Kerro "everything happens for a reason" -tilanteita elämästäsi

Nostan! Ap

Vesi alkoi kiehua, koska laiton sen kattilassa hellan päälle.

Noh, kerro nyt meillekin, mitä on tapahtunut?

Tuttavani, uranainen, jäi yllättäen työttömäksi. Kun hänellä oli kerrankin aikaa olla läheistensä kanssa, hän huomasi perheessä ns. pinnan alla kehittyvän tragedian ennen kuin tilanne kerkesi mennä pahaksi. Hän sanoi, että työkiireiden keskellä hänellä olisi kestänyt luultavasti vuosia, ennen kuin olisi huomannut mitään poikkeavaa. Silloin olisi saattanut olla jo liian myöhäistä.

Jos ex-poikaystäväni ei olisi jättänyt minua yllättäen, en olisi ikinä muuttanut ja tavannut miestä joka asui naapurissa ja jonka kanssa menin naimisiin, sain ihanat lapset ja perustin yhteisen yrityksen (joka työllistää nyt 150 ihmistä). Yhdessä nyt 18 vuotta.

Kävin ostamassa ranskalaisia ja nakkeja. Teki mieli :)

Kaikesta voi oikeestaan ajatella, että tapahtui jostakin syystä ja että ihminen oppii kokoajan lisää elämänsä varrella ja viisastuu (tai ainakin tulee kokeneemmaksi) päivä päivältä. Tällanen ajatusmaailma tekee kyllä elämästä ja niiden ikävempienkin asioiden läpikäymisestä mielekkäämpää.

Esimerkki: Joku random jonne haukku mua kaupassa. Mul oli jo lähtökohtasesti kauppaan lähtiessä sellanen arka fiilis, etten haluis mennä ihmisten ilmoille ja haluisin vaa olla näkymätön. Ne sanat, mitä sain kuulla oli "iso lehmä" ja pohjustettakoon, että mun painoindeksi on 20 ja mitat jotakuinkin 82-70-92. Ikää 21. Takana monta vuotta painiskelua sosiaalisten tilanteiden sunmuun jännittämisen kanssa. En voinu uskoo, että kaupassa joudun vielä tollasen kohteeksi. Ne sanat sai mut hetkeks ihan raivoihin, surulliseksi jne. ja hetkellisesti laski mun itsetuntoa, mut pikkuhiljaa, kun kävin tätä asiaa läpi mielessäni, pohdiskelin järjellä jne. niin pääsin siitä tavallaan yli ja nyt oon taas hitusen vahvempi ja immuunimpi kaikelle tollaselle.

Ton vois ajatella myös niin, että se saattaa tehdä ihmisestä entistä aremman jne, mut jotenki koen ite, että tääkin äksidentti teki musta vähän vahvemman :) ainakin niin on mukava ajatella..

Miksi et voinut muotoilla kysymystäsi ihan vaan suomeksi? Jotenkin surkuhupaisaa...

Jos en olisi saanut fuduja inhoamastani työpaikasta, en olisi koskaan ottanut vastaan lyhyttä sopparia isossa firmassa jossa sopimus muuttui valkariduuniksi ja kehittyi pikkuhiljaa hienoksi uraksi ulkomaankomennusten kera.

Vierailija kirjoitti:

Jos ex-poikaystäväni ei olisi jättänyt minua yllättäen, en olisi ikinä muuttanut ja tavannut miestä joka asui naapurissa ja jonka kanssa menin naimisiin, sain ihanat lapset ja perustin yhteisen yrityksen (joka työllistää nyt 150 ihmistä). Yhdessä nyt 18 vuotta.

Haa, sama!

Toimii myös siten, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Jäin työttömäksi ja sinä päivänä ostin kenokupongin ja voitin ~40000€. Uskon että näillä kahdella on jokin yhteys.

Minuakin kiinnostaa.

Mietin eestaas, lähdenkö yhdelle matkalle, olin jo perumassa, mutta lähdin sitten vähän pitkin hampain. Kohteessa ajattelin, että ihan paska reissu, miksi tulinkaan tänne?! Viimeisenä iltana tapasin tulevan mieheni, elämäni rakkauden, nyt 20v. yhdessä ja olen onnellinen nainen.

Lisää :)

Jos en olisi lähtenyt yksi kaunis ilta 7 vuotta sitten baariin, en olisi tutustunut eksääni, jonka kanssa sain maailman ihanimman lapsen, en olisi koskaan muuttanut nykyiseen asuntooni. Eron jälkeen en olisi koskaan tutustunut vasta muuttaneeseen eronneeseen mieheen enkä taatusti olisi yhtä onnellinen.

Ilman noita tapahtumia olisin lapseton ja luultavasti tapailisin paskoja miehiä ja olisin yksin. Onneksi kävi toisin. :)

Vierailija kirjoitti:

Mietin eestaas, lähdenkö yhdelle matkalle, olin jo perumassa, mutta lähdin sitten vähän pitkin hampain. Kohteessa ajattelin, että ihan paska reissu, miksi tulinkaan tänne?! Viimeisenä iltana tapasin tulevan mieheni, elämäni rakkauden, nyt 20v. yhdessä ja olen onnellinen nainen.

Noin kaksi vuotta sitten olin eräänä iltana todella väsynyt, mutta olin harmikseni sopinut treffit. Olin ihan vähällä perua ne, mutta urhoollisesti menin kuin meninkin paikalle. Aloimme seurustelemaan sen miehen kanssa ihan hetki sen jälkeen. Sitten erosimme.

Sitten seurustelin uuden miehen kanssa. Sitten erosimme.

Nyt seurustelen taas uuden miehen kanssa.

Nyt nukun.

No ei ole ihan tuommoisia kokemuksia mutta tietyissä elämän vastoinkäymisissä sellainen tunne että juuri näin oli tarkoitus käydäkin. Esim keskenmeno oli hyvin vahvasti sellainen että en sitä oikeastaan ihmetellyt tai surrut. Sittemmin tulin heti raskaaksi uudelleen ja onnistunein tuloksin. Muutenkin minulla on joskus tällaisia vahvoja ennakkotunteita jotka osoittautuivat todeksi. Siis sellaisiakin joihin itse ei voi vaikuttaa.

Minulle on käynyt kolme kertaa niin, että olen hakenut työtä, joka on hakuvaiheessa tuntunut ihan unelmalta, mutta olen jäänyt toiseksi parhaimmaksi haastatteluissa. No, yksi yritys meni konkurssiin puoli vuotta tästä, toinen myytiin ulkomaille ja Suomen toiminnot lopetettiin ja kolmannesta kuulin muutaman kuukauden päästä sattumalta aivan hirveitä työilmapiiriongelmia. Joten olikin onnekasta, etten tullut valituksi. Nyt olen töissä siellä, missä pitääkin.

Teimme tarjouksen asunnosta, mutta myyjä ei hyväksynyt sitä vaikka muita tarjouksia ei ollut saanut, harmitti vietävästi. Vajaa vuosi siitä koko talo paloi.