Neuvola suorastaan pilaa raskauden
Onko täällä muita äitejä, jotka kokevat että neuvola on pilannut ison osan raskautta?
Me miehemme kanssa hartaasti odotettiin ja suunniteltiin lasta. Itse valmistauduin raskauden olevan elämäni onnellisinta aikaa. Mutta ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen kaikki nuo iloiset ja positiivset tunteet raskaudesta hävisivät.
Neuvolassa meitä on kohdeltu suorastaan törkeällä tavalla. Raskauteen suhaudutaan kuin sairauteen. Olemme monta kertaa maininneet, että emme mielellään kuuntele joka ikisellä tapaamisella kaikkea sitä, mikä voi mennä vikaan. Toiveemme on täysin ignoorattu, vaikka minulla ei ole ollut kerrassaan minkäänlaisia fyysisiä oireita mistään vakavammasta. Neuvolahoitajaa ollaan vaihdettu jo kolme kertaa ja nyt koko neuvolaakin, olemme tehneet yhdestä hoitajasta valituksen, mikä johti siihen että lopulta halusin lopettaa koko neuvolassakäymisen mistä seurasi tietenkin ennakoiva lastensuojeluilmoitus ja nyt kävimme kolmannella hoitajalla, joka oli kamalin kaikista. Hän syytti minua ja miestäni siitä, että olemme hoitajia vaihdelleet, hän sai sen kuulostamaan siltä, että meissä olisi jotain vikaa.
Mieheni äidinkieli on englanti, mutta he olivat nyt neuvolan esimiehen kanssa oikein yhteistoimin päättäneet, että meidän kanssa asioidaan vain ja ainoastaan suomeksi väärinkäsitysten välttämiseksi. Mieheni todella haluaa olla lapsen elämässä mukana ja tuntee jo valmiiksi, että hänet ignoorataan täysin, ja hän purskahti itkuun tapaamisessa. Hoitaja ignoorasi mieheni reaktion lähes täysin puhuen minulle kirkkain silmin vain suomea, jolloin mieheni täytyi poistua tapaamisesta.
Neuvolatäti oli erittäin tyly minuakin kohtaan, ei hymyillyt kertaakaan, ei kuunnellut vastauksiani esittämiinsä kysymyksiinsä loppuun, ei kysynyt kertaakaan, onko minulla jotain epäselvyyttä jostain. Kun iloitsin painoni ollessa täysin normaalilukemissa, hän korosti, miten se voi vielä muuttua epänormaaliksi ja miten tärkeää on mittailla ja seurata kaikkea mahdollista. Hän mainitsi raskausmyrkytyksen mahdollisuuden ainakin 3 kertaa tapaamisen aikana, vaikka mitään siihen viittavia oireita minulla ei ole. Muutenkin hän oli hyvin kylmäkiskoinen epämukavan oloinen ihminen, ja käynnistä jäi hyvin pettynyt ja epämukava olo.
Minulla on myös todettu eräs mielenterveyden häiriö, mutta olen oman kokemukseni mukaan parantunut siitä täysin, mutta neuvolan painostuksesta olen kuitenkin käynyt psykiatrisella poliklinikalla säännöllisesti lääkärin seurannassa. Neuvolatäti kuitenkin näki tarpeelliseksi kirjata sen jopa äitiyskorttiin, ja kirjoittaa perään vielä, että käytössäni ei ole lääkitystä (mitä siis en todellakaan enää tarvitse + en uhraisi lapsen terveyttä sillä). Nyt en voi olla miettimättä, saavatko he väärän kuvan synnytyssairaalassa voinnistani jos näytän neuvolakortta tuollaisella informaatiolla mikä siis on hyvin harhaanjohtavaaa ja täysin turhaa.
Tuntuu vahvasti siltä, että neuvolatäti ja neuvolan esimies ovat ihan tarkoituksella päättäneet tehdä tämän raskauden minulle ja miehelleni mahdollisimman vaikeaksi. Heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta minua kohtaan äitinä, saatika sitten lapsen isää. Olen pettynyt tilanteeseen, en voi lopettaakaan neuvolassa käyntiä lastensuojelutoimenpiteiden takia, yksityiseen lääkäriin meillä ei ole varaa. Nyt harkitsen neuvolan vaihtamista kokonaan toiseen piiriin. Varmaa on, että tuota samaa tätiä en halua enää tavata, tunnen että siitä seuraa enemmän haittaa kuin hyvää.
On omituista, että kaikki tietävät stressin olevan raskauden aikan haitallista sikiölle. En olettaisi neuvolan, jonka tehtävänä on AUTTAA, aiheuttavan kamalaa stressiä odottavalle äidille.
Onko kenelläkään jotain neuvoja/lohduttavia sanoja tähän tilanteeseen?
Hei.
Olen 18v ja viikkoja 35+4, sain tietää raskaudesta vasta kun viikkoja oli 9+6.
Neuvolatäti on itse lestadiolainen, rikkaasta perheestä ja muutenkin itse täydellisyys, ainakin omasta mielestä.
Kun menin ekan kerran vastaanotolle, oli lävistyksiä naamassa enkä tuntenut itseäni äidiksi, enkä sisällä kasvavaa lasta omakseni. Olihan raskaus vahinko ja elin sen hetkistä elämääni. Silloin punnittiin sitä pidänkö lapsen ja mitä se tuo tullessaan.
Päätettiin lapsen isän, eli avopuolisoni kanssa että pidämme hänet. Ja vaikka raskauden myötä olen kasvanut itse, muuttanu kotini lapselle, töissä käydessä laitoin rahaa säästöön jne. Ei neuvolantäti sitä huomaa.
Itsestäni tuntuu että pärjään lapsen kanssa, kun ukko lähtee inttiin tammikuussa ja onhan minulla laaja tukiverkosto ympärillä.
Mutta joka kerta, kun käyn neuvolassa saa se eukko mulle tunteen, että teen virheen.
Koska hän ei usko siihen, että pärjään ja kaikki on hänen mielestään väärin.
Omistan paljon lemmikkejä ja hänen mielestä kaikki ne pitäisi tappaa ja antaa jollekkin ennen kun lapsi syntyy.
Tyrkyttää niin psykologeja,kuin perhetyöntekiöitä.
Ja väki pakolla tulee perhetyöntekijän kanssa käymään meillä ensiviikolla.
En ole pystynyt vaihtamaan toiseen neuvolaan, kun se sama ihminen on neljässä lähi kunnassa ja menetin korttini terveydellisistäsyistä, kela taksikin on nykyään aika kallis..
Ukko ei käyneille ole halunnut tulla, muutakuin ne jotka ovat lääkärillä, josta se eukko on ottanut sen johto päätöksen ettei isää kiinnosta.
Olen koittanut myöskin selittää, että jonkun on pakko hakea sitä rahaakin taloon. Kaikki mitä sille sanoo, on sille ihan sama.
Joka kerta kotiin päästyäni alan itkemään, koska tunnen että minusta tulee huono äiti. Sen tunteen saa aikaan joka kerta se ihana neuvolantäti.