme tuleekin vähän pitempi mitä käyrät koneella suosittelee, jos kerran muuten kehittyy normaalisti.
Kenties tällainen ihminen, joka nyt sattuu olemaan ammatiltaan niitä jotka valkotakki päällä suihkii sairaalan käytäviä pitkin ei tarvitse tukea sitten näihin arkea kannatteleviin asioihin. Ja hei olen kyllä tässä melkein vuoden aikana kysellyt ja kysellyt kyllästymiseen asti miten ja miksi kysymyksiä. Aina vain kuitataan sanomalla "kyllä se lapsi opettaa", siinä kyllä th:mme on ollut oikeassa. Monet kömmellykset olisi vain voinut välttää suorilla vastauksilla ja asianmukaisella asiakkaan kohtaamisella.
Toisaalta kiva kuulla, että muillakin on samaisia kohtaamisia neuvolassa. Ja tiedoksi kaikille, kunnioitan äärimmäisen paljon hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä, teette arvokasta työtä. Eikä tarkoitukseni ole provosoida tai alentaa hoitajia. Minäkin aloitin urani sairaanhoitajana ennekuin luin itseni lääkäriksi.
Haa. Musta tuntuu että tiiän kuka ap on. Jos näin on niin kaksisuuntaisesta on kysymys.
Ja jos on sama niin ei ole kyllä hoitotasapaino ihan kohdillaan. Muutenkin sellainen ihminen joka kokee tulleensa väärin kohdelluksi mihin tahansa meneekin. Tykkää myös hämmentää muiden ihmisten elämää, tosin omalla mututuntumalla sanoisin että diagnoosi on väärä, ei ole bipo, vaan epävakaapersoonallisuushäiriö narsistisilla piirteillä. Miehensä on todella mukava mutta aivan henkisesti muserrettu, nainen kohtelee myös miehen entisen liiton lapsia kuin koiran paskaa kengänpohjassa. Surullinen tapaus kaikin puolin. Ja sanoisin ettei lasu tosiaan olisi aiheeton.
neuvolat todella on ahdistavia paikkoja... mitä nopeammin sieltä pääsee pois, sitä paremmin onnistunut käytni
Kyllähän tässä on tosiaan todennäköisintä juu että vika on kaikissa neuvolan hoitajissa eikä suinkaan asiakkaissa...
Mielenkiintoista. Mulla on kokemusta kolmesta eri neuvolasta ja yhteensä, öö, kai 7 terkkarista. Kaikkien kanssa olen tullut toimeen. Vain ensimmäinen kauhisteli että oottepa nuoria (olimme 21 ja 24), se jäi ärsyttämään. Muuten on ollut asiallista ja mukavaa.